PI 370004 eli Aji Indian

PI 370004 tuli viime viikolla Fataliin uuden siemenpaketin osaksi ja minulla Aji Indian (esiintyy myös nimellä Aji Indian Red) sai kevään ensimmäisen satonsa kypsäksi. Syksyllä suhtauduin hieman epäillen sen jatkomahdollisuuksiin. Sato oli pienehkö ja aika myöhäinen. Hyvän makuinen kyllä. Se kuitenkin jäi lyhenneltynä talveksi ikkunalaudalle ja alkoi helmikuun lopulla kasvattaa uusia lehtiä latvaan ja kukkiakin. Nyt siinä on latva täynnä satoa, ihan kymmenissä laskettava määrä, kukinta jatkuu ja pieniä alkuja ilmestyy lisää päivittäin. Puolitoista kuukautta meni tällä ensimmäisellä kypsymiseen.
Palko on keskikokoinen, kypsänä hiukan läpikuultavan punainen, raakana tumman vihreä. Se on ainoa tuntemani intialainen baccatum, vieläpä suosikkiosavaltiostani, eteläisestä Keralasta. Annuumeita intialaiset kasvattelevat, joitakin frutescenseja - ja tietysti Bhut Jolokiaa, sitä maailman tulisinta. Tulinpa tehneeksi idätysennätyksenikin eilen. Poistin siemenet tuosta punaisesta, paloittelin chilin pieneksi silpuksi sulatejuuston joukkoon ja laitoin pari tuoretta siementä kelluvalle talouspaperille. Sen täytyi olla n. klo 11.30, sillä kameran kuvaustiedoissa siitä oli vielä otettu kuvia 11.09. Kun iltapäivällä n. 17.30 vilkaisin idätysrasiaani, toisesta siemenestä pilkisti jo itu. Kuudessa tunnissa. Selityskin löytyi kun tarkasti katsoi: Siemenestä oli chiliä halkaistessa lähtenyt pieni pala pois. Minulla on hyvin terävä chiliveitsi. Ei tuosta taida tervettä kasvia kasvaa, mutta talvisiemen itää joka tapauksessa, sen vain halusinkin tutkia.

Entä se maku? On hyvää. Jouduin jo muutaman päivän olemaan ilman tuoretta chiliä ja se oli kovaa aikaa. Nyt on tilanne pelastettu. Luultavasti syksyyn asti. Näitähän alkaa kypsyä päivittäin, Inca Red Droppeja on kasvussa edelleen, Aji Cristaleita on tullut lisää ja muutama Rocotokin odottelee maistiaisia. PI 370004 on maultaan erilainen kuin muut kasvattamani chilit. Se on hiukan terävämpi kuin Cristal, lähempänä Incaa. Leivän päällä kuitenkin erinomaista. Sitä tekee mieli lisää. Cristalista pidän kuitenkin enemmän sen tuoksun takia. Vihreänä Aji Indian ei maistunut oikein miltään, joten kannattaisi ehkä odotella vielä muutama päivä noiden seuraavien kanssa, että ehtivät täysin kypsyä. Jos vaikka tuoksukin vahvistuisi

Ruukunvaihdon aika

Kopioin tämän päiväkirjamerkinnän Chilifoorumilta blogiini, kun se sisältää taimikasvatukseen ja ruukun vaihtoon hyviä vihjeitä.

Nämä kaikki Rocotot olivat saman kokoisia vielä maaliskuun lopulla. Silloin jätin nuo keskimmäiset parvekkeelle säiden armoille. Laitimmaiset jatkoivat sisällä eteläikkunalla. Kaikki ovat terveitä ja tuuheita. Kaikki ovat kasvaneet, mutta sisällä tuplakokoon tuona aikana. Ne kaikki ovat ensi viikolla kolmen kuukauden ikäisiä. Vasemman laidan Rocoto Peru Cusco on suorastaan koomisen näköinen 7 cm taimiruukussaan 45 cm korkeana. Vaarallinenkin se on, sillä se kaatuu vähäisemmästäkin hipaisusta tai tuulenvireestä. Olen vain odottanut sopivaa aurinkoista eli lämmintä ruukunvaihtopäivää parvekkeelle. Se pääsee suoraan isoon ruukkuun. Pakkasissa ollut sai maitopurkin välivaiheen ruukukseen ennen ulos vientiä.

