Onpas herkkua tuo hapanchili

Sunnuntaina pilkoin viimeiset miedot mysteeribaccatumit purkkiin ja jätin happanemaan. Perjantaina maistoin, maistelin, nuolin huuliani ja katumus alkoi pyrkiä pintaan: Miksi en tätä kokeillut jo kesällä, kun materiaalia olisi ollut yllin kyllin? Tämähän on todella maukasta.

Hapanchili    

Hapankaalin ohjeilla tämä suurin piirtein valmistuu. Chilistä ei vain irtoa nestettä niin helposti kuin kaalista, joten voit joutua lisäämään vähän keitettyä vettä. Prosessi voi myös olla hitaampi.
Puhtaus on tärkeää, sekaan ei saa päästä vieraita bakteereja tai homeitiöitä.
Minä suikaloin chilit, otin sisäosat pois, laitoin suikaleet suoraan valmistusastiaan ja nuijin puisella perunanuijalla (lasipullokin kävisi) pehmeäksi. Joukossa oli 1,5% karkeaa merisuolaa; se nopeuttaa murskaamista sekä on maulle tarpeen.

Säilöntäpurkin kannen väänsin kiinni, mutta ei aivan tiukkaan. Muutamassa päivässä se pullistui vähän ulospäin, mikä kertoo käymisen alkaneen, kuten myös kuplat purkissa. Hapatettava aine pitäisi pitää erossa hapesta ja huoneen bakteereista ja se saavutetaan, jos purkissa on nestettä ja päällä paino, joka pitää kaalit tai chilit pinnan alla. Tiivis säilykepurkki toiminee sellaisenaan, mutta lisäsin pinnalle vielä minigrip-pussissa vettä. Ei siitä ainakaan haittaa liene. Joku muovilevy ja pesty kivi olisi tyylikkäämpi ratkaisu.

Maitohappobakteereja pitäisi olla ympäristössämme valmiina, mutta kaiken varalta lisäsin pohjalle hiukan taikinajuurella käytettyä ruisleipää sekä lorauksen kaupan hapankaalin lientä. Parissa päivässä oli käymistä näkyvissä ja viiden päivän päästä maistelin ja hyväksi havaitsin. Pinta on puhdas ja maku raikas. Homma voi mennä pieleen ja pinnalle muodostua hometta tai limaa. Silloin on parasta heittää sellainen erä pois ja tehdä puhtaammilla välineillä seuraavan kerran. Nyt ei sattunut olemaan mitään pH:n mittaria kotona, joten jäi arvailuksi, miten tuo säilyisi. Jos pH menee neljän tienoille, happamuus pitää säilymisestä huolen, mutta maun vuoksi se kannattaa laittaa jääkaappiin, ettei lisähappanemista tapahdu.

Herrkkua, suosittelen!

Lisäys jouluna:
Hyvää oli, vaikkakin liian vähän, mutta seuraava erä, kokonaisia Joulun kelloja suolavedessä onnistui vieläkin paremmin.

Värien taisto - eroja alkaa muodostua

Led-valojen testi on kohta puolitoista kuukautta ollut käynnissä ja pieniä eroja kasvussa alkaa näkyä. Kuvasin vaihteeksi kaikki samassa valossa ja samoilla asetuksilla ja tein baccatum-osaston kuvista koosteen:

Järjestys on sama kuin "ratajärjestyksessä" omissa loosheissaan. Nyt punainenkin sai jonkin aikaa valkoista valoa ja sekin voi vaikuttaa myöhemmin tulokseen. Ryppyisyys on jonkin verran hävinnyt. Ilman kosteus ei ole noussut, mutta ehkä nuo ovat tottuneet.

Valkoinen on lievästi kookkain, akvaariovalo peesaa perässä. Energiansäästölampulla kasvaa suurimmat lehdet, vaikka ne eivät sivukuvassa oikein erotukaan. Punainen on noin kymmensenttinen, valkoinen 16 cm. Nuo baccatumithan on nyt leikattu latvasta ja samalla ne alkoivat kasvattaa versoja alas runkoon. Selvää haarautumista latvassa ei vielä ole näkyvissä.

Leikkauksen jälkeen aloin ihmetellä valkoisen kasvua. Se oli silloin 10 cm korkea. Seuraavina öinä se venyi viisitoistasenttiseksi, vaikka latvassa ei kasvanut mikään. Chilit venyvät myös latvan alapuolelta. Ainakin ylin lehtiväli kasvoi useita senttejä, kenties alemmatkin vähän. Olisi pitänyt ottaa tuollaisia sivukuvia, että sen voisi todentaa, mutta niin sen täytyi tapahtua.

Taitaa tulla noutaja

Jätin parvekkeen eteläseinälle isot baccatumit kasvamaan ja kylmässä kärvistelemään ensilumen jälkeenkin. Nyt tulevan viikon sääennuste näyttää siltä, että "Joulun kellot", Paprika-Bohócsapka (C. baccatum) saattaa olla mennyttä kalua. Ajattelin katsoa, selviäisikö se tuolla jouluun. Sellaisiakin syksyjä on ollut.

Lämpömittari näyttää, että ulkona on -2,5, parvekkeella 16 lämmintä auringossa. Alin yölämpötila ulkona on ollut 4-5 pakkasta ja lasien takana on pysynyt juuri ja juuri plussan puolella. Sekin on riittänyt näille baccoille. Ne ovat jo tottuneet kylmään.

