Marraskuu on harmaa - mutta Aji Cristal viihtyy parvekkeella

maanantai 5. marraskuuta 2018

Parvekkeella on ollut viileää, päivälämmötkin olivat pari viikkoa sitten vain muutama aste plussalla ja öisin lämmittimen avustuksella 6-8°. Tomaatti ei tuosta pitänyt, mutta Aji Cristal (C. baccatum) ei siitä näyttänyt kärsivän.

Cristalissa on paljon kypsää ja osa niistä on jo rutistunut. Kaikkea ei ole ehditty käyttää, kun tuolla on muitakin chilejä. Täytyy lähipäivinä keräillä kypsät kuivuriin. Eipä se haitanne, että ne ovat kuivuneet alkuun oksillakin.

Chilijuustossa olemme viime aikoina ihastuneet vihreään Cristaliin ja löytyyhän niitäkin vielä, on siellä kukkiakin.

Chilijuuston ohjeeni on alun perin vuodelta 2009 ja täydennetty 2013.
Suosittelen.

Kookosmaito ja Omnicolor sopivat yhteen

tiistai 9. lokakuuta 2018

Meillä on koko kesän riippunut kuistin kaiteessa parvekelaatikko, jossa on pari Omnicoloria ja Bolivian Rainbow niiden keskellä. Siitä on napsittu mausteita ruokaan ohi kuljettaessa. Sopivasti niitä on riittänyt. Toissa yönä oli lentoasemalla virallinen lukema jo -4°, mutta Omnicolorissa vain muutamat ylälehdet vähän rypistyivät. Meidän mittareissamme ei pakkasta ollutkaan kuin aivan nimeksi.

Omnicolor (C.baccatum) maistuu kaiken värisenä. Poimin yhden punaisen (on niitäkin lehtien takana) ja pari punertavaa, viipaloin ne renkaiksi ja ne lisättiin ruokaan. En ole erityisesti kookosmaidon ystävä, mutta nyt poika maustoi broilerinfileet sillä, inkiväärillä ja Omnicolorilla ja hyvää tuli.

Tarkkasilmäinen huomaa, että Omnicolorissa on noiden syömäkokoisten lisäksi vielä kukkia ja pikku raakileita. Sato jatkuisi, jos tuon nyt siirtäisi lämpimään. Samalla tosin saisi varmaan monenlaisia tuholaisia sisään. Tuossa kuistilla niistä ei ole ollut haittaa koko kesänä. Ehkä pikkulinnut ovat tehneet tehtävänsä.

Rocotot kypsyvät yöpakkasten tullessa

torstai 27. syyskuuta 2018

Hallaöitä on luvassa loppuviikolla, mutta parvekkeella kypsyvät rocotot. Nehän jäivät kasvamaan idätyskokeesta jo lokakuussa, tuottivat pienen sadon maaliskuussa, mutta sitten iskivät ripsiäiset aika pahasti. Siitä toivuttiin, mutta kuuma kesä ei parvekkeella ollut Perun vuoristokasvien mieleen. Lämpöhän nousi ajoittain neljäänkymmeneen asteeseen, jos lasien avaus jäi tekemättä, kun vaikka oltiin poissa kotoa. Komeita viherkasveja ne olivat amppeleissaan, mutta ensimmäiset raakileet ilmestyivät vasta heinäkuun lopulla.

Tästä taitaa nyt tulla pääasiassa kuvablogi, mutta nauttikaa kesäisen näköisistä kuvista, kun pakkanen nipistelee ulkona kasvustoa. Parvekkeellehan saan öiksi lämpöä sähkölämmittimellä se verran, että eivät ihan heti palellu.

Rocoto Cuzco Manzano Amarillo. Kaksi kuukautta meni pikku raakileesta kypsymiseen. Lehtiäkin ehti joku pureskelemaan.

Rocoto Amarillo Arequipa.

Arequipan kukkia. Niitä lähtee nippuina samoista kohdista.

