Cajamarcat kypsyivät

Melkein kaksi kuukautta siinä meni ensimmäisistä raakileista kypsään satoon. Tämä on se pienempi, ilman erityislannoitusta maitopurkissa kasvanut. Noinkin se pärjäsi loistavasti. Seitsemän komeaa chiliä keikkuu oksilla ja yläpuolella on runsaasti uutta kasvua, kukkia ja uusia raakileitakin. Kun se sai yhden sadon kypsäksi, se alkoi tehdä uutta.

Tämän kaveri, joka sai pienenä kanankakkaa ja vähän isomman ruukun, teki tuplamäärän kypsiä ja on vähän korkeampi ja tuuheampi. Molempia vaivaavat punkit, mutta nyt saan sadon kerättyä ja sitten Raidia lehdille.

Cajamarca (C. chinense) esiintyy minulla kolmena yksilönä ja kahtena eri versiona. Viime kesän kasvattelin varsin laihoin tuloksin kaunismuotoista Cajamarcaa, jonka siemenet olivat Englannista. Tänä keväänä tilasin Fataliilta kotimaiset siemenet, kun niitä vihdoin oli saatavissa.

Nuo vaikuttavat jonkin verran erilaisilta. Kukissa oli jo eroa, puut ovat eri muotoisia ja uudet hedelmät ovat enimmäkseen paksumpia ja tylppiä.  Tässä keskellä ovat vanhan kasvin nyt sattumalta samaan aikaan kypsyneet suipot hedelmät ja laidoilla paksummat uudesta sadosta. Ero voi tietysti johtua myös kasvuoloista. Oikean laidan kurttuisiksi kypsyneillä on oikeastaan vain kokoero, mutta suurin osa uusista on huomattavasti pulleampia. Maussakin on eroa. Noita pitää makustella vielä lisää, mutta vanha englantilainen vaikuttaa nyt sekä tulisemmalta että maukkaammalta. Samaa ihastuttavaa aromia en vielä ole uusista löytänyt. Hyviä nekin ovat ja ennen kaikkea niitä tuli enemmän, nopeammin ja niissä on reilusti siemeniä. "Vanhan englantilaisen" talvisiemenet eivät itäneet. Perulainenhan tämä chili on alkujaan.

Lisäys seuraavana päivänä:
Kyllä noissa uusissakin ytyä löytyy. Kolme laitoin renkaiksi leikattuna siemenineen kaikkineen isoon kattilalliseen lihasoppaa ja maku oli juuri sopiva. Eli keskitulinen. Vanhan version gourmet-vivahdetta ei mausta valitettavasti löytynyt. Tämä maku menee lähemmäksi baccatumia.