Ulkorocotot voivat hyvin - tai sitten ei

Keväällä vein suurimman osan pubescens-chileistäni ulos puiden juurelle puolivarjoon. Parhaan paikan sai tämä Rocoto Riesen, joka onkin kasvanut mittaa - sivuille. Oikealle luikertelee parimetrinen verso, vasemmalle varjoon vähän vähemmän. Korkeutta tuolla ei ole juuri nimeksikään. Nyt näyttäisi yksi uusi verso suuntautuvan ylöskin.

Siinä oli ensimmäinen sato jo ikkunalla toukokuussa, mutta nyt on kasvamassa todellisia jättiläisiä. Myrsky vähän repäisi vasemmalle suuntautuvaa oksaa ja olenkin sen tukenut. Siinä killuu silmäteräni, tällä hetkellä yli 21 cm ympärysmitaltaan oleva raakile. Sillä sai hetkeksi piikkipaikan kansainvälisessä Chilemanin "Fat Rocoto" kisassa. Tulevathan Etelä-Euroopan kasvattelijat varmaan vielä muutaman sentin isommilla, kunhan kesä ehtii loppupuolelle, mutta kasvaa tämäkin vielä ja 17-18 senttisiä on muissa haaroissa useampia kasvussa. Olen yrittänyt patistaa muitakin osallistumaan kisaan, että saadaan Suomen chilinkasvatus paremmin esille. 3-5 nimeä kymmenen joukossa olisi aivan mahdollista, kunhan saisi kaverit ilmoittautumaan. Ympärysmitaltaan 15 cm riittäisi vielä kymmenen joukkoon. Sellaisia minulla kasvoi jo keväällä maitopurkissa.

Kypsiä on Rocoto Red Peruvianissa ja tässä Rocoto Perussa. Siinä on ollut katkeamatta kypsiä poimittavissa tammikuulta asti. Toukokuussa leikkasin sen irti loisteputkista ja siirsin ruukun ulos. Se on edelleen vanhassa viimekesäisessä mullassaan. Eivät nämä siis paljoa kasvualustaltaan vaadi. Suoraan puutarhan multaan siirretyt ovat kyllä kotiutuneet, mutta yhtään kukkaa ei ole, eikä siis toivoakaan sadosta tänä kesänä. Tamperelainen soraharju ei taida olla hyvä vastine Andeille. Yhden Peruvianin kukinnan onnistuin myös lopettamaan, kun annoin sille ruukkuun kalkkia ja kanankakkaa. Ilmeisesti olivat väärät eväät.