Mitä tästä opimme? Sen itsestään selvyyden, että lämmöllä on aika suuri merkitys chilien kasvuun. Ja viileässä saa kasvua hidastettua. Tärkein opetus minulle on kuitenkin, että Rocotot näyttävän kestävän kylmää hyvinkin mutkattomasti.

Lisäys tammikuussa 2010: Kaikista noista sain satoa, mutta kylmässä huhtikuun viettäneistä vasta kuukautta myöhemmin kuin lämpimässä kasvaneista.

Vihdoin kypsä Aji Cristal

Vaan olipa hyvää tuore chili leivän päällä. Ihan pääsi jo unohtumaan, kun etikkasäilykkeitä ja kuivattuja on "joutunut" syömään.

Ikkunalaudalla kypsynyt Aji Cristal maistui ja varsinkin tuoksui kesäiselle. Silppusin sen pieneksi ja nautin leivän päällä maustamattoman sulatejuuston seassa. Nam Nam!

Saisipa aina tuoretta chiliä.

Tietoisku chilien historiasta

Valitsin Perun tämän vuoden teemakseni chilien kasvattelussa kun löysin tietoa Guitarreron kaivauksista Perun Andien ylängöllä yli 2500 metrin korkeudessa. Luolassa on asuttu ainakin yli 12.000 vuotta sitten. Aluksi ehkä vain silloin tällöin vieraillen, myöhemmin asutus on ollut melko pysyvää.

Luolan kaivauksista löytyy sekä netistä että kirjoista paljonkin tietoa. Tässä eräs lyhyt yhteenveto.

Vuosiluvut ovat tutkijoidenkin käytössä hyvin suhteellisia ja vaihtelevat eri tietolähteissä paljonkin, kun puhutaan tuhansien vuosien takaisista asioista. Voit siis muualta saada kokonaan erilaisia lukuja. Radiohiiliajoitus on ilmeisesti jo aika tarkkaa, kun jotkut tutkijat voivat kertoa kymmenien vuosien tarkkuudella aikoja tuhansien vuosien takaa. Tyydytään me kuitenkin puolen vuosituhannen tarkkuuteen.

Baccatum chilejä luolassa on käytetty 10.500 vuotta sitten. Ne on tunnistettu siemenistä ja tiettävästi myös kokonainen hedelmä on löytynyt. Sitä on kuvailtu myöhemmän Inka-valtakunnan yleiseen suosioon nostamaksi keltaiseksi baccatumiksi, ketšuan kielellä Kellu Uchu. Tämän jälkeläisiä ovat Lemon Drop ja Aji Amarillo, joista molemmista edelleen käytetään paikallisissa kielissä tuota nimeä. Varmaa tietoa siitä, että tämä chili olisi jo silloin ollut viljelyssä, ei ole. Se ei kuitenkaan kasva luonnossa tuolla seudulla, joten se on joko kuljetettu sinne tai sitä on viljelty lähistöllä. Varmoja viljelyhavaintoja on tiettävästi 6000 vuoden takaa Meksikosta ja Ecuadorista. Silloin on löydetty maanviljelystyökaluja ja kait chilivarastokin asutuksen läheltä.

Chinensen käytöstä on merkkejä jo 9500-10.000 vuotta sitten ja kokonainen chinensen hedelmä noin tuhat vuotta myöhemmin. Se oli todennäköisesti villilajike, mutta muistuttaa taas Inkojen  Chinchi Uchu  nimellä paljon käyttämää chinenseä, jonka nykymuotona pidetään lähinnä Peruvian Shiny Red chiliä. On suorastaan törkeätä, että nykyiset siemenkauppiaat kaupittelevat Chinchi Uchu nimellä annuumin ja baccatumin siemeniä. Historian- ja kielentutkimuksella ei näytä olevan mitään sijaa, kun kauppatavaroita nimetään.

