Tomaattien varhaisuusmerkinnöillä ei taida olla mitään väliä

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Tilasin talvella TomatoEdenistä muutamia tomaatinsiemeniä. Valikoima on valtava ja melkein summamutikassa valitsin muutaman erilaisen, kypsymisnopeudeltaan erittäin aikaisia, normaaleja ja hitaita. Idätin ne samaan aikaan maaliskuun alkupuolella ja nyt ensimmäiset kypsyvät. Tomaatteja on toki saatu parvekkeelta erittäin aikaisesta venäläisestä jo toukokuulla ja pieniä kirsikkatomaatteja kypsyy, mutta nämä ovat isoja ja ulkona säiden armoilla.

Tässä on pari lajiketta terassin betoniseinää vasten, vakio tomaattipenkissäni. Tomaattien juuressa kasvaa maahumalaa hiukan varjostamassa maata. Nuo roikuttavat lehtiään herkästi auringonpaisteessa. Maaperä on hyvin kuivaa ja ämpärillinenkin vettä uppoaa jonnekin hetkessä.

Punaisia tomaatteja on Russkaya Dusha lajikkeessa, vieressä on metrin korkuinen pensastomaatti Siberian ja kyllä sielläkin lehtien takana on kypsää. Nämä ovat kymmenen päivää edellä normaalikesien aikatauluani, jolloin ensimmäiset kypsyivät juuri heinäkuun lopulla.

Siberian on merkitty hyvin aikaiseksi ja muiden siemenliikkeiden vastaavan nimiset ovat sitä olleet.  Tämänvuotinen vaikuttaa heikompisatoiselta. Vasemmalla on todellinen yllättäjä, Russkaya Dusha, joka on merkitty keskikauden tomaatiksi, mutta se olikin kauden ensimmäinen iso ulkona. Ja niitä tulee paljon. Myyjän ilmoituksen mukaan Siberian pensastomaatin piti olla 30 päivää nopeampi kuin Russkaya, mutta samana päivänä nuo kypsyivät samanlaisella hoidolla.

Russkaya on siemenliikkeen esittelyn mukaan iso, yli puolikiloiseksi kasvava, mutta varmaankin vain  kasvihuoneessa, ei Suomessa avomaalla. Tämä toisena kypsyvä hedelmä on kymmenen senttiä leveä. Maistelu saa odottaa vielä muutaman päivän, vaikka alempana pienempi onkin jo täysin punainen.

Aikaiseksi (ei erittäin) määritelty Roza Vetrov sen sijaan kasvattaa vielä raakileitaan, eikä kypsymistä ole odoteltavissa lähipäivinä. Sen hedelmät ovat litteitä ja leveydeltään Russkayaakin suurempia, mutta tuskin painoltaan, vaikka senkin pitäisi isoimmillaan yli puolikiloiseksi kasvaa. Näitä on alkanut ilmestyä vasta viime viikkoina.

Syy saattaa olla lannoituksessa. Tämän tomaattilajikkeen lehdet ovat menneet oudosti kouruksi. Samantapaista vauriota on Chilitunari raportoinut blogissaan. Tuollaista oiretta on vain tässä yhdessä tomaatissa, vaikka ne kasvavat vierekkäin. Epäilisin kanakakkaa, jota annoin alkuvaiheessa. Latvaosassa on jo terveitä lehtiä. Normaalisti liikalannoituksen lähinnä kait typen seurauksena lehdet rullaavat aivan päinvastaisella tavalla, kärjestä kohti runkoa. Sellaista olen joskus edellisinä vuosina nähnyt.

Vettä siileille

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Tässä eräänä iltana myöhään siiliemo toi neljä pikkuista palleroa juomakupille. Tästä sain ajatuksen muistuttaa muitakin, että siileillä on kuivilla helteillä jano, ne eivät löydä luonnosta riittävästi vettä. Me laitoimme astian pihalle (kukkaruukun aluslautanen Chilitarvikkeesta) jo toukokuussa ja sillä on ollut käyttäjiä siitä asti.

