Bulgarian Teardrop taitaa olla PI 439370

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Bulgarialaisia chilejä ei paljon ole. Yksi annuumi tunnetaan ja baccatum, jota kasvattelin väärällä nimellä 2008. Oikea numero selvisi syksyllä ja se oli PI 439370.


Bulgarian Teardrop (C. baccatum) on jo aika roikale, melkein metrin korkea. Lumisade ei tässä kuvassa erotu, mutta sitä oli ja järvi on edelleen jäässä. Huhtikuu ei ole kevättä yhtään edistänyt. Tämäkin chili lähti parvekkeelta kuvauksen jälkeen vielä kasvamaan olohuoneen ikkunalle. Muutama liikaa mittaa kasvanut tomaatti on ollut tuolla kylmissä öissä ja toisinaan  kuumissa päivissä viikon verran ja se on tehnyt niille hyvää. Väri on tummentunut, runko paksuuntunut ja pituuskasvu lähes pysähtynyt. Lämpöpuhallin on pitänyt pakkasen loitolla, öisin on ollut 3-5 plusastetta.


Bulgarialaisen raakileet ovat vaalean vihreitä, kuten PI 439370:n kuuluukin olla. Ne paljastivat minulle 2008 oikean numeron. Muistaakseni nuo olivat täynnä siemeniä ja syötävää oli kovin vähän.


Laitetaan tähän vielä tuon baccatumin kukkakuva, kun se viimeksi ei oikein näkynyt. Kalanruotokuvio on vihertävän rusehtava vähän valosta ja katsomiskulmasta riippuen.

Eikö lampun alla kasvakaan?

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Ensimmäiset tomaatti-idätykset tein maaliskuun alussa ja silloin taimelle tuli varhaislajike Boney-MM. Jätin niistä kaksi kasvamaan ja siirsin ne maitopurkkeihin kookoskuituun. Kuukausi sitten ne olivat pieniä taimia ja aivan saman kokoisia. Siirsin silloin toisen eteisen pohjoisikkunalle ledispotin alle, toinen jäi olohuoneen eteläikkunalle. Aluksi spotin alla oli enemmän valoa ja ajastimella päiväkin oli paljon pidempi. Vähitellen eteläikkuna kuitenkin alkoi saada lisää aurinkoa. Lampun alla kasvu jäi jälkeen, eihän se vastaa päivänvaloa.

Eteläikkunalla kasvanut on oikealla, vasemmalla lampun alla kuukauden oleillut. Se on paitsi matalampi, myös hennompi ja sille piti laittaa tukikeppi parvekkeelle siirron jälkeen, muuten se olisi kaatuillut. Olohuoneessa kasvanut on  rungoltaan paksumpi ja lehdet ovat isompia. Ikkunavalo vie jo maaliskuulla voiton kaikilla osa-alueilla.  Ledispotin laadusta en voi olla varma, kun niiden hankinnasta on jo aikaa ja niitä on erilaisia. Molempia hoidin täsmälleen samalla tavalla, yhtä paljon vettä ja lannoitteita, vain valo oli erilaista.

Tässä sitten viimeinen niitti ikkunavalon eduksi. Boney-MM aloitti kukinnan tänään. Spotin alla kasvaneessa on vain aivan pieniä nuppuja.

Parvekekauden aloitus houkuttaisi, kun ikkunoilla ja pöydillä alkaa tulla ahdasta, mutta sääennuste ei siihen vielä kannusta. Lähimmän viikon keskilämmöt näyttävät olevan nollan kieppeillä ja öisin pakkasta. Taidan aloittaa parvekkeen yöllisen lämmittämisen vasta viikon päästä. Tomaatit kyllä kasvavat tukevammiksi siellä. Laitoin nuo ulos vietävät lajikkeet taas liian aikaisin kasvamaan. Maaliskuun loppupuoli riittäisi niille.

Onhan meillä toki syöty itse kasvatettua tomaattia talvehtineesta Tumblin Tomista. Nykyisin sato on suuruusluokkaa pari kourallista viikossa. Kaupan kirsikkatomaatit eivät sen jälkeen maistu muutamaan päivään.

