Kaksi baccatumia Aji Chanca ja Aji Quitunquito

Tänä vuonna minulla on kasvamassa kymmenkunta baccatum-chiliä, joista kokonaista 7 on ensikertalaisia, uusia tuttavuuksia.

Tässä on tyypillinen baccatum-kasvi elokuussa. Korkeutta on n. 70 cm, rungolla on tuki, jotta sato ei vedä sitä vinoon. Tästä puusta on jo paljon kypsiä syöty. Tämä on Aji Chanca, jo kolmatta vuotta meillä - ja aina erilaisena. Seikkailustani australialaisen siemenkauppiaan, mehiläisten ja risteytymien mukavassa viidakossa voit lukea tammikuisesta blogimerkinnästäni.

Menossa on siis jo kolmas uusi siemenpussi ja nyt piti olla puhtaita siemeniä pussissa. Chilit ovat kuitenkin aika eri kokoisia ja muotoisia. Sellaista toki tapahtuu ja esiintyy monillakin lajikkeilla.

Tällainen lyhyehkö ja tylppä muoto pitäisi myyjän mukaan olla ominaista Aji Chancalle. Niitäkin on. Maku on melko mieto, miellyttävä ja tuntuu korostuvan yhteiskäytössä muiden chilien kanssa. Yksinään tuosta en ole vielä saanut unohtumattomia kokemuksia. Oikeastaan tuntuu, että viimekesäiset risteytymät  olivat paremman makuisia kuin tämä kenties puhdas. Niinkin voi käydä. En kuitenkaan ottanut siemeniä talteen monestakaan risteytyneestä, kun niiden jatkokehitys saattaisi taas muuttaa makua ja muotoa.

Kypsyvä Aji Chanca on mielenkiintoisen näköinen. Kun raakileet ovat tumman vihreitä, muutos punaiseen käy tuolla tavalla. Tämä on yli 10 cm pitkä, kun nuo "norminmukaiset" hedelmät ovat suuruusluokkaa 4 cm. Eipä se haittaa, mutta oudolta tuntuu, kun kasvia ei voi tunnistaa hedelmistään.

Aji Quitunquito (C. baccatum) pitää muotonsa, lyhyt ja pullea, vain muutaman sentin mittainen. Tämä kasvi pääsi vain puolimetriseksi, kun sidoin sen siltä korkeudelta tukikeppiin ja oksat alkoivat riippua alaviistoon hedelmien painosta. Niitä tulee paljon ja raakileet ovat vaalean vihreitä. Se muistuttaa monella tavalla Inca Red Droppia, vaikka kasvutapa onkin aivan erilainen. Ensimaistelulla tuomitsin sen miedoksi, mitä se onkin, jos vain ulkokuorta maistelee varsinkin kärkiosasta. Sisältä löytyy potkua. Wokkivihannesten joukkoon tuota sai silputa ihan reilusti ja maku olikin sitten raikkaan terävä. Aji Chanca on sille oivallinen kaveri.


Siitä huolimatta alan kallistua sille kannalle, että Aji Quitunquitolla ei ole meillä jatkomahdollisuuksia. Ensinnäkin nimi. Se on liian vaikea, eikä alkuperästäkään ole varmaa tietoa. Chilien historia ja maantiede kiinnostaa minua, eivätkä jonkun siemenkaupan uudelleen nimeämät tai risteyttämät ole suosikkejani, ellei maku ole jotakin mieleen painuvaa. Tämä ei ole. Ihan hyvä baccatum, mutta...