Annuumia (Pusa Jwalaa) kesäruokaan

maanantai 22. heinäkuuta 2019

Pusa Jwala (C. annuum)

Viime viikkoina meillä on maustettu ruoka lähes päivittäin vihreällä ja punaisella annuum-chilillä. Ja hyvältä on maistunut. Intialainen Pusa Jwala on osoittautunut varsin satoisaksi jopa kolmen litran ruukussa. Tuossa nyt ei sattunut montaa kerralla kuvaan, mutta vihreitä siellä roikkuu monta samalla oksalla. Ne vain eivät erotu kuvassa muusta vihreydestä.


Pusa Jwala on melko ohut, joskus kippurainenkin, noin 8-12 senttinen chili.


Käytämme niitä usein renkaiksi leikattuna. Siemeniä ei juuri viitsi noin ohuista alkaa poistamaan, nehän ovat syötäviä. Poltetta on aika mukavasti, se tuntuu chililtä. Maku on joissakin oloissa karvas, mutta jos siitä pitää tai edes sietää, se menettelee. Kaikenlaista ruokaa tällä on nyt maustettu, enimmäkseen vihreillä, mutta ei punaisessakaan vikaa ole. Kermaiseen lohikeittoon se ei mielestämme sopinut, hienot muut maut jäivät vähän sivuun. Liha- ja kasvisruokiin sekä tietysti kaikenlaiseen itämaiseen kokkaukseen tuo on omiaan. Parikin tuollaista neljän hengen annokseen tuo jo makua.

Olemme pitäneet Pusaa pöytämausteena leikkuulaudalla valmiiksi paloiteltuna, mistä sitä on helppo lisätä lautaselle. Se ei aivan helposti leviä ruokaan tasaisesti, vaan sinne jää "sattumia". Asiaa helpottaa, jos nuo renkaat leikkaa vielä muutamaan kertaan pituussuuntaan pienemmiksi paloiksi. Tämä annuum tarvitsee pienen kypsennyksen, että sen maku leviää. Kastikkeissa haudutettuna se maustaa myös kastikkeessa olevat ruokapalat, mutta esimerkiksi uunimunakkaassa maku jäi vain chilirenkaiden ympäristöön, mikä sekin oli ihan miellyttävä kokemus.

Varalaatikon niukkuudesta kasvaa satoa

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Tämän olen todennut aikaisemminkin: Kun kasvun edellytykset ovat niukat, kukinta ja sadon tuotanto on nopeaa, vaikkakin sato lopulta jää pieneksi. Kasvien tärkein tavoite on tuottaa jälkeläisiä, chileillä siemeniä ja sen ne tekevät, vaikka olosuhteet olisivat kuinka kehnot.

Tässä on varalaatikkoni kolmelle chilille. Se oli jäänyt melkein unohduksiin muiden kasvien taakse. Kastelin sitä sentään, kun lehdet alkoivat roikkua ja kasteluvedessä oli toisinaan lannoitteitakin. Tuossa litran jäätelölaatikossa on nyt 6 desilitraa multaa yhteensä kolmelle chilille, niin vajaa se jo on. Kasvun suunnasta näkee hyvin, missä päin valo on ollut. Chilit ovat kaatuneet toistensa päälle kurkotellessaan kohti muiden chilien ja tomaattien peittämää ikkunaa. Terveen oloisia ne silti ovat. Vähemmässäkin valossa ja mullassa voi kasvaa.

Suurin yllättäjä on päällimmäisenä makaava suurilehtinen Aji Cachucha (C. chinense). Sieltä löytyy jo tuommoisia mötkäleitä raakileina. Cachuchaa on kaksi tainta ja toinen, isompaan ruukkuun siirretty ja hyvin hoidettu on toki isompi, mutta siitä en vielä raakileita löytänyt.

Laatikon kuvassa muiden taakse jäänyt Chinese Pot Chilli (C. annuum)  jäi siirtämättä omaan ruukkuun, mutta tässäkin yhteisasumuksessa se on tuottanut jo jonkin aikaa pikkuisia mausteita ruokaan lisättäväksi. Tämä olisi oikeastaan pieni koristekasvi, mutta sellaiset paikat ja ruukut menivät jo muualle.

Pisimmälle kohti valoa kurkottelee Rainforest Trifoliage (C.annuum) tai ainakin sellaisesta siemenpussista kylvetty. Tuossa ei kyllä ole jälkeäkään sellaisista monivärisistä koristelehdistä, joita Trifoliage pitäisi kasvattaa. Kyseessä voisi siis olla vahinkoristeytymä tai sitten se tarvitsee auringonvaloa ennen kuin lehdet muuttuvat kirjaviksi. Sitähän se ei vielä ole estottomasti saanut. Raakileita on kaiken värisiä ja kypsiäkin löytyy, kaikki muut tuntomerkit sopivat, vain lehtien koristeellinen väritys puuttuu. Kylvin näitä 2009-vuoden siemeniä aika nipun ja vain tämä yksi iti. Onko kenelläkään tätä lajiketta hengissä?