Annuumeita eivät muinaiset perulaiset käyttäneet, eikä niitä nykyisinkään sieltä paljoa löydä. Sademetsien kätköissä saattaa muutamia lajikkeita kasvaa, mutta köyhienkin hökkeleiden takapihoilla kasvaa baccatum.

Inkat tuhansia vuosia myöhemmin samoilla vuoristoisilla seuduilla maustivat ruokansa lähes yksinomaan chilillä. Jo mainittujen lisäksi ehkä kaikkein suosituin oli Rocot Uchu, nykyisin Rocotona tunnettu. Sen siemeniä on kasakaupalla Inkojen ruokailupaikkojen lähistöllä. Jotkut tutkijat ovat kuitenkin huomauttaneet, että Rocotojen näennäinen ylivalta ruokavaliossa voi johtua vain siitä, että isot, tummat siemenet olivat niin kovia, että ne syljeskeltiin pois. Baccatumin ja chinensen siemenet syötiin.

PI 439370, pyöreä marja

Chilit kasvavat lämpimässä:
Tässä on rinnakkain kaksi PI 439370 (c. baccatum) chiliä. Ne on yhdessä idätetty ja samalla tavalla kasvatettu. Aloitus meni sen verran myöhään (huhtikuulle), että oli selvää, että ne eivät parvekkeella ehdi kypsyttää satoaan. Eivät ehtineetkään. Alkuun nuo kasvoivat rinnakkain lasitetulla parvekkeella, kunnes heinäkuun alkupuolella nuppujen ilmestyessä niiden tiet erosivat. Kun heinäkuullakin oli kylmää, vein toisen taimen olohuoneen ikkunalaudalle. Siellä oli tasainen lämpö, yli 21. Parvekkeella usein vain 15, viime aikoina alle 10 astetta. Vain aurinkoisina päivinä lämpö nousi, mutta tuotahan ei viime kesänä useasti tapahtunut.
Vasemmalla parvekkeella kasvanut, oikealla sisäkasvi. Eroa ei ole niinkään koossa, sillä näitähän on leikattu. Korkeimmat latvat leikkasin pois, jotta ne mahtuisivat ikkunalle lasihyllyn alle. Puoli metriä oli rajana. Ero on noissa punaisissa pallukoissa. Vain sisäkasvissa kypsyy satoa. Parvekekasvissa on aivan pieniä raakileita ja niitäkin vain muutama. Molemmat kukkivat edelleen.
PI 439370
Nuo ovat kooltaan 2-3 cm, kirsikkaa muistuttavia, mutta hieman kulmikkaita. Kypsyminen on hyvin hidasta, mutta olen päätellyt, että kovin tumman tai kirkkaan punaiseksi nämä eivät kehity. Oranssi on hyvin pitkään vallitseva väri.

Entäpä maku?
Miedohko se on, mutta hedelmäliha on paksua. Voileivän päälle sopivaa kamaa tai salaattiin viipaleina. Tuollaista käyttöä varten vain sato saisi olla runsaampi, nuo nimittäin kuluvat äkkiä, sormenpään kokoisia kun ovat. Muutaman vasta olen maistellut, mutta ei tunnu olevan Aji Cristalin uhkaajaksi. Tuoksu on lupaavinta, mutta maussa on epätasaisuutta. Kanta saattaa polttaa suussa, mutta kärki ei maistu juuri millekään. Sulatejuustossa levitteenä leivän päällä se tasaantuu mukavasti.

Tulista ringissä: Ring of Fire

Talvella tuli hankituksi oikein "merkkichiliä", Ring of Fire nimeltään.
Eipä se juuri tavallisesta annuumista poikkea. Kyseessä on melko nopeakasvuinen Cayenne, joka tuottaa satoa jopa ulkona eteläistä betoniseinää vasten aurinkoisessa paikassa. Maku on tyypillinen annuumille, melko pistävä, mutta moneen ruoanlaittoon ihan kelvollinen. Varmaan tuosta tulisi hyvää jauhetta.