Chinensessä punaiset kukat?

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017


Maldivian Heart X Purple Bhut (C. chinense)

Toissapäiväinen nuppukuva oli Fataliista, tänään aukeni täysin toisenlainen chinensen kukka. Pienihän tuo on ja supussa, mutta väri on väärä, lajikuvaukseen sopimaton. Kyse on risteytyksestä, jonka kummatkin vanhemmat ovat kyllä chinensejä. Maldivian Heart on Malediivien perinnechinense, mutta Purple Bhut on risteytys, jonka vanhemmista varmaan löytyy jotakin koriste-annuumin geenejä.

No, erikoisen ulkomuodon vuoksihan minä tämän valitsin. Purple Bhut Jolokia oli jo kyseenalainen risteytys ja tämä vie sitä vielä askeleen pidemmälle. Olen periaatteessa puhtaiden alkuperäislajikkeiden kannalla, mutta katsotaan nyt mitä tästä tulee ja kasvatellaan siinä rinnalla "oikeita" lajikkeita.

Jatkoa baccan ja chinensen eroihin

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Jatkanpa sujuvasti edellisen postauksen aiheesta, chililajien eroavaisuuksista kukinnan alkaessa. Baccatum on tässä vaiheessa huomattavasti korkeampi ja lehdet ovat harvassa, usein isoja, jos ravinteita on ollut riittävästi.


Bulgarian teardrop (C. baccatum) aloitti kukinnan. Baccatumin kukka on pilkullinen, tässä ne ovat vihertäviä, mutta myös keltaisia ja ruskeita pilkkuja esiintyy. Tyypillistä baccatumille on, että kukkia (ja tässä nuppuja) on vain yksi oksanhaaraa kohti, joskus harvinaisesti kaksi. Taustalla Pyhäjärvi on vielä jäässä ja ikkunalaudalla oikealla on isoin tomaatintaimeni, Boney-MM ja siinäkin on jo nuppuja.

Chinensessä nuppuja, kukkia ja myöhemmin usein chilejäkin lähtee useita samasta pisteestä ja nuput suuntautuvat kaaressa alas. Se on täysin erilainen kuin baccatum tuossa ylhäällä. Tässä näkyy kukka aika huonosti, mutta se on pienehkö, yksivärinen, vaalea, hieman vihertävä ja enimmäkseen vähän supussa. Nämä lajit nyt erotti jo pikkutaimina lahtien muodosta, mutta tässä vaiheessa erot vain suurenevat.

Erilaiset "eurooppalaiset"

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Itä-eurooppalaisista kai pitäisi puhua, eikä sekään taida olla todellinen kotipaikka, mutta nimet viittaavat sinne.
Kaksi samanikäistä taimea, nimiltään Bulgarian Teardrop (C. baccatum) ja Moldavian Heart X Purple Bhut (C. chinense). Kolme kuukautta viileässä on pitänyt ne pienehköinä ikäisekseen. Chililajien erot tulevat kuitenkin selkeästi näkyviin.

Bulgarian Teardrop on baccatum ja kasvaa rotevasti pituutta ja isoja lehtiä harvakseltaan. Otin sen kasvatukseen, kun 2008 kasvatin vastaavan tapaista PI-numeroa, jonka alkuperä jäi hämäräksi ja PI-numerokin oli ilmeisesti väärä. Bulgarialaista silloinkin epäiltiin. Pyöreät marjat olivat maukkaita, joten mikäpä tätä on kasvatellessa.

