Chilistä pöytämausteeksi

Taidan tämänkin suhteen olla myöhässä, kun monet ovat jo kasvihuoneensa tyhjentäneet, mutta meikäläisen parvekkeella rehottaa edelleen. Ja löytyypä ohjeet sitten ensi vuonna Googlella.

Suuren osan chileistäni säilön talveksi kuivattamalla. Silloin ne säilyvät huoneenlämmössä vaikka paperipussissa ja niitä voi rusentaa ruokaan. Nämä Peruvian White Habanerot ja Cajamarcat ovat kuivumassa siemenien vuoksi. Niiden keräys käy helpommin kuivista kuin tuoreista chileistä. Joskus riittää vain pussissa ravistelu, mutta noista pienistä piti irrottaa siemenet veitsen kärjellä tai pienellä meisselillä. Siemenkeräyksen päälle ei kannata sijoittaa toista ritilää, sillä kuivuessa aina tippuu siemeniä.

Siementen keräyksen jälkeen laitan melkein aina idätyslautan vesille ja kokeilen heti itävyyttä muutamalla siemenellä. Nyt esimerkiksi on kylmä jo voinut iskeä ja pilata itävyyttä.

Minä en ole aikoihin tehnyt chileistäni jauheita, sillä mielestäni aromit säilyvät paremmin isoissa kappaleissa, puolikkaissa tai suikaleissa. Pöytämaustetta teen chilimyllyllä.

Läpinäkyvä mylly on englantilainen kolmen vuoden takaa. Se on toiminut hyvin ja jauhaa vähän käppyräisetkin palat. Se näyttää kuitenkin hävinneen kaupoista ja on kalliskin nykymittapuun mukaan. Pienempi on kiinalainen ebay-ostos, neljän euron mylly, kotiin kannettuna. Meillä on ollut pari kappaletta muutaman kuukauden ajan koekäytössä karkeaa merisuolaa ja juustokuminaa jauhamassa. Hyvin ovat toimineet, karkeussäätöä on ja ote on luonteva. Tällä on helpompi annostella suolaa kuin sirottimella.

Tulipa mieleen kokeilla noita myös chilille. Nythän ehtisi vielä saada paketin Kiinasta ennen joulua. Pienemmässä on myös pienempi koneisto, joten siihen eivät mene yhtä isot palat kuin isompaan, mutta kyllä se chilejä jauhaa ihan siististi, kunhan rusentaa niitä ensin vaikkapa morttelissa tai ihan käsin pussissa. Valkoisista habaneroista tuli ihan hyvää tulista jauhetta tai rouhetta, mutta eri makuista kuin tuore chili. Niin se vain on, että jokainen säilöntätapa muuttaa makua omanlaisekseen.

Puisia perinteisiä pippurimyllyjä saa vieläkin halvemmalla, mutta meillä on jo niitä ja tämmöinen pienempi on tyylikkäämpi pöydällä, kun niitä saattaa tulla montakin eri aineille ja tästä näkee, mitä siellä on sisällä.

Keraamisia "teriä" olen pitänyt tarpeellisena, vaikka muovisilta nuo näyttävät. Tästä teräksisestä mallista on muutaman kymmenen senttiä halvempi kopio, jonka ainesluettelossa ei mainita keraamista. En tiedä onko sillä merkitystä, mutta neljällä eurolla ei jaksa kauheasti vaivata päätään. Suolaa tuolla on rouhittu päivittäin nyt puolen vuoden ajan ja vielä se puree kiteisiin.