Zilga syödään puskista

perjantai 9. syyskuuta 2011

Sitten taas jotakin aivan muuta. Kaukaisia vieraita, vaikka ei niin kaukaisia kuin chilit.


Rocoto Riesenin naapurina rinnetontin pengerrykseen rakennettua betonimuuria vasten asustelee latvialainen viiniköynnös Zilga, jolla kuulemma on myös siperialaisia sukujuuria. Kun muutimme tähän vanhaan taloon 2000 keväällä, ensimmäisiä hankintoja oli silloinen uutuus, avomaalla viihtyvä viiniköynnös. Se onkin viihtynyt ja kolmannesta kesästä lähtien on myös saatu nauttia omista rypäleistä. Nyt kun pojanpoikakin (koulukavereineen) on oppinut näitä syömään, ei säilöntää tarvitse miettiä. En noista kauhean hyvää viiniä olekaan saanut aikaiseksi, mutta mehu on hyvää.
Zilga on vuosikymmenessä vallannut aika ison osan seinästä, vaikka sitä pidetään leikkaamalla kurissa. Tomaattipenkki on koko ajan uhattuna, mutta kun se on tontin aurinkoisin paikka, olen pitänyt viiniköynnöksen siitä poissa. Kaide ylhäällä on 3,30 korkealla ja köynnös on sitä pitkin luikerrellut jo 10 metriä kasvupaikastaan. Minkäänlaista suojausta (paitsi myyriä vastaan verkko) tuo ei ole tarvinnut. Sen juuri lienee metrien syvyydessä, joten kuivuminenkaan ei siihen vaikuta, enkä lannoitusta ole edes ajatellut. Soraharju riittää sille. Seisova vesi syksyllä juurella kuulemma tuhoaa näitä, mutta meillä ei ole sellaista ongelmaa. 

Toinen Zilga kasvaa parvekkeen juurella ja rypäleitä voi jo poimia parvekkeelta chilien vierestä.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.