Tomeria taimia

On ne komeita jo pienenä, muutaman päivän ikäisenä. Pienempien kurpitsojen keskellä on jättikurpitsa, takanurkissa kurkun taimet.

Suuret siemenet itävät ripeästi

Idätin nyt ihan sattumalta kurpitsat ja kurkut toista viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna. Toivottavasti kevätkin tulee viikkoa aikaisemmin ja nuo saa ulos toukokuun lopulla. Niitä ei nimittäin pitäisi kasvattaa pienessä ruukussa enempää kuin neljä viikkoa tai juuret menevät solmuun, eivätkä kehity sen jälkeen normaalisti.

Ylinnä ovat annuumien uudelleen idätykset. Numex Pinata iti huonosti aikaisemmin ja Thai Culinary ei ollenkaan. Vain yhden taimen sain nytkin viidestä siemenestä, Pinatat itivät kaikki.

Kurkusta (alinna) tuli juuri esiin jo toisena päivänä ja kolmantena sirkkalehdetkin näkyvät. Kaikissa kurpitsoissa on myös itua eli juuren alkua näkyvissä.

Isoin siemen on "jättikurpitsa", viimekesäinen venäläinen "Kokin unelma". Sattuipa niin sopivasti, että viimeinen keitto viime kesän sadosta syötiin sunnuntaina, kun lauantaina olin laittanut uudet itämään. Vähän pienemmät siemenet ovat pyöreän, vihreän "Honey Bear" kurpitsan ja sitten tulee pari riviä kesäkurpitsoita, "Bush Baby" ja "Gold Rush". Alarivillä avomaankurkku "Rhensk Druv" oli porukan nopein.

Jokakeväinen palovaroitus

Taas on varoituksen sana paikallaan.  

Aurinko on hyväksi kasveille, mutta äkillinen paiste liian suurina annoksina saattaa polttaa kasvit karrelle, jos ne eivät ole tottuneet aurinkoon tai muuhun UV-säteilyn lähteeseen. Menneiden vuosien kirjoituksistani voit lukea ohjeet ja varoitukset. Niihin ei ole tullut uutta tietoa.

Kestävyyttä voi lisätä antamalla paistetta vähän kerrallaan tai pitämällä chilit aluksi varjossa. Kiinteästi ulos vietävät pitää suojata vaikka hallaharsolla. Parvekelasit, ainakin minulla olevat suojaavat riittävästi, samoin ikkunalasit. Paljon riippuu kasvin kunnosta, miten se on saanut valoa ennen aurinkoon viemistä. Vaaleat ja hennot lehdet palavat paljon herkemmin kuin tumman vihreät ja paksut. Niin ja vielä: vauriot eivät näy heti, vaan useidenkin päivien viiveellä ja silloin on myöhäistä tehdä mitään.

Lisäänpä tähän toisenkin ajankohtaisen varoituksen. Mustat ruukut ikkunalaudalla auringossa voivat kuumeta niin, että juuret "paistuvat". Sekin voi johtaa pahimmillaan jonkinlaiseen juurimätään ja kasvin kuolemiseen. Torjuntakeino on helppo: jotakin ruukun ja auringon väliin. Pahvinsuikale tai lauta hoitaa koko ikkunan kerralla ja pitsiverhojakin käytetään.

Jos vasta suunnittelet parvekkeen sisustamista tai pystyt vaikuttamaan ikkunalaudan sijaintiin, tässä ilmainen neuvo:
Jos kasvihyllyn laskee ruukun korkeuden verran alas, ei ruukkuihin paista. Tässä Scotch Bonnet ja tomaatit filmaavat tilannetta. Kesällä tuossa on selvästi isommat ruukut ja isommat kasvit. Huomaa myös rautalankalenkit ruukkujen ympärillä. Näin ne eivät kaatuile tuulessa.

Tomaateista yleisön pyynnöstä

Sain viestin, että tomaattejakaan ei saisi unohtaa, vaikka chiliblogissa liikutaankin.

"Tumpelo Tommi" eli Tumbling Tom Yellow kasvaa kahdeksatta kauttaan 2008 idätetystä siemenestä. Se on ennenkin talvehtinut huonosti, mutta nyt erityisen heikosti johtuen mm. tuholaistorjunnasta. Syksyllä iskivät ansarijauhiaiset, talvella vihannespunkit, eikä se ihan terve taida olla nytkään. Laitoin uuden siemenen itämään samasta vanhasta siemenpussista ja se on jo hyvässä kasvussa. Vertailun vuoksi hankin myös uusia siemeniä testatakseni, ovatko ne erilaisia, myöhemmin lisää jalostettuja. Tämä alkuperäinen kun oli F1 hybridi. Tumpeloon tuli kypsää nyt noin kuukauden myöhemmin kuin edellisinä keväinä. Kasvin heikko kunto ja synkät säät vaikuttivat kumpikin.

Tomaattilajikkeita minulla on pari uutta, pari vanhaa, taimia toki enemmän kuin nämä. Kasvatuspaikkani on ulkona terassimuuria vasten ja siihen mahtuu vain 3-4 tomaattia, loput saavat huonompia paikkoja seinustalla. Kaikki siis kasvavat ulkoilmassa, mutta pohjoistuulilta suojassa. Sibiria ja Manó ovat matalampia pensastomaatteja ja uudet Outdoor Girl ja Sungold korkeampia. Sijoitan ne vuorotellen niin, että joka toinen on matala. Niin niitä mahtuu enemmän ja saavat paremmin valoa. Sungold korvaa vuosia kasvattamani keltaisen Golden Sunrisen. Sibirian siemen taitaa jo olla kadonnut markkinoilta, mutta minulla niitä on vanhaa varastoa kuten Unkarista vuosia sitten tilaamaani Manóakin.