Moldavian Heart X Purple Bhut on täydellinen sekaannus, kirjoitusvirhe sitoi sen Eurooppaan. Semillas myi sen minulle tuolla nimellä, mutta nyt hekin jo ovat korjanneet ilmeisen kirjoitusvirheen - tai eurooppalaisen väärinymmärryksen. Tämä kahden chinensen risteytys on 2014 mainittu F4-lajikkeeksi, joten aivan vakaa se ei liene vieläkään. Oikea kirjoitusasu on Maldivian Heart X Purple Bhut ja toinen vanhemmista on siis Malediiveiltä, toinen Intiasta. Tosin alkuperäisestä Bhut Jolokiasta on tässä välissä jalostettu purple-muoto, joka on toinen esi-isä. Nyt minun on hylättävä tuo Moldovaan viittaava nimi ja kirjattava tämä Malediiveille. Taidan poistaa Semillaksen kirjoitusvirheen tuolta lajikeluettelostani - jaa, sillä nimellä on jo muutamia taimimerkintöjä, enkä jaksa muuttaa niitä kaikkia - olkoot siellä. Tällä chilillä on toistaiseksi kaksi nimeä, Mo ja Ma-alkuiset. Semillas käyttää edelleen nimeä Maldavian, muut Maldivian.

Turbo kukkii nyt

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Ledivalotestin Turbo Pubet (C. pubescens) ovat kasvaneet aika tiheiköksi kun valotesti lopetettiin ja ovat saaneet enemmän auringonvaloa. Isomman ledin valossa kasvanut on haaroittunut enemmän ja siinä on jo useita kukkia. Nuo ovat nyt kaksi ja puoli kuukautta vanhoja (tarkistin idätyskuvista).

Pubescensin kukat ovat aina vain hienoja, väriläiskä chilin kukkien joukossa.

Pikkuinen Fatalii kukkii jo

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Tämä Fatalii (C. chinense) aloitti kasvunsa tammikuun alkupuolella kylmällä ikkunalla, mutta pääsi sittemmin lämpöön. Nyt se on kaksi ja puoli kuukautta vanha ja kukkii innolla vain 13 cm korkeana. Ei tuosta vielä raakileita ole odotettavissa, kyllä sen pitää kasvaa ensin mittaa ja haarautua kunnolla ja pitäisi kai se siirtää pois taimiruukustaankin.

Saman kokoisena helmikuun lopulla kukkinut Rocoto M2  pudotti kukkansa aivan oma-aloitteisesti, eikä ole vielä aloittanut uutta kukintaa.

Fatalii on tyypillinen chinense-lajin chili. Ne kasvavat pienenä tiiviisti kuin kaalinkerä, lehtiä on paljon ja ne ovat ryppyisiä, lehtiruotien väleistä kupristelevia. Runko on paksu, tukeva ja pituuskasvu alkaa vasta myöhemmällä iällä ja lehdet pysyvät tuon näköisinä pitkään.

Talvehtineet heräilevät

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Viime syksynä en montaakaan chiliä jättänyt talveksi huoneisiin kasvamaan, mutta muutaman sentään.

Rain Forest (C. baccatum) siirtyi lokakuun lopulla leikeltynä kylmältä parvekkeelta viileään varastohuoneeseen. Helmikuussa siihen alkoi ilmestyä uutta kasvua ja kukkia. Nyt tuo on parikymmentä senttiä korkea ja neljäkymmentä leveä. Auringon paistaessa sen lehdet riippuvat velttoina, jostakin syystä se ei saa riittävästi nestettä lehtiinsä asti, vaikka kookoskuituvaltainen multa on kosteaa. Ilmeisesti kuitua pitää kastella myös yläkautta, se ei ime riittävästi aluslautaselta. Multa on painunut, sitä pitäisi lisätä pohjalle ennen varsinaista satokautta.

Auringon myötä on kuitenkin pallukoita alkanut kasvaa eri puolilla kasvia. Kevät on tulossa. Onhan siinä varjopuolella vielä ledivalotkin apuna.

Pikkutaimet eivät tykkää kookoskuidusta?

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Ehkä minä en vain osaa.

Kookoskuitua olen käyttänyt vasta pari vuotta ja aikaisemminkin on ollut ongelmia, kellastuneita lehtiä ja magnesiumin puutetta. Tämä on samaa Ecogrip-kuitua, jota esittelin 2015. Sattumoisin nuo ovat taas molemmat frutescenseja, kuten myös Cabai Burung Ungu, jolla oli vakava puutosoire 2016.


Madre de Rios (C. frutescens) kellastuttaa kovin varhain sirkkalehtensä.