Jos siis asut alueella, missä edes mahdollisesti majailee siilejä, anna niille nyt vettä. Ruokaakin tietysti voi antaa, mutta ei maitoa.

Incaa riittää

torstai 12. heinäkuuta 2018

Kaikki sujuu kuten ennen, chilit ja tomaatit kasvavat. En ole keksinyt varsinaista raportoitavaa. Tänään, parvekkeella nojatuolissa istuskellessani katseeni kiintyi Incaan. Niitä on syötykin jo äitienpäivästä lähtien, mutta näkyy noita kypsyvän hyvään tahtiin.


Inca Red Drop (C. baccatum) on yksi suosikkichileistäni. Se ei ole juuri kasvanut korkeutta tai edes leveyttä toukokuisesta blogimerkinnästä, mutta tihentynyt se on, oksia risteilee joka suuntaan. Käänsin sen pari viikkoa sitten ympäri ja tässä on kesäkuussa ulos valoon kasvanut puoli nyt parvekkeen sisäosaan päin.

Cajamarca, komea kuten aina

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Cajamarca (C. chinense) on perulainen perinnechili, espanjalaisten konkistadorien intiaaneille tekemän petoksen ja verilöylyn muistopaikkakunnan mukaan nimetty. Se kasvaa kauniiksi tukevaoksaiseksi puuksi ja pysyy suhteellisen pienenä ainakin tällaisessa kolmen litran ruukussa.

Cajamarcassa on hyvin monen värisiä raakileita ja se kypsyy punaiseksi. Tuolla toisella puolen puuta on melkein valkoisia, ruskeita ja sinertäviä chilejä. Vaikka se on chinense, se ei ole kovin tulinen. Noita voi laittaa useammankin ruokaan, mutta yhdestäkin saa jo makua.

Lisää väriä ruutuun. Amppelitomaatti Tumbling Tom Yellowista on saatu satoa jo kuukauden verran, mutta pieniä määriä kerrallaan. Nyt niitä näyttää kypsyvän isommalla joukolla. Valtavassa pöheikössä raakileita on sadoittain. Tuota pitää kastella aurinkoisina päivinä ainakin kahdesti päivässä.



Päivitystahti näköjään hidastuu, mutta kaikki sujuu kuten ennen ja olen nämä jutut mielestäni  jo aikaisemminkin kirjoittanut, vaan saattaahan täällä olla uusiakin lukijoita. Ja itsellenihän minä tätä kirjoittelen, muistiinpanoiksi kasvatusrintamalta. Tänä vuonna on vain tuttuja lajikkeita + 3 uutta Jewen perulaista rocotoa. Chilejä on paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Nyt mahtuvat ihmisetkin parvekkeelle.

Montufar menestyy - ulos totuttelu onnistui

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Reilu kuukausi sitten kerroin chilien totuttelusta UV-säteilyyn pitämällä niitä puiden ja pensaiden varjossa suurimman osan päivää. Esimerkkinä oli Rocoto Montufar (C. pubescens). Nyt kirjaan omiin muistiinpanoihini (eli tälle blogille), että totutus sujui hyvin, lehtiä ei palanut ja chili voi hyvin.

Kun tiheän kasvuston oksia kääntelee, alta paljastuu runsaasti eri kokoisia raakileita. Päälle päin näkyy lähinnä kukkia ja runsaasti uutta kasvua ylös ja sivuille. Tämä viihtyy ulkona, mutta siellä ei vain ole hyviä ripustuspaikkoja amppeliruukulle.

Kokokuvaa Montufarista en nyt laita, sillä vihreä chili vihreällä taustalla on sellainen piilokuva, että säästän sinut siltä. Ei se kuukaudessa hirveästi ole muuttunut.

