Älä seisota vettä juurilla

Surullinen tapaus ja kurja sää.

Epäonnistuneista ei mielellään puhuta, ne on helppo kätkeä ja unohtaa. Tämä olisi kuitenkin syytä muistaa, jotta samaa virhettä ei taas toistaisi. Riesen Gelb majaili muiden takana isossa kastelualtaassa. Kuinka ollakaan allas oli sen verran vinossa, että vesi kertyi tämän kulmaan ja edessä olevat chilit vaikuttivat melkein kuivilta.

Ainakin vuorokauden vesi makasi Riesenin juurella ennen kuin huomasin sen olevan litimärkä muita kastellessani. Parin vuorokauden päästä tilanne on noin murheellinen. Se on menoa, tuota ei pelasta enää mikään. Juuret ovat mustia. Nostin tuon ruukustaan ja katsoin. Ensin roikkuivat latvan lehdet. Nyt ne jo kuivuvat käppyräksi ja viime yönä alalehdetkin alkoivat roikkua, märkyydestä tai oikeastaan juurien tuhoutumisesta. Olisi siellä näköjään ollut jo nuppujakin tulossa. Onneksi tämä ei ollut ainoa taimi tuota lajiketta.

Vihdoinkin raakileita

Tasan kuukausi on siitä, kun Ulupica XL F3 aloitti kukinnan ja nyt on vihdoin alkanut näkyä seuraamuksiakin, pieniä raakileita siellä täällä.

Kukinta on ollut hyvin runsasta vaikka mittaa tuolla T-mallisella kasvilla on vain parikymmentä senttiä. Toista viikkoa sitten huomasin, että multa on taimiruukusta lähes loppu ja lisäsin sitä, pienen kerroksen pohjalle ja päälle ruukun täyteen. Sen jälkeen alkoi tapahtua ja raakileitakin muodostua. Osa kyllä putoilee pieninä. Selvästi tuo jo tarvitsisi isomman ruukun.

Kiinaspotti pimentää HD-television

Tilasin lisää ledispotteja Kiinasta, kun halvalla sai. Ensimmäiset tuollaiset hankin jo kolmatta vuotta sitten ja hyvin ovat toimineet, mutta kaipasin lisää valaistuja paikkoja, joten hankin lisää. Hinnat ovat hiukan halventuneet, nyt tuollaisen saa kotiin n. 15 eurolla, mutta laatu ei ole parantunut. Todellinen teho on edelleen noin puolet ilmoitetusta ja nyt hankkimani "luonnonvalkoiset" olivat huomattavan vihreitä. Varsinainen yllätys oli kuitenkin niiden TV-signaaliin aiheuttama häiriö. Sitä ei vanhoilla spoteilla ollut, enkä heti osannut epäillä näitäkään siitä, että HD-kanavat hävisivät antennikatselussa. Häiriö on vain VHF-kanavilla, UHF ei siitä kärsi. Sitä en ole varmuudella selvittänyt, vaikuttavatko nuo itse antenniin vaiko sen kaapelin kautta.

Aamulla ja illalla, kun kasvivalot ovat sammuksissa DNA:n HD VHF-kanavalla 8 on hyvä taso ja kohtuullinen signaalin laatukin. Kun uudet lamput syttyvät, mittarit painuvat nollaan, eikä kanava näy. Ruudussa lukee vain "Ei signaalia".

Laskin lamppua, jotta sain sen paremmin kuvaan, mutta tärkein juttu kuvassa on taustalla antennijohto. Se tulee ikkunasta sisään ja menee kasvien takaa kirjahyllyyn. Spotit vaikuttavat jollakin tavalla antenniin tai sen kaapeliin. Vielä muutaman metrin päästäkin signaali sekosi, seinien takaa ei.

