Chilit ovat pitkäikäisiä. Tämä Aji Cristal (C. baccatum) tuli taimelle 2007 loppuvuodesta.
Vanhus on vetreässä kunnossa, mutta oksat roikkuvat niin, että se sopisi paremmin amppeliin. Laitoin toisen ruukun alle korokkeeksi, että chilit eivät makaisi maassa. Cristalin historiaa voivat kiinnostuneet tutkailla tästä blogin lajikekoosteesta. Se on monet kesät viettänyt ulkona, usein maahan istutettuna, nyt pikku ruukussa. Syksyisin on sitten ollut ankara karsiminen ja pienempään ruukkuun sovitus talven ajaksi. Talvet se on viettänyt milloin ikkunalla, milloin varastossa lamppujen alla, mutta aina se vain on selvinnyt.
Tämän Cristalin runko on ajat sitten kuivunut, eikä ole ensimmäisen kesän jälkeen paljoakaan kasvanut. Siihen kasvaa uusia versoja lähinnä latvaan ja ne ovat viime vuosina olleet sangen rentoja, riippuvia. Samanlaista ilmiötä olen havainnut jopa normaalisti tukevaoksaisella Habanerolla, kun sille tulee vuosia lisää.
Cristalille on viimeksi vaihdettu multa viime syksynä ja niinpä se on painunut aika tavalla ja juuret tunkevat esiin. Toinen haara on kokonaan kuivunut jonkun leikkauksen seurauksena, mutta toisesta puskee uutta kasvua ja satoa on saatu pitkin vuotta, joskus myös talvella.
Ají Charapita – Pieni mutta tulinen ihme Perusta
5 viikkoa sitten
2 kommenttia:
Onko sadon määrä laskenut? Itsellä on kolmivuotias Cili Goronong ja huomannut lehtimassan vähentyneen ja sadon pienentyneen. Myöskin tulisuus on miedontunut. Oksisto ei ole mulla "rentoutunut". Nyt ajattelinkin heittää Goronongin kompostiin.
Onhan tänä vuonna sato pienempi kuin parhaina päivinä, mutta niin on kasvin kokokin. Ensimmäisenä vuonna runsaasti lannoitettuna tuo voi olla monta metriä korkea, nyt puoli metriä. Onhan silloin satomahdollisuuksissakin eroa. Minä pidän näistä kompakteista kasveista enemmän.
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.