Aji Guaguao (C. frutescens) kellastuttaa sirkkalehtensä ja rypistää seuraavat. Uudet lehdet ovat aika vaaleita. Samoja oireita on ollut ennenkin.

Jos nuo olisivat jonkun muun taimia, sanoisin, että ovat olleet liian märkinä, mutta omistani tiedän, että niin ei ole käynyt. Aikaisemmista kellertävistä taimista opin, että kookoksen sekaan kannattaa laittaa kolmannes multaa, niin harvinaisemmatkin ravinteet tulevat turvatuksi. Nyt kuitenkin multa oli ulkona jäässä ja jäi antamatta.  Muutenhan kookoskuitua neuvotaan lannoittamaan kuin vesiviljelyä, kasvualustana, jossa ei itsessään ole ravinteita. Tässä kuidussa kuitenkin on jonkinlainen "aloituspaketti". Se ei tunnu riittävän frutescenseille.

Vielä yksi todennäköisesti kookoskuidun aiheuttama ongelma:


Farmers Jalapeño (C. annuum) heittäytyi veltoksi auringossa, vaikka ruukku oli hiljattain kasteltu ja kuitu kosteaa. Lisää vettä nosti sen melko nopeasti taas pystyyn. Kastelutapojaankin joutuu muuttamaan, kun siirtyy mullasta kookokseen.

Kasvatustesti led-työvaloilla pitää jo lopettaa

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Aloitin näiden työvalojen testaamisen aivan liian myöhään, aurinko tulee jo sotkemaan tilannetta, tosin molemmille tasapuolisesti. Pitäisi varmaan tehdä uusi testi syyspimeillä, jos nuo valot vielä silloin toimivat.

Tuo oli tilanne 23.1. Siirsin nuo pikkutaimet erilleen toisistaan niin, että yhteen ruukkuun tuli vain yhtä valoa, kummallekin yhtä paljon. Alla on tilanne 6.3., puolitoista kuukautta myöhemmin:
Edessä on litteällä Electrogearilla, takana paksummalla Nordlight-valolla valaistut chilit. Vasemman laidan chinenseissä ei vielä tässä vaiheessa ole juuri eroja, Motonetin valolla on kasvanut sentin korkeammaksi. Oikean laidan Turbo Pubeissa sen sijaan on niin suuri ero, että on vaikea uskoa sen johtuvan pelkästään valosta. Näin pienessä otannassa saattaa genetiikkakin vaikuttaa. Siemenet ovat samasta liikkeestä, mutta varmaankin eri kasvista. Tästä voi kuitenkin halutessaan vetää sellaisenkin johtopäätöksen, että Motonetin Nordlight-valolla kasvaa pubescens selvästi nopeammin. Se on 18 cm korkea, useasti haaroittunut ja kukkanuppujakin on. Electrogearin valolla Turbo on vasta 10 cm korkea ja juuri aloittamassa haaroittumista.

Valothan ovat saman tehoisia ja värisiä, tai tarkkaan ottaen Motonetin valossa on hitusen enemmän sinistä ja vihreää. Ainoa mainittava ero niiden kohdalla on kuitenkin Electrogearin välkkyminen kameran kuvassa, eli se rajoittaa tehoaan ja lämpenemistään katkomalla valoa erittäin nopeassa tahdissa. Silmällä sitä ei näe. Huomaisivatko kasvit?

Kypsää tomaattia helmikuussa

maanantai 6. maaliskuuta 2017


Tästä unohtui raportoida helmikuussa, mutta kuukauden viimeisenä päivänä tuosta maisteltiin "kevään" ensimmäinen kypsä tomaatti. Nyt niitä on enemmän. Tertun rakenteesta voisi päätellä, että en ole kolistellut kasvia joka päivä. Kukat pölyttyvät vain liikkeestä, ravistelusta tai tuulesta ja tuultahan ei sisätiloissa ole.