Kylmä pohjoistuuli on myrkkyä

tiistai 5. kesäkuuta 2018


Toukokuussa vein kuistille itäpäätyyn kukkalaatikon, jossa päissä ovat Omnicolorit, keskellä Bolivian Rainbow. Mullan pinnalle pitää vielä istuttaa sinisiä kukkia, vaikka Lobelioita. Isompi Omnicolor on jo kypsyttänytkin muutaman chilin ja niitä on syöty myös keltaisena. Oikean pään pienempi vasta aloittelee kukintaa. Kylmiä öitä nuo ovat kestäneet, mutta nyt kun siihen yhdistyi hyytävä tuuli, se oli pienimmälle liikaa.

Vanhemmissa chileissä on paksummat lehdet ja ne tuntuvat kestävän erilaisia säitä.

Oikean päädyn nuorimmainen, vähän myöhemmin  idätetty Omnicolor (C. baccatum) kesti kyllä toukokuun lämpimällä kaudella muutaman asteen yölämpötiloja, mutta viime yön kuudessa plusasteessa ja voimakkaassa pohjoistuulessa, joka osuu suoraan tuohon kuistille, se alkoi riiputtaa lehtiään. Itse asiassa aamulla koko kasvi nuokkui, vaikka oli hyvin kasteltu. Kun kaikki oksat eivät vielä iltapäivälläkään olleet ryhdistäytyneet, otin kameran ja kuvasin tapahtuman.

No, ensi yöksi sitten ennustetaan hallaa lähes koko maahan. Onkohan aamulla mitään jäljellä? Maahan istutetut tomaatit ja kurpitsat ovat joka tapauksessa luonnon armoilla. Tuon laatikon voisi nostaa sisään, mutta en taida viitsiä. Tulee, mitä tulee.

Kypsää toukokuussa

maanantai 28. toukokuuta 2018


😎😆😇😀😃


"Yleisön pyynnöstä" hiukan informaatiotakin, eikä pelkkiä hymiöitä.
Kun ajoissa lähtee liikkeelle, pääsee ajoissa perillekin. Tuo pätee tähänkin tapaukseen. Tomaatti on venäläinen Boney-MM F1, jota Seemnemaailma kehui silloin, kun sitä vielä oli sen valikoimissa: "Huippunopeasti kasvava (80-85 vrk. itämisestä hedelmiin)".  Ei se ihan toteutunut, muutama päivä enemmän meni, mutta kasvuolosuhteet eivät olleet optimaaliset.

Laitoin siemenet itämään tavallista aikaisemmin 7. helmikuuta, kun ne olivat niin vanhoja siemeniä. Hitaasti itivät ja taimelle ne tulivat vasta 18.2. Tästä noin kuukauden päästä parhaat pääsivät maitopurkkeihin, joissa havaittiin ensimmäinen kukka 8.4. Silloin ne jo olivat parvekkeella selviämässä pakkasöistä lämpöpuhaltimen avulla. Isompaan ruukkuun nuo pääsivät vasta 21.4. ja parvekkeen epätasaiset olot jatkuivat. Toukokuussa sitten oli vihdoin lämmintä. En kyllä muista isosta tomaatista näin varhain saamaani satoa. Talvehtineista amppelitomaateista toki on tullut varhain keväällä keltaisia Tumbling Tomeja.

Tarkat päivämäärät eivät kerro hyvästä muististani tai edes muistiinpanojen teosta, vaan kaivoin ne valokuvien kuvaustiedoista. Digikuvat säilyttävät kaikenlaista tietoa, kunhan kuvat vain ensin löytää.

Hyvä hoito kannattaa

perjantai 25. toukokuuta 2018

Otsikko pitää tietysti paikkansa chileilläkin, mutta nyt sattui koskettava esimerkki tomaattien hoidosta ja hoitamatta jättämisestä.

BoneyMM on varhainen tomaattilajike, jonka varataimet tässä makaavat pöydällä.

