Pitkä tie Galápagokselta Tampereelle

Capsicum Galapagoense  

En juuri ole villichilejä harrastanut, mausteet ja ruokapöydän antimet ovat minua lähempänä. Villeillä on harrastajansa ja onhan se kiinnostavaa katsoa, mistä ja miten chilit ovat kehittyneet. Tämä chili on kotoisin Galápagos-saarilta, eikä sitä tiettävästi ole juuri jalostettu, vaikka se nyt esiintyy harvinaisuutena länsimaisten siemenkauppojen valikoimissa.

Nämä siemenet tulivat minulle tilaamatta, kaupan päällisinä ja olivat selvästi vanhaa, mustunutta erää. En uskonut niistä enää mitään syntyvän, mutta putkahtivatpa vain idut näkyville, kun olivat kaksi kuukautta ja viikon lautalla makoilleet. Kaksi kolmesta iti, molemmat samana päivänä ja siirsin ne multaan, kun vanhalla lautalla alkoi olla homehtumisvaara lähellä. Näistä vasemmanpuoleinen nousi sitten mullasta ensin ja sirkkalehdet pysyivät tiukasti siemenkuoren sisällä, eli sillä oli kypärä päässä. Tällaisia vanhoja, kuivia siemeniä pitäisi hioa hiekkapaperilla tai viilalla ennen idätystä. Kosteana pitäminenkään ei nyt auttanut, vaan minun piti kynsisaksilla leikellä siemenen sivuja pois ja nyt se näyttäisi vapautuvan vankilastaan. Toinen taitaa selvitä ihan itse.

Ei näiden pienten elo vielä helppoa ole, monet ovat kuolleet tuossa vaiheessa. Meillä ei ole niiden kotimaan maaperää eikä ilmastoa. Yleinen virhe lienee liian lannoitettu ja märkä multa, jos kasvit ovat kuivan hiekkamaan kasveja tai tuliperäiseltä saarelta kuten nämä. Galapagoense on karvainen chili, mikä viittaa siihen, että se hankkii kosteutta ilmasta sumun tai aamukasteen muodossa ja menestyy, vaikka juurilla ei paljon kosteutta olisi. Vielä hitaammin itänyt Oxkutzcabian ei lopulta jaksanut kasvaa, joten tämä vuosi mennään ilman sitä.