Cuzcon kukka. Alkava raakile näkyy keskellä, mutta sillä ei kyllä ole tulevaisuutta näillä keleillä.

Pizzamausteita omalta parvekkeelta

maanantai 17. syyskuuta 2018


Pyhäpäivänä laiskotti niin, että päätimme tilata pitsat. Nyt ei otettu mitään Spicy Hottia tai Jalapeñoa, vaan tilasimme peruspitsoja tuplajuustolla, ananaksella tms ja mausteet haettiin omalta parvekkeelta. Terävällä veitsellä paloittelin erityisesti keltaisen Fataliin hyvin pieniksi paloiksi. Punainen Cajamarca ja vihreänä poimittu (kypsiäkin olisi ollut) Aji Cristal saivat jäädä vähän karkeammaksi silpuksi.

Sanon vielä kerran, että keltainen Fatalii on hieno mauste ja sopii erinomaisesti pitsan päälle. Sitä pitää vain laittaa hyvin vähän, mutta hienoksi silputtuna se käy helposti. Ihan vähän laitettuna siitä tulee vain mukavaa pistelyä poskiin, tuhdimmalla annoksella hiki pukkaa pintaan. Teimme myös vertailuja.

Vireä Aji Cristal on raikas tapaus ja sitä saa laittaa aika reilusti pizzasiivun päälle. Se on parasta vähemmän chiliin tottuneelle. Cajamarcaa saa myös annostella reippaasti. Maku on melkein makea, mutta kyllä sieltä chilin maku löytyy. Kaikki kokeilun chilit osoittautuivat hyviksi pizzamausteiksi, voin suositella.

Sininen ja valkoinen Cajamarca

lauantai 8. syyskuuta 2018

Edelliseen juttuun hiukan jatkoa.

Eihän nuo ihan Suomen lipun värit ole, mutta tuollaisia löytyi, kun kaivauduin auringon puoleiselle sivustalle Cajamarcan tiheässä kasvustossa.

Erilaisia ruskeaan vivahtavia sävyjä esiintyy myös, jos raakileet ovat olleet varjossa lehtien suojassa. Satoa on paljon, vaikka en ole lannoittanut tuota elokuun alun jälkeen ja kasvualusta on enimmäkseen kookoskuitua. Ehkä kesällä tuli lannoitettua liikaa ja kookoksessa on vielä kasvuvoimaa.

Cajamarca suorastaan pursuu värejä

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Aivan muusta piti kirjoittamani, mutta Cajamarca hehkui edessäni parvekkeella ilta-auringossa niin, että oli suorastaan pakko tarttua kameraan ja jakaa kokemukseni muillekin.

Keltainen väri kiinnitti ensimmäisenä huomioni, se on harvinaisempi tällä chilillä. Cajamarca (C. chinense) kypsyy punaiseksi.

Raakileet voivat pienenä olla jopa valkoisia tai vaalean vihreitä. Sinistä väriä kehittyy sopivassa auringonpaisteessa. Nyt ei ollut kokonaan sinisiä tarjolla.

Sen sijaan violettiin tai pinkkiin vivahtavia punaisen sävyjä oli raakileissa paljonkin.

Kypsissä punainen väri peittää koko chilin.  Vain laitimmaiset ovat täysin kypsiä.

Cajamarca on myös erinomainen ruokachili, eräs suosikeistani.

Ulkoa löytyi yllättäen Fatalii

lauantai 25. elokuuta 2018

Tämä on mutkikas tarina, mutta pääpiirteissään se meni näin:
Viime kesänä laitoin kolme eri chinensen oksaa vesilasiin juurtumaan, kun niiden emokasveille oli käynyt huonosti. Ne juurtuivat hitaasti ja nimilaput hävisivät. Syksyllä laitoin niistä muutaman multaan ja alakerran viileään huoneeseen talvehtimaan. Vain yksi selvisi talvesta, oletin sen olevan Habanero, joita minulla oli isompikin talvehtinut. Niinpä vein keväällä chilin pienessä ruukussaan ulos itäseinustalle, missä ainoa hoito oli ajoittainen kastelu. Nyt se paljasti vihdoin luonteensa, kun nostin ruukun ilmaan ja katsoin oksien alle.