Tomaatit idätän perinteisesti maaliskuun puolivälissä, nyt tähtäsin siihen, että ne ovat taimella silloin. Nuo ovat siis kuukauden ikäisiä, 15-25 cm korkeita. Viimeiset 10 päivää ne ovat olleet kylmällä parvekkeella ja kasvu on hyytynyt, mikä on ihan hyvä tässä vaiheessa. Ei niitä juuri ennen toukokuun loppua uskalla ulos istuttaa.

Aivan oma lukunsa on venäläisperäinen BoneyMM F1, jota Seemnemaailma kehui nopeimmaksi tomaatiksi ainakin vuosi sitten. Kyllä se sellainen olikin. Nyt laitoin sen itämään viikkoa muita ennen ja se näkyy koossa. Boney oli aloittamassa kukintaa kun vaihdoin sen isompaan ruukkuun ja vein parvekkeelle. Ne kukat ovat putoilleet pois avautumatta, mutta seuraavat aurinkoiset päivät kasvattavat uudet. Pari tuollaista nopeaa on ihan hyvä aloitus kauteen. Eivät ne viime kesänä jatkaneet satokautta kovinkaan pitkään.  Jalostuksessa saaduilla hyvillä ominaisuuksilla on myös kääntöpuolensa.

Korealainen chili viihtyy tamperelaisella ikkunalla

Kim Chi (C. annuum), korealainen chililajike on nyt viikkoa vaille kahden kuukauden ja ensimmäiset kukat ovat auenneet. Se oli melko nopea, kun ottaa huomioon, että se ei saanut lämmintä kasvupaikkaa, vaan oli koko taimivaiheen ikkunalaudalla. Lämpökaapissa toki unkarilaiset ovat tulleet kukkaan jopa kuukaudessa. Mittaa tällä on nyt 40 cm ja se vaikuttaa tukevalta. Eipä kukinnan kanssa kyllä mitään kiirettä ole vielä näillä keleillä. Jos aurinko ei paista päivällä, parvekkeella on tosi kylmää, mutta siellä ensimmäiset chilit vain kärvistelevät, kun eivät sisällekään kaikki mahdu.

Kim Chin kukka on hyvin tyypillinen annuumin kukka, keskikokoinen, valkoinen ja aukenee kokonaan. Niitä on tulossa runsaasti lisää, joka oksan haaraan, kuten annuumeilla on tapana. Vaihtaisin tämän chilin isompaan ruukkuun, mutta sitten se pitäisi viedä parvekkeelle kylmään ja multakin on siellä kylmää ja se tekisi pahaa juurille. Sisälle en kuitenkaan aio enää multasouvia tuoda, kun parvekkeella on sopiva työpöytä siihen valmiina. Kevät nyt vain on tällaista säiden odottelua.

Kiinalaiset pakkasvahdit pettävät

Parvekekausi ei alkanut ihan siististi ja sileästi.

Ensimmäinen yö meni vielä jotenkin, mutta toisena aamuna parit isot baccatumit näyttivät murheellisilta. Tämä on Sugar Rush. Kylmä oli yllättänyt yöllä. Erityisesti juuristo on herkkä ainakin aluksi. Tuntuu, että ne tottuvat vähitellen, viimeistään viikon kuluessa. Tähänkin auttoi aamulla kädenlämpöinen vesi juurille ja varret nousivat taas entiseen korkeuteensa.

Lämpömittari kertoi, että yöllä parvekkeella oli käynyt viidessä asteessa, kun ulkona oli nollassa. Pakkasvahti oli siis pettänyt, sen kun piti pitää lämmöt kymmenen asteen tuntumassa.

Halpa kiinalainen lämpöpuhallin on huolehtinut pakkasöiden pelastamisesta, tämä yksilö vasta pari vuotta. Sen lämpötilansäädin on epämääräinen kiekko ja toleranssit isoja, mutta olen minä sillä joten kuten tähän asti pärjännyt. Ehkä nuo termostaatit eivät todellakaan kestä useita vuosia tai kylmiä talvia parvekkeella, vaan alkavat toimia miten sattuu.

Eilen aamulla paloivat hihat tuon kanssa lopullisesti, kun aurinko paistoi parvekkeelle, lämpömittari näytti +27° ja lämpöpuhallin paahtoi täysillä lisää lämpöä tupaan. Lähirautakaupastani, keskustan Clasulta löytyi tuommoinen ratkaisu sähköverkon ja puhaltimen väliin:

Tuo on nimeltään Plug-in Thermostat eli Lämpötilavahti. Se kytkee virrat puhaltimelle, kun asetettu lämpötila alitetaan ja kytkee ne pois, kun lämpötila on noussut asteen verran asetuksen yläpuolelle. Ensimmäinen yö näytti lupaavalta, kunhan tuon ensin sai käyntiin. Illan kylmetessä alkoi kyllä kylmä hiipiä puseroonkin, kun kytkentää ei vain tapahtunut.

