Aitaa taas yritetään

Taitaa olla hieman epätoivoinen ulkoistusyritys. Loppuviikolla tai ensi viikon alussa sääennusteet povaavat kylmää päivisinkin ja yöllä lähes hallaa. Jonnekin nuo kuitenkin on laitettava ja ovathan tuolla ulkona säiden armoilla jo kurpitsat ja tomaatitkin.

Eihän tuosta selvää saa, mutta kuvan saa isommaksi ja minä voin selittää.

Nämä ovat jo pari viikkoa sitten ulos ruukkuineen siirretyt talvehtineet chilit. Lähinnä, eli oikealla on melkein kaikki lehtensä pudottanut Aji Amarillo, jonka ainoa kypsä putosi siirtelyssä. Sitten on tuuhea Trinidad Scorpion Cardi. Korkein on leikkimökin harjan korkeudella keikkuva Starfish. Kuva on alhaalta, oikeasti se ei ole paljon vyötärön korkeutta suurempi. Ylimmät oksat eivät taida kestää lintujen laskeutumista. Pienenä vasemmassa laidassa on Ulupica Large, jonka moni oksa katkesi tuulessa ja sateessa. Olisihan tuo pitänyt viime kesältä muistaa, mutta niin vain kävi taas.

Sato-odotukset eivät ole korkealla tästä aidasta. Jos kesä on lämmin, jotakin kuitenkin saadaan. Starfishissä on jo isoja raakileita ja Scorpion kukkii innolla. Se ei kuitenkaan taida pitää kylmistä, joten pikkuruisia scorppareita saattaa olla tulossa. Amarillokin kukkii, vaikka lehtiä ei ole.

Jos jäit ihmettelemään, mistä tässä oikein on kyse, laita oikealla ylhäällä Hakuun chiliaita. Sehän on oleskeluterassiamme rajaava "kukkapenkki", josta toisinaan tulee satoa, toisinaan taas ei.

Chilit nukkuvat öisin

Laitetaanpa tähän aivan tuore havainto. Baccatumit parvekkeella menevät nukkumaan illan tullen. Lehdet vedetään runkoa vasten ja ylälehdet pystyyn nuppujen suojaksi. Tämä on sama Rain Forest kuin edellisessä ruukutusjutussa. Päivällä sen lehdet ovat terhakasti sivulle, mutta tuossa iltakymmeneltä hämärtyvällä parvekkeella ne ovat nukkumisasennossa. Puoli tuntia myöhemmin kaikki ylälehdet olivat nousseet pystyyn.

Muutkin baccatumit tekivät samoin, Aji Angelo vielä voimakkaammin. Aji Cristal valoisammassa paikassa tulee viiveellä perässä. Annuumeissa tuota on vain vähän, pubescenseissä jonkin verran, chinenseissä vähemmän. Ilmiö on minulle tuttu pienistä taimista, jotka saattavat nostaa lehdet pystyyn kirkkaassakin valossa, kun ovat saaneet sitä tarpeeksi. Mistä kasvit päivän pituuden määrittelevät, ei ole minulle selvinnyt. Olohuoneen ikkunalla palaa loisteputki iltakymmeneen, mutta nämä baccatumit menivät sielläkin pari kuukautta sitten nukkuma-asentoon jo iltakuudelta tai seitsemältä. Silloisen auringonlaskun aikoihin.

Ilmiötä olen nähnyt selitettävän viileyteen suojautumisella. Vetämällä lehdet lähelle runkoa ne pitävät päivän lämmön paremmin tallessa. Latvan pienet lehdet käännetään ylös suojaamaan kasvupistettä.

Kameralle on annettava tunnustus. Kuvanvakaaja pelasti taas vanhojen käsien tärinän vielä kymmenesosa sekunnin valotuksellakin. Kuvahan ei kerro, että parvekkeella oli melko hämärää.

