Pieniä ihmeitä ledilampun alla

Näitä kiinalaisia ledispotteja minulla on ollut vuodesta 2013 ja 2015 löysin maininnan, että niitä oli 6 kpl. Sen jälkeen en niitä ole ostanut lisää. Hyvin ovat kestäneet, vielä on 3 toiminnassa ja palavat 12 tuntia vuorokaudessa talvikauden ajan. Alkuun ne maksoivat pari kymppiä, nyt niitä saa noin kympillä kotiin. Tilasin yhden hieman eri näköisen.

Tuo on 30W lamppu, joka kuluttaa vain 15 Wattia (kiinalaiset ilmoittavat tehon omalla tavallaan). Yhdellä spotilla valaisee 6 pikkutainta hyvin, 25 cm:n etäisyydeltä tulee 15000 luksia, mikä riittää jo sadon tuotantoonkin.

Ihmeenä pidän tätä pikkuista Peruvian Orange (C. chinense) taimea. Se ilmestyi mullasta sirkkalehdille 1.1.2019, eli on vielä alle kahden kuukauden ikäinen. Se on saanut vain tätä ledivaloa, tuohon ei ikkunavalo osu ja huonevalaistuksestakin se on verholla erotettu.

Taimi on vain 10 cm korkea kymmensenttisessä taimiruukussa, eikä ole saanut paljoakaan lannoitusta. Kekkilän puutarhamullan ja ledin 15W valon avulla se on kasvanut tukevaksi puuksi ja kukkii nyt.

Peruvian Orange on testi-idätyksiä 10 vuotta vanhoista siemenistä. Vielä sieltä ituja löytyi. Kukka on tyypillinen chinensen kukka, pieni, vihertävä ja hiukan supussa. Auringossa se kyllä myöhemmin avautui kokonaan. Niitä lähtee samasta pisteestä useita nipussa. Eipä näistä vielä satoa kannata odottaa. Kukat putoilevat, kunnes kasvi on riittävän kokoinen. Tuo pitää siirtää isompaan ruukkuun ja lisätä lannoitusta. Nythän se ei edes tuota siitepölyä. Heteet näkyvät kukan keskellä tummina ja kiinteinä, Myöhemmin ne vaalentuvat ja pölyä alkaa varista. Chinensen kukan tyypillisin ominaisuus, heteiden violetit varret eivät tässä näy, enkä alkanut repiä kukkaa saadakseni ne näkyviin, kun kasvin määritys on muutenkin selvä. Ominaisuudet ovat varmaan säilyneet siemenissä, vaikka ne ovat olleet vuosikymmenen hyllyssäni kansiossa.

Vääriä ostoksia

Alan tulla vanhaksi. Huomiokyky herpaantuu, silmät vetistävät kaupassa ja saattaa näkökin olla heikentynyt. Laseja en vielä käytä ja lehden luku sujuu helposti. Tuon pakkauksen pieni teksti takana jäi kuitenkin lukematta kun tein heräteostoksen.

Rocotoiden lehdissä on jo muutaman viikon ajan esiintynyt aivan ripsiäisen tuhojen näköisiä läikkiä ja myrkytysmahdollisuuksia on punnittu. Puutarharuisku on heikossa kunnossa, eikä oikein sovellu sisätiloihin. Muilla keinoilla on hankala saada myrkky lehtien alapinnoille ja sinnehän se pitäisi saada. Lehtiä syövät toukat kun oleskelevat juuri siellä. Tuollaiset vauriot voivat kyllä johtua jostakin muusta syystä, enkä löytänyt lehtien alapinnoilta elämää, vaikka suurennuslasilla etsin.

Viime keväänä rocotoissa oli samanlaisia oireita, mutta ne pääsivät paljon pahemmaksi ja runsaasti lehtiä tippui ja kasvu pysähtyi. Vasta silloin älysin tarkastella lehtiä suurennuslasilla ja ripsiäisiähän siellä oli suorastaan vilisemällä. En ymmärrä, missä ne piileskelevät tässä vaiheessa, vai tulivatko ne vasta valmiiksi vioittuneihin lehtiin?