Campane - Jouluherkkuja valmistelemassa

Joulun kellot, Christmas Bell on eräs Campanen rinnakkaisnimi ja toden totta chili on nimensä veroinen. Tuossa Campanen variaatioita. PI 497974, Campane
Sain ajatuksen laittaa noita joulupöydän koristeeksi. Yksi on kuivumassa, jos se vaikka säilyttäisi muotonsa, mutta tuskin niin käy. Tämän valikoiman täytin juustolla ja pekonilla ja laitoin pakastimeen. Sieltä sitten otan uunin kautta joulupöytään.

Avasin noista kannen yläpäästä. Siihen sai "saranan", kun ei veistänyt aivan poikki asti. Terävällä ohuella veitsellä leikkasin siemenet irti. Sisustan täytin raastetulla Cheddar-juustolla ja pieneksi pilkotulla pekonilla. Puukepillä painoin täytteet tiukkaan ja aika paljon niitä menikin. Nuo liepeetkin ovat onttoja ja pullistuivat täytettäessä. Yhden onnistuin halkaisemaan alapäästä, kun painoin liian kovaa.

Pari koekappaletta maisteltiin. Uunissa juusto sulaa ja chili pehmenee. Tulee tosi herkkua. Kansi ei aina pysy päällä, mutta sitä voi sitten korjailla ennen pöytään vientiä.

Pitkää satoa: Joe's Long

Parvekkeella kasvanut Joe's Long eli Whippet's Tail liian pienessä 13 cm ruukussaan ulkona kuvassa. Kymmenisen pitkää palkoa vain sekin kasvatteli. Pari vuotta sitten kilpailussa näiden maksimipituus oli 31 cm. Ilman ponnisteluja sain omistani 27 cm, keskimittana n. 25 cm. Ulkona nuo ovat vihdoin ryhtyneet kasvamaan tai lähinnä kasvattelemaan hedelmää. Pienempiä nuo ovat vielä, mutta aika mukavasti niitä kehittyy. Ovat muuten hassun mustia kun ovat saaneet aurinkoa. Lämpimämpänä kesänä (tai suojaisemmassa paikassa) olisi varmaan tullut isompia kasveja ja isompi sato, mutta hyvä näinkin. Tämä näyttää lajikkeelta, joka kasvaa edes jotenkin avomaalla Suomen kesässä Tampereen rinteillä.

Näiden pitkien chilien käyttöä en ole oikein vielä keksinyt. Ne ovat melko mietoja. Laitoin grillimakkaran väliin pitkään viiltoon aika suikaleen, eikä se maistunut juuri ollenkaan. Kastikkeessa renkaina toki maistuvat, mutta mielestäni vähän tummalle, karvaalle, kuten monet annuumit. Onko käyttövihjeitä?

Maistelua heinäkuussa -08; Aji Indian ja PI 260567

Aji Indian on kyllä toistaiseksi minulla vuoden makuelämys. Nyt laitoin sitä riistakäristykseen. Saksanhirven palojen (750g) lisäksi laitoin pataan runsaasti juureksia: porkkanaa, selleriä, palsternakkaa sekä inkivääriä tahnana. Tuohon lisäsin pari intialaista jo hauduttelun alkuvaiheessa. Maku oli loistavan moniulotteinen.

Ennen enempää kehumista on tunnustettava, että en ole edes Lemon Droppia vielä kasvatellut, puhumattakaan Rocotoista, enkä Aji Cristalille vielä löytänyt sopivinta ruokaa. Tämä on siis aloittelijan puhetta.
PI 260567

Microcarpuminakin tunnettu PI 260567 on näilläkin palstoilla monesti kehuttu mieto tai "puolitulinen" chili. Ensikokemukseni oli suuriin odotuksiin nähden lievä pettymys. Saattaa se olla vain tuota "ensimmäisen palon syndroomaa". Monet väittävät ensimmäisen poikenneen maultaan lopullisesta sadosta ja yleensä miedompaan suuntaan Itselläni ei tuollaisia kokemuksia ole.