Niitä tuli 4 taimelle helmikuun loppupuolella ja istutin ne aluksi tähän taimiruukkuun kukin omaan kulmaansa. Maaliskuussa siirsin siitä kaksi maitopurkkeihin ja huhtikuussa isoihin ruukkuihin ja parvekkeelle. Nuo varataimet jäivät taimiruukkunsa pohjalle, missä oli vain sormenpaksuudelta multaa. Kastelin niitä tarvittaessa, vaikka varataimien tarvetta ei ilmeisesti enää ollutkaan. Toista viikkoa sitten revin ne erikseen ja istutin ulos kukkapenkkiin. Tänään niissä on ensimmäiset kukat.

Pystyyn tuettunakin nuo ovat niin surkea näky, että laitetaan mieluummin niiden hoidettujen kuva:

Vähän yli kolmen kuukauden ikäiset pensastomaatit ovat nyt 60-70 cm korkeita ja pysyisivät vielä pystyssä itsekseen. Tukikepit ovat tomaattiterttujen painamia oksia varten valmiina. Hedelmien paino on joskus taittanut oksia.

Totta se on, isoin tomaatti jo alkaa vaihtaa väriä. Ehkä toukokuussa vielä saadaan kypsää. Hyvä hoito tosiaan kannattaa.

Heikosti talvehtinut Habanero

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Viime kesän vähän muiden takana kasvanut, varjoon jäänyt Habanero (se alkuperäinen oranssi) sai jäädä alakerran viileään varastohuoneeseen ikkunalaudalle talvehtimaan. Pimeimmän ajan siellä oli myös ledivaloa 50-100W muutamalle chilille yhteisesti. Nyt otin sen esiin ja aloin vaihtaa multaa. Hassusti siinä kävi.

Kun nostin kasvia ruukustaan (varovasti ja ensin reunoilta irrotellen) käteen jäikin vain tuollainen pieni juuristo ja kaksi kolmasosaa mullasta jäi ruukun pohjalle. Chilillä on leveyttä metri ja korkeutta kolmekymmentä senttiä. Habanerotkin menevät tuon mallisiksi kun ne tulevat useamman vuoden ikään.

Juuripaakku on reilun nyrkin kokoinen, mutta on siinä terveen näköisiä juuria. Ilmeisesti mitään paksumpaa juurta ei katkennut, niitä vain oli noin vähän. Tämä olikin kuivunut kovin herkästi, vaikka ruukku tuntui painavalta. Jostakin syystä juuret eivät hakeutuneet pohjalle, vaikka siellä oli märkää multaa. Ehkä se oli huonoa multaa. No, nyt Habanero saa totutella pieneen amppeliin ja kookoskuituun, jospa se siihen juurtuisi.

Kun kurkkasin oksien alle, sieltä paljastui, että Habanero on kukkinut jo talvella ja huonoissa kasvuoloissa kehittänyt pieniä raakileita, jotka ovat ehtineet jo kypsyäkin. Kokemuksesta tiedän, että noissakin on makua ihan mukavasti. Kukkia on edelleen, jospa nyt kesäinen lämpö ja luonnonvalo auttaisivat hedelmien koon kasvattamisessa. Kunhan se saa juuriston kuntoon.

Kypsää pukkaa toukokuun helteillä

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Tämä kaunotar ei taida johtua lämpöaallosta, sillä Inca Red Drop (C. baccatum) kypsyi sisätiloissa ledispottien alla. Sen raakileiden ilmestymisajasta ei ole merkintää, mutta vajaat puolitoista kuukautta sitten se pääsi pikkuisesta taimiruukustaan vähän isompaan ja silloin siinä oli kukkia. Muistan aikaisemmilta vuosilta, että tuo saattaa kypsyä kuukaudessakin - ja vihreänäkin se on ihan käyttökelpoista. Täysin kypsänä väri on tummemman punainen.

Kuten tavallista, Inca on tasapainoinen, hyvän muotoinen puu, joka seisoo tukematta. Se on nyt 60 cm sekä korkea että leveä. Lehdet alhaalta rungosta ovat tippuneet. Tästä eteenpäin se todennäköisesti vain tuuheutuu latvuksesta. Kukkia ja eri kokoisia raakileita on paljon. Tuon sato on jatkuvaa, syksyyn asti tulee uutta satoa, ellen pahasti tyri hoidon kanssa.

