Lotha Bih (C. chinense) on Pepper-Kingin siemeniä, kuulemma Intiasta "löydetty". Sitä he kutsuvat komeasti "kaikkien jolokioiden äidiksi". Tämän ei pitäisi olla huipputulinen, vaan ehkä normaalin Habaneron luokkaa. Riittää sekin minulle oikein hyvin.
Lotha Bih on jo neljän kuukauden ikäinen. Se on kuukauden kukkinut innokkaasti, mutta tulosta ei ole syntynyt. Vika saattaa olla maitopurkissa, josta se nyt pääsi isompaan, tosin välikokoon vieläkin. Syy voi myös olla pienenä saatu annos kanankakkaa. Runko on tukeva, lehdet isoja ja tumman vihreitä. Kaikki kertoo reippaasta lannoituksesta. Ehkä se oli liikaa.
Lothan kukka ei ole tyypillisin chinensen kukka. Pienehkö se on ja vihertävä. Chinenselle tyypillistä violettia väriä löytyy heteiden varsista vain pieni pätkä, eikä sekään näy kukinnan ensimmäisinä päivinä. Jos nyt pitäisi arvioida, sanoisin, että tässä on myös frutescensin geenejä.
Annuumiosastolla minulla on kaksi intialaista. Tämä tässä on Goan, minulle toistaiseksi tuntematon tapaus. Viikkoa vaille kahden kuukauden iässä se haarautuu latvasta 30 cm korkeudelta ja kukkanuput ovat muutamaa päivää vaille valmiita aukeamaan. Pyhäjärvi taustalla loi tänään jääpeitteensä.
Toinen annuum onkin sitten vanha tuttu kauppalajike Pusa Jwala, Intian kenties viljellyin chili. Se kasvaa hitaammin kuin goalainen ja onkin jalostettu pitkän kasvukauden kasviksi, josta saadaan ensin muutama kuukausi vihreitä chilejä ja lopuksi punaista satoa jauheeksi ja kuivattuna myytäväksi. Sen sato jäi viimeksi aika vähäiseksi ja nyt päätin katsoa, enkö vain osannut, vai eikö se oikein viihdy Suomessa. Maaperä ja ilmasto ovat kyllä kovasti erilaisia.
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.