Kaunishan se on. Hieno väri ja muoto. Tuossa n. 70 cm korkeassa kasvissa on toista kymmentä tuollaisia 10-13 cm pitkiä vihreitä palkoja piilossa lehtien lomassa. Kukintakin jatkuu vielä. Kun sitä oli kehuttu miedoksi, otimme iltateen kanssa voileivän päälle viipaleita. Eipä tuntunut minkäänlaista poltetta. Hyvää paprikan tyyppistä makua toki riittää, mutta paprikoita saa halvalla kaupasta. Ehkä ne jatkossa ryhdistäytyvät. Ajattelin antaa yhden kypsyä myös punaiseksi asti.
---------
EDIT kuukautta myöhemmin:
Eipä nuo tietenkään punastu, vaan pysyvät oranssina. Odotellessa alkoi chili alapäästään jo kuivua. Pientä poltetta ilmeni seuraavissa kypsyneissä. Mainiota viipaleina leivän päällä tai salaatissa.
---------

Lannoitteista

Hyvässä puutarha- tai kukkamullassa on ravinteita chilille pitkäksi aikaa. Pikkutaimia en yleensä ole lannoittanut ollenkaan, sillä ne saavat kohta uuden ruukun ja tuoretta multaa. Käytäntö on osoittanut, että noin kuukauden kasvun jälkeen ruukun multa alkaa köyhtyä ja kasvu hidastua, jolloin on syytä aloittaa lannoitus. Jos lehdet kellastuvat ja kasvu pysähtyy, syy on lannoituksen puute - tai liika märkyys.

Erilaisia lannoitteita on pilvin pimein. Sormi menee aloittelijan suuhun. Siksi aloin tonkia asioita ja pyrin selvittämään itselleni, mitä eroja niissä oikein on. N-P-K eli typpi-fosfori-kalium perusravinteet ilmoitetaan useimmissa pakkauksissa ja niitä + annosteluohjeita vertailemalla laadin Open Officeen taulukon, jossa pyrin saamaan mittayksiköt samoiksi. Vertailun kohteeksi kannattaa ottaa ravinteiden määrät litrassa kasteluvettä. Muut numerot ovat vain taustatietoa.

Multakasvien lannoitteita on tässä aakkosjärjestyksessä. Väreillä olen erottanut muutaman kiinnostavan. Chilli Focus on chilien erikoislannoite, johon voisi verrata muita. Puutarhan Kesä taas on se, jolla omia chilejäni ruokin ja se ainakin toimii. Nuo eivät paljon poikkea toisistaan. Substralin olen alleviivannut siksi, että se kertoo kodin viherkasvien kovin erilaisesta ravinnontarpeesta chileihin verrattuna. Typen määrä on huima. Vuonna 2012 ilmestyi Substralilta luomulannoite Naturen, jonka lisäsin taulukkoon. Sen annoksen laskin itse muita vastaavaksi, valmistajan suositus oli kolminkertainen - kerran viikossa. Mitä sitten tarkoittaneekin.

Lannoitteiden väkevyys vaihtelee paljonkin ja joillakin on myös ilmoitettu suuri vaihteluväli laimennuksessa. Olen yrittänyt ottaa keskiarvoja ja Litrassa kasteluvettä-sarake ilmoittaa, paljonko pääravinteita on ohjeen mukaisella laimennuksella litrassa vettä. Yksiköksi jäi vertailun ja laskemisen helpottamiseksi prosentteja grammasta eli gramman sadasosia. Milligrammoja noista saat lisäämällä nollan perään, jos tuollainen yksikkö on sinulle sopivampi. Hieman pyöristetyt kokonaisluvut sopivat paremmin vertailuun.

Urea-sarakkeeseen olen kerännyt tietoja lannoitteiden sisältämästä urea-typestä sikäli kuin tietoja on saatavissa. Saattaa näet olla, että urea on hankalaa chilien kasvatuksessa ja sitä tulisi välttää. Kaikki eivät noita tietoja ilmoita. Chilli Focus korostaa, että siinä ei ureaa ole.

Lisäsin keväällä 2012 loppuun pari kaksikomponenttista lannoitetta, joista yhdistelemällä saa erilaisia koostumuksia. Niiden sekoitussuhde on nimisarakkeessa (perusosa + salpietari eli typpi) ja vahvuudet on laskettu valmiiksi NPK-sarakkeisiin. Kovasti samanlaisia arvoja sieltä kuitenkin tulee lopulta litraan vettä, kuin parhailla yksiosaisilla, mutta jäähän käyttäjälle mahdollisuus tehdä erilaisia sekoituksia lähinnä lisäämällä tai vähentämällä salpietaria eli typpeä.