Fataliihan tuo on, aito keltainen Fatalii. Sellainen minulla oli taimivaiheessa keväällä 2017, mutta sitten napsautin juuren poikki uudelleen istutuksessa, kun taimi oli kasvanut kovin vinoon ja siirsin sen mullasta kookoskuituun, missä ei ole tukea taimen asennolle. Emokasvi ei tuottanut mitään ja kuihtui myöhemmin, mutta leikatut oksat juurtuivat. Minulla kävi tuuri talvehtineiden juurrutettujen kanssa, sillä tätä lajiketta eniten kaipasin, sitä ei ole ollut vuosikausiin ja maku on melkoinen, jättää muistijäljen. Litran purkissa olemattomalla hoidolla se oli kasvanut 80 cm leveäksi ja vain reilut 10 cm korkeaksi. Talvehtineilla chinenseillä on usein tämän tapainen kasvutapa, jos runko on leikattu lyhyeksi syksyllä.

Pienin podi kypsyi ensiksi ja paljasti värin. Isommissa on tyypillinen Fataliin (C. chinense) muoto.

Fataliihan on afrikkalainen lajike. Joku tietolähde väitti, että vapautetut orjat toivat sen mukanaan palatessaan kotiseuduilleen Amerikasta, mutta se ei ole ainakaan koko totuus. Chiliharrastusta aloitellessani tutustuin myös Kolumbuksen löytöretkiin ja niiden seurauksina portugalilaiset merenkulkijat veivät chilit heti 1500-luvun alussa siirtomaihinsa Afrikkaan ja Intiaan, kun ne kasvoivat siellä paremmin kuin Portugalissa. Voihan tietysti olla, että orjat toivat ne vapautuessaan takaisin, mutta kyllä ne jo silloin olivat kasvaneet Afrikassa muutaman vuosisadan. Piri Piri on afrikkalaisista chileistä tunnetuin, mutta kyllä Fataliikin kuuluu sikäläiseen perintöön, nimenomaan keltainen Fatalii. Punainen on myöhemmin tehdyn jalostustyön tulos.

Jauhiaissota alkaa taas?

lauantai 11. elokuuta 2018

Vuosina 2012-13 meillä oli melkoinen ongelma ansarijauhiaisista. Eniten niitä oli amppelitomaatissa, mutta kyllä ne chileihinkin levisivät. Mikään myrkky ei tuntunut tehoavan. Talvi ja kaikkien vihreiden hävittäminen vihdoin auttoi - hetkeksi. Niitä tulee parvekkeelle jostakin ulkoa, osaavathan ne lentää.

Pahimmista esiintymistä löydät kuvia 2012-vuodelta täältä.

Tutkin perulaisten rocotojen vaurioita lehtien alapinnoilta ja sieltähän löytyi tuommoinen valkoinen siivekäs. Silloin alkoi sydäntä kylmätä kun muistin edellisen toivottoman taistelun. Tämä jauhiainen oli niin nopea, että en ehtinyt saamaan kunnon kuvaa ennen kuin se pyrähti lentoon. Sain sen kiinni toiselta lehdeltä ja liiskasin heti. Jatkotutkimuksissa niitä löytyi lisää, aina vain yksi lehdellä, ilmeisesti munimassa ja aina kattoon sidottujen isojen chilien lehdiltä. Niitä ei voi kuskata ulos tai kylppäriin myrkytettäväksi. Koko parveketta ei voi myrkyttää, kun siellä on paljon kypsiä chilejä, joita käytetään koko ajan. Pitääkö vain odottaa syksyä ja hävittää sitten kaikki?

Avoimet lasit lienevät selkeä syy esiintymään. Helteillä kaikenlaisilla lentävillä ötököillä on ollut vapaa pääsy parvekkeelle.