Kiinalainenhan tämäkin on ja vaikka se maksaa kahden halvan puhaltimen hinnan (32€), on se selvästi halpissarjaa. Ensinnäkin sen lämpömittari näyttää asteen verran enemmän kuin minun muut mittarini, joista yksi on tuossa tarkistusmittauksessa. Toisekseen parvekkeen ulkoseinällä on kolmisen astetta viileämpää kuin sisäseinän vieressä sähköpisteessä. Piti siis asettaa neljä astetta lisää tavoitelämpöä.

Katsellaan nyt, miten käy. Tuo kun pettää pakkasyönä, tuho voi olla totaalinen, mutta niinhän se näiden sähkövehkeiden kanssa aina on. Myös verkosta voi loppua sähkö. Lyhyistä katkoista tuo ei  kuitenkaan menettänyt muistiaan. Taloudellisestihan tuo ei pienviljelijälle ole kannattava hankinta. Viime keväänä minulla oli kulutusmittari kevään lämmityskautta mittaamassa ja kolmekymppiä siihen kului sähköä, eli sen euron yöltä, kuten olin laskeskellutkin. Siitä ei tarkallakaan säätämisellä paljon säästetä. Huolettomuudesta minä maksan mielelläni, jonkinlaisesta varmuudesta, että pakkaset eivät tule sisään eikä lämmitin puske lisää hikeä aurinkoiselle parvekkeelle. Mielensä pahoittamisellakin on hintansa, minulla se oli kolme kymppiä.

"Monttuvaarikin" on hyvässä vedossa

Rocoto Montufar eli PI 585273 (C. pubescens)

Kirjoitin vuosi sitten Rocoto Montufarin taustoista ja nimeämisestä, joten en toista sitä. Tämä mainio pube sai tänään isomman ruukun ja pääsi parvekkeelle nauttimaan viileistä öistä. Tuo on kasvanut vähän vinoon jouduttuaan ikkunalla aivan laitaan. Montufar kasvoi melkein neljä kuukautta tuossa 10 cm leveässä taimiruukussa, eikä se edes ollut täynnä juuria.

Kukkia siinä on ollut jo kuukauden verran. Toivottavasti tuo jatkuu, vaikka kasvuolosuhteet nyt muuttuvatkin ratkaisevasti. Rocotot kasvavat vuoristossa ja niiden kotiseudulla yöt ovat kylmiä, lähellä nollaa vielä kasvukaudellakin. Kukassa on melko paljon valkoista pubescensiksi.

Pikkuisia raakileita ilmestyi kolmen ja puolen kuukauden iässä ihan vain ikkunavalolla. Tämä ei ole kovin vaativainen lajike. Kypsänä hedelmät ovat punaisia ja pitkulaisia, silti selvästi erilaisia kuin kaupan "punaiset chilit", pää ei ole niin suippo.

Montufar on miellyttävän maukas, eikä hurjan tulinen, se on monen suosikkichilejä. Baccatumit ovat ehkä enemmän minun makuuni, mutta kyllä nämäkin menevät, maustavat monet erilaiset ruokalajit pubescensille ominaisella maulla.

F4 risteytys kasvaa vauhdilla

Eihän tämä oma risteytys ole. Sain sen yllätyspakettina Herpiililtä, joka on suomalaisen chilinkasvatuksen kävelevä tietosanakirja ja kansainvälisen kasvatustiedon tutkija ja linkkilistojen ylläpitäjä. Hänellekin tämä oli tullut yllätyksenä.

Starfish x Hot Tree Pepper F4 (C. baccatum x baccatum) lienee virallinen nimitys tälle vahinkoristeytymälle, jonka historia tunnetaan. Herpiilin piti kasvattaa MasaT:ltä saadusta Starfishistä otetuista siemenistä itselleen Starfishejä, mutta tulos olikin pitkulainen, vähän muhkurainen punainen chili, joka osoittautui varsin makoisaksi. Selvisi, että sen oli täytynyt risteytyä vieressä kasvaneen Guyanalaisen baccatumin Hot Tree Pepperin kanssa.  Nyt ollaan neljännessä sukupolvessa, siitä tuo F4. Tästä voi vielä tulla esiin uusia muotoja ja makuja, mutta vähitellen sen pitäisi alkaa vakiintua.

Chileillä ensimmäinen risteytys eli F1 sukupolvi ovat kaikki samanlaisia ja niitä myydäänkin siemenmarkkinoilla paljon, kun hyvä yhdistelmä on löydetty. Seuraavissa sukupolvissa sitten alkaa vaihtelu, esiin voi putkahdella kumman tahansa vanhemman  tai näiden esi-isien ominaisuuksia, väri ja muotokin vaihtelevat. Kustakin sukupolvesta valitaan parhaat ja toivotaan niiden ominaisuuksien periytyvän seuraavalle, mutta yllätyksiä sattuu koko ajan. Siksi risteyttäjän pitäisi kasvattaa suuri joukko kutakin sukupolvea löytääkseen parhaat ominaisuudet. Nyt tätä taakkaa on vähän jaettu eri puolille Suomea.

Tällä näyttäisi olevan enemmän Starfishin geenejä ainakin kasvutavasta päätellen. Se on jo ikkunalaudalla kasvanut toista metriä korkeaksi, vaikka latvoin sen pienenä saadakseni tuuheamman ja matalamman kasvin.

Risteytymän kukka on tyypillinen baccatumin kukka, mutta mitäpä muuta se voisikaan olla, kun molemmat vanhemmat ovat baccatumeita. Kukkia on paljon, mutta vielä en ole nähnyt raakileen muotoa. Ehkä parvekkeelle pääsy ja lisääntynyt valo auttavat.