Ruukkuun pistettävät ravinnepuikot eivät myöskään taivu tähän taulukkoon, kun niitä ei lisätä kasteluveteen. Eräs lannoituksen erikoismuoto on kanankakkarakeita ruukun pohjalla.

Samassa Chilifoorumin keskustelussa puitiin myös ravinteiden kilohintoja ja huimia eroja löytyi.

Lisäys 2010:
Monenlaista olen kokeillut, mutta viime aikoina olen pääasiassa lannoittanut Puutarhan Kesällä, jota myydään halpahalleissa ja marketeissa kilon hillopurkeissa jauheena. Sitä laitetaan 1 ml litraan vettä. Keittiön mittasarjan maustemitta on juuri sopiva sille. Kemiran Hydrolannoitetta kokeilin viime vuonna sen rinnalla. Jos salpietaria eli typpeä lisäsi enemmän kuin Puutarhan Kesässä on, kasvua kyllä syntyi, mutta se oli höttöisiä pitkiä oksia, jotka olisivat vaatineet tukea. Leikkasin ne pois ja palasin vanhaan annosteluun. Kaliumia pitää olla enemmän kuin typpeä. Tukevuutta olisi tietysti saanut myös lisäämällä reilusti valoa. Valaistuksen ja lannoituksen pitää olla keskenään tasapainossa.
Korjauksia keväällä 2012: Lisäilin tekstiin muutamia kohtia ja uudistin taulukkoa nykyaikaa vastaavammaksi.

Aina ei ole päivänpaistetta

Viime kesänäinen Habanero talvehti tapiksi leikattuna viileässä. Lämpimällä kaudella Vapun tienoissa tuo vanha runko alkoi kukkia uudestaan. Siihen tuli paljon paljon raakileita. Sitten tulivat kylmät viikot parvekkeella ja kaikki pysähtyi. Nyt se on alkanut kypsyttää noita pikku marjojaan. Kokoa niillä on n. 8 mm kun vieressä siemenestä kasvatetuissa samanlaisissa oransseissa Habaneroissa on jo toista satoa keskimäärin 4 cm:n mittaisina.

Näillä opeilla ei siis kannata lähteä Habaneroa talvehdittamaan. Tämä vanhasta rungosta versonut yksilö on pienin habaneroistani, vähän kuin kitukasvuinen. Sen runkokin on selvästi ohuempi kuin uusilla siemenestä kasvatetuilla puolivuotiailla lajitovereilla. No, ehkäpä noissa pikku marjoissa on makua.

EDIT: Tulipa maistettua. Tulisuutta löytyy enemmän kuin normaalikokoisissa, mutta valitettavasti maku oli myös karvas. Taidan jättää ne rauhaan, kun täysikasvuisiakin on saatavissa.

Vähän myöhemmin noita kääpiömarjoja tuli muihinkin Habaneroihin. Kylmän sääjakson syytä aivan selvästi. Myös Starfish teki puolet pienempiä hedelmiä kuin normaalisti.

Idätysmetodi: Kelluva talouspaperi

Tässä Chilifoorumilla keväällä 2008 julkaisemani idätystapa. Otetaan sopiva astia, joku tyhjentynyt pienehkö elintarvikepakkaus käy hyvin. Tämä on 8x12 cm salaattirasia. Astiaan vettä reilusti pohjalle. Styroksilevy, sentin paksu on hyvää, (tässä kaksinkertainen elintarvikepakkauksen pohja) kääritään talouspaperiin. Siihen voi KUIVANA kirjoittaa. Lautta uimaan ja siemenet paperin päälle. Rasian kantta voi pitää päällä löysästi ja sitä on syytä raotella välillä, etteivät siemenet homehdu. Ellei kansi ole tallessa, myös rei'itettyä muovikelmua voi käyttää