Lisäys seuraavana päivänä: Chilit eivät ilmeisesti reagoi tällä tavalla lämpötilaan vaan nimenomaan yöhön eli valon vähenemiseen. Nyt päivä oli kylmempi kuin eilinen ilta, mutta lehdet nousivat terhakasti vaakasuoraan ja kääntyivät siitä valoa kohti.

Ruukkua isompaan: Rain Forest

Minulla on ikävä tapa unohtaa chilejä pikkuiseen taimiruukkuun kuukausiksi. Tämäkin Rain Forest (C. baccatum) on jo yli kolmen kuukauden ikäinen ja edelleen 6 cm ruukussa. Parvekkeella vietetty kylmä huhtikuu on osasyy ruukunvaihdon viivästymiseen. Nyt hyppään kerralla yhden kokoluokan yli ja vaihdan parin desin ruukun kolmekymmentä kertaa isompaan, kuusilitraiseen. Sekin tulee loppukesällä pieneksi, mutta isompia ei meidän parvekkeelle monia sovi, joten paria poikkeusta lukuun ottamatta saavat pysyä näissä.

Mutkille vääntynyt 35 cm korkea taimi pilkistää nyt vain 20 cm uudesta ruukustaan. Tuosta yläkuvan tilanteesta piti vielä karsia pari lehteä pois. Upotettuun runkoon kehittyy juuria ja kasvista tulee tukevampi tällä tavalla.

Rain Forest tuli minulle Fataliilta, mutta varsinainen syy sen valitsemiseen oli ylistävä arviointi Hotpepper-sivustolla. Siellä tosin nimi kirjoitettiin yhteen ja Aji-etuliitettäkin oli käytössä.

Juuret olivat yllättävän pienet tuon ikäiselle ja kokoiselle chilille. Ne eivät ole paljonkaan kiertyneet reunoja pitkin ja ohuita harmaita imujuuria näkyi vielä pinnassakin. Kyllä tämän pitäisi pian sopeutua uuteen ympäristöön ja aloittaa reipas kasvu. Pikkuisia nuppuja jo näkyy, joten eiköhän tätä herkkua päästä maistelemaan jo heinäkuulla. Jos olisin pitänyt sen koko ajan olohuoneen lämpimässä, siinä olisi nyt raakileita ja viimeistään Juhannuksena kypsää.

Saman nimisiä chilejä on muitakin, varsinkin erilaisilla loppuliitteillä varustettuja, yleensä ne ovat annuumeja.

Paraatipaikalle tänä vuonna Aji Cristal

 Parvekkeella on eritasoisia kasvupaikkoja, mutta tuo itä- ja eteläseinustojen nurkkaus on osoittautunut parhaaksi. Siitä on suurimmat sadot saatu monena kesänä. Nyt paikan sai vielä varsin pienikokoinen Aji Cristal (C. baccatum).  Kaksi viikkoa sitten, kun sen istutin, se tuskin ylettyi kaiteen reunalle. Siitä se on jo kaksinkertaistanut mittansa.

Ruukku on vanha 30 cm altakastelu, mutta tein vähän oudon järjestelyn. Cristal sai olla omassa 3 litran ruukussaan ja upotin sen suurimmaksi osaksi keskelle isoa ruukkua. Mustan ruukun pohjan sivuissa on sormen mentävät aukot ja uskoisin Cristalin juurten sieltä löytävän isoon ruukkuun, jonka pohjalla on varastolannoitteena kourallinen kanankakkaa. Ison ruukun sivuihin sain mahtumaan pikkubasilikaa ja kirveliä keittiönpöytään kerättäväksi. Noiden kasvatus ulkona on osoittautunut haastavaksi. Tuulet riepottavat ja etanat syövät elleivät ne kuivu hiekkarinteessä helteellä.

Aji Cristal on kestosuosikkejani, erityisesti chilijuustona leivän päällä. Viime vuonna sato jäi vaatimattomaksi pienessä ruukussa, nyt toivoisin niitä reilusti koko kesän. Cristaliahan voi syödä jo vihreänä.

