Tämän taimillehan kävi minulla keväällä huonosti ja laitoin toisen erän kasvamaan, jotka sitten juhannuksena alkoivat kukkimaan. Siitä lähtien on kukkia riittänyt, mutta mitään muuta ei ole tapahtunut. Varmuuden vuoksi laitoin vielä kesällä kolmannenkin erän kasvamaan ja niistäkin kahdelle kävi huonosti jo taimivaiheessa. Epäonnistumisista en ole lannistunut, mutta syitä en ymmärrä. Seuraava on siis pelkkää spekulointia, ei faktaa.
Tuo chilihän on erittäin kuuman ja kostean ilmaston kasvatti ja ensimmäistä kertaa sen ulkopuolella, joten se ei ole ehtinyt sopeutumaan. Sikäläisestä maaperästä ja sen happamuudesta minulla ei ole käsitystä. Sademetsän pohja on joidenkin tutkimusten mukaan aika hapanta, eikä siellä ole paksua humuskerrosta, eikä se välttämättä edes ole märkää, sillä sade saattaa jäädä puiden latvuksiin ja maaperä voi olla hyvin läpäisevää punaista hiekkaa. Suota se ei ainakaan ole, sillä turpeesta nämä eivät pitäneet ja viimeisen erän taimet sain kuolemaan jättämällä vettä muutamaksi tunniksi niiden juurille. Amazonian kosteutta ja lämpöä ei kotikonstein saa aikaan ikkunalaudalle.
Nyt, kun homma näyttäisi vihdoin onnistuvan, herää vielä yksi epäilys: päivänpituus. Tropiikin tasainen 12-tuntinen päivä on juuri toteutumassa täälläkin ja nyt nuo alkoivat tehdä marjoja niin parvekkeella kuin ikkunallakin. Se tuskin on sattumaa, niin erilaisissa kasvualustoissa ja ruukuissa nuo ovat. Säätkin ovat vaikuttaneet ihan eri tavalla parvekkeella. Olen ennenkin huomannut, että tropiikin kasvit saa melko helposti tekemän satoa maalis- huhtikuussa, jos ne vain on kasvattanut siihen mennessä riittävän isoiksi. Myöhemmin päivän pidentyessä homma on vaikeampaa, ei toki mahdotonta. Euroopassa monia sukupolvia kasvaneet tai täällä jalostetut chilit ovat aivan eri juttu. Nämä Charapitat tulivat suoraan viidakosta.
Olohuoneen Charapita on pienessä ruukussa, usein leikelty ja mutkitteleva oksistoltaan. Parvekkeella isommassa ruukussa se on tuplasti isompi, tukevarunkoinen ja suoraoksainen, mutta niin sekaantunut muiden chilien kanssa, että en sitä saanut revityksi esille. Molemmissa on satokausi alkamassa syyspäivän tasauksen lähestyessä. Lannoituksen lopettamisellakin voi toki olla vaikutusta.
Tekstit
1 kommenttia:
Pengoin kuva-arkistojani, ja elokuun 9. päivä näyttäisin havainneeni ensimmäiset raakileet keväällä henkitoreissaan olleesta Charapitasta. Mikään rivakka kypsyjä ei Charapita tunnu olevan. Eilen kun nostin sen kuistilta värjöttelemästä sisätiloihin, on ensimmäinenkin marja vielä ihan raakileen näköinen, myöhemmistä puhumattakaan. Saapas nähdä, joudunko tuota vielä sadottamaan loppuun keinovalolla.
Uudet kommentit eivät ole sallittuja.