Meitä huijataan kaupassa Padronin nimellä

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Pimiento de Padron, tunnettu espanjalainen chili, kuppiloiden tapas-ruoka ja oman festivaalin kotimaassaan ansainnut tuotemerkki on nyt ikävässä maineessa Suomessa. Hollannista tuodaan suoraan sanottuna moskaa tuolla nimellä meidän kauppoihimme.

Kun kehuin Padronin makua 2010, sain paljon palautetta pettyneiltä kaupan vihannestiskiltä Padroneita ostaneilta. Vasta nyt jouduin itsekin kokemaan kaupan tarjonnan ala-arvoisuuden. Poikani toi juhannusaattona lähimmästä K-kaupasta löytämiään alelaatikon Padroneita. Olivat espanjalaista alkuperää, Hollannissa pakattuja ja selvästi nahistuneita. Paistaessa tuoksu oli oikea, mutta muu olikin pelkkää pettymystä. Ne menivät kypsyessään veteliksi, olivat mauttomia, mutta karvaita ja siemenetkin olivat jo mustuneita. Roskiin menivät nämä tarjoustuotteet.

Tuosta kuvasta nyt varmaan näkee tottumatonkin, miten nahistunut kaupan Padron on verrattuna parvekkeellani kasvavaan. Tämä on kyllä pahimmasta päästä. Oli siellä tuoreempiakin. Padronin pitäisi olla kova, ryhdikäs ja kiiltäväpintainen. Paistaessa tai grillattaessa sen pitää säilyttää ryhtinsä. Ennen kaikkea siinä pitäisi olla makua, jonkin verran poltettakin, eikä vain karvautta kuten noissa pitkään Eurooppaa kiertäneissä surkimuksissa.

Kyse ei varmaan ole pelkästään kuljetuksissa nahistumisesta, vaan nämä on jalostettu kansainvälistä kauppaa kestäväksi, mutta samalla on saatu mauton, poltteeton, karvas chili. Ikävä juttu on, että tämä on jo levinnyt siemenkauppoihin ja harrastajat vaihtavat keskenään siemeniä, joista syntyy mitätöntä roskaa. Padronin maine on mennyt.

Normaalistihan nuo syödään vihreänä, mutta annan ainakin yhden Padronin kypsyä punaiseksi, että saan tuoreita siemeniä tulevia kylvöjä varten.

Lisäänpä tähän seuraavana päivänä Padronista ottamani kuvan:


Parvekkeella istuskellessani kiinnitin äkkiä huomioni Padroniin, sehän suorastaan hehkui punaisena. Piti hakea kamera ja ikuistaa näkymä. Hohde lähti kypsän chilin taakse jostakin lehtien läpi osuvasta pienestä auringonsäteestä. Vaikutelma oli aivan epätodellinen. Kuva ei sitä pysty välittämään, punaisen hehku latistuu, mutta tulipa samalla laitettua tänne muistiin vähän isompi kuva tästä espanjalaisesta tukevasta chilistä.

Kylmän sään kukinta näkyy nyt

torstai 20. kesäkuuta 2019

Päivää pitkästä aikaa. Edellinen postaus näkyy olevan toukokuulta ja Juhannus on jo käsillä.

Eipä kasvatusrintamalla mitään kummallista ole tapahtunut, mutta syy taukoon on kyllä ihan muualla.  Harkitsemattomissa heräteostoksissa ja verkkokaupan hitaudessa. Sain yllättävän tarjouksen tietokoneen vaihtoon, samanlaiseen, mutta kuusi vuotta uudempaan, viimevuotiseen malliin puoleen hintaan. Viimeistä kappaletta vietiin. Ei, ei minua höynäytetty, kyseessä oli ihan luotettava kotimainen kauppa, mutta en tutkinut sen viime vuoden mallin ominaisuuksia ennen ostopäätöstä.