Tänä kesänä linnuissa on jotain vikaa

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Meidän hiekkaisella harjutontillamme kasvaa runsaasti matalaa, villiä kirsikkakasvustoa, enimmäkseen melkein pensaita, pari puun kokoistakin. Tämä kuva on kuukauden takaa. Kirsikat taisivat kypsyä tavallista aikaisemmin. Niitä on "syöty", lähinnä maisteltu siinä vaiheessa, kun ne ovat pehmeitä ja irtoavat varrestaan kevyesti vetämällä. Happamia ovat nämä villikirsikat, mutta hyviä silti. Tuossa vaiheessa tulevat yleensä linnut suurina parvina ja tyhjentävät kirsikkapuut. Nyt ei niin tapahtunut.

Tontilla on myös itse istutettu Pihtiputaan kirsikka, viitisentoista vuotta vanha pieni puu. Siinäkin kirsikat kypsyivät samaan aikaa punaiseksi, mutta nyt, kuukautta myöhemmin ne alkavat mustua ja samalla maku muuttuu makeammaksi ja siinä on oikean kirsikan makuakin. Koskaan ennen niitä ei ole säilynyt näin pitkään, että olisi päässyt maistelemaan. Nyt linnut ovat jättäneet ne rauhaan jostain kummallisesta syystä. Lämmöllä täytyy olla jotakin tekemistä tämän kanssa.

On meillä kolmaskin kirsikkalaji, linnunkirsikka, joka taitaa olla levinneisyysalueensa pohjoislaidalla täällä. Se on niin korkea, että ihmiset eivät pääse kirsikoita poimimaan, mutta se näyttää syödyn tyhjäksi. Siihen ei tarvittu isoa parvea, yksittäiset linnutkin ovat voineet napsia pienen sadon, jota oli harvakseltaan oksilla.

Tämä ei ollut rocotokesä parvekkeella

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Parvekkeella on kuuma, aivan liian kuuma näille Perun vuoriston kasveille. Satoa ei synny. Tämä Rocoto Amarillo Arequipa kyllä kasvaa, vihermassaa on. Nuo kattoon suuntautuneet piiskat leikkaan pois, niistä ei ainakaan synny mitään. Muutamia, mutta vain muutamia kukkia on, ei muuta.

Rocoto Cuzco Manzano Amarillo on hieman varjoisemmassa paikassa, mutta eipä sekään hellettä poista. Siinä oli niin voimakasta pystykasvua, että amppeli piti laskea alas, mutta kattoon se silti kasvaa ja latvat ovat auringonvalon tavoittamattomissa ja kasvavat pieniä lehtiä harvassa, mikä ei hyvää lupaa. Saksia saavat nämäkin.

Tästä opin (jospa myös muistaisin) ainakin sen, että liian aikaisin ei kannata aloittaa. Nämä rocotot jäivät jo lokakuussa kasvamaan, kun testi-idätin saamiani siemeniä, enkä raaskinut heittää taimia pois. Tammikuussa ne kukkivat ja maaliskuussa sain yhdestä pienen maistiaissadon.  Samaan aikaan niihin iski myös ankara ripsiäishyökkäys.


Tässä hieman varjossa kasvavassa rocotossa sentään on alaoksilla pikkuisia raakileita, kovin myöhään, mutta onpa jotakin toiveita. Ulos nämä olisi pitänyt viedä, mutta kun kesistä ei voi etukäteen tietää. Montufar siellä satoaa mukavasti, kypsääkin on, joten eivät meiltä chilit lopu.

Tomaattien varhaisuusmerkinnöillä ei taida olla mitään väliä

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Tilasin talvella TomatoEdenistä muutamia tomaatinsiemeniä. Valikoima on valtava ja melkein summamutikassa valitsin muutaman erilaisen, kypsymisnopeudeltaan erittäin aikaisia, normaaleja ja hitaita. Idätin ne samaan aikaan maaliskuun alkupuolella ja nyt ensimmäiset kypsyvät. Tomaatteja on toki saatu parvekkeelta erittäin aikaisesta venäläisestä jo toukokuulla ja pieniä kirsikkatomaatteja kypsyy, mutta nämä ovat isoja ja ulkona säiden armoilla.