Eihän meillä hätää ole, taloon tulee 100 megan kuituyhteys ja sen kautta digiboxilla HD-kanavat näkyvät puhtaasti. Aikamerkkiä sieltä ei kannata ottaa, sillä lähetys tulee melkein minuutin perässä reaaliaikaa. Saman tapaista viivettä on puhelimellakin tv:tä katsottaessa. Missähän sitä signaalia haudotaan se minuutti?

Kukan väri vaihtelee

UlupicaXL kolmannessa sukupolvessaan kasvattelee kovin erivärisiä kukkia.

Laitoin tuosta risteytyksestä vain kaksi siementä kasvamaan. Niitähän pitäisi tietysti laittaa kourallinen, sillä risteytykset kasvattavat kovin erilaisia jälkeläisiä ja idea olisi valita niistä paras jatkojalostukseen. Kun tämä ei ole oma risteytys ja näitä kasvaa monella kasvattajalla eri puolilla maapalloa, tyydyin vain kahteen. Ensimmäinen taimi alkoi kukkia jo kolme viikkoa sitten, tämä pienempi vasta nyt. Sen kukka on huomattavasti vaaleampi kuin toisen tumman violetti. Tuoksua ei kummassakaan ole paljoa jäljellä. Sääli, se näköjään menetetään tässä risteytyksessä.

Laitanpa tähän vertailuksi aikaisemman taimen tummemman kukan. Lajike on täysin sama, Ulupica XL F3.

Baccatkin itämään

Hermot eivät pitäneet kauempaa, vaan idätyksiä oli jatkettava. Nyt laitoin baccatumit, annuumeja tulee vielä ehkä vain pari lajiketta joskus kuukauden päästä, tomaatit sitten vielä myöhemmin.

25.1. illalla laitoin nipun baccatumeita lautalle kellumaan ja lautan jätin huoneenlämpöön pöydälle. Jo kaksi vuorokautta myöhemmin siellä näkyy eloa. Aji Fantasy Sparkly White, Aji Angelo ja Rain Forest ovat työntäneet juuren ulos.

Aji Cristalia laitoin kolme kahden siemenen ryhmää itämiskokeeksi eri vuosilta. Vanhimmat ovat 08-satoa. Aji Bonito on vanha suosikki, kaunis ja hyvän makuinen. Sen yksi siemen on mennyt mustaksi, eli ei idä. Aji Angeloa, Rain Forestia ja Brasileiro Tres Lobosia en ole koskaan ennen kasvattanut, joten ehkä on jo aika tutustua niihinkin.

Chinenset ovat vasta pienellä taimella ja majailevat "kasvatuskaapissani" hyvässä valossa ja lamppujen tuomassa lämmössä. Cajamarca edessä keskellä on lähtenyt heikosti alkuun. Sen takana on Fidalgo Roxa.

Kevään ensi kukka

Eihän nyt vielä kevät ole, mutta päivät kuitenkin pitenevät, valo lisääntyy ja uusi kasvukausi on alussa.

Ulupica XL F3 aloitti kukinnan tämän vuoden kasvateista ensimmäisenä. Vain kaksi kuukautta ja neljä päivää on siitä, kun se levitti sirkkalehtensä ja pääsi lautalta multaan. Siitä lähtien se on elellyt ikkunalaudan jatkeella "keinoauringon" valossa.

Lisäys kymmenen päivää myöhemmin:
Kukkia on auennut ja pudonnut jo 6-7kpl ja toinenkin, pienempi XL on avannut ensimmäiset kukkansa. Ehkä ne tajuavat itsekin, että on liian aikaista.

Keinoaurinkoa peliin

Lumimyrskyisenä ja pimeänä päivänä chilintaimet kaipaavat valoa ja lämpöä. Minulla on olohuoneen ikkunalaudalla nyt neljä karvaista tainta ja otin sieltä isoimman pöydälle ledivalonsa kanssa. Ulupica Xtra Large F3 on nyt kahden kuukauden ikäinen ja n. 15 cm korkea. Vaan kukkanuppuja tuo jo kasvattelee. Takana on eteläikkuna keskipäivällä. Pimeää on ja sinistä.