Hieno peli tämä uusi on ja vaihto sujui helposti. Lahjoitin jo vanhankin pois. MUTTA sitten vasta tajusin, että eihän tässä ole muistikortin lukijaa kyljessä, eikä edes USB-liittimiä. Tai ne ovat minikokoisia C-liittimiä. En siis saanut kameran kortilta kuvia koneeseen, kunnes olin hankkinut USB-sovittimen tai USB-C kortinlukijan. Tällaista tekniikan kehitys on. Kaiken pitäisi sujua langattomasti tai ainakin miniliittimillä, mutta kun muissa vanhoissa laitteissa ei ole langattomuutta tai miniliittimiä. Sovitteita tarvitaan tällaisiin välitilanteisiin. Samalla siirryin langattomaan printteriin/skanneriin ja täytyy sanoa, että kaapeleista vapautuminen on kyllä iso ilo.

Vaan sitten chileihin:

Peruvian Orange (C. chinense)

Toukokuussa vaihdoin tämän Peruvian Orangen taimiruukusta isompaan ja se jo kukki silloin innokkaasti. Kylmiä öitä ja päiviäkin riitti. Chinenset, esimerkiksi Habanerot tekevät tuollaisissa oloissa puolukan kokoisia marjoja. Tämä perulainen kypsyttää nyt kylmän kauden kukintansa satoa ja pieniä ovat nämäkin, sentin tai pari pitkiä, kun alkuperäiset olivat 3-4 senttisiä.

Tein elämäni ensimmäistä kertaa espanjalaistyylisen uunimunakkaan. Se olikin helppoa, teen kohta toisenkin. Siinä nämä pikku chilit näyttivät kyntensä. Neljä tuommoista kuuden munan munakkaaseen antoi juuri sopivasti makua. Aromi on tallessa. Se vain hiukan ihmetyttää, että väri ei enää olekaan oranssi, vaan punainen. Olisikohan silloin 10 vuotta sitten tapahtunut vahinkoristeytys? No, ei se mitään, maku on hyvä ja satoisuutta riittää.

Aji Indian, baccatum Intiasta

keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Intialaiset käyttävät ruoassaan paljon chiliä, mutta lähes yksinomaan annuumeja, vihreää ja punaista. Intianreissuillani maistelin paljonkin tulisia ruokia ja näin toripöydillä kasapäin chilejä, mutta ei habaneroja tai baccatumeja rocotoista puhumattakaan. Kaikki olivat puikuloita annuumeja, oman paikkakunnan  paikallisia ylpeyden aiheita joka puolella maata, vain Kahmiri Mirch oli levinnyt laajalle. Siitä sai erityisen punaisen värin chilisekoituksiin. Polte tuli paikallisista lajikkeista. Onhan Nagakin intialaista alkuperää, mutta kaukaisista koillisista osavaltioista, joihin en päässyt, ne oli suljettu turisteilta. Intian vierailuistani on jo aikaa, joten tilanne saattaa olla muuttunut.


Aji Indian (C. baccatum) (PI 370004) on kasvanut ripeästi. Se tuli taimelle helmikuun lopulla, joten se on kolme kuukautta vanha. Tuossa amppelitomaatin kainalossa se pysyy pystyssä, vaikka latva jo lähestyy ikkunan ylälaitaa.


Aji Indianin kukka on pitkässä varressa tyypillinen baccatumin kukka, kalanruotokuvio on tässä tapauksessa kellanruskea. Niitä lähtee usein kaksi samasta kohdasta.


Raakile kasvaa aluksi pystyyn, mutta kallistuu tuosta, kunhan kokoa tulee lisää. Kypsänä se on punainen ja hyvän makuinen. Olen kehunut sitä taannoin erityisesti lihapatojen ja riistakäristyksen mausteeksi. Se toimii myös vihreänä ja on silloin hieman miedompi.

Pusa Jwala, chili Intiasta

sunnuntai 26. toukokuuta 2019


Synkkä sadepäivä, lämpöäkin vain 7 astetta (parvekkeella 12). Yöpakkasia ei sentään ole ollut, tasaisen kylmää vain.

Pusa Jwala (C. annuum) on intialainen peltoviljelyschili, yksi suosituimmista siellä. Sitä väitettiin maailman eniten viljellyksi chiliksi, kun sitä viimeksi kasvatin 2008. Uudistin siementä vasta nyt ja uudesta taimestani raportoin kuukausi sitten, jolloin upotin sen uuteen ruukkuun syvään. Hyvin se upotuksesta selvisi. Mittaa on jo  kertynyt tuplasti ja mullan alta kasvavat sivuversotkin voivat hyvin.


Pusan kukka on tyypillinen valkoinen annuumin kukka ja suuntautuu suoraan alas. Pusa tosin on hyvin riittämätön ilmaus, sillä kyse on Punjabin yliopiston kasvinjalostuksesta. Pusa-alkuisia riisi, munakoiso, kikherne ym lajikkeita on lukuisia ja tuosta chilistäkin on jalostettu satoisampia lajikkeita, jotka eivät vielä ole levinneet amatööriviljelijöiden siemenkauppoihin.