Substralin puikkojen takasivulla on paljon tekstiä ja tarkkaan etsien sieltä löytyy maininta neonicotinoideista, jotka ovat pahoja ympäristömyrkkyjä. Tehoaineeksi mainitaan minulle täysin outo asetamipridi. EU varoittaa tästä aineesta ja sen sukulaisista. Tunnetuin neonikotenoidi Suomessa lienee Provado, jota on myyty samantapaisina torjuntatikkuina. Lienevätkö kaikki juuriston kautta kulkeutuvat torjunta-aineet näitä samoja ympäristömyrkkyjä? Provadoa en olisi ostanut, mutta Substralia en osannut epäillä. Lopetin aikanaan rypsiöljyn käytön, kun Suomessa sallittiin poikkeusluvalla näiden myrkkyjen käyttö rypsin viljelyssä, vaikka EU oli myrkyt kieltänyt. Luomu neitsyt-oliiviöljy kuulostaa paremmalta, vaikka en siitäkään tiedä, mitä aineita sen tuotannossa käytetään.

Pakkauksen takana oli selvä taulukko eri kokoisille ruukuille. Käyttämääni kymmensenttiseen sopi juuri yksi puikko. Aivan chilin viereen sitä ei saanut, siellä oli niin paljon juuria, mutta pistin sen vähän sivummalle ja vinoon. Puikko pitää peittyä multaan ja sen jälkeen kastellaan vedellä. Puikoissa on lannoitetta kuukaudeksi, joten jatkossakin kastelu tehdään vain vedellä. Saapa nähdä, miten tässä käy. Kuolevatko chilit vai ötökät?

Vasta puikotettuani pahimmat tapaukset aloin lukemaan takakannen tekstiä tarkemmin ja myrkyn laatu selvisi. Selvisi sekin, että Kalifornian ripsiäiseen tämä ei tehoa ja nitriilihanskoja olisi pitänyt käyttää, eihän tuollaisia saa paljain käsin käsitellä. Siitä ei mainittu mitään, että vihannespunkkiin tällaiset myrkyt eivät tehoa ja punkki on kuitenkin aika yleinen ja paha tuhohyönteinen. Moni tulee pettymään.

Rocotot kukkivat nyt

Tämä on nyt lähinnä muistiinpanoksi itselleni, mutta saahan näitä muutkin lukea. Tänä aamuna molemmat rocoton taimet avasivat kukkansa. Nehän ovat vasta viikon päästä kahden kuukauden ikäisiä, tulivat taimelle juuri ennen joulua. Ensimmäiset nuput näkyivät jo kuukausi sitten, näin kauan meni ennen kuin ne olivat riittävän isoja kukkimiseen. Tuo ei tarkoita, että ne olisivat valmiita kantamaan hedelmää, se tulee myöhemmin.

Tämä on Rocoto Cuzco Manzano Amarillo, Jewen Perusta tuomas sadosta. Se on 15 cm korkea, kuten toinen kukkija, omaa vanhaa varastoa oleva Rocoto M2.  Yllä oleva kukka on sen. Kaksi hyvin erilaista, mutta saman ikäistä rocotoa siis avasivat kukkansa samana päivänä.

Aina se vain innostaa

Aamuhämärässä ikkunalaudalla loisteputkien valaisemana Alma Paprika (C. annuum) näytti avanneen kukkansa puolentoista kuukauden iässä. Tämähän jäi kasvamaan itävyyskokeilun jälkeen. Normaalin idätysaikatauluni mukaan annuumit ehtisi hyvin idättää vielä helmi- maaliskuullakin.

Alman kukka on kauniin symmetrinen, tyypillinen valkoinen annuumin kukka. Kukkien kausi alkoi taas liian varhain.

Vain 3 kahdestatoista iti

Vanhoja siemeniä pitää uudistaa kasvattamalla niistä uusi sato, jos haluaa lajikkeen säilyvän, eikä markkinoilta löydy enää vanhaa suosikkiasi. Hyvin mielenkiintoinen perulainen chinense PI 439450 näyttää hävinneen kaupoista ja omat siemeneni ovat jo 10 vuotta vanhoja.

Tavanomaisen kolmen siemenen sijaan laitoin nyt pienen kourallisen siemeniä lautalle, kun niitä oli reilusti pussissa ja itävyyttä sopi epäillä. Parissa viikossa on nyt kahdentoista kasasta vain kolme itänyt.