Keräsinpä vielä pikku sadon kypsiä mysteeribaccoja siitä vierestä, tätäkin isommasta puskasta:

Eihän noita ole kuin parisataa grammaa, mutta kypsyivät kuitenkin näissäkin oloissa. Aivan muutama vihreä jäi vielä oksille.

Näistä teen koe-erän hapanchiliä. Hapatus on ollut Chilifoorumilla esillä tänä syksynä ja hiukan myöhäisherännäisenä ajattelin kokeilla näillä miedoilla. Prosessi on käytännössä kuin hapankaalin teko, mutta chileistä ei helposti saa nestettä esiin kuten kaalista, joten epäonnistumisen vaara on suurempi. Jos tästä tulee jotakin, laitan reseptiä tänne, vaikka kuvat prosessista jäivätkin ottamatta. Pikku purkillinen tuota vain on tulossa.

Kiinalaiset watit ovat hyvin kiinalaisia

Näin meitä kusetetaan:

Kolme ledispottia Kiinasta, 27W, 36W ja 27W. Mitatut tehot yhteensä 33W.  

Tuotahan minä jo kuukausi sitten epäilin kotimaisten vihjeiden ja kiinalaisten kauppiaiden kovasti vaihtelevan informaation perusteella, mutta totuus on vieläkin kummallisempi. Kiinalaisten wattilukemat ovat ihan hatusta vedettyjä, tai siis onhan niissä tuon verran ledejä, mutta niihin ei syötetä likikään niin paljon tehoa.

Lainasin sähkönkulutusmittarin, luotettavaksi todetun ja mittailin ostoksiani. Suurin yllätys oli tuo punainen kasvuledi. Ilmoitetusta 27 watista oli käytössä vain 7W. Sininen akvaariovalo ei ollut paljon kummoisempi, 9W. Valkoinen spotti, jonka piti olla 36W, olikin 17W. Kiinalaiset myyvät lumewatteja. Kestävyyshän tähän on syynä. Täydellä teholla ledit kuumenisivat ja palaisivat pian loppuun, puoliteholla ne kestävät jo hiukan pidempään heikommallakin jäähdytyksellä.

Sinänsä tuntuu oudolta, että vain isoilla wattimäärillä kilpaillaan. Nuo kaikki lamput ovat kuitenkin melko kirkkaita ja jos laskettaisiin hyötysuhteita, pienempi kulutus parantaisi sitä aivan oleellisesti. Kiinalaisten ilmoittamilla tehoilla ledit eivät ihan pärjää loisteputkille, jos lasketaan sähkön kulutusta ja halutaan määrätylle alueelle vaikkapa 10.000 luksia valoa. Jos ledi oikeasti kuluttaakin puolet vähemmän tai ehkä vain kolmasosan ilmoitetusta, se ohittaa loisteputket selvästi.

Kiinalaisledien värit ovat mitä ovat. Vain tuo kuvassa keskellä oleva Cree-ledeillä rakennettu "Natural white" on miellyttävä silmälle. Yhdistetty luksi- ja värilämpötilamittarini sanoo sen olevan reilut 4000K. Toinen saman kokoinen spotti "Cool white" on erittäin sininen, 11.000K. Tilailin myös eri myyjiltä pieniä ledejä luku- kukka- yms. valoiksi GU10 ja E14 kannalla. Niissä "Warm white" on lähes 4000K, "Pure white" yli 6000K. Tehomittaukset olivat myös paljastavia. Niitä tilailin vertailun vuoksi 6, 9 ja 12 wattisena. Kaikki kuluttavat 5-6W ja ilmoitetulta teholtaan pienin, 6-wattinen on kirkkain ja parhaan värinen. Se on ainoa, jolla on tuotemerkki ja kuluttajapakkaus ja se tuli Englannista ja oli toki vähän kalliimpikin.

Toistaiseksi meille saa myydä postimyynnissä melkein mitä tahansa. Eihän näiden laatua kukaan valvo. Onhan eBaylla kuluttajansuoja ja olen jopa saanut parista tapauksesta rahat takaisin, kun lamppua ei puolessatoista kuukaudessa kuulunut. Matkalla rikkoutuneista voisi myös saada hyvityksen, mutta ei väärän värisistä tai vajaawattisista.

Chilin kukkia marraskuussa

Syyskuun lopulla toin sisään lämpimään muutaman lehdistä riisutun ja matalaksi leikatun chilin ulkoa ja parvekkeelta. Myrkyttelin ne kahteenkin kertaan päästäkseni eroon ansarijauhiaisista. Idea näyttää toimineen. Tuolla kellarihuoneessa on muutamia keltaisia tarra-ansoja lentäviä hyönteisiä pyydystämässä ja toistaiseksi ei ainuttakaan jauhiaista ole liimaantunut, joitakin mullasta nousseita harsosääskiä kyllä ja ehkä joku ripsiäinenkin.

Tämä on pihalta tuotu Cajamarca, jonka lehtien joukosta löysin ensimmäiset kukat eilen.