Pusa Jwalaa käytetään sekä vihreänä että punaisena. Kun intialaisissa resepteissä on chilin väri määritelty, kumpikin voi olla Pusa Jwalaa. Vihreät vain on poimittu aikaisemmin.

Aji Panca on komea puu

torstai 23. toukokuuta 2019

Aji Panca (C. chinense)

Minulla on taipumusta kuvata chilikuvat vastavaloon, mutta minkäpä teet, kun kasvit ovat parvekelaseissa kiinni ja aurinko paistaa lasien takaa. Ajattelin kirjoittaa vastavalo-ongelmista kuvatessa, mutta enpä taida nyt syventyä siihen, kun eilen taustaksi tuli noin komea ukkospilvi. Siitä myös satoi ja salamoi vähän myöhemmin. Aikamoinen ruuvaaminen oli raw-kuvasta, ennen kuin sain sekä valoisan taustan, että tumman kasvin näkymään.

Aji Pancaa kasvattelin viimeksi 2010 ja nyt oli aika uudistaa siemen ja hyvinhän ne vielä itivät. Hassu juttu, että tunsin vieläkin Pancan maun suussani, kun katsoin vanhaa blogikuvaani, jossa on etikkaliemessä säilöttyjä Pancan viipaleita voileivän päällä. Kullekin chililajikkeelle pitää löytää oikea käyttötapa. Paljaaltaan nämä eivät maistuneet juuri miltään. Se on kuitenkin Etelä-Amerikan suosituimpia chilejä, jota myydään nettikaupoissa kuivattuna ja säilöttynä.

Kärsivällisyys palkitaan

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Vajaa kolme viikkoa sitten totesin tappaneeni Biquinhon liialla kastelulla. Jätin sen kuitenkin pöydälle muiden taimien joukkoon vähemmälle kastelulle. Kolme lehteä sinnitteli hiukan vihreänä, muut kuivuivat.


Tänään näyttää tältä. MUTTA


Keskikohdasta versoo uusia lehtiä ja itse asiassa siinä on uusi oksa muodostumassa. Suurennuslasilla tarkkaan katsoessa muistakin oksankohdista on uutta kasvua tunkemassa pintaan. Taidetaan sittenkin saada "pikkuinhoja" tänä vuonna.

Lisää maitopurkissa kasvaneita

keskiviikko 15. toukokuuta 2019


Tomaatit tulivat taimelle tasan kaksi kuukautta sitten ja erityisesti venäläiset jättilajikkeet TomatoEdeniltä ovat kasvaneet reilusti pituutta tuossa ahtaudessa. Korkeimmat ovat jo 75 cm ja ulos pääsyyn menee vielä varmaan pari viikkoa. Kaikissa on isoja nuppuja, kukkia aukeaa aivan lähipäivinä.


Takimmaisena on jo jouluna taimelle tullut BoneyMM, josta saadaan päivittäin pari kypsää, pienehköjä, mutta maukkaita. Siinähän kypsyi ensimmäinen jo maaliskuussa keinovalossa. Nyt riittää aurinkoa, mutta yöt ovat kylmiä. Sähkölämmittimen avulla pakkaset sentään pysyvät loitolla.

Maitopurkissa ulos pääsyä odottamassa

maanantai 13. toukokuuta 2019

Parvekkeella on paljonkin mielenkiintoista tapahtumassa chilirintamalla ja tomaateissa viileästä toukokuusta huolimatta, mutta otetaanpa esiin yksi ongelmatapaus: Pimiento de Padron (C. annuum).


Padronissa oli ödeemaa kuukausi sitten sisällä tuuletusikkunan läheisyydessä. Parvekkeelle päästyään vaiva hellitti ja uudet lehdet ovat puhtaita. Tapaus on kouluesimerkki siitä, että ödeemaa esiintyy, kun lehdet ovat viileämmässä kuin juuret ja haihtuminen on vähäistä.

Siirsin sen sitten maitopurkkiin odottelemaan ulos vientiä kesäksi. Kesä tuntuu kuitenkin viivyttelevän ja tuo on jo aivan suhteeton, iso kasvi pienessä purkissa. Eihän se pysy pystyssäkään kuin multaan upottamalla tai kivien väliin tukien. Olen alkanut harkita, että sittenkin pitäisin sitä parvekkeella ensimmäisen sadon ajan ja vaihtaisin isompaan ruukkuun nyt heti.


Siellä nimittäin on jo pikkusormen paksuisia Padroneita kasvamassa lehtimassan kätköissä. Noitahan pääsee kohta paistelemaan ja maistelemaan.