Tuo raakile näyttää jo pysyvän, se selvästi kasvaa ja on noussut pystyyn. Kukkia on runsaasti, mutta sellaisenhan te jo tunnette, vihreänruskeä kalanruotokuvio valkoisilla terälehdillä, tyypillinen baccatum siis.

Almat kaipaisivat jo ulos

Alma Paprika (C. annuum) on ensi viikolla jo kolmen kuukauden ikäinen eli on kasvanut tavallista hitaammin, kun se oli viileän huhtikuun parvekkeella, eikä kasvua juuri tapahtunut. Isoin on nyt 30 cm. Tuossa litran jäätelörasiassa kuitenkin on jo ahdasta ja olisi aika jakaa nuo: yksi parvekkeelle, muut ulos. Samanlainen rivi on myös Pimiento de Padroneita odottamassa ulos pääsyä.

Näissähän on jo raakileita, Alma onnistuu pienelläkin taimella yllättämään. Alkaa siis olla kiire saada juuret erilleen ja isompaan multatilaan. Aion repiä tuon isoimman keskeltä parvekekasviksi. Siinähän katkeilee juuria, mutta eiköhän elämä jatku siitä huolimatta. Raakileen kasvu voi pysähtyä, mutta sehän pysähtyisi surkean pienen ruukun vuoksi muutenkin. Nyt suurin pallukka on 3 cm, kun normaalikoko on 5-6 cm.

Edellisen postauksen aitakasvit ovat edelleen totuttelemassa UV-säteilyyn ja se on mennyt mallikkaasti ilman harsoja. Pilvisiä päiviä on riittänyt. Jos pari tuntia aamulla paistaa, se on vain hyväksi totuttelulle, luulisin. Todellinen testi tulee vasta sitten, kun koko päivän paistaa kirkkaalta taivaalta.

Talvehtineet ilman harsoja ulos

Myönnetään heti kärkeen, tuosta on vaikea saada selvää. Vihreää vihreällä pohjalla ei ole parhaita kasvien esittelytilanteita, mutta noin ne nyt olivat, keinua vasten nojailemassa, että pysyvät pystyssä. Yksi päivä ja yö takana ilman harsoja.

Idea siis on totuttaa nuo päivänvalon UV-säteilyyn ennen kuin istutan ne kiinteästi maahan oleskeluterassimme chiliaidaksi. Eilen satoi ja tänäänkin on pääosin pilvistä, eli UV-säteilyä on varsin vähän. Koko seuraava viikko pitäisi olla enimmäkseen pilvistä ja sateista. Voisin siis saada nuo tottumaan ulkoilmaan ilman harsoilla peittelyä. Jos sattuisi kovin aurinkoinen päivä, sitten pitäisi siirrellä noita varjoon, mutta se on hankalaa, kun pari oikeanpuolimmaista on kovin hento-oksaista ja vaatii tukea toistaiseksi. Harsoakin toki on ja tuossa on sille telinekin valmiina.

Pikaesittely talvehtineista, jotka nyt vain siirsin syksyllä ruukuissaan sisään loisteputkien tai ledispottien alle.
Trinidad Scorpion Cardi tuotti viime kesänä oivan sadon, leikattiin marraskuussa tapiksi ja on nyt taas tuuhea ja kukassa. Lähiviikkojen viileys ei sille tee hyvää, mutta kun ei ole tilaa kaikille muualla kuin ulkona.
Ulupica Large, se alkuperäinen ennen XL-risteytyksiä, pienimarjainen, mutta hyvän makuinen. Tuon kaivoin viimekesäisestä aidasta ylös ja tungin ruukkuun. Siellä on vielä muutamia ruohojakin juurella hengissä.
Starfish on tapansa mukaan korkea ja siinä on muutama raakilekin.
Aji Amarillo siirtyi vasta 3.1. pakkasen tieltä pienessä ruukussaan eteisen pöydälle pohjoisikkunan viereen ledispotin alle. Se on edelleen viimekesäisessä mullassa, mutta pari pikkuista raakiletta on jo kasvanut. Versot ovat toivottoman ohuita, joten valoa on ollut liian vähän suhteessa lannoitukseen, kun se on kasvanut joka suuntaan valokeilan ulkopuolelle. Hyvä viherkasvi se on ollut koko talven.