Ensimmäiseksi itäneen upotin jo multaan taimiruukkuun ja hyvin tuo näyttää Suomen talveen sopeutuvan.

Ulkona -16, parvekkeella plusasteita

Pakkasyö oli tehnyt jääkukkia parvekkeen laseihin, mutta puolen päivän aikaan jo aurinko lämmitti niin paljon, että voin viedä Alman sinne kuvattavaksi. Taimi on nyt 5 viikkoa vanha.

Nuppuja vain on silläkin jo latvassa ja nuo näyttävät jopa kehittyvän. Eihän tämä edes ole nopea, lämpökaapissa Alma Paprika avasi kukkansa kuukauden ikäisenä 2012. Tämä taimi jäi aivan liian aikaisin kasvamaan, kun testasin lahjoitettavien siemenien itävyyttä. Helmi- maaliskuussa olisi vielä ehtinyt kylvää näin nopean annuumin kesäksi satoa tuottamaan. Nyt se joutuu kärvistelemään viileällä ikkunalla loisteputkien alla, kun oikeata auringonvaloa ei usein ole saatavissa. Onneksi sentään joskus.

Aurinkoinen aamu

Vihdoin valoa ikkunalaudallekin. Rocoton taimet ovat ensi viikolla kuukauden ikäisiä ja jos tarkkaan katsot, vasemmanpuoleisen latvassa keskellä on kukkanuppu. Sillä lailla!

Eihän noista vielä kukkia kehity. Taimet ovat ensi viikkonsa olleet pelkän mullan varassa, lannoitusta aion aloittaa varovasti vasta ensi viikolla.

12 vuotta säilöttyä elämää

Jakaessani vanhoja chilinsiemeniä uusille idättäjille törmäsin myös vanhoihin tomaatinsiemeniin. Vuonna 2007 tilasin Englannista silloin uuden amppelitomaatin F1 siemeniä. Tuo Tumbling Tom pysyi meillä 8 kasvukautta hengissä, kunnes piti idättää uusia. Nyt siemeniä oli 1 jäljellä, tai ainakin niin luulin. Pussin nurkasta löytyi sitten vielä toinenkin, kun oikein rapisteli.

Alarivin siemenet olivat olleet lautalla itämässä jo 3 viikkoa, kun löysin vihoviimeisen aidon "Tumpelon" ja laitoin senkin lautalle. Siniset ovat myöhempää hankintaa, peitattuja tshekkiläisiä siemeniä, jotka eivät ole F1. Neljässä päivässä alkoi ainakin kaksitoista vuotta vanha siemen työntää itua ulos. Ikää voi olla enemmänkin, mutta ostostani on 12 vuotta.

Peitin siemenen kevyesti kosteaan multaan ja kaksi päivää myöhemmin, tänä aamuna sieltä jo pilkisti terhakka taimi. Tervetuloa Tumbling Tom Yellow F1. Sinua on kaivattu.

Uutta kasvua uuteen vuoteen

Keskipäivän sinistä harmautta ulkona, chilintaimi ledispotissa ikkunalla.

Synkkiä ovat päivät, sumua ja myrskyn enteitä. Pikkuinen Chinchi Uchu (C. chinenense) viihtyy valoissa sisällä turvassa.

Nyt on tunnustettava, että olen tainnut lähetellä itämättömiä siemeniä monellekin. 5-10 vuotta vanhat siemenet ovat itäneet kovin huonosti testi-idätyksissäni. Niitä kannattaa laittaa useampia heti itämään ja toivoa parasta. Tämän "chilien kaunottaren", Chinchi Uchun siemen oli vuodelta 2012 ja yksi viidestä iti kahdessa viikossa.

Uuteen vuoteen kestivät chilit parvekkeella

Rocotoammppelit ovat vielä aivan vihreitä ja raakileitakin on, vaikka yölämpötilat ovat ajoittain käyneet -2:ssa eikä päivisinkään montaa astetta ole ollut aikoihin. Voisihan nuo siirtää sisään lämpimään kypsyttelemään, mutta samalla saisi nipun tuholaisia. Parvekkeella oli syksyllä ennen kylmiä mm. ansarijauhiaisia, vihannespunkkeja ja ripsiäisiä (niitä meillä on aina). Jätän siis nuo jäätymään ja kompostiin, kun lähipäivinä tulee parinkymmenen asteen pakkaset. Lasitettu parveke oli meillä joulun ajan jääkaapin jatkeena, jonne sai jouluruoat helposti talteen. Nyt sekin syy lämmitykseen on ohi.