Vanha mies ei muista...

torstai 9. toukokuuta 2019

Mutta lämpö tekee hyvää...

Ei minulla Alzheimeria vielä ole, vaikka muisti autuaasti unohtaakin monia asioita, nimiä ja päivämääriä esimerkiksi.

Toissa yönä heräsin kolmen aikaan ajatukseen, että kurpitsat jäivät tänä vuonna idättämättä. Olen ne yleensä laittanut Vapun tietämissä kasvamaan ja touko- kesäkuun vaihteessa ulos. No, saahan taimia toreilta ja puutarhamyymälöistä, ei niitä pakko ole itse idättää.

Minulla oli takavuosina venäläistä "Kokin unelma" lajiketta Seemnemaailmasta ja siitä sain komeita satoja. Viime vuonna ne olivat loppu, eikä uusiakaan siemeniä löytynyt silloin. Nyt oli joka tapauksessa liian myöhäistä ryhtyä tilaamaan. Varastoistani löysin viimevuotista siementä, jonka hankin paikallisesta marketista. Siitä en saanut lainkaan satoa, ei siis sitä. Avaamattomassa paketissa oli Tomato-Edenistä joskus ostettu ranskalainen perinnekurpitsa Galeux D' Eysines. Sitä siis itämään, tulee mitä tulee, eihän siinä mitään menetä. Samalla löytyi kurkkua Sikkimistä, laitoin senkin siemenet lautalle. Molemmat ovat uusia ja outoja minulle.



Lautan virittelin eilen aamupäivällä. Jo tänä aamuna useimmissa kurkuissa oli itua ja kurpitsatkin näyttävät lupaavilta. Alle vuorokaudessa siis iti sikkimiläinen kurkku.

Lämpö lienee selitys nopeuteen. Kun teen idätyslauttaa, kaadan kiehuvaa vettä sinne desinfioidakseni astian, styroksin ja paperin. Kun vesi vielä oli kuumaa, mutta ei polttanut kättä, lisäsin siemenet. Kuivat siemenet kestänevät viisikymmentä astetta, tuoreille en sitä tekisi. Lopun päivää lautta lepäsi pöydällä huoneenlämmössä, kuten minulla yleensäkin. Lämpimämpi paikka voisi vielä nopeuttaa itämistä chileillä, mutta ei näillä kurkuilla. Eiköhän nuo vielä ehdi. Kesän lämmöistä ja sateistahan sato lopulta on kiinni.

LISÄHAVAINTO seuraavana aamuna:
Kaikki kolme kurpitsansiementä ovat itäneet alle kahdessa vuorokaudessa. Yksi työnsi valkoista itua (siis juurta) jo eilen illalla, vähän yli vuorokausi siitä, kun laitoin sen kostealle pedille. Lämpöshokki aivan ilmeisesti toimi näille siemenille. Jos kokeilet tätä kotona, teet sen omalla vastuulla.

Ruukun vaihto auttoi heti

sunnuntai 5. toukokuuta 2019


Pari viikkoa sitten kirjoitin taimiruukussa sinnitelleestä Peruvian Orangesta (C. chinense), joka oli silloin puoli metriä korkea. Nyt se on vähän vähemmän, sillä istutin sen pääsiäispyhinä syvempään, eikä uutta pituuskasvua ole esiintynyt.


Sen sijaan kaksi viikkoa isommassa ruukussa on muodostanut kukista raakileita joka oksalle. Niitä on kymmenittäin. Juuret tarvitsivat tilaa ja ravintoa ennen kuin kukinta alkoi tuottaa tulosta. Vaihdoin vain maltillisesti isompaan, parista desistä kolmeen litraan. Ei tämä ruukku vieläkään iso ole, mutta riittänee toistaiseksi.

Vuorokausi vettä juurilla - katastrofi

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Näin surullisesti kävi Biquinholle (C. chinense)

Pieni ja tuuhea Biquinho oli vielä taimiruukussaan parvekkeen pöydällä muiden isompien takana melkein piilossa. Kastelin sitä ruukkua näkemättä muiden yli. Seuraavana päivänä latvalehdet riippuivat velttoina ja kastelin lisää, kun se vaikutti kuivuneelta. Lorina oli kuitenkin outoa. Alustalla olikin jo vettä. Kun nostin taimen esiin muiden takaa, lehdet putoilivat joukolla kuin syksyisestä vaahterasta. Pohjalla oli vettä. Oli ollut jo vuorokauden.