Tässä on pari lajiketta terassin betoniseinää vasten, vakio tomaattipenkissäni. Tomaattien juuressa kasvaa maahumalaa hiukan varjostamassa maata. Nuo roikuttavat lehtiään herkästi auringonpaisteessa. Maaperä on hyvin kuivaa ja ämpärillinenkin vettä uppoaa jonnekin hetkessä.

Punaisia tomaatteja on Russkaya Dusha lajikkeessa, vieressä on metrin korkuinen pensastomaatti Siberian ja kyllä sielläkin lehtien takana on kypsää. Nämä ovat kymmenen päivää edellä normaalikesien aikatauluani, jolloin ensimmäiset kypsyivät juuri heinäkuun lopulla.

Siberian on merkitty hyvin aikaiseksi ja muiden siemenliikkeiden vastaavan nimiset ovat sitä olleet.  Tämänvuotinen vaikuttaa heikompisatoiselta. Vasemmalla on todellinen yllättäjä, Russkaya Dusha, joka on merkitty keskikauden tomaatiksi, mutta se olikin kauden ensimmäinen iso ulkona. Ja niitä tulee paljon. Myyjän ilmoituksen mukaan Siberian pensastomaatin piti olla 30 päivää nopeampi kuin Russkaya, mutta samana päivänä nuo kypsyivät samanlaisella hoidolla.

Russkaya on siemenliikkeen esittelyn mukaan iso, yli puolikiloiseksi kasvava, mutta varmaankin vain  kasvihuoneessa, ei Suomessa avomaalla. Tämä toisena kypsyvä hedelmä on kymmenen senttiä leveä. Maistelu saa odottaa vielä muutaman päivän, vaikka alempana pienempi onkin jo täysin punainen.

Aikaiseksi (ei erittäin) määritelty Roza Vetrov sen sijaan kasvattaa vielä raakileitaan, eikä kypsymistä ole odoteltavissa lähipäivinä. Sen hedelmät ovat litteitä ja leveydeltään Russkayaakin suurempia, mutta tuskin painoltaan, vaikka senkin pitäisi isoimmillaan yli puolikiloiseksi kasvaa. Näitä on alkanut ilmestyä vasta viime viikkoina.

Syy saattaa olla lannoituksessa. Tämän tomaattilajikkeen lehdet ovat menneet oudosti kouruksi. Samantapaista vauriota on Chilitunari raportoinut blogissaan. Tuollaista oiretta on vain tässä yhdessä tomaatissa, vaikka ne kasvavat vierekkäin. Epäilisin kanakakkaa, jota annoin alkuvaiheessa. Latvaosassa on jo terveitä lehtiä. Normaalisti liikalannoituksen lähinnä kait typen seurauksena lehdet rullaavat aivan päinvastaisella tavalla, kärjestä kohti runkoa. Sellaista olen joskus edellisinä vuosina nähnyt.

Vettä siileille

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Tässä eräänä iltana myöhään siiliemo toi neljä pikkuista palleroa juomakupille. Tästä sain ajatuksen muistuttaa muitakin, että siileillä on kuivilla helteillä jano, ne eivät löydä luonnosta riittävästi vettä. Me laitoimme astian pihalle (kukkaruukun aluslautanen Chilitarvikkeesta) jo toukokuussa ja sillä on ollut käyttäjiä siitä asti.

Jos siis asut alueella, missä edes mahdollisesti majailee siilejä, anna niille nyt vettä. Ruokaakin tietysti voi antaa, mutta ei maitoa.

