Syksy ehti ensin

Olen chilejä useasti kasvatellut pienessä ruukussa, esimerkiksi 2,5 desin multatilassa. Sekin on riittänyt maistiaisten saamiseen. Tämä tomaatti pinnistää vieläkin pienemmästä, 140 g tomaattipyreen purkista, joka ei edes ole täynnä multaa.

Kävi niin, että kesäkuussa jostakin ilmestyi huusholliin kaunis Weibullin Yellow Pearshaped päärynätomaattipussi. Kannessa on kirkkaan keltaisia hehkulampun muotoisia tomaatteja kasapäin. Päätin katsoa ja kokeilla, vaikka kesä oli jo liian pitkällä. Yksi niistä jäi taimipurkkiinsa. Se on nyt 70 cm korkea ja lehdet alkoivat kellastua viime viikolla. Melkein päivittäin se on roikotellut lehtiään ja saanut sitten tilkan vettä, jossa toisinaan on Puutarhan Kesää lannoitteena. Ainoa ongelma on ollut pystyssä pysyminen ja sen ratkaisin sitomalla latvaan narun, joka riippuu katosta.

Tuommoinen siellä vaan on jo latvassa. Kukintaa on ollut muutama päivä. Nyt on kyllä aivan selvää, että syksy ehti ensin, ei näistä tomaatteja tule. Antaa siis lehtien kellastua ja kasvun pysähtyä, varakappale tämä vain olikin. Tulipahan kuitenkin todettua, että reilu desi multaa riittää tomaatinkin kasvattamiseen, jos lämpöä ja valoa vain riittäisi. Niistä tulee kohta pula.

Varsinainen taimi on sekin vain 1,6-litraisessa ruukussa ja vaatii siinäkin päivittäistä kastelua. Siinä ei näy vielä syksyn merkkejä. Tomaatti on kasvanut parvekkeen hyllyltä kattoon ja siellä vähän vaakasuoraan, eli se on yli 2 metriä korkea. Raakileet ovat kirsikkatomaattia isompia, mutta eivät pätkääkään päärynän muotoisia. Tulleeko noista edes keltaisia? Mitään sekaantumisen mahdollisuuksia ei ole, sillä keskikesällä ei muita tomaatteja idätelty kuin tämä Yellow Pearshaped. Nämä saattavat vaikka ehtiä kypsymään ja siemenpussissa sanotaan lohduttavasti: "Syksyllä raakoja hedelmiä voi kypsyttää sisällä."  Taisivat arvata, miten minulle käy.