Tämä piti saada kuvatuksi kiireesti juuri tänään, sillä ensimmäiset kypsät tarvittiin äitienpäivälohen mausteeksi.

Totuttelua auringon UV-säteilyyn

lauantai 12. toukokuuta 2018

Näinä päivinä monet polttavat hienot taimensa, kun houkutus ulos vientiin on niin suuri ja tähän asti taimet ovat olleet sisällä lasien suojassa tai lamppujen valossa.

Vaara on ihan todellinen ja olen siitä monena keväänä jo huhtikuussa varoitellut. Nyt unohtui. Tässä talvehtinut rocoto Montufar totuttelee minun tavallani. Siirtelen sitä ja muita ulos kohta istutettavia pensaiden ja puiden varjoihin muutaman päivän ajan. Näin ne saavat vähitellen aurinkoa ja toivottavasti alkavat kestää suoraa paahdetta. Tässä kompostin kannella alkaa kohta paistaa ja amppeli on siirrettävä toiselle puolelle pensasta.

Oksat ovat jääneet onnettoman ohuiksi, mutta näyttävät kestävän tuulta. Tarkkasilmäinen havaitsee, että tämä chili kukkii jo ihan lupaavasti.

Kurpitsat ja kurkut taimella

torstai 10. toukokuuta 2018

Osui aurinko tuohon kesäkurpitsan taimeen niin sopivasti, että pakko oli ottaa kuva ja laittaa se julki.

Kaikki kurpitsat, niin isommat kuin nämä kesäiset ovat nyt taimella. Vapun tienoissa laitoin ne idätyslautalle ja kolmessa päivässä puskivat itua näkyviin. Peitin ne silloin heti multiin.

Mystinen äkkikuolema

tiistai 8. toukokuuta 2018

Tänään aamulla Bolivian Rainbow (C. annuum) roikutti velttoja lehtiään, mutta ei ollut kuiva. Kun otin sen käteen ikkunalta, kaikki lehdet putoilivat kasaan pöydälle.


Surullisen näköinen chilin ranka. Optimisti minussa ajattelee, että tuosta se vielä piristyy ja alkaa kasvattaa uusia lehtiä. Realisti sanoo, että se on mennyttä. Varataimihan tämä olikin.

Selitystä tapahtuneeseen en tiedä, tai selityksiä on liian monta. 30 cm korkeana 7 cm ruukussa se tietysti oli alttiina kaikenlaisille hoitovirheille. Luettelen tässä muutaman mahdollisen.

1. Vettä on jäänyt makaamaan juurille.
2. Aurinko on kuumentanut mustan ruukun ja juuret tuhoutuneet
3. Tuholaiset
4. Liian tuhti lannoitus
5. pH:n muutokset
6. Hetkellinen kuivuminen
7. Aurinko on tuhonnut lehdet, kun käänsin sen ympäri ja lehdet saivat paistetta alapinnoilleen
Mahdollisuuksia on vielä muitakin, mutta nuo nyt ovat todennäköisimmät.

Perkaanpa hieman vaihtoehtoja:
3) Tuholaisia en löytänyt suurennuslasillakaan ja eiväthän ne kaikkia lehtiä kerralla pudottaisi.
1) Vettä on saattanut jäädä alla olleeseen astiaan, mutta en kyllä ole sellaista huomannut ja samassa astiassa majaillut Omnicolor kasvaa edelleen moitteettomasti. Tällä olen joskus tappanut pienessä ruukussa kasvavia chilejä.
4) Lannoitus on ollut samasta kannusta Puutarha Kesää kuin muillekin chileille, mutta noin pienessä ruukussa se kyllä voisi tiivistyä.
5) pH mittaria minulla ei ole.
6) Melko kuivaksi se on mennyt ajoittain.
Auringon tepposia epäilen eniten.
2) Vapaasti mustan ruukun kylkeen tuleva paiste kuumentaa mullan ja juuret saattavat tuhoutua. Tätä on minulle sattunut ennenkin. Joku este ruukun ja ikkunan välissä korjaa ongelman. Nyt sitä pahvia ei ollut.
7) Tämä tuli mieleen, sillä tapaus sattui muutama päivä sen jälkeen kun olin kääntänyt ruukun. Se oli ollut monta viikkoa paikoillaan ja kaikki lehdet olivat kääntyneet valoon päin ja muuttuneet melkein mustaksi. Kun käänsin sen ympäri, lehtien alapinnat alkoivat saada aurinkoa. Ehkä ne eivät kestäneet.