Aurinko on vihdoin näkynyt täälläkin ja aloin perata olohuoneen ikkunaa ja siirrellä osan chileistä ja tomaateista parvekkeelle. Yöt pidän lämmittimellä plussan puolella, mutta jos sattuu pitkä pilvinen ja viileä sääjakso, silloin ehkä pitää kantaa niitä takaisin. Nyt säätiedotus näyttää kuitenkin lupaavalta.

Parvekekausi on avattu!

Olisiko sittenkin pitänyt olla taikauskoinen?

Perjantaina 13.2. kylvin lautalle annuumit enkä välittänyt päivämäärästä enkä kuun vaiheista. Ehkä olisi sittenkin pitänyt uskoa "vanhaa kansaa" ja sen uskomuksia. Annuumien idätys ei kaikilta osiltaan mennyt ihan putkeen.

Tuossa ne nyt ovat kaikki. Espanjalainen Pimiento de Padron omista vanhoista siemenistä iti komeasti ja taimet ovat nyt puolentoista kuukauden ikäisiä, 20 cm korkeita, tuuheita ja nupuistakin on aavistus latvoissa.

Keskellä ovat murheenkryynit. Indian PC-1 iti viikon myöhemmin ja on nyt paljon pienempi. Jalapeño Pinata iti hyvin hitaasti ja huonosti, eikä tuo taimikaan hyvin voi, toinen kuoli pienenä. Thai Culinary ei itänyt lainkaan.

Oikean laidan korealainen Kim Chi ei suomalaisista taikauskoista välittänyt, vaan kasvaa annuumeista korkeimpana. Toinen siemen ei itänyt.

Padronit tapansa mukaan kaatuilivat pienenä ja nousivat sitten vähän matkan päästä pystyyn kasvuun. Se tekee taimista tukea kaipaavia tai helposti kaatuilevia. Vaakasuorassa rungon osassa kasvaa kuitenkin jo juuria ja sen kun hautaa multaan seuraavassa ruukun vaihdossa, kaikki on hyvin.

Kim Chi on myös ollut kuusi viikkoa taimella ja nuppujahan siellä on latvassa ja varsi alkaa haarautua 25 cm korkuisena. Nämä eivät kaivanneet latvomista, kun saivat nauttia taimivaiheen 50W energiansäästölampun valosta lähietäisyydeltä. Kohta ne eivät mahdu lampun alle ja olisi jo auringon aika tulla näkyviin.

Vakavasti harkitsen vielä uusintakylvöä Pinatasta ja Thai Culinarysta, vaikka kevät on jo pitkällä ja nouseva kuukin jo menetettiin, eli taivaan merkit eivät taaskaan ole suotuisassa asennossa.

Vähään tyytyvä chinense

Vaihteeksi jotakin positiivista. Chilin kasvatus on iloinen asia!

Peruvian White Habanero (C. chinense) on tässä muutama päivä sitten auringossa ja tuulessa parvekkeen ikkunalla. Se ei suinkaan kasva aivan ruukun kulmassa, vaan runko on jossakin vaiheessa ahtaudessa kaatunut ja jatkanut sitten ylöspäin kasvua.

Minulle tyypilliseen tapaan se kukkii  kolmen kuukauden iässä, nyt kyllä varsin runsaasti.

Iloinen yllätys oli, että ikkunavalossa sinne on alkanut kasvaa myös muutamia raakileita. Tämä "valkoinen habanero" (ei ole ihan valkoinen eikä Habanero) on eräs makusuosikkejani, omaperäinen, kirpeä ja tulinen. Kohta niitä taas saa.

Tuon lähikuvan ottamisen vaikeutta muistellessani voin kertoa vaihtaneeni kameraa. Uuteen Olympukseen en ole vielä ostanut makro-objektiivia, kun odottelen kohta markkinoille tulevaa Panasonicin 30 mm lasia ja sen vertailua muihin tarjokkaisiin. Vaihdoin koko Canon-kalustoni peilittömään, pienempikennoiseen ja -kokoiseen Olympukseen. Vaihtoaikeet alkoivat jo vuosi sitten, kun valokuvaaja/valokuvataiteilija-vaimoni hankki pienen, pokkaria muistuttavan Panasonicin järjestelmäkameran loppuunmyynnistä hyvin edullisesti. Vertailin sitä puolet isompaan Canoniin ja totesin, että yhtä hyviä ovat, täysin riittäviä minulle molemmat. Uudempi oli parempi hämärässä ja tarkennuksessa. Päädyin itse Olympukseen, koska siinä on etsin, mutta siinä on Panasonicin kanssa sama objektiivin kiinnitys, kenno ja muutakin yhteistä, joten harvemmin tarvittavia objektiiveja, loittoja yms. tarvitaan nyt perheessä vain yhdet.

Canonin vakiozoomilla on merkittävä etu, se tarkentuu 5 cm lähemmäksi kuin nämä micro43-"pannukakkuobjektiivit", jotka ovat kooltaan vain kolmanneksen, mutta polttoväleiltään, valovoimaltaan ja terävyydeltään ihan vastaavia. Olisihan tuon saanut rajaamalla, mutta minä ehdin hankkia loittorenkaat parilla kympillä Kiinasta ja niitä piti kokeilla. Ne ovat kuitenkin varsin rajoittavia käytöltään. Tuota isompaa aluetta en saanut kuvaan terävänä lyhimmälläkään loitolla. Pelivaraa on kovin vähän, joten kyllä sitä makroa odottelee kuin kuuta nousevaa. Silloin selviää kukasta maisemaan portaattomasti samalla lasilla. Vanhemmiten ihminen taitaa tulla mukavuudenhaluiseksi.