Cajamarca (C. chinense) paljastaa auringonvalossa karvansa. Se on yksi suosikkichileistäni, kaunis ja vaatimaton ja sopii monenlaiseen ruokaan. Se on nyt pöydällä valkoisen 36W ledispotin alla. Siinä saattaa riittää teho kukinnan onnistumiseen. Ihan jouluksi se ei kyllä ehdi kypsymään.

Myös sisään tuodut baccatumit alkavat kukkia näinä päivinä. Kellu Uchun nupusta näkyvät baccatumin väritäplät jo läpi. Myös Aji Indian nuppuilee.

Jäätävän kylmästä myöhemmin sisään tuodut chinenset ja Aji Cristal-vanhus vasta kehittelevät ensimmäisiä lehtiruusukkeitaan, mutta hengissä ovat kaikki talvehtimaan otetut tänä syksynä. Niillä on kohtuullisesti valoa ja lämpöäkin keskimäärin 20°. Sehän riittää niille kukoistamiseen.

Latva poikki ja haarautumaan

Värien taiston baccatumit ovat jo sen kokoisia, että ne voi latvoa, jotta eivät peitä samassa laatikossa kasvavia chinensejä kokonaan varjoonsa. Niissä on neljä lehtiparia, ylin tosin vielä aika pieni. Peukalolla ja etusormella taivutin ylimmät lehdet syrjään ja kynsisaksilla leikkasin uusimman kasvun pois mahdollisimman läheltä lehtien kiinnityskohtaa. Sen voisi tehdä kynsilläkin, mutta silloin ei kuvassa näkyisi leikkauspaikka. Jos leikkuun tekee huolimattomasti, seuraavat lehdet voivat olla repeytyneitä puolikkaita ja haarautumista ei ehkä tapahdukaan. Ei sitä kaikilla lajikkeilla tapahdu näinkään, jos ne haluavat vielä kasvattaa runkoa.

Latvomalla saa alhaalta leviävän, tuuheamman kasvin ja se myös lisää rungon tukevuutta. Ilman sitä varsinkin heikossa valossa chilit voivat kasvattaa runkoa yli puoli metriä ennen ensimmäisiä oksia. Leikkuun voi tehdä paksummallekin osalle, vaikka leikata puolet hontelosta rungosta pois, jos se on päässyt venähtämään, mutta tuollainen latvan nipsaiseminen on pienempi toimenpide ja aiheuttaa vähemmän viivettä kasvuun. Runsas valo yleensä hoitaa haarautumisen ihan itsestään, mutta en nyt jäänyt odottelemaan näiden ledien vaikutuksia kasvutapaan. Se on jonkun toisen testin paikka ja siihen tarvitaan isommat kasvutilat.

Punainen baccatum on vielä niin pieni, että sen latvominen siirtyy ensi viikkoon.

Kuukausi ledivalotestiä

Tulipa heti väärä otsikko, neljä viikkoa aloituksesta on, ei kuukautta vielä. Lämpötilan vaikutus on ilmeinen, kun vertasin kasvua "kaappikokeiluun". Siellä lämpötila oli 26-28°, nyt tuolla kellarissa on öisin alle 19, päivisin 20-21°, eivätkä ledilamputkaan lämmitä. Eli, jos haluat nopeata kasvua, hoida se lämpimässä ja kosteassa. Lämpöpattereilla kuivattu ilma ei ole kasvulle otollisinta. Tässä "värien taistossa" kaikilla taimilla on kuitenkin samat olot, joten kisa on tasapuolinen, vaikkakaan ei kasvulle erityisen hyvä.

Testitilanne 4 viikon kasvun jälkeen (klikkaa isommaksi)

Kasvua on sentään hiukan tapahtunut. Baccatumit ovat 10 cm korkeita, paitsi punainen 7 cm. Chinenseillä mitat ovat 5, 4, 3 ja 5 vasemmalta oikealle. Energiansäästölampun alla lehtimassaa on eniten, vasemman puolen ledit tekevät tukevampaa runkoa. Erot ovat aika minimaalisia.

Valkoinen 27W ledi ei vieläkään ole saapunut, vaikka 6 viikkoa on tilauksesta. Tuo on kiinalaisten ostosten haittapuoli. Tavara voi tulla tosi hitaasti tai jopa jäädä tulematta. Tästä on jo tehty huomautus eBaylle ja myyjän vastausta odotellaan. Ilmeisesti olisi mahdollista saada jopa rahat takaisin, ellei lamppua kuulu. 36W valkoinen on muita ylempänä ja kirkkaudet ovat suunnilleen samat.

Kuten jo aloittaessa epäilin, baccatumit kasvavat huomattavasti nopeammin ja suunnitelmani oli leikata ne latvasta, mikä hiukan hidastaa kasvua ja haaroittaa ne. Tällä viikolla näyttäisi siihen olevan sopiva tilaisuus. Kun ne ovat kasvattaneet 4 lehtiparia, nipsaisen latvan poikki näiden lehtien yläpuolelta. Punaisessa on vasta kolme paria näkyvissä, joten sen leikkuu menee vähän myöhemmäksi.

Testi jatkuu.

Rocoto Santa Natalia

Suoraan sanottuna alkoi ärsyttää tuo pornopunainen kuva blogin etusivulla niin, että oli pakko keksiä jotakin vihreää tilalle. Ensi kauden ensimmäiset taimet tulivat sopivasti sirkkalehdille idätyslautalla ja laitoin ne tänään ruukkuihin multaan.