Incaa riittää

torstai 12. heinäkuuta 2018

Kaikki sujuu kuten ennen, chilit ja tomaatit kasvavat. En ole keksinyt varsinaista raportoitavaa. Tänään, parvekkeella nojatuolissa istuskellessani katseeni kiintyi Incaan. Niitä on syötykin jo äitienpäivästä lähtien, mutta näkyy noita kypsyvän hyvään tahtiin.


Inca Red Drop (C. baccatum) on yksi suosikkichileistäni. Se ei ole juuri kasvanut korkeutta tai edes leveyttä toukokuisesta blogimerkinnästä, mutta tihentynyt se on, oksia risteilee joka suuntaan. Käänsin sen pari viikkoa sitten ympäri ja tässä on kesäkuussa ulos valoon kasvanut puoli nyt parvekkeen sisäosaan päin.

Cajamarca, komea kuten aina

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Cajamarca (C. chinense) on perulainen perinnechili, espanjalaisten konkistadorien intiaaneille tekemän petoksen ja verilöylyn muistopaikkakunnan mukaan nimetty. Se kasvaa kauniiksi tukevaoksaiseksi puuksi ja pysyy suhteellisen pienenä ainakin tällaisessa kolmen litran ruukussa.

Cajamarcassa on hyvin monen värisiä raakileita ja se kypsyy punaiseksi. Tuolla toisella puolen puuta on melkein valkoisia, ruskeita ja sinertäviä chilejä. Vaikka se on chinense, se ei ole kovin tulinen. Noita voi laittaa useammankin ruokaan, mutta yhdestäkin saa jo makua.

Lisää väriä ruutuun. Amppelitomaatti Tumbling Tom Yellowista on saatu satoa jo kuukauden verran, mutta pieniä määriä kerrallaan. Nyt niitä näyttää kypsyvän isommalla joukolla. Valtavassa pöheikössä raakileita on sadoittain. Tuota pitää kastella aurinkoisina päivinä ainakin kahdesti päivässä.



Päivitystahti näköjään hidastuu, mutta kaikki sujuu kuten ennen ja olen nämä jutut mielestäni  jo aikaisemminkin kirjoittanut, vaan saattaahan täällä olla uusiakin lukijoita. Ja itsellenihän minä tätä kirjoittelen, muistiinpanoiksi kasvatusrintamalta. Tänä vuonna on vain tuttuja lajikkeita + 3 uutta Jewen perulaista rocotoa. Chilejä on paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Nyt mahtuvat ihmisetkin parvekkeelle.

Montufar menestyy - ulos totuttelu onnistui

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Reilu kuukausi sitten kerroin chilien totuttelusta UV-säteilyyn pitämällä niitä puiden ja pensaiden varjossa suurimman osan päivää. Esimerkkinä oli Rocoto Montufar (C. pubescens). Nyt kirjaan omiin muistiinpanoihini (eli tälle blogille), että totutus sujui hyvin, lehtiä ei palanut ja chili voi hyvin.

Kun tiheän kasvuston oksia kääntelee, alta paljastuu runsaasti eri kokoisia raakileita. Päälle päin näkyy lähinnä kukkia ja runsaasti uutta kasvua ylös ja sivuille. Tämä viihtyy ulkona, mutta siellä ei vain ole hyviä ripustuspaikkoja amppeliruukulle.

Kokokuvaa Montufarista en nyt laita, sillä vihreä chili vihreällä taustalla on sellainen piilokuva, että säästän sinut siltä. Ei se kuukaudessa hirveästi ole muuttunut.

Kylmä pohjoistuuli on myrkkyä

tiistai 5. kesäkuuta 2018


Toukokuussa vein kuistille itäpäätyyn kukkalaatikon, jossa päissä ovat Omnicolorit, keskellä Bolivian Rainbow. Mullan pinnalle pitää vielä istuttaa sinisiä kukkia, vaikka Lobelioita. Isompi Omnicolor on jo kypsyttänytkin muutaman chilin ja niitä on syöty myös keltaisena. Oikean pään pienempi vasta aloittelee kukintaa. Kylmiä öitä nuo ovat kestäneet, mutta nyt kun siihen yhdistyi hyytävä tuuli, se oli pienimmälle liikaa.