Ei tilanne ihan noin synkkä ole kuitenkaan. Isompi Bolivian Rainbow parvekkeella kukkii innolla ja tuollaisia violetteja pikku palleroitakin alkaa muodostua.

Punaista kypsyy nytkin Vapuksi

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018


Aji Cristal (C. baccatum) on viihtynyt pari viikkoa parvekkeella, vaikka viileää on ollut. Öisin lämpöpuhaltimen avulla pakkaset ovat pysyneet loitolla, mutta vain muutaman asteen plussalla pahimpina öinä. Päivisin en ole lämmittänyt ja pilvisinä päivinä on ollut kylmää, auringon paisteessa helposti +30°. Silloin on laseja availtu ja tuuletettu. Toissa iltana sattui hassu sää, etelässä on runsaasti pikku pilviä, idässä täysin kirkasta.


Cristaliin ilmestyi ensimmäinen raakile 12.3. ja se kypsyi puolitoista kuukautta myöhemmin parvekkeen viileydestä huolimatta. Aji Cristal kypsyy vaalean vihreästä jonkinlaisen ruskean ja oranssin kautta punaiseksi ja monet pitävät makua parhaana ennen värin vaihtoa tai sen alkuvaiheessa. Nyt värin vaihto alkoi kuukauden vanhassa raakileessa. Kypsähän se on vasta punaisena ja silloin siitä saa itäviä siemeniä.

On niitä nopeampiakin. Omnicolorin kolmen viikon ikäisillä raakileilla maustoin eilen lohisopan ja hyvää tuli.

Tumbleria juurruttamassa

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Amppelitomaatti Tumbler on tänä vuonna kasvanut kovin toispuoleiseksi. Niitä oli vain yksi taimi ainoasta siemenestä ja se kasvoi vain yhtä versoa. Edellisinä vuosina tämä on kyllä levinnyt joka puolelle. Ehkä se nytkin tekisi niin myöhemmin, mutta päätin auttaa prosessia. Leikkelin muutaman ylöspäin suuntautuvan haaran irti ja työnsin ne syvälle multaan ruukun vastalaidalle. Tuossa ne näkyvät ihan pienenä piperryksenä amppelin reunalla, mutta tomaateilla on tapana juurtua nopeasti ja kasvaa ripeästi.

Päähaara lähtee tuosta oikeasta laidasta. Juurtumassa on yksi ihan pieni oksan pää, toinen vähän isompi ja lehti. Voikohan siitä kasvaa uusi runko? Kaikkea pitää kokeilla. Kylmät säät parvekkeella saattavat kuitenkin tuhota tämän kokeilun.

Kävi nimittäin näin: Laitoin samaan aikaan noin viikko sitten muutaman oksan myös vesilasiin juurtumaan ja lasi jäi parvekkeelle. Normaalisti tomaatti juurtuu muutamassa päivässä, mutta parvekkeen kylmissä öissä nämä varret vain tummuivat. Ei mitään itua. Eilen otin lasin lämpimään ja vuorokaudessa juuret olivat putkahtaneet esiin. Mitenkähän siellä mullassa? En kuitenkaan lähde kaivelemaan. Kyllä ne nahistuvat, jos juuria ei ilmesty.

Tumblerissa on jo ihan mukavasti kukkia, mutta tämä on helmikuun puolivälissä idätetty aikainen venäläinen pensastomaatti Boney MM, josta on tullut jo jokakeväinen varhaisvihannes meidän parvekkeelle.