Välissä oli yksi kylmä yökin. Lämpöpuhallin piti minimilämmön kymmenen asteen paikkeilla, mutta varmaan sekin, kylmä vesi juurilla makaamassa, pahensi tilannetta. Olen tosin aikaisemmin kokenut samantapaisen tilanteen olohuoneen ikkunalla, missä mustaan ruukkuun paistoi kuumasti aurinko ja aluslautasella oli liikaa vettä. Lehdet putosivat joukolla silloinkin. Liikakastelu yhdistyneenä kylmään tai kuumaan saa juuret pois tolaltaan, kenties kuolemaankin ja silloinhan koko kasvi kärsii.

Ensiapuna nostin Biquinhon multapaakkuineen ruukusta. Juuret olivat tummia, mutta eivät mustia, eivätkä haisseet. Lisäsin pohjalle melko kuivaa multaa parin sentin kerroksen ja hieman pinnallekin. Jos se tuolla selviää, hyvä on, mutta paljon toivoa ei ole. Taidan jäädä paitsi kauniita, mukavan makuisia tippachilejä tänä vuonna, sillä varataimenkin ehdin jo hävittää. Koristekasviksihan tämä lähinnä oli tarkoitettu. Aina ei voi kaikkea saada ja Vappuunkin mahtuu ikäviä sävyjä.

Lehtiongelmat johtuvat juurista

maanantai 29. huhtikuuta 2019

- Ja liiasta haihduttamisesta suhteessa juurien imukykyyn.

Tässä ovat chilien viimeiset idätykset vielä ikkunalla yhteisruukussa. Kevät on tullut, koivussa lehdet ovat jo isoja.

Oikean laidan Cachuchan (C. chinense) latvalehdet käpristelevät pahasti ja myös Chinese Pot Chillissä (C. annuum) on muutamien oksien päissä samaa ongelmaa. Syykin on aivan ilmeinen. Kaivoin lusikalla muutama päivä sitten tuosta toisen Cachuchan taimen ylös ja uuteen ruukkuun. Samalla juuria katkeili, sen tunsi, kuuli ja näki. Seuraavina päivinä lehdet alkoivat veltostua ja käpristellä. Kastelukaan ei asiaa korjannut.

Uuteen ruukkuun siirrettäessä toinen samankokoinen Cachucha tiputti melkein kaiken mullan katkeilleilta juuriltaan ja veltoksihan se veti istutuksen jälkeen, lehdet tuntuivat ohuilta ja roikkuivat.

Kastelin ruukun hyvin, laitoin muovipussin taimen päälle ja pidin sitä poissa auringosta. Nyt se voi selvästi paremmin kuin varataimi, joka jäi alkuperäiseen laatikkoonsa. Hyvä hoito kantaa hedelmää ja kukkanuppujakin jo näkyy lehtiruusukkeen keskeltä.

Kyllä tälläkin kasvaa

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Tämä ei ole maksettu mainos, kuten ei mikään muukaan tässä blogissa. Minä inhoan mainoksia.


Kuukausi sitten kerroin vaihtaneeni lannoitetta, kun vanhaa ei löytynyt juuri silloin juuri siitä kaupasta. Kirjoittaessani olin jo lannoittanut uudella Biolan Kastelulannoitteella kolmisen viikkoa, eli nyt on parin kuukauden kokemus. Kaikki kasvaa ja kukoistaa. Ei mitään puutosoireita tai muita ongelmia näkyvissä. Ilmeisesti tätä uskaltaa suositella.

Olen vuosia kehunut Puutarhan Kesän helppoutta kotitarvelannoittajan valintana pienille ikkunalauta- tai parvekeviljelmille. Kastelulannoitteita on runsaasti muitakin, varmaan hyviä nekin, mutta tämä on kyllä tähän asti kokeilemistani helpoin, nopein liukenemaan. Se on myös helppo annostella, jos on maustemitta tai vastaava. Litraan vettä laitan kukkurallisen millilitran, isompaan kannuun isommalla mitalla.

13 cm mullan alle

tiistai 23. huhtikuuta 2019


Tiheästi yhdessä ledilampun alla taimiruukuissa kasvaneet taimet ovat honteloita ja korkeita, mullan pinnasta 45 cm reilun kahden kuukauden ikäisenä.


Istutin ne hyvin syvään, melkein ruukun pohjalle. Nyt mittaa on vain 32 cm. Näin paljon en vartta ole aikaisemmin upottanut, mutta chileihin, samoin kuin tomaatteihin pitäisi tulla uusia juuria varteen, kunhan multa on kosteaa ylhäältä asti. 


Mullan alle jäi lehtiä ja varresta lähteviä sivuversoja. En karsinut niitä ja nyt jännityksellä seuraan, mitä tästä seuraa. Kesäistä kasvua varmaankin.

Älkää tehkö niin kuin minä teen...