Itäneet siemenet saa vielä sirkkalehdilläkin irti, mutta helpommin se käy heti idun ilmestyttyä. Sitten vain multaan. Mikä tahansa hyvä kukkamulta kelpaa, jotkut käyttävät lannoitettua kasvuturvetta, mutta ravinteista köyhien kaktus- ja taimimultien kanssa tulee myöhemmin ongelmia. Ellet sormin rohkene tarttua, käytä vaikka veitsen kärkeä tai ruuvimeisseliä. Kostutetussa työkalussa siemen pysyy paremmin kuin kuivassa. Vuodesta 2012 lähtien olen päällystänyt talouspaperin kahvisuodattimella ja siitä juuret irtoavat helposti, kun eivät mene paperista läpi. Nyt ne voi kasvattaa sirkkalehdille asti lautalla.

Ensimmäisenä sieltä ilmestyy juuri, joten se alaspäin. Siemenet voi peittää mullassa ohuesti, mutta ei sekään välttämätöntä ole. Peittämisen jälkeen kestää vielä muutaman päivän, että sirkkalehdet putkahtavat pinnalle. Multa täytyy pitää aluksi kosteana ja taimet kaipaavat valoa heti pinnalle tultuaan. Muuten niistä tulee pitkiä ja honteloita, jotka eivät pysy kunnolla pystyssä.


Muutamia lisähuomioita:

- Ohut styroksi paperin sisällä on vaarallinen. Sentin styroksi ainakin kantaa märän paperin hyvin. Puolisenttinen voi kallistua ja siemenet huuhtoutuvat veteen, kun rasiaa heiluttelee. Vesi kiipeää kyllä paperia pitkin vaikka 8 cm, mutta niin paksu lautta on epäkäytännöllinen. Myös kuplamuovi kelpaa kellukkeeksi ja nurin päin käännetty vähän pienempi rasia toimii hyvin alustana paperille.

- Hyvää hygieniaa edellyttää tämäkin metodi. Vesi on hyvä olla keitettyä, astiat puhtaita ja talouspaperi kotimaista. Myöhemmissä kokeiluissa sain paperin homehtumaan. Se oli jotakin halpispaperia, ohuempaakin kuin kotimaiset, joissa kenties on mukana jotakin desinfiointiainetta.

- Idätyslauttaa voi käyttää kokeiluihin ja lukuisien lajikkeiden muutaman siemenen idätykseen, kun siihen on helppo tehdä muistiinpanoja. Kuivaa paperia uusilla teksteillä voi lisäillä tuohon pinnalle ja siihen taas uudet siemenet.

- Useimmat lajikkeet itävät 5-10 päivässä, mutta on myös hitaita, jotka kestävät viikkoja, jotkut villit jopa kuukausia.

- Lämpötilan nosto voisi nopeuttaa toimintaa, mutta minulla kaikki on toiminut ihan hyvin huoneenlämmössä.

- Itse idätys ei kaipaa valoa (ei siitä haittaakaan ole), mutta ilmestyvä vihreä varsi ja sirkkalehdet tarvitsevat paljon valoa kasvaakseen hyvin. Joku yli 20W energiansäästölamppu lähellä multaan siirrettyjä pikkutaimia auttaa kummasti pimeänä vuodenaikana. Pikkutaimet pitävät myös lämmöstä, kunhan se pysyy alle 32 asteessa.

Lisäys syksyllä 2011:
Menetelmä on saanut laajaa suosiota ja huomattu Chilifoorumin lisäksi jopa puutarhapalstoilla. Olen vuosien varrella alkanut siirtää taimet multaan vasta kun ne ovat sirkkalehdillä talouspaperilla. Silloin kasvu on koko ajan näkyvissä. Valoa se tietysti vaatii, jotta taimista tulee vihreitä ja tukevia.

"Kypäräpäisyys" eli siementen tarttuminen idun päähän on vähäisempää kosteassa idätyslaatikossa kuin mullasta kuivaan huoneilmaan noustessa. Juuret kyllä kestävät isompanakin siirron ja samalla voin istuttaa taimen heti syvempään multaan, kun siinä on jo vartta. Suosittelen muille kuin kovakouraisille.

Kahvisuodatin sopii hyvin idätysalustaksi talouspaperin tilalle tai päälle.
Aiheen päivitys 2015.