Aji Cristalin aika on ohi tältä vuodelta. Lehdet roikkuvat, vaikka multa on kosteaa - ja kylmää. Pulleammat chilit olen poiminut, mutta tuolla on edelleen runsaasti kuivuneita tai ainakin vähän rutistuneita. Niistähän saa maustetta, pitäisi vain tarjeta poimimaan ne pois ennen kuin heitän kasvin ulos ikkunasta. Tämä on ollut erinomaisen hyväsatoinen koko kesän ja pitkälle syksyyn, mutta nyt kehitys on pysähtynyt. Satoa korjataan silti ja kauniskin se on punavihreine oksineen.

Aji Cristal on hieno chili.

Todellinen yllättäjä vastoin kaikkia odotuksia on tänä talvena pakkaskestävyydessä chinense Fatalii. Se on sen verran tulinen, että sadonkorjuu on jäänyt meillä vähäiseksi, enkä ehkä ole muistanut kastellakaan usein. Se voi olla tuon salaisuus. Juurien hyvinvointihan on noille tärkeintä ja tiivis, märkä multa nolla-asteen tienoissa ei tee niille hyvää. Luulen, että se nujersi Cristalin. Fataliilla on hyvin kuohkeaa multaa, varmaan pääosin kookosta.

Talvinen Fatalii kasvattaa myös ylöspäin oksia. 

Hyvää vuodenvaihdetta ja loistavia kasvatuksia vuodelle 2019!

Toivotan lukijoilleni

Harva tämänkään blogin vanhoja juttuja lukee, joten lainaan itseäni, joulukuvaa vuodelta 2010. Tummuneita ja epäilyttävän näköisiä olivat tämänkin lajikkeen siemenet, kun niitä vilkaisin. Nyt Google ei löydä mistään tuolle uusia siemeniä, enkä edes muista, mistä nämä hankin.

Chilinsiemeniä jakaessani testasin muutaman vanhan lajikkeen itävyyttä, eivätkä tulokset olleet mieltä rauhoittavia. 2008-2010 vuosien sadosta kaikki eivät itäneet ollenkaan ja useimmat vain tyyliin 2-3 viidestä. Jopa 2013-vuoden testissä löytyi huonosti itäviä. Jos siis haluaa säilyttää joskus kasvattamansa lajikkeen, se pitäisi uudistaa viiden vuoden kuluessa. Kymmenenkin vuotta voi joissakin tapauksissa vielä onnistua. Kuivaus- ja säilytystavalla on varmasti merkitystä.

Ilmaissiemenet kelpasivat mukavasti ja sain puhdetöitä ja askartelua, mutta voi olla, että sait itämättömiä siemeniä. Kansioni tyhjeni monelta osin, mutta tärkein havainto oli, että vanhat helmet kannattaisi pitää hengissä uudistamalla. Jakakaa yli jääneitä siemeniä tai omasta sadosta saamianne erikoisia lajikkeita. Sillä tavalla ne pysyvät kierrossa chiliharrastajilla. Kaikkea ei itse ehdi ja pysty uusimaan. Tuon PI 439450:n taidan vielä laittaa lautalle, on se niin hyvän näköinen.

Toiveidentynnyri-postilaatikon joudun kohta sulkemaan, sillä roskapostittajat ovat jo löytäneet sen. Venäläiset tulivat ensimmäisinä. He taitavat kammata nettiä tiheällä kammalla löytääkseen toimivia postiosoitteita. No, tämä ei toimi kauan. Avaan sen taas, kun tulee vastaavaa asiaa.

Hyvää ja maukasta joulua itse kullekin!   

Chilinsiemeniä jaossa!