Vanhemmissa chileissä on paksummat lehdet ja ne tuntuvat kestävän erilaisia säitä.

Oikean päädyn nuorimmainen, vähän myöhemmin  idätetty Omnicolor (C. baccatum) kesti kyllä toukokuun lämpimällä kaudella muutaman asteen yölämpötiloja, mutta viime yön kuudessa plusasteessa ja voimakkaassa pohjoistuulessa, joka osuu suoraan tuohon kuistille, se alkoi riiputtaa lehtiään. Itse asiassa aamulla koko kasvi nuokkui, vaikka oli hyvin kasteltu. Kun kaikki oksat eivät vielä iltapäivälläkään olleet ryhdistäytyneet, otin kameran ja kuvasin tapahtuman.

No, ensi yöksi sitten ennustetaan hallaa lähes koko maahan. Onkohan aamulla mitään jäljellä? Maahan istutetut tomaatit ja kurpitsat ovat joka tapauksessa luonnon armoilla. Tuon laatikon voisi nostaa sisään, mutta en taida viitsiä. Tulee, mitä tulee.

Kypsää toukokuussa

maanantai 28. toukokuuta 2018


😎😆😇😀😃


"Yleisön pyynnöstä" hiukan informaatiotakin, eikä pelkkiä hymiöitä.
Kun ajoissa lähtee liikkeelle, pääsee ajoissa perillekin. Tuo pätee tähänkin tapaukseen. Tomaatti on venäläinen Boney-MM F1, jota Seemnemaailma kehui silloin, kun sitä vielä oli sen valikoimissa: "Huippunopeasti kasvava (80-85 vrk. itämisestä hedelmiin)".  Ei se ihan toteutunut, muutama päivä enemmän meni, mutta kasvuolosuhteet eivät olleet optimaaliset.

Laitoin siemenet itämään tavallista aikaisemmin 7. helmikuuta, kun ne olivat niin vanhoja siemeniä. Hitaasti itivät ja taimelle ne tulivat vasta 18.2. Tästä noin kuukauden päästä parhaat pääsivät maitopurkkeihin, joissa havaittiin ensimmäinen kukka 8.4. Silloin ne jo olivat parvekkeella selviämässä pakkasöistä lämpöpuhaltimen avulla. Isompaan ruukkuun nuo pääsivät vasta 21.4. ja parvekkeen epätasaiset olot jatkuivat. Toukokuussa sitten oli vihdoin lämmintä. En kyllä muista isosta tomaatista näin varhain saamaani satoa. Talvehtineista amppelitomaateista toki on tullut varhain keväällä keltaisia Tumbling Tomeja.

Tarkat päivämäärät eivät kerro hyvästä muististani tai edes muistiinpanojen teosta, vaan kaivoin ne valokuvien kuvaustiedoista. Digikuvat säilyttävät kaikenlaista tietoa, kunhan kuvat vain ensin löytää.

Hyvä hoito kannattaa

perjantai 25. toukokuuta 2018

Otsikko pitää tietysti paikkansa chileilläkin, mutta nyt sattui koskettava esimerkki tomaattien hoidosta ja hoitamatta jättämisestä.

BoneyMM on varhainen tomaattilajike, jonka varataimet tässä makaavat pöydällä.

Niitä tuli 4 taimelle helmikuun loppupuolella ja istutin ne aluksi tähän taimiruukkuun kukin omaan kulmaansa. Maaliskuussa siirsin siitä kaksi maitopurkkeihin ja huhtikuussa isoihin ruukkuihin ja parvekkeelle. Nuo varataimet jäivät taimiruukkunsa pohjalle, missä oli vain sormenpaksuudelta multaa. Kastelin niitä tarvittaessa, vaikka varataimien tarvetta ei ilmeisesti enää ollutkaan. Toista viikkoa sitten revin ne erikseen ja istutin ulos kukkapenkkiin. Tänään niissä on ensimmäiset kukat.