Näiden lisäksi talvehti vielä yksi Rocoto Santa Natalia, joka on rähjäisessä kunnossa, mutta kukkii ja parvekkeelle jo siirtyneet paremmin säilyneet Indian PC-1 ja Scotch Bonnet MOA.

Perun valkoinenkin kasvaa komeasti

Peruvian White Habanero (C. chinense) kasvaa sekin rehevästi olohuoneen ikkunalaudalla lämpimässä. Korkeutta on puoli metriä ja sitä on jo leikeltykin kevään kuluessa. Sehän on aikaisempina vuosina kasvanut tukevaksi ja leveäksi puuksi. Eiköhän tuostakin sellainen muodostu, kunhan en vallan liikaa lannoittele. Nyt uutta, notkeaa oksaa ja uusia lehtiä on todella runsaasti. Kookoskuidun ja puutarhamullan sekoitus tuntuu tuolle sopivan vallan mainiosti.

Muutama raakilekin sieltä jo löytyy. Nehän ovat pieniä, mutta pippurisia chilejä, omaperäisen makuisia. Näistä minä tykkään. Kypsyminen kestää kauan, eivätkä kaikki koskaan saavuta aivan valkoista väriä, vaan jäävät kellertäväksi, mutta hyviä ovat sellaisenakin.

Edellisessä postauksessani kehumani Habanero sitten sai ensimmäisen chilinsä jo kypsäksi asti, tasan neljä kuukautta taimelle tulosta ja vain kuukausi raakileen havaitsemisesta.

Samoin vihreänä runsaasti syöty Indian PC-1 pääsi salaa kypsyttämään yhden käppyrän.

Kyllä tästä vielä chilikesä tulee. Chiliaitaa suunnitellaan edellisvuosien epäonnistumisista huolimatta.

Positiivista menoa: Habanero

Habanero (C. chinenese) on taas hyvässä vedossa, vaikkakin vähän myöhemmin kuin parhaina vuosina, jolloin toki aloitinkin aikaisemmin.

Habanero on ensimmäisiä chilikasvattejani jo vuodesta 2007, eli kymmenen vuoden ajan. Siemenpussi tuli alun perin Hyötykasviyhdistykseltä ja sitten olen itse kerännyt siemeniä, josta on riittänyt muillekin jaettavaksi. Ei ole helppoa siemenkauppiaan tienesti.

Habanerossa on nyt ihan normaalikokoisia raakileita, vaikka se on vasta 40 cm korkea. Monena keväänä olen vienyt chinensetkin parvekkeelle jo toukokuussa ja sitten kylmä kausi on vaikuttanut kukintaan ja sato on jäänyt puolukan kokoisiksi. Myöhemmin sitten on tullut isompia. Nythän tuo on ollut koko ajan tasaisessa lämmössä olohuoneen ikkunalla. Auringon ilmestyessä alkoi kukintakin onnistua. Ruukku on nyt litran ja se pitäisi vaihtaa ainakin kolmilitraiseen, mutta taidan nyt odotella noiden kypsymistä ensin.

Habanerot ilman lisämääreitä ovat perus-oranssia laatua, sitä alkuperäistä. Raakileet ovat melko tumman vihreitä, näihin sain aurinkoon kääntämällä enemmän valoa. Sillä on omaperäinen, helposti tunnistettava maku ja tuoksu. Poltetta on ainakin minulle ihan riittävästi.

Aurinkoisen kukkakuvan aika

Aurinkoa on vihdoin riittänyt ja kesäistä lämpöä. On aurinkoisen kukkakuvan aika.