Rocoto Santa Natalia (C. pubescens)   

Turkulainen chilibloggari Caj Koskinen sai viime kesänä tuliaisina Perusta chilejä, joista hän perkasi siemenet ja jakoi niitä halukkaille. Minäkin sain Aji Amarilloa, Charapitaa ja tähän asti nimetöntä rocotoa. Perulaisia rocotoja on siemenkaupoissa jo lukuisia, joten erottuvan nimen keksiminen oli hankalaa. Perussahan ne nimetään, jos ollenkaan nimetään, paikkakunnan mukaan. USDA:n siemenpankin keräilijät ovat nimenneet niitä jopa sen torin mukaan, mistä ne on ostettu. Samaa metodia Caidekin käytti ja sai selville myyntipaikan. Santa Natalia on katu Limassa, Perun pääkaupungissa ja sieltä kaupasta rocoto kulkeutui Suomeen.

Tämä on Caiden kuvan mukaan iso, kuhmurainen, punainen ja hyvin tulinen rocoto. Saapa nähdä, viihtyykö aito perulainen Suomessa. Siemenkaupoissa myytävät ovat yleensä jo useita sukupolvia kasvaneet länsimaisissa kasvihuoneissa tai puutarhoissa, tämä Santa Natalia ei. Myös aito Aji Amarillo iti hyvin ja taidan antaa senkin kasvaa. On minulla parille taimelle valoa synkimmän ajan ohi.

Pornopunainen voi huonosti

Värien taisto sujuu kolmenkin viikon jälkeen tasaisesti, mutta tämä punainen kasvaa vähän heikommin ja baccatum vetää lehtiään ryppyyn oikein urakalla. Muiden ledivalojen alla on vain lievästi samaa ongelmaa.

Täysvärisen 5500K energiansäästölampun alla kasvaa mallikkaasti, voittihan se edellisen valotestinkin. Baccojen korkeus on muilla noin 8 cm, punaisella pari senttiä vähemmän. Tuo nyt ei vielä ole merkitsevä ero, mutta ryppyisyys tähän lisättynä alkaa huolettaa minua. Eikö ennakkosuosikki pärjääkään?

Vanhakin vielä nuortuu

Kuusivuotias Piri Piri (C. frutescens) pääsi kuukausi sitten ulkoa sisään ja kynittiin lehdettömäksi ja oksat leikattiin lyhyiksi. Se oli kokenut jo muutamia pakkasöitä ulkona ja roikutti ajoittain lehtiään. Ansarijauhiaiset myös vaivasivat sitä. Kuukausi lämpimässä on saanut sen keväiseen asuun taas eikä hyönteisistä ole toistaiseksi merkkejä muutaman myrkytyskierroksen jälkeen.

Tämähän jäi kasvamaan vähän vahingossa 2008, vaikka en sen kasvatusta aikonut jatkaa. Syksyllä siinä oli niin komea runko, että leikkelin sen lyhyeksi, laitoin pieneen bonsairuukkuun ja sijoitin keittiön ikkunalle. Siellä se on kituuttanut kaikki nämä vuodet, kukkien runsaasti, mutta tehden vain harvoin pikkuisia chilejä. Isommassa ruukussa ja aurinkoisemmassa paikassa sato kyllä onnistuu.

Kaksi viikkoa testiä - ei isompia eroja

Värien taisto jatkuu sen verran tasaisena, että ei mittaustuloksia hyödytä vielä kertoa. Sen olen havainnut, että kasvu on hitaampaa, kuin taannoisessa "kaappikokeilussani". Siinähän chilit kasvoivat  suljetussa tilassa ja niiden alla oli vesiastia huolehtimassa ilman kosteudesta. Lämpöä oli 26-28 astetta, nyt vain 20-22, joten eroon on syynsä.

Kasvua kuitenkin on. Tässä sinisen akvaariovalon alla kasvava baccatum. Ilmeisesti kuiva ilma, jota spottivalot kuivaavat lisää, vetää lehtiä ryppyyn. Pahimmin sykkyrällä ovat punaisen valon taimet, mutta kyllä sitä on valkoisessa ja ESL:n allakin.

Chinenset ovat odotusten mukaan matalampia, mutta kasvattelevat uusia lehtiä nekin. Jos silmämääräisiä havaintoja kerron, niin täysspektrisen luonnonvalo-esl:n alla kasvaa komeasti ja tämä sininen akvaariovalo pärjää myös hyvin. Punainen led on aloittanut hiukan muita hitaammin, mutta tilanne ehtii muuttua, kunhan nuo kasvavat.

Meillä syödään kurpitsaa

Meidän kuivan hiekkarinteen "jättikurpitsa" kerättiin lehtien jäädyttyä 11.10. ja siitä asti sitä on säilytetty ulkona, onhan se melkein puutarhapöydän kokoinen. Ei se oikeasti ollut kuin 24-kiloinen, sylissä kannettava, mutta ei jääkaappiin mahtuva.

Onttohan se oli, mutta rihmastoa ja siemeniä oli aika vähän. On siitä syötävää riittänyt kahdelle perheelle viikoiksi. Kurpitsasta saa yllättävän monenlaista murkinaa, vuokaa, risottoa, uunissa paahdettua lisuketta, piirakkaa, hilloa, chutneytä ja paljon muuta, mutta kurpitsakeitto on ollut kaikkien suosikki.