Joitakin siemeniä on vuosien kuluessa kertynyt ihan kouralliseksi asti. Nytpä yritän päästä niistä eroon - jakamalla niitä muille harrastajille ilmaiseksi.
Tässä Alma Paprika, olkaa hyvä. Se on hieno, helppo, nopea, mutta hyvin mieto chililajike. Niitä riittää isollekin joukolle.
(Vanhoista muistiinpanoistani löysin, että Alma itää hitaasti. Oli kestänyt 3 viikkoa. Testi-idätys tästä v. 2013 kasasta kuten muista vanhoista on menossa)

Säilytän siemeniä tavallisessa A4-kansiossa, johon löysin kirjakaupasta 9-osaisia muovitaskuja. Niissä pidän siemenet postimerkkiliikkeestä hankituissa pergamiinipusseissa. Ne ovat mielestäni kätevämpiä kuin yleisesti käytetyt pienet muoviset salpapussit. Nekin toki sopivat tähän kansioon. Kansiota kannattaa pitää oikein päin, muuten kuoria tipahtelee taskuista. Jos lippa on hyvin taitettu pussin päälle, eivät sieltä siemenet tule kuitenkaan ulos. Tuolta aukeamalta esimerkiksi Cajamarca, Aji Amarillo, Aji Fantasy Sparkly White ja Aji Cristal ovat melko runsaita pusseja. Niistä riittää monelle.

Nyt voit kyllä toivoa mitä tahansa blogissani esiteltyä lajiketta. Kaikista ei tosin enää ole siemeniä kansiossani, mutta kokeilla voi aina. Takuuta lajikepuhtaudesta tai itävyydestä en kaikille voi antaa. Tässä lisää suositeltavia valintoja:

Näitäkin on paljon: Starfish ja Rain Forest.

Pimiento de Padron on hieno annuum, espanjalaisten tapas-chili. Siemenet alkavat jo vanhentua.

Peruvian White Habanero on pieni chinense, "bullet"-chili ja ankkapiirtäjä Don Rosan suosikki.

Poiminpa vielä kansiosta Kellu Uchun, joka oikeastaan on Lemon Drop alkuperäiskielellä.
Indian PC-1 ja Pusa Jwala (-08) ovat intialaisia annuumeja, punainen chili, jota voi käyttää vihreänäkin. Pusan itävyyttä ei ole varmistettu.
Beaver Dam, iso annuum vaikka ulkokasvatukseen.
Habanero, se aito oranssi.

Chinenseistä Limo, Limon ja Peruvian Orange ovat vuodelta -09. Itämistakuuta ei ole.

Blogin oikeasta sivupalkista löytyy lajikelista, josta pääsee nimeä klikkaamalla sitä koskeviin juttuihin. Sieltä voit tutkia itsellesi tuntemattomia lajikkeita. Sitten vain toivomusta esittämään. Laita viestiin enintään 3 toivechiliäsi ja oma osoitteesi ja lähetä se tähän sähköpostiin. Siinä kaikki. Sitten vain odottelemaan ja vähän myöhemmin idättelemään.

28.12. Jouduin sulkemaan toiveiden sähköpostin, kun se alkoi kerätä roskapostia.

Itämään, itämään

Myönnetään, olen hätähousu, mutta eikös bloginpitäjän pidäkin varoitella vähän etukäteen. Nyt tuli sellainen olo, että pubescensit voisi jo laittaa lautalle ja siinä samalla meni muutama muukin tosi vanha siemen testi-idätykseen.

Pari rocotolajikettakin on vanhoja, mutta alaosan vaaleat siemenet ovat vuosilta 2008 ja 2009. Kymmenen vuotta vanhat siemenet eivät varmaan ole ihan priimakunnossa, mutta testataan. Idätyslautalla se käy helposti ja tuloksen näkee heti.

Kuinka ollakaan, hyllystä löytyi "ikivanha" idätysastia, se alkuperäinen vuodelta 2008. Styroksikin on sama, vain talouspaperi on päällystetty nyt kahvisuodattimella. Jos menetelmä ei ole vielä sinulle tuttu, suosittelen lukemaan päivitetyn selostukseni.

Kaipaatko chilinsiemeniä? Isoa sinistä kansiotani selaillessani putkahti mieleeni, että siellä on joitakin lajikkeita isoja pussukoita, joista riittäisi jaettavaa monellekin chiliharrastajalle. Joitakin on satoja, toisia vain kymmeniä, mutta niistäkin joutaisi suurin osa pois. Selailen vähän lisää ja kerron lähipäivinä, minne toiveita voi esittää. Jos suosio jonkin lajikkeen kohdalla ylittää varastoni, jaetaan järjestyksessä kunnes loppuvat. Viimeiset 5 pidän itselläni. Enempää en tarvitse. Yleensä idätän vain 3 siementä/lajike.