Tumbling Tom Yellow on amppelitomaattini jo vuosien takaa. Nyt siirsin sen pois parvekkeelta vasta lumisateiden alkaessa lokakuun lopulla. Samalla leikkasin oksat hyvin lyhyiksi. Sehän teki niihin muutaman kypsän jouluksi ja helmikuun lopulla alkoi uusi satokausi. Tuolla on ollut oma ledivalo, viimeksi 36W (todellinen kulutus 17W) kiinalainen spotti valkoisella valolla. Nuo ovat osoittautuneet hyviksi chilivaloiksi. Vähän isommat kasvit tarvitsevat oman spotin, pikkutaimia menee puoli tusinaa samalla lampulla. Nyt jätän tuon jo auringon armoille.

Puutarhan kesällä minä tuota olen ruokkinut, mutta joulun jälkeen annoin sillekin reilun annoksen Epsom-suolaa. Onko se auttanut, en voi varmuudella sanoa, koska ei ole vertailua, mutta siltä tuntuu.

Lämpöshokki idätyksessä?

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kaksi vuorokautta idätyksen alkamisesta ja kaikki itävät? Outoa on, aivan toista kuin talven aikaisemmat idätykset. Kuun vaiheet taisivat olla kohdallaan, nouseva puolikuu menossa ja biodynaaminen kalenterikin kertoo tämän olevan oivallinen kylvöpäivä.


KAIKKI jalapeñot itävät, samoin kaikki tomaattilajikkeet, osa lähes kaikilla siemenillä. Vain annuum Amachito Rosso viivyttelee vielä. "Uskomustietoina" pidän kuun vaiheita ja biokalenteria, mutta uskoisin, että lämmin vesi lautan alla olisi hyvinkin voinut herättää uinuvat siemenet. Vesi oli selvästi kättä lämpimämpää, siis yli 40°, ehkä jopa 50° ja kansi oli päällä ja höyryä syntyi. Sehän ei vahingoita kuivia siemeniä, pehmittää vain niiden kuorta hieman nopeammin. Ensimmäisen jalapeñon laitoin jo multaan odottelemaan sirkkalehtien nousua. Kyllä tuommoinen lautta on hauska, visuaalinen idätysväline.

Vuorokaudessa itäneitä

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Onhan noita pikaitämisiä ollut aikaisemminkin, jopa muutamassa tunnissa, mutta silloin on lähes aina ollut kyseessä viallinen siemen, viillelty tai ruhjoutunut kuori, josta itu pääsee helposti ulos. Harvoin niistä on tullut taimia. Nämä Farmers Jalapeñon siemenet vaikuttavat ehjiltä ja niitä on kaksi kolmesta jo itänyt.

Laitoin nuo eilen aamulla lautalle, jossa oli kättä lämmittävää vettä pohjalla. Lämpö on voinut vaikuttaa siemeniä herättävästi. Vuorokautta myöhemmin näissä kahdessa on jo isot idut, tai siis juuri ulkona. Varsinainen ituhan tulee vasta perässä.

Kevään viimeinen chili-idätys

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Tämä on vain oma muistiinpano, jolla tuskin on suurempaa kiinnostusta muille. Blogimerkinnöistä löydän helpommin kuin almanakasta, mitä kasveille milloinkin on tapahtunut.

Luulisin chilien idätyksen jo riittävän. Annuumit tässä ovat ehkä vähän myöhässä, mutta uskon niiden ehtivän hyvin kesään parvekkeella. Amachito Rosso on italialainen annuum. Lisäksi laitoin kaksi jalapeñoa, vaikka en yleensä ole niitä kasvattanut. Niitä kun pitää olla ruoassa paljon, enkä ole koskaan saanut noista runsasta satoa. Niitä saa kaupasta kilokaupalla suhteellisen edullisesti. Maukkaampia baccatumeja tai chinensejä löytyy harvemmin meidän marketeista paitsi Heinän puutarhan vaunusta, jos se vierailee paikkakunnalla.

Kun lautta jäi puolityhjäksi, lisäsin sinne viikon verran aikaisessa neljä tomaattilajiketta. Niitähän minä kasvattelen ulkosalla, kun ei kasvihuonetta ole ja niitä ei voi viedä kovin aikaisin yöpakkasten armoille. Nuo kaikki lajikkeet ovat minulle outoja ja siemenet tulivat Espanjasta. Sibirian nyt todennäköisesti on sama kuin aikaisemmin kotimaasta hankkimani Sibiria. Nepalilainen on kirsikkatomaatti, jonka pitäisi kestää kylmää, Early Wonder on aikainen ja isompi sekä Amish Paste Wisconsinista tuleva perinnetomaatti. Ehkä joku vanhoista lajikkeistani pitäisi vielä ottaa mukaan.