Mennyttä kalua

Niinhän siinä kävi, kuten aavistelin:

Ulupica XL pudotteli kaikki lehtensä. Leikkelin kuivuvia latvoja, mutta mustuminen näyttää jatkuvan siitä huolimatta. Tuli tehtyä fataali hoitovirhe.

Kasteluvirheitä tekee vaarikin

Pääsyyllinen on tilanahtaus - kukapa sitä itseään syyttelisi ensimmäisenä.

Tuo näyttää menetetyltä. Lehtiä putoilee kasapäin, oksien kärjet kuivettuvat ja isot lehdet ovat tummia pilkkuja täynnä. Mikä on tuollainen tuholainen? Millä se myrkytetään?

Vahvasti epäilen omaa huolimattomuuttani. UlupicaXL, Taimimoision poikien harvinainen risteytys, sen F2 sukupolvi on kyseessä. Onneksi tuo ei ollut ainoa kappale. Viime keväänä vastaava "onnettomuus" tapahtui Perusta tulleelle Rocoto Santa Natalialle juuri samassa vaiheessa, kun se oli saanut ensimmäiset kukkansa auki. Epäilin vaikka mitä; trooppista kasvitautia, sopeutumattomuutta meidän turvemultaamme, sopeutumattomuutta tasaisiin sisäoloihin, pH:ta tietysti jne. Asia ei selvinnyt, rocoto selvisi, mutta kasvu hidastui kuukausiksi.

Tuollainen musta kuviointi ilmestyi lehtiin muutamassa päivässä, eli se ei ole tuholainen.  Kävi niin, että pikkuisessa ruukussaan Ulupica kuivui auringossa ja kaikki lehdet roikkuivat. Minähän tietysti kastelin, kenties vielä kylmällä lannoitevedellä (tästä en ole varma) ja reippaasti. Sen kuitenkin havaitsin, että vielä seuraavana päivänäkin chilillä oli vettä aluslautasellaan, eli juuret uivat vuorokauden liiallisen kastelun seurauksena. Tuota epäilen turman aiheuttajaksi. Sitä tukee se, että siirtäessäni nyt tätä isompaan ruukkuun, melkein kaikki juuret olivat ruskeita eli kuolleita. Keskeltä paakkua löytyi vähän vaaleita. Tuhoa varmaan täydensi aurinko, joka pääsi paahtamaan tummaan ruukkuun eli paistamaan juuria. Tuollainen ruukkuhan melkein polttaa kättä auringon puolelta. Niihin pitäisi laittaa joku suoja auringon ja ruukkujen väliin. Paperikin auttaa.

Isommat ruukut ajoissa ehkäisisi varmaan koko ongelman, mutta kun ne eivät mahdu ikkunalle ja vain sieltä tulee valoa. Kunhan kylmät päivät väistyvät, siirrän suuren osan chileistä parvekkeelle ja ehkäisen yöpakkaset lämmittimellä. Jatkuvaa kylmyyttä sillä ei kuitenkaan kannata alkaa korjaamaan - se tulee liian kalliiksi, kun parvekelasien raoista puhaltaa tuuli sisään.

Starfish pää katossa

Starfish (C. baccatum) on tunnetusti rotevakasvuinen. Ikkunallani oli niin täyttä, että en muutamaan päivään huomannut sen kasvaneen kiinni lasihyllyyn. Pakkohan sen oli taipua, kun tilaa ylöspäin ei ollut. Se ressukka on nyt kasvanut kolme kuukautta tuossa 9 cm taimiruukussa. Korkeutta on hyllyvälin rajoittamana vain 50 cm, mutta varrella on mittaa 70 cm. Se on jo hieman oiennut päästyään parvekkeelle vapauteen, mutta jäähän tuohon mutka, eikä se voi jatkaa parvekkeella pakkasöiden taas palatessa.

Varsi on tukevaa tekoa ja paksunee ylöspäin mentäessä. Starfish kasvaa ripeästi mittaa, tiesinhän minä sen, kun jo huhtikuussa 2008 ihmettelin puolitoistametrisiä roikaleita  ikkunallani.

Sehän haarautuu latvasta. Tähän ei latvominenkaan aina auta, vaan Starfish haluaa kasvattaa korkean rungon. Se on kai sille tyypillinen kasvutapa. Hyvin tarkkaan katsoen tuolla latvassa on myös pikkuisia nuppuja, mutta johan on aikakin. Tuo kasvoi kyllä alkukuukautensa viileässä, eikä todella ole saanut mullasta paljonkaan ravinteita. Tämä on vähään tyytyvä chilikasvi.

Multaa Intiasta?

Tein heräteostoksia. Tavaratalossa sattui eteen pikkuinen paketti, jossa luki: Istutusmultaa 10l. Lisää vain vesi.

Tiesin toki kookoskuidun ja sen turpoamisominaisuudet. Chili- ja hamppuväelle sitä on myyty erikoismyymälöissä jo vuosia, mutta nyt noita pikku brikettejä on alkanut näkyä jokamiehen kaupoissakin.

