Tiesin toki kookoskuidun ja sen turpoamisominaisuudet. Chili- ja hamppuväelle sitä on myyty erikoismyymälöissä jo vuosia, mutta nyt noita pikku brikettejä on alkanut näkyä jokamiehen kaupoissakin.
Tuohan on jätettä. Intiassa käydessäni havaitsin Keralassa maaseudulla suuria kookospähkinän kuorikasoja. Sisältö oli kerätty talteen tuotannon alkulähteillä palmumetsässä ja kuoret jäivät. Lähistöllä oli köydenpunoja kiertämässä kookoskuidusta narua ja naruista köyttä. Sitä ennen kuoret piti liottaa suossa kuopassa veden alla ainakin vuoden, että ne pehmenivät. Köysimestari oli mielenkiintoinen tuttavuus, mutta valtamerilaivoja pitelevät kookosköydet alkavat olla historiaa, joten pähkinän kuorille piti keksiä uutta käyttöä. Hollantilaiset kehittelivät siitä mullan korvikkeen. Siellä ne osaavat lyödä rahoiksi erikoisetkin ideat. Myyntiä auttaa tavattomasti se, että turve on pannassa Keski-Euroopassa, kun sen nostolla pilataan siellä harvinaisia soita. Englannissa esimerkiksi mullan pitää ehdottomasti olla nyt turvevapaata.
Helppoa tuosta mullan teko oli: kaadoin vain lämpimän veden pussiin laatan päälle ja odottelin jonkin aikaa turpoamista, sekoitin istutuslapiolla ja siinä mulla oli pussillinen multaa. Aivan turvemullan oloistahan se on, punertavaa ja hieman eri hajuista vain. Epäilen kyllä, että sitä ei ole luvattua kymmentä litraa, mutta enpä viitsinyt ruveta mittaamaan, kun siinä olisi likaantunut astioita. Kookos on peruslannoitettu ja sen pitäisi riittää kuukauden kasvuun, sitten ollaan oman lannoituksen varassa. Kompostimullassa on itsessään ravinteita, tässä kuidussa ei, mutta eipä niitä juuri ole kotimaisessa turpeessakaan, ellei niitä ole lisätty ennen pussitusta.
Istutin tuohon ensimmäiseksi alakerran ledispotin alla kasvaneen Sugar Rushin (C. baccatum). Se oli päässyt aika veteläksi auringossa, mutta laitoin sille tukikepin ja sidoin koko 70 cm korkean komeuden siihen kiinni. Hyvin se oli kasvanut yhdeksän watin valolla kymmenen sentin taimiruukussa. Nyt pääsee väljemmille vesille. Parveke on näköjään siivoamatta vielä, mutta paljain jaloin ja ilman paitaa siellä hyvin tarkenee työskennellä.
Sugarhan on alkanut jo satokauden. Kukkia siinä on ollut jonkin aikaa, mutta nuo oksat ovat levinneet aivan liian laajalle yhdellä ledispotilla valaistavaksi. Tuon kokoiset raakileet saattavat vielä putoilla pois, kun joutuvat outoon multaan ja uuteen paikkaan, mutta vähän isommat, sormenpään kokoiset yleensä jo kestävät ruukun vaihdon. Vertailevaa kasvatusta eri mullissa en nyt aio suorittaa, kun sopivia taimia ei satu olemaan, mutta seurataan nyt tämän ja muutaman muun selviytymistä vieraassa mullassa.
Onhan tuo kätevää ottaa kauppareissulla muutama kymmenen litraa "multaa" mukaan. Kaipa tuo on desinfioitu niin, että sen mukana ei kulkeudu kasvitauteja kaukaa meille, sillä suomalaiseen maaperään nuo kompostin kautta aikanaan päätyvät. Talvella ei multasäkkejä juuri löydä, kun puutarhamyymälät ovat kiinni ja mullat lumen alla, vain pikku pusseja kukkamultaa on saatavissa. Keväämmällä kyllä kotimainen turvemulta on selvästi halvempaa, ainakin toistaiseksi.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.