Ripsiäisen tuhot leviävät hitaasti

Joka kesä niitä on ollut, niihin on jo totuttu. Jossakin lähiympäristössä ulkona on kasveja, joissa on ripsiäisiä ja kun niillä on siivet, ne tulevat parvekkeelle, valitsevat sopivat chilit ja alkavat levitä - vähitellen.

Keväällä tartunta alkaa kuin varkain eikä sitä heti huomaa. Vasta keskikesällä tai syksyllä havahdun siihen, että chilit, erityisesti annuumit alkavat voida huonosti. Lehdet varsinkin alhaalta on syöty harmaiksi ja ne ovat täynnä tummia pilkkuja, ripsiäistoukan ulosteita. Tuossa on tämän vuoden annuumivalikoimastani Leekin alalehdet. Noillahan ei enää paljon yhteytetä, mutta usein nämä lehdet kyllä kellastuvat ja putoilevat ihan itsestäänkin. En siis suhtaudu asiaan kovin vakavasti. Nyt, kun sato kypsyy, ei myrkytys tule kysymykseen. Mieluummin syön vähän vähemmän chilejä kuin syön myrkkyjä.

Tuollaiset lehdet kannattaisi toki heittää ulos, polttaa tai kerätä kuumaan kompostiin, sillä ainakin jotkut ripsiäiset munivat lehtien kudoksen sisään ja sieltä siis tulee kohta uusia tuholaisia. Tuollaisia kasveja ei tietenkään kannata ottaa sisään talvehtimaan ilman kunnollista, toistuvaa myrkyttelyä. Kaikesta huolimatta ripsiäisiä on joskus ilmestynyt talvikaudellakin ikkunalaudalleni. Pari viikon välein tehtyä myrkytystä mäntysuovalla tai pyretriinillä on pitänyt ne pitkään näkymättömissä.

Ripsiäisiä ja niiden tuhoja kuvasin läheltä taannoin videokameran makrolisäkkeellä, joten tyydytään tässä nyt vähän kauempaa kuvattuihin vaurioihin. Tuhon eteneminen näkyy myös chilin rungolla. Vaaleat syöntijäljet ja tummat ulostepallot kirjavoittavat rungon alhaalta lähtien. Wikipedian mukaan ainakin jonkun  ripsiäislajin kehitykseen kuuluu toukkavaihe mullassa, mistä se kiipeää oksille ja ilmeisesti syö mennessään. Tässä taimessa ne olivat ehtineet puoliväliin, latva oli aivan terve, mutta kärsiihän kasvi varmaan tuostakin. Lehdissä ei vielä ollut kovin pahoja vaurioita, eli rungon alaosasta voisi tuholaisen havaita ensiksi. Tosin isoilla chileillä runko on niin paksua "kaarnaa", että siinä eivät tuommoiset vauriot näy.

Leekissä, jonka alalehdet on lähes kokonaan syöty, sato alkaa kypsyä reilun puolen metrin korkeudella. Siellä on vain pienehköjä lehtivaurioita, hopeanharmaita alueita. Kellastunut lehti on muulla tavalla vaurioitunut. Nämä ovat komeita, noin 15 cm pitkiä ja tukevia chilejä, mutta ainakin ensimmäiset maistamani olivat kyllä varsin mietoja. Maukas paprikan maku niissä on, mutta chilin poltetta saa etsiä. Ensivaikutelma saattaa chilien kohdalla usein pettää, joten maistellaan lisää. Hienoa grillin täytettä tästä tulee.