Lamppu on luonnonvalon värinen 30W spotti 120° laajalla keilalla. Normaalisti se riippuu ketjussa parinkymmenen  sentin päässä taimien latvoista ja silloin niillä on valoa ruhtinaalliset 20-30.000 luksia. Se riittää kukintaankin. Todellinen kulutus on vain 15 Wattia, joten halvalla saa paljon valoa pienelle alueelle.

Hankin ja testasin näitä kiina-ledejä 2013 syksyllä ja siitä asti niitä on palanut ainakin talvikauden jossakin päin asuntoa kasveja valaisten. Yksi kuudesta on pimahtanut ja punaista en ole poltellut testin jälkeen. Siiloin nämä maksoivat reilut 20€, nyt niitä saa jo viidellätoista. Postikuluineen.

Itämään heti vuoden alusta

Vuoden 2016 idätykset laitoin kellumaan uudenvuodenpäivänä. Viileätä on ollut ja olen pitänyt idätysastiaa pöydällä. Ilman lisälämpöäkin nuo näyttävät työntävän itua esiin kuudessa päivässä. Habanero ja Cajamarca itävät kaikki kolme, Peruvian Whitessä on jo yksi itu ja Fidalgo Roxakin näyttää aloittavan. 

Syksyn idätyskokeiluista minulla on jo kasvamassa karvaisista lajikkeista pari hyvän kokoista Ulupica XL:ää ja pari pientä Rocoto Riesen Gelbiä. Nyt olivat vuorossa chinenset ja frutescens. Baccatumit ja annuumit idätän vasta kuukauden tai kahden päästä.

Kuukalenterin mukaan otollinen idätysaika olisi vasta ensi viikolla, kun kuu on kasvavassa vaiheessa, mutta näkyvät nuo lähtevän "vääräänkin" aikaan.

Pitäähän jouluna tuoretta chiliä olla

Kuva on tältä päivältä, otin se juuri äsken poimiessani Aji Amarilloa (C.baccatum) riistakäristyksen mausteeksi. Ulkona on luminen maisema. Jätin parvekkeelle pakkastenkin tultua muutaman chilin ja lämpöpuhaltimen, joka 1000W teholla puhaltelee silloin tällöin, jotta parvekkeella ei menisi pakkaselle. Sitä kun on pidetty joulunpyhinä myös isona jääkaappina, jonne on helppo viedä jouluruoat säilöön. Mittarin mukaan viime päivinä on ulkona ollut  minimilämpö 7 pakkasta ja sisällä 2 plussaa, päivällä auringossa sentään maksimilämpö +14°. Sekin riittää chileille. Sähkön kulutus on edelleen alle euron yöltä.

Lisätäänpä 3.1.2016:
3.1. oli tänä vuonna se raja, jolloin chilien parvekekasvatus oli pakko lopettaa. Huomenna on jo 20° pakkasta, joten otin lämpöpuhaltimen pois. Amarillo pääsi eteiseen sisään, mutta kyllähän tuo varmaan pudottelee lehtensä, on se niin kovia kokenut.

Mittarin minimilukemat ulkona ja parvekkeella 3.1.

Joulua ja hyvää mieltä

Tämä asetelma toistui tänäkin "talvena", mutta satoi vettä, oli pimeä, enkä saanut kuvaa, joten lainataan se vuodelta 2012. Eri väriset ja -rotuiset voivat vähintäänkin sietää toisiaan.

Joulurauhaa!

... ja ihmisilläkin hyvä tahto.

Vihreää pukkaa jo

Joulu on tulossa, mutta uutta vihreää pursuu jo ikkunalaudalla.

Trinidad Scorpion Cardi pääsi pari viikkoa sitten tapiksi leikattuna parvekkeelta sisätiloihin. Sehän alkoi heti työntää uusia lehtiä sekä leikatusta kohdasta että alhaalta rungosta. Tuo on pirteän näköinen tapaus keskitalven pimeydessä.