Maukas Peru Rojo

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Tämä meinasi unohtua.
Jarin Perusta tuoma Rocoto Peru Rojo (C. pubescens) kypsytti ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan chilinsä punaiseksi jo kuukausi sitten.

Kun se oli muutaman viikon kypsynyt ja alkoi jo nahistua, poimin sen, otin siemenet kuivumaan ja unohdin chilin sitten jääkaapin ylähyllylle muiden taakse, onneksi tiiviissä Minigrip-pussissa, missä se oli säilynyt moitteettomana yli kaksi viikkoa.

Broileria vain merisuolalla ja rocotolla maustettuna paistumassa.

Meillä syödään usein broileria. Terveysapostolien varoitukset punaisesta lihasta ovat menneet perille, vaikka en oikein ymmärräkään eri lihojen terveyseroja. Porosta ja lohesta en kuitenkaan luovu, sanovat mitä sanovat. Enkä chilistä.

Broilerinsuikaleita jossakin marinadimössössä en voi sietää, mutta onneksi maustamattomiakin alkaa löytyä kaupoista. Nyt oli tarjouksena "kauralla kasvanutta merisuola- jyväbroileria" fileenä. Kaikkea ne keksivätkin erottuakseen. Merisuola ei minua häirinnyt, kun sitä joka tapauksessa olisin lisännyt. Leikkasin fileet paloiksi, jolloin niitä on helpompi paistaa ja jakaa ruokailijoille. Rocoto Perun paloittelin pieneksi ja paistoin broilerin palojen kanssa. Mitään muuta ei tarvittu. Jaa, hippusen merisuolaa lisäsin.

Maku oli herkullinen, mieto rocoton maku. Tämähän oli talvisatoa. Kesällä saattaa maku olla voimakkaampi, kun saavat aurinkoa ja kasvavat isommaksi.

Aji Cristalin parvekekausi alkoi

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Aji Cristal (C. baccatum)
Uskalsin viimein viedä tämän hyvin kasvaneen chilin parvekkeelle. Sain sen ehjänä siirrettyä, mutta varsinainen riskihän on edessä pakkasöiden tullessa, sillä tuo on nyt kiinteästi paikallaan niin isossa ruukussa, että sitä ei sisään siirrellä.

Olen silti luottavaisella mielellä. Parvekkeella on lämpöpuhallin, joka 1000W puolitehollakin on pitänyt lasien sisäpuolella ainakin 6° lämpimämpää kuin ulkolämpötila. Meillä harjun ylärinteellä on yleensä 2-3 astetta lämpimämpää kuin lentoasemalla. Riskiraja on minulla -7°. Jos sitä enemmän pakkasta ennustetaan yöksi, silloin  pitää lämmitin laittaa täysteholle. Sillä on nyt viime viikko pärjätty, eikä parvekkeella ole laskenut alle viiteen asteen.

Jaa että energiantuhlausta. Tavallaan, mutta ennen kaikkea mukavuudenhalua. Jatkuva huolehtiminen sääennustuksista ja kasvien kuskaus sisään ja ulos päivittäin ei houkuttele. Sitä paitsi lasku huolettomuudesta on alle euro yöltä. Mittasin viime keväänä muutaman viikon ajan huhtikuussa sähkön kulutusmittarilla ja sen enempää se ei syönyt.

Vappuviikoksi povataan taas kylmää, mutta eiköhän siitäkin selvitä. Ainakin voin kerätä syöntikelpoisia chilejä oksilta, jos lehdet paleltuvat.

Aji Cristal vauhdissa pienessäkin ruukussa

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Aji Cristal (C. baccatum) on tuossa suurin kasvi ikkunan reunassa litran ruukussa ja 70 cm korkeana alle kolmen kuukauden ikäisenä. Älä ota minusta oppia. Monet kasvattelevat tuon kokoisia chilejä jo ämpärissä tai jopa saavissa, mutta olohuoneen ikkunalaudalle eivät sellaiset mahdu. On siis tyydyttävä pienempään.

