Cajamarca on selviytyjä

Toukokuun lopulla myimme Tampereen Tammelantorilla Chiliyhdistyksen paikallisosaston nimiin taimia. Minäkin vein tusinan komeaa Cajamarcan pikku puuta, 30-40 cm korkeita ja ensimmäisissä jo kukkanuppuja. Yksi ei mahtunut torille lähtiessä kassiin ja se oli muutenkin paljon muita pienempi rääpäle.

Päätin jättää sen testiksi kotiin kasvamaan viileään ja vähän varjoisaan varastohuoneeseen heikolle hoidolle nähdäkseni, mitä ostajat kenties saivat, jos eivät noudattaneet ohjeita. Heitähän neuvottiin vaihtamaan heti isompaan ruukkuun, laittamaan valoisaan paikkaan ja lannoittamaan.

Tämä rääpäle sai tulla toimeen koko kesän samassa mullassa 4 dl taimiruukussaan. Sitä kasteltiin, jos lehdet pahasti roikkuivat ja lannoitettiin satunnaisesti. Nyt se on 7 kuukauden iässä 60 cm korkea puu, jossa on 20 ihan hyvän kokoista chiliä kypsymässä. Ongelmaksi muodostui pieni ruukku, sillä tuossa se kuivuu muutaman päivän välein, auringossa joka päivä, eikä pysy pystyssä.

Tämän "kakkostyypin" eli Fataliin siemenistä kasvatetun raakileet ovat auringon puolelta värikkäitä, vaikka varaston ikkunaa varjostikin tuuhea pihakoivu. Nyt se pääsi parvekkeelle kuvausta varten ja sattui aurinkoinen päiväkin. Vastavalossa laitimmaisesta näkyy läpi ja rungon karvaisuuskin ehkä erottuu jos katsot kuvaa isompana.

Varjoisemmalla puolella raakileiden väri on suorastaan olminvaalea. Hieman enemmän valoa saaneet värjäytyvät violetin suuntaan. Tämmöiset muodot ja värit ovat kuvaajalle herkkua, mutta kyllä tuo chilikin herkkua on, kunhan kypsyvät. Tuli todistetuksi, että huonollakin hoidolla Cajamarcasta voi saada satoa.