Pystyyn tuettunakin nuo ovat niin surkea näky, että laitetaan mieluummin niiden hoidettujen kuva:

Vähän yli kolmen kuukauden ikäiset pensastomaatit ovat nyt 60-70 cm korkeita ja pysyisivät vielä pystyssä itsekseen. Tukikepit ovat tomaattiterttujen painamia oksia varten valmiina. Hedelmien paino on joskus taittanut oksia.

Totta se on, isoin tomaatti jo alkaa vaihtaa väriä. Ehkä toukokuussa vielä saadaan kypsää. Hyvä hoito tosiaan kannattaa.

Heikosti talvehtinut Habanero

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Viime kesän vähän muiden takana kasvanut, varjoon jäänyt Habanero (se alkuperäinen oranssi) sai jäädä alakerran viileään varastohuoneeseen ikkunalaudalle talvehtimaan. Pimeimmän ajan siellä oli myös ledivaloa 50-100W muutamalle chilille yhteisesti. Nyt otin sen esiin ja aloin vaihtaa multaa. Hassusti siinä kävi.

Kun nostin kasvia ruukustaan (varovasti ja ensin reunoilta irrotellen) käteen jäikin vain tuollainen pieni juuristo ja kaksi kolmasosaa mullasta jäi ruukun pohjalle. Chilillä on leveyttä metri ja korkeutta kolmekymmentä senttiä. Habanerotkin menevät tuon mallisiksi kun ne tulevat useamman vuoden ikään.

Juuripaakku on reilun nyrkin kokoinen, mutta on siinä terveen näköisiä juuria. Ilmeisesti mitään paksumpaa juurta ei katkennut, niitä vain oli noin vähän. Tämä olikin kuivunut kovin herkästi, vaikka ruukku tuntui painavalta. Jostakin syystä juuret eivät hakeutuneet pohjalle, vaikka siellä oli märkää multaa. Ehkä se oli huonoa multaa. No, nyt Habanero saa totutella pieneen amppeliin ja kookoskuituun, jospa se siihen juurtuisi.

Kun kurkkasin oksien alle, sieltä paljastui, että Habanero on kukkinut jo talvella ja huonoissa kasvuoloissa kehittänyt pieniä raakileita, jotka ovat ehtineet jo kypsyäkin. Kokemuksesta tiedän, että noissakin on makua ihan mukavasti. Kukkia on edelleen, jospa nyt kesäinen lämpö ja luonnonvalo auttaisivat hedelmien koon kasvattamisessa. Kunhan se saa juuriston kuntoon.

Kypsää pukkaa toukokuun helteillä

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Tämä kaunotar ei taida johtua lämpöaallosta, sillä Inca Red Drop (C. baccatum) kypsyi sisätiloissa ledispottien alla. Sen raakileiden ilmestymisajasta ei ole merkintää, mutta vajaat puolitoista kuukautta sitten se pääsi pikkuisesta taimiruukustaan vähän isompaan ja silloin siinä oli kukkia. Muistan aikaisemmilta vuosilta, että tuo saattaa kypsyä kuukaudessakin - ja vihreänäkin se on ihan käyttökelpoista. Täysin kypsänä väri on tummemman punainen.

Kuten tavallista, Inca on tasapainoinen, hyvän muotoinen puu, joka seisoo tukematta. Se on nyt 60 cm sekä korkea että leveä. Lehdet alhaalta rungosta ovat tippuneet. Tästä eteenpäin se todennäköisesti vain tuuheutuu latvuksesta. Kukkia ja eri kokoisia raakileita on paljon. Tuon sato on jatkuvaa, syksyyn asti tulee uutta satoa, ellen pahasti tyri hoidon kanssa.

Tämä piti saada kuvatuksi kiireesti juuri tänään, sillä ensimmäiset kypsät tarvittiin äitienpäivälohen mausteeksi.