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Ja neuvotkin ovat usein kyseenalaisia. Omia muistiinpanojahan minä vain kirjoitan.

Peruvian Orange (C. chinense)

Tämä vuosikymmenen vanhoista siemenistä tehty testi-idätys heräsi henkiin tammikuussa ja kasvu oli alkuun hyvin kituliasta, mutta näyttää vihdoin saaneen vauhtia. Puoli metriä korkea, monihaarainen, rehevä ja leveä chili on edelleen kymmensenttisessä taimiruukussa, jossa on tuskin pari desiä multaa pohjalla. 

Ei näin pidä taimia kasvattaa. Niiden juuret kaipaavat tilaa ja kasvuvoimaa.

Peruvian Orange on kukkinut innolla jo muutaman viikon, mutta eihän niistä mitättömillä juurilla chilejä kehity. Kukka on tyypillinen chinensen kukka: pieni, vähän vihertävä, vähän supussa ja heteissä violetit varret. Kukkia lähtee nipussa monta samasta pisteestä.

Kasvatin tätä chiliä 2009 ja nyt oli aika uudistaa siemen ja päästä taas nauttimaan mausta, johon silloin ihastuin. Nyt pääsiäisenpyhinä tuo pääsee isompaan ruukkuun ja muutaman viikon päästä toivottavasti kukintakin onnistuu.

Mikä se kasvien ödeema oikein on?

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

En tiedä.
Ihmisellä se on turvotus tai pöhö, kasveilla lehtiin (yleensä alapinnoille) muodostuu valkoisia kiteitä kuin sokeria. Se ei lähde pyyhkimällä pois. Nyt sitä esiintyi yhdessä chilissä edellisessä postauksessani näkyvässä kuuden chilin laatikossa. Kaikkia on hoidettu pienestä lähtien täsmälleen samalla tavalla, yhteiset lannoitteet, yhteinen kastelu, vain yksi kärsii ödeema-oireista. Laatikossa on kaksi annuumia ja baccatumia, chinense ja frutescens. Vain yksi annuum kärsii ödeemasta. Miksi?

Pimiento de Padron (C. annuum) on kuuden laatikossa rehevin ja paksurunkoisin. Korkeutta on 30 cm ja ikää melkein 2 kuukautta.

Sen muutamassa lehdessä kasvin yläosassa havaitsin valkoisia kiteitä päälipuolella. Ödeeman pitäisi esiintyä lähinnä lehden alla.

Alaosasta löytyi tyypillisiä oireita, kun lehtiä käänteli. Noita kiteitä ei ole kaikissa lehdissä.

Mistä siis on kyse? Chilifoorumilla tällaisista tapauksista kerrotaan useinkin ja syyksi tarjoillaan liikalannoitusta  tai liikakastelua. Kummastakaan ei tämän tapauksen kohdalla oikein ole kysymys. Puutarhanetissä viitattiin paitsi Chilifoorumin kirjoituksiin myös kansainvälisiin sivustoihin hakusanoilla edema tai oedema.

Koristekasveja kasvihuoneessa on tutkittu, niissähän liikkuu suuri raha. Ödeemaa esiintyy, jos juuret imevät enemmän kosteutta kuin lehdet ehtivät haihduttaa. Tällainen tilanne syntyy, jos juuret ovat märkänä lämpimässä, mutta lehdet viileämmässä tai ilmankosteus on suuri lehtien ympärillä.

Tuo saattaisi sopia. Kasvit olivat ikkunalaudalla, jonka alla on lämpöpatteri, tosin melko viileänä. Tämä Padron saattoi olla tuuletusikkunan puolella ja lehdet kylmässä. Kuitenkin vain yksi taimi kuudesta otti oireita. Ennenkin on epäilty, että pH voisi vaikuttaa ja Padron lienee kotoisin Espanjan kalkkipitoisilta mailta. Ehkä se ei kestänyt muiden tapaan hieman hapanta maata.

Aikaisemmin olen saanut pahan ödeeman syksyllä, kun siirsin chilin parvekkeelta sisään ja lannoitin ja kastelin sen hyvin. Kuvittelin sen siitä versovan uutta kasvua. Eihän se niin käynyt, lehdet olivat jo asettuneet syysasentoon ja työnsivät kastelut kiteinä lehtien alapinnoille. Myöhemmin nuo lehdet putoilivat.

Lannoituksen vaikutusta ödeemaan ei pikaselailussa löytynyt kansainvälisiltä sivustoilta, mutta ammattiviljelyssä se puoli on varmaan hallinnassa. Runsas lannoitus saattaisi lisätä juurten imukykyä ja kertyä lehtiin, mutta tämä on pelkkä olettamus. Ödeemasta ei pitäisi olla varsinaista haittaa chileille, niitä kun ei kasvateta esteettisistä syistä, kuten kansainvälisesti paljon tutkittuja kurjenpolvia.