Tuohan on jätettä. Intiassa käydessäni havaitsin Keralassa maaseudulla suuria kookospähkinän kuorikasoja. Sisältö oli kerätty talteen tuotannon alkulähteillä palmumetsässä ja kuoret jäivät. Lähistöllä oli köydenpunoja kiertämässä kookoskuidusta narua ja naruista köyttä. Sitä ennen kuoret piti liottaa suossa kuopassa veden alla ainakin vuoden, että ne pehmenivät. Köysimestari oli mielenkiintoinen tuttavuus, mutta valtamerilaivoja pitelevät kookosköydet alkavat olla historiaa, joten pähkinän kuorille piti keksiä uutta käyttöä. Hollantilaiset kehittelivät siitä mullan korvikkeen. Siellä ne osaavat lyödä rahoiksi erikoisetkin ideat. Myyntiä auttaa tavattomasti se, että turve on pannassa Keski-Euroopassa, kun sen nostolla pilataan siellä harvinaisia soita. Englannissa esimerkiksi mullan pitää ehdottomasti olla nyt turvevapaata.

Helppoa tuosta mullan teko oli: kaadoin vain lämpimän veden pussiin laatan päälle ja odottelin jonkin aikaa turpoamista, sekoitin istutuslapiolla ja siinä mulla oli pussillinen multaa. Aivan turvemullan oloistahan se on, punertavaa ja hieman eri hajuista vain. Epäilen kyllä, että sitä ei ole luvattua kymmentä litraa, mutta enpä viitsinyt ruveta mittaamaan, kun siinä olisi likaantunut astioita. Kookos on peruslannoitettu ja sen pitäisi riittää kuukauden kasvuun, sitten ollaan oman lannoituksen varassa. Kompostimullassa on itsessään ravinteita, tässä kuidussa ei, mutta eipä niitä juuri ole kotimaisessa turpeessakaan, ellei niitä ole lisätty ennen pussitusta.

Istutin tuohon ensimmäiseksi alakerran ledispotin alla kasvaneen Sugar Rushin (C. baccatum). Se oli päässyt aika veteläksi auringossa, mutta laitoin sille tukikepin ja sidoin koko 70 cm korkean komeuden siihen kiinni. Hyvin se oli kasvanut yhdeksän watin valolla kymmenen sentin taimiruukussa. Nyt pääsee väljemmille vesille. Parveke on näköjään siivoamatta vielä, mutta paljain jaloin ja ilman paitaa siellä hyvin tarkenee työskennellä.

Sugarhan on alkanut jo satokauden. Kukkia siinä on ollut jonkin aikaa, mutta nuo oksat ovat levinneet aivan liian laajalle yhdellä ledispotilla valaistavaksi. Tuon kokoiset raakileet saattavat vielä putoilla pois, kun joutuvat outoon multaan ja uuteen paikkaan, mutta vähän isommat, sormenpään kokoiset yleensä jo kestävät ruukun vaihdon. Vertailevaa kasvatusta eri mullissa en nyt aio suorittaa, kun sopivia taimia ei satu olemaan, mutta seurataan nyt tämän ja muutaman muun selviytymistä vieraassa mullassa.

Onhan tuo kätevää ottaa kauppareissulla muutama kymmenen litraa "multaa" mukaan. Kaipa tuo on desinfioitu niin, että sen mukana ei kulkeudu kasvitauteja kaukaa meille, sillä suomalaiseen maaperään nuo kompostin kautta aikanaan päätyvät. Talvella ei multasäkkejä juuri löydä, kun puutarhamyymälät ovat kiinni ja mullat lumen alla, vain pikku pusseja kukkamultaa on saatavissa. Keväämmällä kyllä kotimainen turvemulta on selvästi halvempaa, ainakin toistaiseksi.

Karibia varjelee chililajikkeitaan

Scotch Bonnet chilejä on jo vuosia levinnyt vaikka minkä näköisinä ja makuisina ja viime vuosina Trinidad Scorpion on jalostajien suosikkinimike, josta on kymmenittäin erilaisia muunnoksia markkinoilla. Karibian viranomaiset ovat herännet ja alkaneet vaalia alkuperäisiä lajikkeitaan. Eiväthän nämä mitään villichilejä ole, vaan vuosituhansia ihmisen ruoakseen jalostamia valikoimalla aina miellyttävimmät seuraavan vuoden viljelyyn.

Scotch Bonnet (MOA) (C. chinense)

Jamaikalta on kotoisin tämä melko tulinen chinense, jonka maku ja tuoksu liittyvät oleellisesti jamaikalaiseen ruokaan. Ministry of Agriculture (MOA) Jamaica on ryhtynyt puolustamaan chiliään ja yrittää pitää sen puhtaudesta huolta (.pdf sisältää mielenkiintoisia terveysväittämiä ja ruokaohjeita) villiä risteytystoimintaa vastaan. Heidän hyväksymiinsä muotoihin saa liittää tuon (MOA) liitteen. Tuollakin nimellä kyllä liikkuu aika eri näköisiä keltaisia tai oransseja chilejä.

Minulla taimi on vasta parin kuukauden ikäinen ja chinenseiden tapaan leveä kuin lehtisalaatti. Korkeutta on vain 15 cm.