Takana saman leikkauksen kokenut Starfish ei viherrä vielä yhtään, mutta pieniä pullistumia rungossa on pois varisseiden lehtien paikoilla. Muuta vanhaa vihreää tuossa ikkunalla on Habanero, Omnicolor ja Scotch Bonnet ja yksi amppelitomaattikin on vielä heikosti hengissä. Joulukaktuksesta ikkunan pielessä löytyivät ensimmäiset kukkanuput.

Ulupica XL jäi kuukausi sitten kasvamaan, kun tein itävyystestin parvekkeen kylmässä kypsyneille F2-sukupolven siemenille. Nämä siis ovat F3-sukupolvea. Toinen oli alusta asti jotenkin vaivainen ja on edelleen selvästi pienempi, vaikka samaan aikaan itivätkin.

Idätyslautallakin tapahtuu, vaikka ei vielä paljoa. Säästelen idätyksiä myöhempään, sillä huhtikuu on perinteisesti ollut ahdasta aikaa, kun ikkunasta ei näe ulos liian korkeaksi kasvaneiden chilitaimien välistä.

Löysin komerosta vanhan idätyslauttani, alkuperäisen keksintöni vuodelta 2008, jota sittemmin olen parannellut kahvisuodattimella. Hyvin tuo toimii edelleen. Tavallisessa huoneenlämmössä Bluesmanilta saatu rocoto Riesen Gelb (C. pubescens) iti kymmenessä päivässä. Chinense Oxkutzcabian sen sijaan ei näytä itävän.

Starfish kruunaa kasvispihvit

Intiassa ja kotimaankin intialaisissa ja nepalilaisissa ravintoloissa olen syönyt hyviä, joskus tulisiakin kasvispihvejä. Itse rakennellen niitä on vaikea saada pysymään kasassa, eikä maustaminenkaan helppoa ole. Nyt löysin kauppahallin lihatiskiltä valmiita pihvejä. Koostumus on hyvä, mutta maku intialaisiin verrattuna melko olematon. Minäpä paistoin pihvit voissa ja lisäsin samaan pannuun muutaman Starfishin (C. baccatum) pilkottuna. Lopuksi lisäsin pari tilkkaa kermaa, jossa haudutin pihvejä jonkin aikaa. Osa kermasta imeytyi pihveihin, samoin chilien maku. Tulos on parempi kuin  osasin odottaa. Näinkin voi ruokaa maustaa.

Valitan, että huomasin kuvata vasta viimeiset pihvit kun ne olivat jäähtyneet. Kerma ei näytä enää niin houkuttelevalta, mutta suosittelen kokeilemaan. Mikä tahansa chili kermassa hauduttaen on hyvää, mutta jos se vielä imeytyy ruokaan, tulos vain paranee.

Vaari alkaa tulla vanhaksi

Näkeehän sen käsien uurteistakin, että seitsemänkymppiä on jo ohitettu. Ja siitä, että marraskuun lopulla vielä kerätään parvekkeelta Canarioita kukkivista pensaista.

Näkeehän sen siitäkin, että parvekkeella on vielä noin paljon chilejä joulukuun jo koittaessa ja varsinkin siitä, että ne ovat unohtuneet kastelematta useiksi päiviksi. Elämä hidastuu vuosien lisääntyessä. Kaikkea ei ehdi tai "viitsi" tehdä ajallaan. Vasemman laidan pubet jäivät nytkin vielä kasvamaan, muut leikkelin lyhyiksi ja oksat kompostiin.

Näkeehän sen siitäkin, että en raaskinut leikata keskimmäistä Scotch Bonnetia aivan tapiksi, vaan jätin lehtiä ja kukkanuppuja. Starfish ja Scorpion laitettiin talvehtimisasentoon. Homma on viivästynyt, kun säilytystiloista löytyy edelleen eläviä punkkeja. Niiden täydellinen hävitys vaatisi useita uudelleenmyrkytyksiä ja ne ovat unohtuneet.