Loppuhuomio muutama viikko myöhemmin: Kyllä tämä johtui kylmästä ilmasta lehdillä. Mitään häiriötä ei ole enää esiintynyt, kun pakkaset menivät ohi ja taimet siirrettiin väljempään paikkaan. 

Ei vielä pysyvästi parvekkeelle

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Viime päivinä olen kuljetellut chilin ja tomaatin taimia parvekkeelle päivisin saamaan aurinkoa ja muutaman yönkin ovat siellä olleet, kun ei ole kovaa pakkasta luvassa. Mutta ei pysyvästi isoihin ruukkuihin vielä, ensi viikko näyttää synkältä säätiedotuksissa.

Olen pitänyt taimia "kastelukaukaloissa", tuossa on toisessa vain 2, toisessa 6 tainta. Niitä voi helposti siirrellä sisään ja parvekkeelle.

Ensi viikoksi on luvassa lunta tai vesisadetta, loppuviikolla päivisinkin pilvistä ja pakkasasteita. Jos päivisin paistaa, lämpötila nousee lasien takana nopeasti jopa yli 30°, mutta pilviset ja kylmät ovat myrkkyä taimille. Silloin ei lämpöpuhallinkaan riitä avuksi. Yön muutaman kylmän tunnin se kyllä selvittää, mutta ei jatkuvaa kylmyyttä.

Alma Paprika (C. annuum)

Alma on jo jonkin aikaa tehnyt hedelmää, mutta pieniä, pieniä ovat pikkuruisessa ruukussa, selvähän se.

Vaihteeksi vaaleamman punaista

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Lannoite pääsi loppumaan. Vakiokaupassani ei enää ollutkaan Puutarhan Kesää, piti tyytyä "korvikkeeseen". Vaihtoehtoja kyllä oli. Kanankakkaakin oli pienessä sievässä ämpärissä, mutta sitä nyt ei päivittäiseksi lannoitukseksi voi kuvitella, varastolannoitukseksi kyllä vähän isommille taimille.

 Päädyin Biolan Kastelulannoitteeseen, joka vaikutti kovinkin Puutarhan Kesän tyyppiseltä. Sen NPK on 15-2-25, eli siinä on vähemmän fosforia kuin vakiolannoitteeni 13-7-20 lukemissa. Fosforia ei ehkä tarvitakaan taimivaiheen jälkeen niin paljon. Sehän vaikuttaa lähinnä juurien kasvuun. Starttilannoite pienille taimille sisältää paljon fosforia, mutta sitä minulla vielä on varastossa.

Biolan kastelulannoite 1,2 kiloa ja mittalusikka 1 millilitra.  

Väriero Puutarhan kesään on selkeä, tämä on vähemmän punaista ja rakenne on tiiviimpää, mutta tämä liukenee vähintään yhtä hyvin kuin entinen suosikkini Puutarhan Kesä. Pari vuotta sitten kokeilin Nutriforten kastelulannoitetta, joka oli tämän väristä, mutta ei liuennut yhtä helposti. Ihan hyvin sekin toimi.

Tässä yksityiskohtien rakastajille tarkemmat tiedot lannoitepurkkien kyljestä. Isommaksi klikkaamalla ne ovat luettavissa. Suurin ero siis on fosforin pitoisuudessa. Muissakin hivenaineissa eroja on, mutta en usko niiden olevan oleellisia. Typpeä ja kaliumia tässä Biolanissa on myös hiukan runsaammin kuin Puutarhan Kesässä, mutta niiden keskinäinen suhde on edelleen selvästi kaliumin hyväksi. Purkki on myös 200 g painavampi ja suunnilleen saman hintainen.

Puutarhan Kesän annostusohje näkyy tuosta kuvasta; vähän yli millilitra litraan vettä huonekasveille. Biolanin annostelu on suuripiirteisempää, ruukkukasveille alle millilitra, tomaateille ja kasvihuonevihanneksille puolitoista milliä litraan vettä. Olen jatkanut oppimaani annosta, kukkurallinen mitta litran kannuun, joskus kaksikin.


Ainakin chilintaimet ovat uudesta lannoitteesta pitäneet. Nämä ledispotin alla majailevat ovat saaneet sitä nyt kolmisen viikkoa ja pusikko on varsin rehevä kuusiviikkoisiksi taimiksi. Voi olla, että ne saavat nyt vähän enemmän typpeä kuin edellisellä lannoitteella.