Alma Paprika (C. annuum) on kukkinut Vapusta asti. Veikkasin 16.4. pahasti pieleen, kun sanoin, että nuput aukeavat lähipäivinä. Lähiviikkoina olisi ollut oikeampi sanonta huhtikuun viileydessä. Nyt noita on jo useampia.

Terävyysaluetta kasvattelin takana oleviin nuppuihin ja runkoon 19.4. esittelemälläni Focus Bracketing haarukoinnilla. Se toimii ihan oikeissakin tilanteissa.

Positiivista menoa: Indian PC-1

Alakerran varastohuoneen ikkunalta pelastin kuivuudesta auringonpaisteessa lotkahtaneen chilin ja annoin sille vettä ja lisää multaa.

Indian PC-1 (C. annuum) jäi viileään talvehtimaan. Lokakuussa se vielä kypsytteli viimeisiään ja lisäsin  kovin vajaaseen ruukkuun pohjalle pari senttiä uutta multaa. Nyt kun nostin sen ylös, juuret eivät olleet talven aikana kasvaneet uuteen multaan, vaan se oli omana kerroksenaan ruukun pohjalla. Oksia ja lehtiä sen sijaan oli kasvanut, samoin chilejä. Tungin nyt ruukun täyteen kookoskuitua vanhan juuripaakun pohjalle, päälle ja sivuille.

PC-1:n chilit kasvavat pienenä ylös, mutta kallistuvat sitten vinoon ja lopulta alaviistoon. Niitä on aivan salaa ja yllättäen kasvanut eteläikkunalla pihakoivun varjostamana runsaasti sinne valon puolelle. Ikkunan puoli on tässä oikealla. En ollut käännellyt sitä aikoihin, lisännyt vain vettä, kun lehdet roikkuivat ja usein ne roikkuivatkin, kun multaa oli surkean vähän. Tällä puolimetrisellä chilillä on tukeva runko ja notkeat oksat. Nuo isoimmat ovat jo syömäkelpoisia, sillä Intiassa tämä on se "kuuluisa" vihreä chili.

Talvehtineen PC-1:n oksat ovat osittain riippuvia. Monilla chileillä, jopa Habanerolla käy niin, että toisena kesänä ennen niin tukevat oksat muuttuvatkin notkeiksi ja riippuviksi.

Poiminpa heti muutaman keittiöön ja maku olikin tosi herkullinen. No, itse asiassa Indian PC-1 ei maistu paljon millekään, se vain on chili, sopiva määrä raikasta poltetta. Perunamunakas muuttui paljon paremmaksi, kun viipaloin chiliä ohuina siivuina mukaan ja uskokaa tai älkää, neulamuikut saivat uuden, hienon säväyksen menettämättä muikun makua, kun pannulla oli vähän vihreätä chiliä.

Kurpitsat itivät kolmessa päivässä

28.4. illalla lastasin kurpitsoja ja muutaman kurkun idätyslautalle. Tänään aamulla kaikki olivat työntäneet ainakin vähän juurta esiin. Kesäkurpitsat Gold Rush ja Bush Baby itivät kahdessa päivässä. Tänään siirtelin nuo multiin.

Liian aikaisin?
Pitää kai ajatella positiivisesti ja uskoa, että toukokuun loppu on jo lämmintä ja nuo voi viedä ulos. Ehkä pitää jättää muutama varakappale sisään joksikin ajaksi. 2014 esimerkiksi idätin vasta 6.5. ja hyvin ehtivät, tuosta venäläisestä Meчta Kuharkista (Kokin unelma) tuli aimo sato, useita 10-20-kiloisia. Nyt menivät siitä viimeiset siemenet lautalle ja varalle hankin lähikaupasta Centenaarin. Siitä minulla ei ole mitään tietoa.

Kurpitsoista varoitellaan, että niiden juuria ei saisi päästää sykkyrälle ruukun pohjalle eikä niitä saisi katkoa istutettaessa. Mitähän tuollaisten varoitusten takana on?