Varaslähdön sai tämä Virosta tuleva Boney-MM, jota jo muutamana vuotena olen kasvatellut parvekkeella tosi aikaisena tomaattilajikkeena, alkukesän herkkuna. Sen laitoin jo pari viikkoa sitten kookoskuituun ja nythän nuo ovat terhakasti taimella, valmiina siirtymään maitopurkkiin, kumpikin omaansa. Siitä saan parhaassa tapauksessa jo kesäkuun alkupuolella kypsää, jos kevät on vähänkään lämmin.

Rocoto kukkii innolla 13-senttisenä

tiistai 28. helmikuuta 2017

Rocoto M2 (C. pubescens)

Tuohan on siis vain 13 cm korkea ja viikon alle 2 kk vanha. Edellisessä postauksessa kukkavarret olivat vielä hentoja ja siitä päättelin, että ne putoavat pois. Nyt ne ovat kuitenkin vahvistuneet ja näyttävät ihan normaaleilta.

En aio tätä ryhtyä ohjailemaan sadon tuotannossa ja nyhtämään kukkia pois, kuten yleensä tässä vaiheessa tehdään. Noin pienihän ei vielä jaksa tehdä kunnon satoa ja karsinta ohjaa vartta kasvuun.

Satotoiveita helmikuussa

sunnuntai 19. helmikuuta 2017


Tämä Rocoto M2 on vasta puolitoista kuukautta vanha, se tuli sirkkalehdille 5.1. Eihän noista kymmensenttisen pikkutaimen nupuista vielä hedelmiä tule, vaan kukat putoilevat pois ihan itsekseen, luulisin.


Rocoto M2 ei ole sama kuin Rocoto Montufar   

Kylvin noita kumpaakin samaan aikaan verratakseni niitä rinnakkain. Jo nyt on selvää, että ne ovat eri lajikkeet.

Rocoto M2 siis loistaa aikaisen kukinnan ansiosta, mutta suurin ero on kasvien rakenteessa ja lehtien muodossa. Nämä lehdet ovat huomattavasti suipompia kuin Montufarin. Tuoksu on molemmilla sama, kun lehtiä koskettelee.


Rocoto Montufar eli PI 585273 (C. pubescens) on tyyliltään tässä vaiheessa aika erilainen, vaikka nuo ovat saaneet täsmälleen samanlaista kohtelua. Minulla on näitä ollut kasvamassa eri vuosina ja hedelmät ovat olleet niin saman oloisia, että epäilin niitä samaksi lajikkeeksi. M2 on Fataliin ekstrana saadusta siemensekoituksesta toinen musta siemen, siitä sen nimilyhenne. Jukka itsekään ei osannut vastata, mikä lajike se saattaisi tarkalleen olla.

Satotoiveita


Ulupica Xtra Large F4 on kasvanut viime kesästä asti olohuoneen ikkunalla koristekasvina kun kuvittelin siitä vielä syksyllä saavani neljännen sukupolven risteytystuloksen. Syksy oli kuitenkin liian pimeä ja palleroita ilmestyy vasta nyt, tosin sitten runsaasti kerralla. Minkähän värinen tuosta nyt tulee?

Indian PC-1 (C. annuum) tuotti hämärässä eteisessä ledispotin alla uutta satoa hienosti jouluun asti, mutta sitten sattui jotakin, lehtien reunat kuivettuivat ja osa chileistäkin kuivui keltaisina kypsymättä ja kukinta loppui kuin seinään. Epäilin ravinnepuutosta ja lisäsin reilulla kädellä Epsom-suolaa kookoskuidun pinnalle. Sehän auttoi taas ja chili intoutui kukkimaan ja työntämään uusia raakileita. Joku puutos sillä vieläkin on, sillä lehdet ovat oudon laikukkaita. Onko kellään aavistusta, mikä se voisi olla? Talvikauden liikalannoitus pitäisi näkyä lehtien alapinnoilla suolana, tämä näkyy päälipuolella.