Yritän kunnioittaa siementen myyjiä, esimerkiksi Jarin/Jewen rocotojen siemeniä ei tule jakoon. Ne ovat hienoja lajikkeita, mutta ostakaa ne suoraan Perun kiertelijältä. Tänäänkin juuri nautimme parvekkeelta poimittua tuoretta Cuzcolaista rocotoa kanaruoan mausteena ja oli suorastaan täydellistä. Hienoja makuja.

Pakkasyöstä selvittiin

Viime yön lukemat parvekkeella. Minimimittaus.

Lämpöpuhallin taisi tohottaa lähes koko yön, mutta vain puoliteholla. Parvekelasit eivät paljoa lämpöä pidättele, mutta juuri ja juuri plussalla pysyttiin. Tuoretta chiliä siis saadaan edelleen. Pilvisinä päivinä olen käyttänyt puhallinta päivisinkin. Aiemmin tutkin lämmityksen hintaa sähkön kulutusmittarilla ja tulos oli vajaa euro yössä. Harrastukset maksavat, mutta on se niin mukavaa käydä hakemassa parvekkeelta makua ruokapöytään.

Nyt näyttäisi olevan leudompaa ainakin itsenäisyyspäivään asti. Parhaina vuosina chilit ovat pysyneet hengissä jopa loppiaiseen, joskus uuteen vuoteen tai Jouluun.

Marraskuu on harmaa - mutta Aji Cristal viihtyy parvekkeella

Parvekkeella on ollut viileää, päivälämmötkin olivat pari viikkoa sitten vain muutama aste plussalla ja öisin lämmittimen avustuksella 6-8°. Tomaatti ei tuosta pitänyt, mutta Aji Cristal (C. baccatum) ei siitä näyttänyt kärsivän.

Cristalissa on paljon kypsää ja osa niistä on jo rutistunut. Kaikkea ei ole ehditty käyttää, kun tuolla on muitakin chilejä. Täytyy lähipäivinä keräillä kypsät kuivuriin. Eipä se haitanne, että ne ovat kuivuneet alkuun oksillakin.

Chilijuustossa olemme viime aikoina ihastuneet vihreään Cristaliin ja löytyyhän niitäkin vielä, on siellä kukkiakin.

Chilijuuston ohjeeni on alun perin vuodelta 2009 ja täydennetty 2013.
Suosittelen.

Kookosmaito ja Omnicolor sopivat yhteen

Meillä on koko kesän riippunut kuistin kaiteessa parvekelaatikko, jossa on pari Omnicoloria ja Bolivian Rainbow niiden keskellä. Siitä on napsittu mausteita ruokaan ohi kuljettaessa. Sopivasti niitä on riittänyt. Toissa yönä oli lentoasemalla virallinen lukema jo -4°, mutta Omnicolorissa vain muutamat ylälehdet vähän rypistyivät. Meidän mittareissamme ei pakkasta ollutkaan kuin aivan nimeksi.

Omnicolor (C.baccatum) maistuu kaiken värisenä. Poimin yhden punaisen (on niitäkin lehtien takana) ja pari punertavaa, viipaloin ne renkaiksi ja ne lisättiin ruokaan. En ole erityisesti kookosmaidon ystävä, mutta nyt poika maustoi broilerinfileet sillä, inkiväärillä ja Omnicolorilla ja hyvää tuli.

Tarkkasilmäinen huomaa, että Omnicolorissa on noiden syömäkokoisten lisäksi vielä kukkia ja pikku raakileita. Sato jatkuisi, jos tuon nyt siirtäisi lämpimään. Samalla tosin saisi varmaan monenlaisia tuholaisia sisään. Tuossa kuistilla niistä ei ole ollut haittaa koko kesänä. Ehkä pikkulinnut ovat tehneet tehtävänsä.