Vaan ei sitä huomaa Starfishistä, joka jatkoi kypsymistään näihin päiviin asti ja uusia raakileitakin kehittyi. Meillähän syödään lähinnä tuoretta chiliä ja sitä on riittänyt - ja riittää edelleenkin.

Ikäni siis hidastaa päivityksiä, eikä räväköitä testiketjuja taida olla odotettavissa. Selasin juuri Chilifoorumilta ensimmäistä kauttani -07 (nostalgiaa) ja siellä jo oli erilaisia idätyskokeiluja, jotka sitten johtivat idätyslautan kehittelyyn 2008. Paljon on tullut tänne blogiinkin kirjoiteltua. Vanhoja ohjeita en viitsi vuosittain toistaa, ne löytyvät blogin historiasta.

Ulupica Large, vihdoinkin marjoja

Ulupica Large (C. cardenasii) on minulla ollut useamman  kesän kasvatuksessa, mutta marjoja en ole saanut. Se on kukkinut kauniisti ja runsaasti, tuoksuvia kauniita kukkia, mutta ei satoa. Tämä on miedommin tuoksuva variaatio, jota kasvattelin jo kesän-14, annoin talvehtia viileässä ja keväällä vein ulos.

Chiliaidassa se oli ainoa, joka aivan alusta, kukkanupuista lähtien teki satoa viime kesän kurjissa säissä. Muissa oli jo kukat tai raakileet valmiina keväällä ulos vietäessä.

Ulupica kasvoi ulkona "kukkapenkissä" hiekkamaassa. Se kukki hyvin ja pieniä raakileitakin muodostui. Ensimmäisten pakkasöiden uhatessa kaivoin sen ylös, työnsin juuret ruukkuun ja toin sisään.

Parissa viikossa marjat alkoivat punastua.

Ulupican marjat ovat pieniä, enintään pikkusormen pään kokoisia. Sisällä on mustia, kovia siemeniä. Ensimmäisestä maistellusta niitä löytyi vain 6 kappaletta. Hämmästyin, kun perkasin niitä kuivumaan kourallisen verran. Kaikissa oli täsmälleen 6 siementä. Tasalaatuista chiliä.

Tämä ei siis ole Ulupica XL (extra large), vaan toinen sen esivanhemmista. Risteytys pubescensin kanssa kasvatti kokoa melkoisesti.

Kaverukset Haba ja Oxku

Parvekkeella "kesä" jatkuu, jotkut kellastuvat, toiset eivät ole moksiskaan. Öisin olen pitänyt lämpöpuhallinta ajastimen ja termostaatin ohjaamana. Alimmat yölämmöt ovat olleet viiden asteen paikkeilla pakkasöinä. Kaikkein pirteimmin pärjää perinteinen Habanero.

Habanero (C. chinense)

Laitoin tähän parin viikon takaiset kuvat, kun sieltä löytyi aurinkoisempia, mutta aivan yhtä hienossa iskussa se on edelleen. Tuohan kasvatti kesäkuussa pieniä nappuloita, jotka suurimmaksi osaksi revin pois ja uusi sato kasvoikin enimmäkseen normaalikokoiseksi. Habanero on nyt vain 40 cm korkea sievä pieni puu, todellinen kaunotar kattoon asti kasvavien keskellä.

Oranssin Habaneron "esi-isä" saattaa olla tuossa vasemmalla oleva Oxkutzcabian (C. chinense), Maya-intiaanien perinnechili. Sain niitä pyytämättä, aivan yllättäen postissa eilen legendaariselta chilimieheltä Bluesmanilta. Hetihän niitä piti maistaa ja kun päivän ruokana oli isänpäivältä jäänyttä poronkäristystä, sinnehän minä silppusin yhden Oxkun. Olipa hyvää. Kyllä Mayat tiesivät, miten poronkäristys maustetaan.