Tuossa on yksi hyvä resepti, jota on monesti tehty, tosin ilman perunaa, mehua ja sokeria; tuorejuuston voi korvata kermallakin. Kurpitsaa oli tietysti reilummin, kun sitä riittää. Päälle ripottelin paistettua pekonia tai poronkäristystä, krutongit tietysti käyvät. Yrteillä olen myös tehnyt muunnoksia; timjami, rosmariini, vähän juustokuminaa ja kotimainenkin kumina käy, ruohosipuli, persilja tai korianteri käyvät silppuna päälle. Chiliä pieneen keittoon sopii meidän makuun yksi keskitulinen baccatum, vaikkapa Aji Indian.

Kasvua havaittavissa

Viikko on takana Värien taistoa. Taimet ovat kotiutuneet laatikkoihinsa ja valoihinsa. Kasvu on täysin tasaista kaikissa väreissä. Tässä kuvakooste valkoisen ja punaisen bacca-osastosta.

Ei liene vaikea päätellä, kumpi on kumpi. Alanurkassa sama punainen uudestaan, kun kameran valkotasapaino on säädetty punaisen seinän mukaan. Ei löytynyt vihreää väriä silläkään chilintaimesta. Pornopunainen seinä muuttui neutraalin harmaaksi, mutta se ei mahtunut tähän kuvaan. Ihme säätöjä kameralla voi tehdä, tavallaan valehdella silläkin.

Hajahuomioita LED-valoista

Asiantuntija en tällä alalla ole, mutta valojen kanssa olen puuhaillut vuosikymmeniä ja jotakin lienee tarttunut mieleen. Keskivertosuomalainen taitaa olla valojen kanssa aika lailla pihalla. Viime viikon Kuningaskuluttajassa (TV1) oli lampuista asiaa ja asiantuntijaa tarvittiin pöytälampunkin valintaan. Kaupan myyjä oli täysin pihalla ja neuvoi väärin, asiantuntijat pyörittelivät termejä Watti, Lumen, Luksi, Kelvin, Ra, värilämpötila ja hyötysuhde kuin salatiedettä. Toimittajakin oli huuli pyöreänä (saattoi olla rooli). Hehkulamppujen jälkeen lampun valinnasta on tullut vaikeaa.

Tähän soppaan aion nyt lusikkani upottaa. Termit ovat tuttuja, mutta niitä kerrotaan tuotetiedoissa hyvin säästeliäästi ja kiinalaiset aivan omalla tavallaan. Kotivaloihin en nyt puutu. Tilanne on kehittymässä ledien suuntaan, mutta vielä ne ovat kallita tai tehottomia ainakin Suomesta hankittuna. Siksi perehdyin suoraan kiinalaisten tarjontaan ja isompiin lamppuihin, joilla voi kasvejakin valaista talven pimeydessä. Juttu kertoo vain tämänhetkisestä tilanteesta, viidessä vuodessa valkoisten ledien todellinen hyötysuhde pitäisi viisinkertaistua, lupaavat Philips ja Osram.

Ledithän ovat vain värikkäitä merkkilamppuja, joita alettiin tinata suuria määriä yhteen ja niiden kokoa kasvattaa. Siitä syntyi "kasvilamppu Ufo", myöhemmin värikäs paneeli ja sen hyvyyttä perusteltiin kasvien lehtivihreän absorptiokäyrillä. Sille riitti aluksi kaksi väriä, punainen ja sininen. Käyrää toistettiin ja toistetaan edelleen kyllästymiseen asti, vaikka se on äärimmäisen yksinkertaistettu ja todellisuudessa kasvit tarvitsevat lukuisia muitakin valoja eri tarkoituksiin. Noihin "pornopunaisiin" kasvivaloihin lisättiin vähitellen uusia sävyjä, jopa vihreää ja valkoista, joihinkin ultraviolettiakin. Silti ne ovat edelleen niin ällöttävän värisiä ja pitävät tuulettimillaan ääntä niin, että minä en sellaisia suostu hankkimaan. Ne ovat sitä paitsi kalliitakin. Näissä uusissa spoteissa ei tuulettimia enää pörise.

Valkoinen LED on uusi keksintö. Se kehitettiin sinisestä lisäämällä siihen erilaisia fosforoivia aineita. Niiden kehitys on juuri nyt nopeaa. Kun kiinalaista tarjontaa katselee, ne voisivat kotien valaistuksessa hyvinkin sivuuttaa energiansäästölamput vuoden kuluessa niin valotehossa kuin hinnassakin. Nythän niitä voi melkein verrata suoraan wateilla toisiinsa, ellei lumeneita ole kerrottu. Ledit hivuttautuvat kuitenkin vähitellen ohi tehokkuudessa. Jos 60W hehkulampun korvaamiseen tarvitset 15W energiansäästön, ledeissä saattaa riittää 12W, mainosten mukaan jopa 9W, jos tehtaiden ilmoituksiin on luottaminen.