Rocotot kypsyvät yöpakkasten tullessa

Hallaöitä on luvassa loppuviikolla, mutta parvekkeella kypsyvät rocotot. Nehän jäivät kasvamaan idätyskokeesta jo lokakuussa, tuottivat pienen sadon maaliskuussa, mutta sitten iskivät ripsiäiset aika pahasti. Siitä toivuttiin, mutta kuuma kesä ei parvekkeella ollut Perun vuoristokasvien mieleen. Lämpöhän nousi ajoittain neljäänkymmeneen asteeseen, jos lasien avaus jäi tekemättä, kun vaikka oltiin poissa kotoa. Komeita viherkasveja ne olivat amppeleissaan, mutta ensimmäiset raakileet ilmestyivät vasta heinäkuun lopulla.

Tästä taitaa nyt tulla pääasiassa kuvablogi, mutta nauttikaa kesäisen näköisistä kuvista, kun pakkanen nipistelee ulkona kasvustoa. Parvekkeellehan saan öiksi lämpöä sähkölämmittimellä se verran, että eivät ihan heti palellu.

Rocoto Cuzco Manzano Amarillo. Kaksi kuukautta meni pikku raakileesta kypsymiseen. Lehtiäkin ehti joku pureskelemaan.

Rocoto Amarillo Arequipa.

Arequipan kukkia. Niitä lähtee nippuina samoista kohdista.

Cuzcon kukka. Alkava raakile näkyy keskellä, mutta sillä ei kyllä ole tulevaisuutta näillä keleillä.

Pizzamausteita omalta parvekkeelta

Pyhäpäivänä laiskotti niin, että päätimme tilata pitsat. Nyt ei otettu mitään Spicy Hottia tai Jalapeñoa, vaan tilasimme peruspitsoja tuplajuustolla, ananaksella tms ja mausteet haettiin omalta parvekkeelta. Terävällä veitsellä paloittelin erityisesti keltaisen Fataliin hyvin pieniksi paloiksi. Punainen Cajamarca ja vihreänä poimittu (kypsiäkin olisi ollut) Aji Cristal saivat jäädä vähän karkeammaksi silpuksi.

Sanon vielä kerran, että keltainen Fatalii on hieno mauste ja sopii erinomaisesti pitsan päälle. Sitä pitää vain laittaa hyvin vähän, mutta hienoksi silputtuna se käy helposti. Ihan vähän laitettuna siitä tulee vain mukavaa pistelyä poskiin, tuhdimmalla annoksella hiki pukkaa pintaan. Teimme myös vertailuja.

Vireä Aji Cristal on raikas tapaus ja sitä saa laittaa aika reilusti pizzasiivun päälle. Se on parasta vähemmän chiliin tottuneelle. Cajamarcaa saa myös annostella reippaasti. Maku on melkein makea, mutta kyllä sieltä chilin maku löytyy. Kaikki kokeilun chilit osoittautuivat hyviksi pizzamausteiksi, voin suositella.

Sininen ja valkoinen Cajamarca

Edelliseen juttuun hiukan jatkoa.

Eihän nuo ihan Suomen lipun värit ole, mutta tuollaisia löytyi, kun kaivauduin auringon puoleiselle sivustalle Cajamarcan tiheässä kasvustossa.

Erilaisia ruskeaan vivahtavia sävyjä esiintyy myös, jos raakileet ovat olleet varjossa lehtien suojassa. Satoa on paljon, vaikka en ole lannoittanut tuota elokuun alun jälkeen ja kasvualusta on enimmäkseen kookoskuitua. Ehkä kesällä tuli lannoitettua liikaa ja kookoksessa on vielä kasvuvoimaa.

Cajamarca suorastaan pursuu värejä

Aivan muusta piti kirjoittamani, mutta Cajamarca hehkui edessäni parvekkeella ilta-auringossa niin, että oli suorastaan pakko tarttua kameraan ja jakaa kokemukseni muillekin.

Keltainen väri kiinnitti ensimmäisenä huomioni, se on harvinaisempi tällä chilillä. Cajamarca (C. chinense) kypsyy punaiseksi.

Raakileet voivat pienenä olla jopa valkoisia tai vaalean vihreitä. Sinistä väriä kehittyy sopivassa auringonpaisteessa. Nyt ei ollut kokonaan sinisiä tarjolla.

Sen sijaan violettiin tai pinkkiin vivahtavia punaisen sävyjä oli raakileissa paljonkin.

Kypsissä punainen väri peittää koko chilin.  Vain laitimmaiset ovat täysin kypsiä.

Cajamarca on myös erinomainen ruokachili, eräs suosikeistani.