Viime kesänä Perusta tuoduista isoista Aji Amarilloista (C. baccatum) otetuista siemenistä kasvoi meidän parvekkeen parhaalla paikalla komea chilipensas. Se on jo parimetrinen joka suuntaan ja muutama haara ylettyy kattoon. Tällä ei ollut kasvuongelmia kuten parilla muulla samalla kyydillä Perusta tulleella chilillä. Ehdin jo epäillä, että niiden mukana oli tullut joku kasvitauti, joka pysäytti niiden kasvun ja tiputteli lehdet. Todennäköisempää on kuitenkin, että vuosituhansia omilla seuduillaan Perussa asuneet kasvit eivät vain sopeutuneet meikäläiseen turvemultaan ja ilmastoon. Amarillolle kaikki kävi.
Sato ei ole aivan yhtä runsas, kuin aikaisempina vuosina samalla paikalla, mutta nämä ovat isompia ja raskaampia. Näiden "aitojen" Amarillojen väri on enemmän oranssi kuin Euroopassa levinneen lajikkeen ja ne ovat sileämpiä kuin aikaisemmin kasvattamani hieman muhkuraiset. Aluksi noiden koko oli kymmenen sentin luokkaa, mutta nyt on tuollaisia 15 cm pitkiä alkanut kypsyä.
Tuossa kuvassa on useita eri muotoisia varsinkin vihreiden joukossa. Säät ja lannoitus ilmeisesti vaikuttavat paitsi kokoon myös muotoon ja ehkä makuunkin. Siinä en havainnut suurta eroa entisiin. Maukkaita ovat ja esimerkiksi katkarapukeitto sai uuden ilmeen, kun silppusin yhden Amarillon joukkoon. Minähän en chilejä arvioi suoraan maistellen, vaan mausteena monenlaisessa ruoassa. Aiemmat Amarillot olen käyttänyt paitsi tuoreena myös kuivattuina puolikkaina ja etikkasäilykkeenä. Hyviä ovat ruokaan lisättäväksi silläkin tavalla.
Ají Charapita – Pieni mutta tulinen ihme Perusta
5 viikkoa sitten
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.