Kiinalaisten ilmoituksiin ei kannata luottaa ja sama tapa taitaa levitä tännekin. Sama totuuden kaunistelu on noissa Ufoissa ja paneeleissa jo tavallista. Tehoksi ilmoitetaan ledien yhteenlaskettu wattimäärä, vaikka lamppuun syötetään paljon vähemmän tehoa. Kolmannes pois on aika yleistä ja löytyi sellainenkin rehellinen? myyjä, joka kertoo, että todellinen teho (Actual Power) on vain puolet nimellistehosta (Chip Power). Syynä on vähäisempi lämmön tuotanto.

Kuumuus on ledeille kuolemaksi ja alemmalla teholla ne lämpiävät huomattavasti vähemmän ja kestävät siis pidempään. Siksi niitä ajetaan jopa puoliteholla. Pitkällä paloiällähän ledejä markkinoidaan ja se oikeuttaisi kovemman hinnan, mutta totuus on, että ledejä räjähtelee tai sammuu siinä kuin muitakin lamppuja. Niissä on sisällä elektroniikkaa ohjaamassa ledejä ja se on heikko kohta. Yksi huono kondensaattori tuhoaa hetkessä pitkän iän haaveet. Toistaiseksi kymmenettuhannet käyttötunnit ovat lunastamattomia lupauksia, mutta toki mahdollisia.

Sama kaunistelu vaivaa myös valovirran eli lumenien ilmoittamista. Monet valmistajat laskevat yksittäisten ledien teoreettiset valotehot yhteen ja ilmoittavat sen. Suomalaisen asiantuntijan mukaan lampun rakenteellisiin häviöihin uppoaa helposti 35% valosta ja Aalto-yliopiston pistokokeissa (keväällä 2013) 60W hehkulamppua "vastaavien" eBay-ledien todelliset lumenit olivat suunnilleen puolet ilmoitetuista, eikä niistä ollut korvaavaksi valoksi alle 16W teholla. Toivottavasti EU:n virkamiehissä on sen verran päättäväisyyttä, että vaativat todellisen, käytössä olevan tehon ja lampusta todella irtoavat lumenit pakkausmerkintöihin. Kiinalaiseen tyyliin noista ei ota selvää Erkkikään.

Lämpenevätkö ne?

   

Kiinalaiset ovat rationalisoineet lampputuotannon. Kaikki  E27-kierteiset 12-wattisesta aina 54W spottilamppuun tehdään samaan runkoon, vain ledien määrä ja koko vaihtelevat. Ne ovat 12 cm leveässä rungossa ja alumiinilistat jäähdyttävät ledejä. On siis selvää, että pienemmät käyvät viileämpinä ja kait kestävät paremmin. Minulla nuo 27-wattiset tuskin tuntuvat lämpimältä oltuaan päivän päällä, mutta 36W jo kuumentaa kättä, ei polta sentään. Itse valo on viileää. Taimiruukkujen pinnalla on vain pari astetta enemmän kuin huoneessa muualla.

35, 60 vai 120 astetta, entäpä väri?   

Spottilampun keilan leveys ratkaisee, miten kaukaa sillä pitää valaista. Nyt valitsemani 60° kattaa suurin piirtein etäisyyden levyisen ympyrän. Reunoilla on vähemmän valoa ja se rajautuu aika jyrkästi ihan pimeään. 120-asteinen valaisee varmaan tuplasti leveämmin, mutta se on sitten oltava vastaavasti lähempänä, jotta samaan tehoon päästään. Käytännössä tila ratkaisee tuon tarpeen. Kapeammat keilat ovat harvinaisia.

Värintoistoindeksiä ei juuri koskaan kerrota ja pistokokeissa se on paljastunut usein tosi surkeaksi, kuutosella alkavaksi. Värilämpötiloissa on sentään hiukan valinnanvaraa, kaksi tai kolme erilaista. Olen jo vuosia suosinut päivänvaloa. ESL-lampuissa "lämmin valkoinen" on inhottavan värinen, ledeissä sen Kelvin-arvoa on vähän korotettu, mutta tuskin minulle riittävästi. Minä pysyn luonnollisessa tai viileässä sävyssä - ja siitähän chilitkin pitävät.

Värien taisto, ratajärjestys

Eiliseen testitilanteen esittelyyn vähän jatkoa.
Saanko esitellä, kilpakumppanit:

Rata 1: Sinivalkoinen akvaariovalo 27W
Rata 2: Valkoinen ledispotti, 36W tuuraa nyt tulevaa 27-wattista vähän muita ylempänä.
Rata 3: Sinipunainen kasvivalo 27W
Rata 4: Pikkuinen 23W energiansäästö, jota täytyy pitää lähempänä

Kaikki lamput riippuvat samasta tangosta, jota voin nostaa helposti ketjulla. Kaikki nousevat siis nopeimman tahdissa. Nostovaraa on puoli metriä. Pahvilooshit loppuvat vähän ennen, mutta se ei haitanne.

Sitten kun kaikissa ledeissä on sama 27W teho, pidän ne samalla korkeudella väreistä ja mittareista välittämättä. Energiansäästölampun yritän pitää lähes yhtä kirkkaana kuin valkoinen led, mutta silloin se kyllä on hyvin lähellä latvoja.