Maku ja tuoksu ovat kyllä huomattavan paljon Habaneron tapaisia, chilien koko näyttää olevan vähän pienempi. Oikealla siis on oman puskan habaneroja. Bluesman väitti tätä perinnechiliä äkäisemmäksi kuin oranssi Habanero, mutta määristähän se on kiinni. Poronkäristyksen maustaminen ainakin onnistui yli odotusten. Pitää maistella lisää.

Tomaattia ulkoa marraskuussa

Tällaista ei kyllä minulle ole sattunut ennen. Tuoretta tomaattia sai poimia ulkoa vielä marraskuussa kymmenen asteen lämmössä.

Lehdet ehtivät paleltua pari päivää sitten monen asteen pakkasessa, mutta ihmetomaatti Sungoldin pikku marjat olivat edelleen ihan hyvässä kunnossa poimittavaksi ja nautittavaksi. Ikkunan alla niitä oli enemmänkin varsinkin raakana, mutta tuskinpa ne enää kypsyvät, kun yhteyttäviä lehtiä ei ole.

Varsinainen yllättäjä oli Sibiria, jonka paleltuneiden lehtien takaa löytyi vielä kolme kypsää ja muutama melkein kypsä. Pataruoan jatkeeksihan nuo menivät, siellä ei haittaa, vaikka kypsyysaste ei olisi täydet 100%.

Indian PC-1 ja Thai Hot Culinary, eroja löytyy

Kylvin nämä annuumit vasta vappuviikolla, kun aikaisemmat kasvatukset olivat menneet metsään. Tarkoitus oli vain tutkia, ovatko nuo samaa tai samanlaista. Syyskuussa sain ensimmäiset maistiaiset ja lokakuulla isomman sadon. Ehtivät kuitenkin, vaikka punkkihyökkäys elokuussa viivästyttikin aika tavalla.

Indian PC-1 (C. annuum) on tällä kerralla itse pystyssä pysyvä, pitkäoksainen matalahko puu. Olen siitä aikaisemmin kasvatellut korkeampia ja hontelompia, ehkä nyt kesän valo ja viileys auttoi. Thai Culinary kasvoi tämän vieressä korkeammaksi ja kapeammaksi, mutta ei yhden kasvin perusteella voi vielä määritellä normaalia kasvutapaa. Lannoitus, ruukun suuruus ja ennen kaikkea valon määrä vaikuttaa korkeuteen ja tuuheuteen ratkaisevasti. Tukeva runko syntyy vain runsaassa valossa ja esteettömällä kasvupaikalla.

Intialaisen punaisen, alun perin peltoviljelyyn jalostetun chililajikkeen raakileet kasvavat ensin ylöspäin, mutta kallistuvat erilaisiin kulmiin kasvaessaan. Tämä on selkein ero thaimaalaiseen lajikkeeseen. Näitä voi käyttää myös vihreänä ja itse asiassa intialaiset käyttävät suuren osan chilistään vihreänä. Ne ovat samoja lajikkeita kuten tätä PC-1:tä tai Pusa Jwalaa, mutta ne poimitaan ennen punaiseksi kypsymistä. Jos siis intialaisessa reseptissä sanotaan "5 vihreätä chiliä", voit poimia näitä raakana. Maku on hiukan erilainen, mutta ei ratkaisevan paljon. Väri voi olla myös ruoan ulkonäön vuoksi valittu.

Thai Hot Culinary (C. annuum) kasvattaa chilinsä latvaan ja ne ovat pystyssä. Poimittuna nuo ovat PC-1:n kanssa aivan samanlaisia. Maku ei oikeastaan kauheasti eroa, mutta intialainen on selvästi tulisempi. Thai Culinarya pitää laittaa ainakin kaksinkertainen määrä samaan tehoon. Ehkä on parempi lisätä intialaisiin ruokiin intialaista ja thairuokiin thaimaalaista, kun noita nyt molempia on.