Trinidad Scorpion CARDI (C. chinense)

Trinidadin ylpeys, pistimellä varustettu Scorpion-chili on huimalla tulisuudellaan villinnyt chilinjalostajat tällä vuosikymmenellä ja Scorpion nimisiä ilmestyy kuin sieniä sateella. Niinpä Caribbean Agricultural Research and Development Institute, Trinidad päätti käydä taistoon oman lajikkeensa puhtauden puolesta ja lisäsi siihen CARDI-liitteen. Ruotsalaisen chilibloggari Patrikin kuvassa kasvissa on eri näköisiä hedelmiä, mikä saattaa liittyä lajikkeeseen tai sitten jalostustyö ei ole vielä ihan lopussa. Hänen kehujensa perusteella valitsin tämän Scorpionin kesän kasvatuksiin. Makua siinä pitäisi olla, mutta ei niitä suurimpia scovillelukemia.

Minun taimeni on vasta 5 viikkoa vanha ja korkeutta sillä on 10 cm, mutta kyllä se tuosta vielä ehtii.

Kaksi kuukautta liian aikaisin idätettyjä?

Rocoto Santa Natalia (C. pubescens) oli tämän talven taimista ensimmäisenä aukaisemassa kukkiaan, mutta melkein kaikissa viime vuoden lopulla idätetyissä, nyt kahden kuukauden ikäisissä taimissa on jo isoja nuppuja. Ne olisivat itse asiassa 40 cm korkeina haarautuneina taimina valmiita ulos tai parvekkeelle, mutta sellaisiin keleihin on vielä kaksi kuukautta aikaa. Eli, jos nyt pistäisi itämään, hoitaisi hyvin lämpimässä ja valoisassa, toukokuussa pitäisi olla kukkiva, sopivan kokoinen taimi vietäväksi parvekkeelle. Näitä nykyisiä pitää kiduttaa pienissä purkeissa, kun isot eivät mahdu ja kukintakin menee ohi. Epäilen kyllä, että into kukkimiseen tulee päivän pituudesta. Se lähestyy nyt chilien kotiseudun kahtatoista tuntia, kun kevätpäivän tasaus lähenee.

Olohuoneen ikkunalla alkaa olla ahdasta, eivätkä läheskään kaikki valoa kaipaavat ole mahtuneet sinne, vaan niitä on ripoteltu eri paikkoihin. Niukasta valosta huolehtivat 2x36W loisteputket ylhäällä pahvimaskin takana. Aurinkoa kaipailtaisiin.

Ylhäällä lasihyllyllä majailevat Rocoto Montufar, Ulupica Xtra Large, pienet Trinidad Scorpion Cardi ja Grandpa's Siberian Indoor Pepper, kukkiva Rocoto Santa Natalia sekä Scotch Bonnet (MOA) ja Peruvian White Habanero yhteisessä kastelualustassa. Joulukaktus innostui taas kukkimaan, kun käänsin sen kylkeä valoon päin.

Ikkunalaudalla verhon takaa "lastentarhasta" pilkistää Habaneron lehtiä, sitten 3 Padronin sirkkatainta jäätelöastiassa, Aji Amarillo vahvasti leikeltynä, amppelitomaatin taimia, ikkunalaudalla koristekasveina talvehtineet Cajamarca ja Charapita sekä reunassa Herpiilin lähettämistä siemenistä rotevakasvuinen risteytys, baccatum StarfishXHot Tree Pepper F4. Silläkin taitaa olla edessä saksiminen, sillä reunapaikka on varattu kissalle.

Aurinko aiheuttaa kastelutarvetta

Omnicolor (C. baccatum) jäi viime kesäiseen ruukkuunsa ja multaansa siirtäessäni sen syksyllä sisään alakerran ikkunanpieleen. Se sai hiukan apuvaloa 23W energiansäästöstä varjon puolelle, mutta kyllä se pääasiassa on ollut syksyn ja talven hämärässä ikkunavalossa. Kukkia on riittänyt ja muutama chilikin on muodostunut. Niitä on syöty kaiken värisinä, myös raakoina ja ne ovat aivan maukkaita jo vaalean keltaisinakin.

Aurinko kun pilkistää esiin, tuo alkaa heti roikuttaa lehtiään ja vaatii muutenkin kastelua melkein joka toinen päivä. Ruukku lienee täynnä juuria, eikä paljonkaan multaa. Kohta olisi keväisen mullanvaihdon aika.

Keskeltä ikkunaa sai paikan parvekkeella kesän viettänyt Rocoto Santa Natalia (C. pubescens). Sille ilmeisesti jäi enemmän multaa ruukkuun, sillä se ei tunnu satunnaisesta auringosta pahastuvan. Koko talven se on hiljalleen tuottanut pienehköjä makupalleroita, jotka edelleen ovat tulisia, vaikka aurinkoa eivät saakaan ainakaan tuossa ruukun takana.

Starfish säilyy hienosti jääkaapissa

Kaksi kuukautta sitten vähän ennen joulua poimin viimeiset Starfishit (C. baccatum) parvekkeelta. Jouluna niitä käytettiin sekä koristeena että mausteena, mutta sitten kymmenkunta niitä jäi jääkaapin perille maustepurkkien taakse avoimessa rasiassa. Viikonvaihteessa ne löysimme ja nuohan olivat aivan tuoreita, kuin juuri poimittuja.

Kaksi kuukautta jääkaapissa.

Eilen laitoin kolme wokkiin, tänään pari kurpitsakeittoon ja maukasta tuli. Starfish on sen verran vahapintainen, että ne eivät edes ole nahistuneet. Siemenistä osa on mustia, mutta se johtunee kylmistä ennen poimimista. Jääkaappi on kyllä vain pari vuotta vanha ja pitää lämpötilan tasaisesti neljässä plusasteessa, liha- ja kalalaatikossa pari astetta alempana ja kosteuskin on sillä hallinnassa. Hyväksi kaapiksi tämä on osoittautunut.