Tuo on hassusti kahden eri valon rajamailla, mutta kasvaa kyllä ikkunan suuntaan enemmän. Se selvästi pitää luonnonvalosta enemmän kuin ledispoteista.


Ensimmäisen kukan aukeamisesta on tuskin kuukauttakaan, mutta nyt laskin tuon kokoisia ja suurempia raakileita oksilta toista kymmentä. Tämä sisäkasvatti on ryhtynyt reippaaseen sadon tuottoon näin varhain.


Isoimmat chilit ovat nyt kolmen viikon ikäisiä ja 9 cm pitkiä, mikä on ihan hyvä koko Aji Cristalille. Yli kymmensenttisiä saadaan kesällä, kun multaa ja lannoitusta on enemmän - ja aurinkoa tarjolla.


Loppukevennys tulee latvasta. Pisin oksa on hakeutunut toisen ledispotin ympärille lämmittelemään, eikä näytä siitä juuri vahingoittuneen. Lehdet ovat vähän ryppyisempiä, mutta raakileita kasvaa täälläkin.


Parvekekausi käyntiin tomaateilla

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Pienen 1000W sähkölämmittimen, ajastimen ja termostaattisäätimen avustuksella uskallan nyt kokeilla parvekekauden avausta. Ensi viikolle on vielä povattu kahta kylmää yötä, jolloin ehkä pitää siirtää kasvit sisään, ellei ennuste parane. Viime yönä oli ulkona -2°, lasien suojassa lämmittimen kanssa +5. Kukkivia chinense-chilejä en sinne vielä veisi, mutta baccatumit ehkä selviävät ja tomaatit ja pubescensit luultavasti pitävät viileistä öistä. Nyt päivällä oli puolipilviselläkin +24°.

Tumbling Tom Yellow on meillä kasvanut joka vuosi kait vuodesta 2008 ja pidämme kovasti sen pienistä, makeista, keltaisista tomaateista. Ne ovat kuin karkkia. Tuossa on kaksi eri idätystä. Alkuperäisestä englantilaisesta siemenpussista yli kymmenen vuoden takaa löytyi yksi siemen, joka iti ja toinen on myöhempää hankintaa, tsekkiläinen siniseksi peitattu siemen.

Tumbling Tom kukkii jo innokkaasti, vaikka on vain puolitoista kuukautta vanha. Samanlaisessa 19 cm amppelissa majailee myös rotevampi Tumbler, jonka aion siirtää kesäksi ulos. Amppelit pitäisi vaihtaa isompiin, mutta siitä voi tulla vaikea operaatio, jos nuo oksat pääsevät vielä paljon kasvamaan.

Kiinalainen ruukkuchili kukkii nyt

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Chinese Pot Chilli (C. annuum)

Tämä pieni pensaschili tuli taimelle tammikuun lopulla ja on nyt siis reilun kaksi kuukautta vanha ja 20 cm korkea. Ensimmäinen kukka aukesi eilen, lumisateisena, harmaana päivänä. Kasvattelin tätä joitakin vuosia sitten ja ihastuin kauniiseen, pyöreään muotoon ja runsaaseen kukintaan ja satoon pienessä ruukussa. 

Kukka on aivan tyypillinen annuumin valkea kukka, mutta pieni sellaiseksi. Vielä pienempiä ovat pystyasennossa kasvavat punaiset chilit, vain n. 1,5 cm. Makua on kuitenkin ihan mukavasti, monet keitot ja kastikkeet on niillä pikkuisilla maustettu. Kun chilit ovat noin pieniä, siemenet siellä sisällä ovat todella minikokoisia. Kuvasin niitä normaalikokoisen chilinsiemenen vierellä 2010 idätyksessäni. Tuo voisi mennä vaikka johonkin pieneen amppeliin kesäksi ja talveksi sitten ikkunalle valon alle. Se edellinenkin talvehti muutaman vuoden.