Jos ledimyyjien hehkutusta on uskominen, sinipunaisen pitäisi olla aivan ylivoimainen, onhan se "optimoitu kasvin tarvitsemille aallonpituuksille". Väri on kuitenkin niin ärtsy asuinhuoneissa, että tuskin minä sitä ryhdyn käyttämään kuin enintään valkoisen joukossa, jos se osoittautuu testissä paljon muita paremmaksi.

Testin arviointia pitää vielä miettiä, sillä on viitteitä, että kaikki ledit eivät aiheuta runsasta pituuskasvua. Noita chilejä pitänee kasvattaa niin pitkään, että ne alkavat tuottaa satoa, jolloin satoisuus olisi tärkeämpi tekijä kuin kasvin suuruus. Kasvu voi nyt olla hitaampaa kuin aikaisemmassa testissäni, sillä nyt lämpötila on alempi ja ilma kuivempaa kuin silloin suljetussa "kaapissa".

Valoa on. Tuo valkoisen spotin luksi-lukema on puolet lokakuisen päivän auringosta ja paljon enemmän kuin pilvisinä päivinä kesällä ulkona. 10.000 luksia riitti testissäni sadon tuottoon talvella. Sinisestä akvaariovalosta saa vähän pienemmän lukeman ja punaisesta ei juuri mitään. Se ei johdu valon vähyydestä, vaan mittarin rakenteesta, se ei voimakkaita värejä noteeraa. Punaisessa on keskellä hyvin kirkkaita kohtia, valo ei ole tasaista. Sen valossa chilin lehdet ovat lähes mustia, kuvassa niitä ei edes näy. Mielenkiintoinen kisa on tulossa.

Värien taisto, ledit testissä

Valotestistä onkin jo aikaa. Silloin kokeilin ESL-lampuilla ja päivänvalon värinen kasvatti chilin taimia selvästi paremmin kuin ns. "lämmin valkoinen". Se myös osoittautui kasvattavan satoa paremmin kuin tuo keltainen valo. Sittemmin ledit ovat yleistyneet ja nyt päätin katsoa, mitä sille rintamalle kuuluu.

Tuossa ovat kisan osanottajat lähtöviivalla. Seurakseen ne saavat edellisen kisan voittajan.

Näistä väreistä kisataimet lähtivät rehottamaan. Parvekkeelta korjasin syyskuun viimeisinä päivinä punaisen Rocaton ja keltaisen Kellu Uchun (Lemon Drop) ja otin niistä tuoreet siemenet itämään lautalle, kumpikin lajike vain yhdestä chilistä, jotta perinnöllisyys ei vaikuttaisi kasvunopeuteen.

15.10.2013 alkoi Värien taisto. Silloin istutin taimet kisalaatikoihin, chinense Rocato aina vasempaan päähän, baccatum Kellu Uchu oikealle. Varsin samankokoisia  taimia onnistuin saamaan, enintään parin päivän ikäeroja noilla on. Olen valmistautunut latvomaan baccat noin vaaksan korkuisena, jos ne näyttävät jättävän chinenset varjoonsa.

Kaikkia luonnollisesti kastellaan ja lannoitetaan identtisesti, niiden alla on yhteinen kaukalo ja pohjissa reiät. Päivänvaloa taimiin ei osu ja ne mahtuvat kasvamaan ainakin puolimetrisiksi.

LED-lamppuja on kolme. Hongkongilaisten ja kiinalaisten eBay-sivujen avulla päädyin 27-wattisiin 60-asteisiin spotteihin. Niistä löytyi samantehoiset eri väreissä ja alle kahdella kympillä postikuluineen, eli tulivat ilman tullimuodollisuuksia. Valkoinen tosin on vielä matkalla, mutta sen voin korvata aluksi vähän isommalla pitämällä sitä kauempana. Kaikki lamput muuten ovat aivan samanlaisissa kuorissa kuin tuo 36-wattinen, vain ledien määrät ja värit vaihtelevat.

Perinteinen "kasvilamppu", kahta eri punaista ja kahta sinistä väriä. Tuossa on 9 kpl 3-wattista lediä. Ledien tuntijoille valon aallonpituudet ovat tärkeitä ja tässä ne ovat punaiset 660, 630 sekä siniset 460 ja 430 nanometriä. Punaisia on yhteensä 6, sinisiä 3 kpl. Ihan virallisesti tuota myydään Grow-valona hamppukasveille.

Villillä kortilla pääsi mukaan kisaan sinisävyinen akvaariolamppu, korallien ja vesikasvien kasvatukseen kuulemma sopiva. Se piti kuvata harson läpi, jotta väreistä sai edes vähän selvää. Suoraan ne häikäisivät liikaa. Siinä on sinisiä 460nm ledejä sekä kylmän valkoisia, joiden väri ilmoitetaan Kelvineissä 6500-12000.

Kolmanneksi lampuksi on tulossa päivänvalon värinen eli 5500-6500K valkoinen ledspot ja vertailun vuoksi mukana on myös 23W päivänvalo-ESL, jota tosin täytyy pitää hyvin lähellä, jotta sillä pääsisi edes lähelle näiden muiden tehoja.

Kisa alkakoon!

