Chiliaita iltavalossa

Siitä on kohta kolme viikkoa, kun istuttelin chiliaitaa. Kylmää, tuulta, sadetta ja myrskyäkin on ollut. Kaikki chilit ovat kuitenkin edelleen pystyssä. Illalla pöytäryhmä on jo varjossa, mutta aitaan paistaa rankkasateen jälkeinen aurinko komeasti.

Ruohikko on päässyt villiintymään kosteiden kelien aikana, mutta chilit voivat yllättävän hyvin. Korkeimpana keikkuu Starfish, jonka oksat epäilyistäni huolimatta ovat kestäneet tuulet ja pikkulintujen kiipeilyt. Sen vieressä Trinidad Scorpion Cardi on myös selvästi kasvamassa. Laidoilla on hiljaisempaa. Melkein kaikki lehtensä pudottanut Aji Amarillo vasemmalla tekee uusia lehtiruusukkeita, mutta ne ovat pieniä, Ulupica Large oikealla ei ole juuri kasvanut viime viikkoina. Kissa viihtyy pöydällä kuivin jaloin, mutta ymmärtää kyllä pysyä sieltä poissa, jos sinne on katettu jotakin. Elämä on opettanut.

Starfishissä kypsyy jo kesän ensimmäinen, mutta tämähän aloitti kasvunsa jo sisällä lamppujen alla. Se on kestänyt kaikki siirtelyt. Uusia pikku raakileita ja kukkia on nyt ilmestynyt yläoksille, joten ei tuo aivan ainoaksi jää tänä kesänä.

Kirvatilanne minua ihmetyttää. Koivut ympärillä ovat täynnä kirvoja ja niitä putoilee sieltä koko ajan. Aitachilienkin lehdet ovat tahmean meden peitossa, mutta kirvoja ei niillä näy. Ilmeisesti koivukirvat eivät syö chilejä.

Trinidad Scorpion Cardi on ulkona intoutunut kukkimaan ja kukinta näyttää onnistuvan. Eniten minua ihmetyttää se, että viileistä keleistä riippumatta nuo näyttävät kasvavan puolukkaa isommaksi. No, olihan tuossa välissä lämpimiäkin päiviä, ehkä ne ovat saaneet alkunsa silloin.