Kummallinen kirvasuma

Meillä on kompostipönttö pihalla pensaiden ympäröimänä. Pensaisiin ilmestyi syksyn myötä kirvoja.

Pakkasten tultua ja lehtien putoillessa pensaista kirvat ovat joukolla siirtyneet kompostipöntön kylkeen ja kannelle, ilmeisesti lämmittelemään.

Kun kissalla on tapana ottaa aurinkoa samaisen pöntön kannella, on ilmeistä, että sen tassuissa ja turkissa kulkeutuu myös kirvoja sisään. Pitääpä olla tarkkana invaasion varalta.

Ihmetomaatti Sungold

Kuvat ovat tältä päivältä. Ulkona Tampereella harjun ylärinteellä yksi tomaatti vielä sinnittelee vihreänä ja kypsyttelee oransseja kirsikkatomaattejaan. Tuo tuossa on seinustalla ja kellarin ikkuna on vain kaksilasinen ja vanha, joten se voi vuotaa vähän, mutta kaikki muut tomaatit siinä vieressä ovat jo mennyttä. Parin metrin päässä tästä on digitaalimittari, joka kertoi alimman lukeman käyneen kolmessa pakkasasteessa. Mittari tosin on irti seinästä. Vesisaavi siinä vieressä oli jääriitteessä joku aamu. Kylmää siis on ollut. Sungold F1 näyttää kestävän sen.

Tomaatissa on vielä kypsiä, niitä on poimittu melkein päivittäin. Pieniähän ne ovat, makeita ja ohutkuorisia. Ei siitä varsinaista suosikkia meille tullut, sillä se ei paljonkaan maistu tomaatille, se on Sungold ja sellaisena ihan hyvä.

Sungoldia on myös alempana tontilla, siellä betonimuuria vasten. Betonikin varmaan säilyttää jotakin päivän lämmöstä pakkasöiden yli, mutta täälläkin kaikki muut tomaatit ovat paleltuneet. Vieressä kasvava viiniköynnös Zilga on myös jo jäätynyt ja lehdet ruskistuivat ennen kuin ehtivät saada syysvärityksen. Muutama pieni terttu rypäleitä on säilynyt ja ne ovat edelleen maukkaita. Tämän kylmän kesän rypälesato jäi pieneksi ja myöhäiseksi eikä kokoakaan ollut kuin puolet normaalista. Jotakin kuitenkin saatiin ulkonakin. Maukkaita ovat nämä minirypäleetkin. Niitä ei kannata pureskella, sillä Zilgassa on runsaasti siemeniä, eivätkä ne maistu hyvälle. Imaisemalla ne ovat herkkua.

Lisää oranssia chinenseä

Jamaikan ylpeys, perinnechili Scotch Bonnet MOA (C. chinense) on 70 cm korkea ja melkein metrin matalampi kuin edellisen jutun trinidadilainen. Leikkelin ristikkäin menneitä oksia naapurikasveista ja käänsin parvekelasiin nojanneen puolen eteen. Tuuhea ja vihreä se on edelleen, vaikka ulkona on ollut useita pakkasöitä. Parvekkeella tarkenee. Satoa ei juuri näy, se on kehittynyt lähemmäksi runkoa ja toiselle puolelle. Ruukku on 6,5-litrainen, puoliksi multaa ja kookoskuitua ja aluslautasena palvelee broileri-grilliboxin pakkaus.

Scotch Bonnet MOA (C. chinense)  

Jamaikalaisen sato on niukempi kuin skorpionin, mutta siinähän oli heinä- elokuussa runsas minikokoisten bonnettien sato kylmän alkukesän jäljiltä. Kun leikkelin ne pois, isompiakin alkoi muodostua. On niitä kyllä syötykin, siksi siinä on niin harvaa. Tästä minä tykkään. Polte on miedompi kuin skorpioneissa, mutta makua ja tuoksua on enemmän ja tätä voi käyttää reilummin, ihan kuin oikeata chiliä, eikä tarvitse varoa heti yliannostusta.