Harissa ja muita pettymyksiä

Monta lajiketta käy vielä viivytystaistelua kylmää vastaan lasitetulla parvekkeellani. Tärkeimmät ruokachilit on kerätty, kuivattu tai laitettu etikkaan, mutta noita outoja lajikkeita riittää, kun en näköjään ole niistä mitään kesän mittaan raportoinut. Jonkinlaiset loppuhuomiot pitäisi kirjoittaa, että en jatkossa tee samoja virheitä.

Harissa (C. annuum) on paremmin tunnettu mustista raakileistaan, mutta kylläpä se sentään osoitti kypsymisen merkkejä muuttumalla tumman punaiseksi. Pari kuukautta siinä meni.

Harissat ovat muutaman sentin mittaisia, paksukuorisia ja halkaistunakin tyylikkäitä, mutta: Nämä eivät kyllä maistu juuri millekään. Koristechiliksi tuo lienee jalostettu.

Oikea Harissa on pohjois-afrikkalainen maustesekoitus, jossa on tuntuva chilin polte. Sitä myydään jauheena tai tahnana. Muutama vuosi sitten Tunisian reissulla siihen tutustuin paikallisissa ravintoloissa ja hyvää oli. Tästä chilistä se ei taatusti ollut tehty, ovat vain valinneet mielestään myyvän nimen. Seurauksena oli ikävä pettymys.

Seuraava pettymys on vähän isompi:

Colombian Orange (C. chinense) tämän piti olla, mutta väärät siemenet sain Semillakselta. Chinense se toki on, mutta ei oranssi, eikä oikean muotoinenkaan. Minä kutsun sitä nyt "Not Colombian Orange". Katon rajassa se on kasvatellut ihan kiitettävästi satoa, kun alkuun pääsi, mutta: Ja tämä on iso mutta: Tämä on pahaa. Tuoksua ei ole, maku on ikävä ja pistävä polte muistuttaa voimakasta annuumia. Tulipahan kasvateltua.