Kun nyt satotoiveista alettiin puhua, otetaanpa vielä kuva suosikkitomaatistani. Tumbling Tom Yellow on taas intoutunut, ledispotin alla sekin. Joulunpyhinä sitä syötiin pikku sato, nyt on tulossa pidempiä terttuja ja ihan oikean kokoisia minitomaatteja.

Olisiko led-työvaloissa sittenkin eroja?

lauantai 11. helmikuuta 2017

Reilu kaksi viikkoa on siitä, kun virittelin kaksi 50W työvaloa varastohuoneen ikkunalle valaisemaan kahta jäätelörasiaa, joissa oli kummassakin kaksi chilintainta sirkkalehtivaiheessa. Tuossa 9.2. otetussa kuvassa on jo eroja näkyvissä, mutta tämä saattaa johtua mistä tahansa muusta taimien kasvuun vaikuttaneesta seikasta kuin valosta. Olen kyllä kohdellut niitä ehdottoman tasapuolisesti, mutta näin pienellä otannalla kasvien geeneissäkin saattaa olla eroa.

Siirsin laatikot kuvausta varten vierekkäin. Vasemmalla on HongKongin Electrogearilla valaistu, oikealla Motonetin Nordlightin valoa saanut. Edessä Turbo Pube on sen valossa kasvanut selvästi ripeämmin ja takana Raja Mircheissä on kokoero saman suuntainen, vaikkakin pienempi. Seurataan tilannetta, vaikka lähiviikkoina aurinko tulee sekoittamaan vertailua. Se paistaa kuitenkin tasapuolisesti kummallekin. Tasan saman verran nuo ovat saaneet ledivaloakin, sen olen mitannut tarkalla mittarilla.

Valon määrällä on osuutta kasvamiseen, sen laadulla vähemmän, mutta eniten vaikuttaa kuitenkin lämpö:

Tämä Fataliin taimi on saman ikäinen kuin nuo testitaimet. Alkuaikansa se kasvoi olohuoneen ikkunalla kolmisen astetta lämpimämmässä ja viime viikot n. 26-asteisessa lämpökaapissa. Sitä pitää verrata laatikoiden takimmaisiin, sillä chinenset kasvavat hitaammin.

Jotakin kasvua sentään kuukaudessa

maanantai 30. tammikuuta 2017

No, eihän siitä ihan kuukautta ole, kun nuo isommat istutin 4.1.

Uusi idätyserä oli eilen siinä mallissa, että ensimmäisen siirsin lautalta multaan. Noin kun niitä katsoo, eroa on. Peruvian White Habanero näyttää surkean pieneltä, mutta neljässä viikossa senkin pitäisi olla noiden muiden kokoinen. Takarivissä ovat Rocoto M2, Fatalii ja Moldavian Heart X Purple Bhut, edessä Rocoto Montufar kaksi taimea vielä samassa ruukussa. Ne pitäisi erotella pikimmiten ennen kuin juuret sekaantuvat.

Broilerinkoipien alustana olleeseen muovikaukaloon mahtuu 6 taimiruukkua kerralla kasteltavaksi. Nuo ovat olohuoneen ikkunalaudalla ja kuplamuovi takana yrittää eristää taimia hiukan tuuletusikkunasta tulevasta kylmästä ja ledispotti hoitaa valaistuksen.

Laitetaan tänne nyt kuva toisesta idätyserästä, ettei se unohdu. Eilinen auringonpaiste tuli niin matalalta, että itäneet erottuvat erinomaisen hyvin.

Aji Fantasy Sparkly White ei ole vielä itänyt, Peruvian White Habaneron siirsin jo multaan, Omnicolorkin aloittelee, Lotha Bih ei itänyt viimeksi, eikä taida itää nytkään. Madre de Rios ja Aji Guoguao ovat minulle uusia frutescenseja ja Bulgarian Teardrop baccatum, jonka tapaista kasvattelin vuosia sitten eri nimellä ja pidin sen mausta. Se ei kyllä oikeasti ollut Bulgariasta. Pitänee tutkia sen aikaisia muistiinpanoja.

