Talvikurpitsan säilyvyyteen en ennen ole tutustunut, mutta nyt aloin sitä tutkimaan ja ihastelemaan. Kyllä luonnon pakkauskeksinnöt ovat ihmeellisiä. Tämäkin kurpitsa on kerätty ulkoa syyskuun puolessavälissä ja se on edelleen kuin juuri poimittu.
Kurpitsoita säilyttelin alun perin joulua varten alakerran varastohuoneessa, missä kuitenkin pakkasillakin on yli 10° lämmintä ja aika kuiva ilma. Joulu meni ja kurpitsat jäivät käyttämättä. Tänään avasin yhden yli kymmenkiloisen. Epäilin sieltä löytyvän pehmeää, kenties käynyttä tai pilaantunutta sisustaa, kun kuoressakin oli hankautumia ja vaurioita. Toisin kuitenkin kävi. Kurpitsa on kuin syksyllä, tuoksuva ja värikäs kova ja ryhdikäs. Nyt vain reseptit esiin ja ruoanlaittoon.
Tuommoinenhan täyttää koko jääkaapin hyllyn, joten pitkään sitä ei voi säilytellä avattuna. Tuosta on nyt viipaloitu puolentoista kilon pala keittoa varten, mutta varmaan tulee currya, pikkelsiä, vuokaa, laatikkoa yms. tehtäväksi. Onneksi
kurpitsan seuraksi sopii hyvin chili ja niitäkin riittää tuoreena näin keskitalvellakin.
Mitähän varten kurpitsalle on kehittynyt noin tiivis ja säilyvä pakkaus? Onkohan sen tarkoitus siirtää siemenet turvassa kylmän kauden yli vai mihin tällainen luonnonvalinta tähtää?
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.