Lunta odotettavissa, chiliaita vain kukoistaa

Tämäkin vielä ennen ensilumen tuloa:

Chiliaita voi ulkona terassin reunassa edelleen hyvin. Aji Huanuco (C. baccatum) tuossa on pääosassa. Se on jäänyt paljolti poimimatta, kun parempiakin chilejä on ollut ja tuo on varsin koristeellinen aitana. Taustalla on myös jonkin verran Rocoto M2:n kypsynyttä satoa, jonka poimin vielä pois. Canario ja Jamy jäivät ulos tästä kuvasta ja ne onkin poimittu melkein tyhjäksi.

Pakkasta pihalla, parvekkeella kuin kesä

-4° oli lukema viime yönä lähimmällä virallisella sääasemalla, meidän mittari näytti nollaa. Asumme ilmeisen onnekkaassa paikassa harjun rinteellä korkealla ja tänne eivät hallat ensimmäisenä osu. Ulkona kuistilla Omnicolor porskuttaa yhä, vain vähän lehtiään roikutteli, mutta loppuviikolla sillekin taitaa tulla noutaja. Kypsät on toki poimittu jo pois. Parvekkeella lasien takana on täysi pöhinä päällä, onhan siellä päivisin auringossa reippaasti yli 20° lämmintä. Canario ja tunnistamaton salaattibaccatum tekevät kypsää jatkuvasti ja varsinainen kaunotar on unkarilainen "Joulun kellot".

Paprika-Bohócsapka (C. baccatum) on unkarilaisten nimi tälle piispanhatulle. On noita syötykin, mutta jälleen kerran houkuttaisi saada niitä joulupöytään. Etikassa ne säilyttävät muotonsa ja värinsä, mutta kun ne pysyvät pitkään hyvinä myös oksilla, antaa olla toistaiseksi kasvamassa. Kunhan eivät äkkipakkaset pääsisi yllättämään.

Ansarijauhiaisiahan tuonkin lehdillä on, mutta ei tässä vaiheessa ole enää aihetta myrkytellä. Jauhiaiset todella kestävät kylmää. Ulkona seinustalla tomaattipenkissä niitä on laumoittain ja niin vain tänäkin aamuna auringon noustua niitä pölähti sieltä lentoon, kun tomaatteja kaivelin. Ei tapa pakkasyökään noita paholaisia. Tomaatit kasvavat vihreinä ja punastuvat vasta päästyään lämpimään komeroon, mutta vielä syödään oman maan tomaatteja - ulkoa poimittuja.

Epäonnistumisen päivä ja Rocoto Red Peruvian

Tänään on kolmas kansallinen epäonnistumisen päivä ja kansainväliseksi jo ehdottelevat järjestäjät tätä "juhlapäivää". Silloin saa luvan kanssa mokailla ihan julkisesti.

Epäonnistuminen ja varsinkin sen tunnustaminen on voimavara, jonka avulla mennään eteenpäin. Menestyneiden yritysten takana on usein sarja epäonnistuneita ja onnistunutta luovaa työtä edeltää sarja kokeiluita ja epäonnistumisia.

Tuossa parvekkeen nurkassa itäikkunan pielessä, pihakoivun varjossa eivät chilit menesty. Rocoto Red Peruvian piti olla helppo tapaus ja siitä olen saanut satoa aikaisempina kesinä ulkona ja eteläisellä ikkunalaudalla. Nyt sijoitin sen tuonne nurkkaan ja kesä meni vartta kasvattaen. Onhan se kolmatta metriä korkea, mutta ensimmäiset kukat tulivat vasta syyskuussa. Kuivuminen ei ole se epäonnistuminen, vaan lopetin kastelun, kun tajusin, että tästä ei tule mitään enää tänä kesänä. Heitin rangan tänään ulos. Kuvakin vähän epäonnistui päivän kunniaksi.

Aikaisempina vuosina olen tuolta paikalta saanut heikkoja satoja, mutta aina sentään jotakin. Siihen pitäisi löytää joku varjossa viihtyvä chili, mutta sellaisia ei paljon ole.

Kaksi viikkoa kynimisestä - vihreää pukkaa jo

Kaksi viikkoa sitten karsin muutaman chilin täysin lehdettömäksi, myrkyttelin kahteen kertaan ja toin ne parvekkeelta sisään. Nyt baccatumit Kellu Uchu ja Aji Indian jo vihertävät iloisesti, kuusivuotias ryhmyinen Piri Piri vielä miettii, mutta se tuotiinkin ulkoa kylmästä suoraan lämpimään.

Eniten epäonnistumisia sisään tuonnissa on sattunut, kun olen kastellut runsaasti ja kylmällä vedellä ulkoa vesisaavista. Siitä juuret eivät pidä. Talvehtijoille riittää hyvin vähä kastelu, ellei sitten halua kasvattaa niitä jatkamaan satokauttaan, kuten olen ajatellut noiden baccatumien kohdalla. Toinen epäonnistumisen paikka on leikkaus likaisilla saksilla ja väärästä paikasta. Silloin joku sienitauti iskee, eikä sitä saa pysäytettyä.

Niin ei toivottavasti käynyt tällä kerralla. Noinhan ei pidä leikata, että jää tynkä kuivumaan. Oikea leikkauspaikka on juuri lehtihangan yläpuolelta, jolloin uusi kasvu peittää leikkausarven. Nyt ei kuitenkaan ole kyse niin arvokkaista kasveista, että lähtisin leikkelemään uudestaan tai hakemaan jotakin ainetta haavan peittämiseen. Sellaisiakin on.