Outo valo ikkunassani

maanantai 23. tammikuuta 2017

Aamuhämärissä ja pitkään iltaan paistaa kellarikerroksen ikkunasta outo valoilmiö. Onneksi naapureita ei ole aivan lähietäisyydellä. Talo on niin jyrkässä rinteessä, että kellarikerros on pohjoispuolelta maan alla, etelästä kokonaan maan pinnalla. Syksyn halloissa lopulta kasvunsa lopettaneet tomaatit jäivät seinustalle talveksi pystyyn.

Lokakuussa esittelemäni ledivalothan siellä loistavat. Ripustin ne nostettavaan tankoon valaisemaan eri suuntiin, jotta saan jonkinlaisen vertailun niiden mahdollisista eroista. Testilaatikoissa on Turbo Puben ja Raja Mirchin taimet. Ne ovat saman ikäisiä kuin 20.1. esittelemäni, mutta kellarikerroksessa on monta astetta viileämpää ja kasvu siten hitaampaa. Siirrän nuo kauemmaksi toisistaan ja tuohon väliin muita taimia. Nyt taimille tulee 15.000 luksia ja aurinkoisina päivinä toiselta puolen lisää. Sen pitäisi riittää.

Lamppuja ohjaan mekaanisella ajastimella 12 tuntia päällä, 12 tuntia lepoa chileille. Voisi valoisaa aikaa parilla tunnilla lisätäkin, mutta nuo tuntuvat menevän nukkumaan jo tälläkin. Halvoista digitaalisista ajastimista minulla on paljon ikäviä kokemuksia. Ne menettävät ohjelmointinsa tai aikansa mitä oudoimmissa tilanteissa. Vain nämä paristovarmennetut Clasun AX300:t ovat toimineet jo vuosia niin kuin luvataan. Kalliimpia en ole edes kokeillut. Mekaanisia ajastimia saa kolme kympillä, joskus vitosellakin ja ne ovat lähes kaikki täyttäneet tehtävänsä. Tarkkuus tosin on vain puoli tuntia tai neljännes, mutta valojen kanssa ei tarkempaa tarvita. Digitaalista voi ohjelmoida joka päivälle eri tavalla ja minuutin tarkkuudella, millä voi vesiviljelijälle olla käyttöä.

Vihannesgratiini - puolivalmisteesta valmiiksi ruoaksi

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Tämähän ei ole mikään ruokablogi, mutta ruokaan ja maustamiseen liittyviä vihjeitä näkyy olevan yli sata, enimmäkseen yhden lauseen heittoja.

Nyt kävi näin, että pakasteessa pyöri vaimon joskus ostama kasvisgratiini, jolle ei ollut keksitty käyttöä. Kun tavanomaisiin perunoihin, riisiin, muusiin yms kyllästyy ajoittain, päätin kokeilla tuota ensimmäisen kerran elämässäni. Ehkä oli jo aika. Pussia lukiessa paljastui, että tuossa oli jo valmiina "munamaito" ja juustoraaste jäisten vihannesten pinnassa. Tarvitsi vain laittaa se uunivuokaan 225° ja 40 minuuttia sekä juustoraastetta pinnalle. Sitä suositeltiin lisukkeeksi pääruoan kanssa.

Kun kaapissa sattui olemaan myös broilerin jauhelihaa, paistoin sen ja paketin pekonia ja lisäsin yhden tuoreen tulisen chilin (PC-1). Sekoitin kuuman paistoksen jäisiin vihanneksiin ja paistoin ohjeen mukaisesti. Puolivälissä paistoaikaa lisäsin reilusti juustoraastetta pinnalle.

Hyvää tuli. pekoni maistui mukavasti (puolikin pakettia olisi riittänyt) ja chiliä oli sen verran, että kitalaessa ja ikenissä kihelmöi, mutta ei polttanut. Uskallan suositella tätä puolivalmistetta muillekin näillä pienillä lisäyksillä.