Starfishin karsittu runko ei ole osoittanut minkäänlaista elonmerkkiä sisään tuonnin jälkeen, mutta ei se ole kuivunutkaan. Ehkä juuret ehtivät paleltua ennen sisään tuontia. Uusi taimi on jo kasvamassa.

13. päivä ja perjantai, kylvin silti annuumit

Vanhan kansan kylvöohjeiden mukaan tämä on huonoa aikaa. Siemenet pitäisi laittaa kasvamaan kasvavan kuun aikaan eli vasta viikon päästä.

Lautta oli tyhjentynyt edellisistä idätyksistä, joten pitipä se täyttää uusilla siemenillä, vaikka ajankohta olikin mahdollisimman epäsuotuisa. En ole taikauskoinen, joten kokeillaan nyt näin.

Edellisvuosina olen kylvänyt annuumit muutaman viikon myöhemmin ja ovat silti ehtineet, mutta nyt mukana on hitaita ja tuntemattomia lajikkeita, joten ehkä pitää varata lisää aikaa.

Kim Chi on Korean kansallisruokaan, hapatettuun kiinankaaliin tarkoitettu chililajike ja se on hybridi F1 eli tämän siemensadosta ei tule emonsa kaltaisia. Nämä siemenet on peitattu punaiseksi ja niitä oli vähän, joten idätän vain kaksi tänä vuonna.

Indian PC-1 on vanha tuttavuus, jota en ole muutamaan vuoteen kasvattanut. Pidin sen raikkaasta poltteesta vailla kummempaa makua. Tähän voi hyvin yhdistää muita chilejä ruoanvalmistuksessa. Minun piti kasvattaa myös Thai Culinarya, siemenetkin tilasin, mutta tila loppuu kesken. Intialainen saa nyt kelvata Thai-ruokaankin.

Pimiento de Padron on vakiokalustoani, mainio mieto tapas-chili Espanjasta. Se joutunee ulos, kun nuo muut mahtuvat parvekkeelle.

Jalapeño Numex Pinata tuli tilaajalahjana, mutta se näyttäisi olevan värikäs salaattichili, joten kokeillaan nyt.

Campane on baccatum ja se on ylimääräisenä tällä lautalla itävyyskokeessa, sillä siitä valmistui juuri pieni talvisato ja vanhat siemenet olivatkin loppu.

Siementilaus Hollannista tuli jo melkein kuukausi sitten ja niistä laitoin pari lajiketta heti itämään, yhden tulisen chinensen ja tämän annuumin. Grandpa's Siberian Indoor Pepper iski isoisään nimellään ja sehän piti laittaa lautalle heti. Nyt tuo pariviikkoinen taimi jo kasvattelee ensimmäisiä oikeita lehtiään. Palataan niihin Chinenseihin vähän myöhemmin.

Lisäys yhden yön nukuttuani:
Eipä hermo pitänyt, vaan Thai Hot Culinary (C. annuum) piti myös laittaa itämään. Se on tuotekuvausten ja kuvienkin perusteella niin paljon Indian PC-1:n kaltainen, että on jo pitkään pitänyt vertailla niitä vierekkäin. Jospa nyt olisi sen aika. Joku muu tuosta sakista joutuu väistymään parvekkeelta ainakin sivummalle, mutta mietitään sitä myöhemmin.

Chinense vai baccatum - kas siinäpä ei mitään pulmaa

Viime vuoden viimeisinä päivinä tulivat taimelle nämä kolme chiliä, jotka nyt siis ovat kohta puolitoista kuukautta vanhoja.

Vasemmanpuoleisessa ruukussa lukee: Habanero (keskellä mahdollisesti Amarillo). Idätyslautalla Habaneron siemen oli siirtynyt naapurin puolelle juurensa varassa, enkä ollut varma sen lajista. Nyt olen. Habanero sekin on. Varmuuden vuoksi istutin silloin toisenkin taimen ruukun nurkkaan ja ovathan ne mahtuneet tähän asti kasvamaan.

Oikealla sitten on Aji Amarillo (C. baccatum).  Tässä vaiheessa näiden lajien kasvutavat ovat dramaattisen erilaiset. Chinenset kasvavat matalana ja leveänä, baccatumit korkeana ja harvalehtisinä. Poikkeuksiakin toki on. Amarillolla on korkeutta jo 40 cm, Habanerolla 8 cm. Kyllä sekin tuosta vielä ponnistaa, kasvupyrähdys on varmaan edessä, kun siirrän nuo omiin ruukkuihinsa.

Aurinkoinen päivä muuten lämmitti parvekkeen lasien takana jo kahteenkymmeneen asteeseen. Kelpasi siellä chilien ottaa aurinkoa.

Habanero (C. chinense) on alun perin Hyötykasviyhdistyksen siemenistä kasvatettu pelkkä, puhdas Habanero ilman mitään etu- tai takaliitteitä. Niitähän on joissakin siemenkaupoissa jopa yli sata erilaista variaatiota. Chinensen taimen tuntee lehtien kohopinnoista helposti, Lehtiruotien välit nousevat koholle ja lehdet ovat tukevampia kuin vaikkapa baccatumeilla. Myöhemmin isoissa kasveissa lehden kuvio ei ole aina noin selkeä.