Eipä ollut chiliaidan kesä tämäkään

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Kesät ovat erilaisia ja Suomessa usein kylmiä ja sateisia. Muutaman kerran olen saanut ulkona terassin reunuskasveina kasvaneista chileistä ihan mukavan aidan ja sadonkin. Nyt aita ei kasvanut mainittavasti, joten kesäkuista kokokuvaa parempaa ei ole tarjolla, tyydytään lähikuviin harvasta aidasta. Kaikki kasvit ovat edelliskesäisiä, talvehtineita ja olivat keväällä jo reilun kokoisia.

Eilen "hyvän sään aikana" kävin kuvaamassa tämänhetkisen tilanteen. Todella yllättäen parhaan sadon tarjoaa Trinidad Scorpion Cardi, chinense, jonka alkukesän sato on pienikokoista, mutta syksymmällä kokokin kasvoi.

Yläkuva on aidan eteläpuolelta, missä on eniten kypsiä, mutta pohjoispuolella on isoimmat ja ainoat todellisen Scorpparin näköiset. Kyllä noista pienemmistäkin riittää pitkäksi aikaa tulista maustetta.


Baccatum Starfish on keväästä asti kasvatellut pikkuisia hedelmiä ja sekin on saanut kokoa vasta elokuusta lähtien.

 Aji Amarillo (C. baccatum) oli keväällä pitkä- ja hento-oksainen. Niistä luiruista ei ollut apua, mutta uusia oksia ja uusia kukkia kasvoi. Tuo on toistaiseksi ainoa kypsä, joten kovin onnistuneena ei kautta voi pitää. Raakileita on kyllä, mutta taitaa kylmä yllättää ennen kuin sato kypsyy.

Laitimmaisena, vähän katajapensaan varjossa kesää vietti jo toista kertaa Ulupica Large (C. cardenasii), ei siis uudempi XL-risteytys. Muutamia pikku marjoja on kehittynyt, mutta eivät ole ehtineet kypsyä. Tälle tuli syksy jo elokuussa, lehdet muuttuivat keltaisiksi ja on niitä joku syönytkin. Suomen kesä ei oikein riitä tropiikin kasveille.

Nyt en taida viedä näitä sisään kypsymään, sillä siinä tulee aina eteen tuholaisongelma. Lämpimään ja kuivaan ilmaan vietynä ilmestyy kaikenlaisia pöpöjä, jotka eivät ulkona haittaa.

Kukkia kahden vuosikymmenen välein

lauantai 17. syyskuuta 2016

Eilen alakerran varastohuonetta  siivotessa kiinnittyi huomio nurkassa kyhjöttävän pylväskaktuksen kylkeen.

Kukkanuppuhan siinä on.

Kukka aukeaa vasta illan pimentyessä.

Tämä kaktus on kohta viisikymmenvuotias. Kylvin niitä nuoruudessani, muistaakseni 1968 kaktus-mix pussista ja yhdestä kasvoi komea pylväs. Se kasvoi lopulta kattoon ja oli kolmihaaraisena mahdoton muuttaa, joten siitä lähti vain tynkä mukaan ja pari metriä kaktusta kompostiin. Silloin komeimmillaan se kukki muutaman kerran ja vain yhden yön kerrallaan.

Pari muuttoa myöhemmin se on kasvanut taas melkein miehen mittoihin, mutta on unohtunut varaston ikkunan pieleen rojujen joukkoon. Muistaakseni sitä on kasteltu viimeksi toukokuussa ja nyt pari viikkoa sitten aimo lorauksella. Siitähän tuo innostui taas kukkimaan. Edelliset kukat nähtiin 1990-luvun alkupuolella. Alkoi olla jo aika kun kuiva kausikin päättyi sopivasti.

Vaan komea on kukka. Täysin auenneena se on pienen lautasen kokoinen. Tämä ei tuoksu eikä haise ainakaan ihmisen nenään, mutta hyönteisillehän nuo on tarkoitettu. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, näitä voi tulla lisää. Pitäisiköhän tuota jo ravitakin jotenkin? Multaa ei ole vaihdettu ehkä vuosikymmeneen, eikä lannoitettakaan annettu. Kaktukset ovat selviytyjiä.

Kuokkalan punaluumu pursuaa hedelmiä

maanantai 12. syyskuuta 2016

Vuosituhannen alussa istutettu pienikokoinen luumupuu "Kuokkalan punaluumu" on yhdessä putoilevien omenien ja kypsyvien kurpitsoiden kanssa aiheuttanut sen, että chilipäivitykset tältä sivustolta ovat harventuneet.

Puu ei tosiaan iästään huolimatta ole iso, melkein yletyn yläoksille; pienen jakkaran kanssa hyvin. Tuo on ihmeluumu, runsas sato on melkein vuosittainen "ongelma". Kaikkea ei jaksa syödä ja luumureseptit ovat harvassa. Hyvää hilloahan siitä tulee, kun käyttää sokeria, samoin piirakoita, mutta vasta tänä syksynä keksin, että sitä voi käyttää myös suolaisissa ruoissa. Luumun puolikkaat sopivat patoihin ja vaikka pihvien päälle uunissa. Uusi tuttavuus olivat myös "voissa paistetut luumut", joita voi käyttää liharuokien lisukkeena tai hieman sokeroituna jäätelön kanssa.

Punainen tämä "punaluumu" on vähän ennen kypsymistään. Täysin kypsänä se muuttuu siniseksi ja irtoaa käteen kun sitä vähän koskettaa. Silloin myös kivet on helppo poistaa, ne suorastaan putoavat pois, kun luumun halkaisee.

Onko sademetsässä mustavalkoista?

perjantai 2. syyskuuta 2016

Rain Forest (C. baccatum)

Fatalliin myymä Rain Forest (niitä on muitakin markkinoilla) eli sademetsä väripilkkuna mustavalkoisessa kuvassa. Piti tuollaistakin kokeilla, kun satuin lukemaan "uuden" kamerani käyttöohjetta kerrankin alkusivuja pidemmälle. Näissähän on kaikenlaisia efektejä, joita en ollut toistaiseksi vilkaissutkaan. Värejä voi liioitella, vähentää, tehdä rusehtavaksi tai mustavalkoiseksi ja myös valita yhden värin, joka jätetään. Minua ei tuollainen kikkailu ollut kiinnostanut, mutta kokeiluhan vaikuttaa mukavalta, korostaa pääaihetta. (On ne lehdet oikeasti vihreitä.)

Tämä Rain Forest on hyvä, maukas chili, baccatumien aatelia. Poltteen määrä riippuu jonkin verran siitä, ottaako siemenkiinnikkeet mukaan vai ei. Minä otan, mutta aloittelija voi veistää ne pois.

Daavid ja Goljat

tiistai 30. elokuuta 2016

 Leikkuulaudalla kaksi chiliä, kumpi on vahvempi?    

Pimiento de Padron on vain keskikokoinen, noin 9 cm, Peruvian White Habanero alle kolmisenttinen.


Perun valkoinen on tämän kesän ollut meidän suosikkimausteemme. Pieneksi siivutettuna siitä tarttuu maku pannulla tai padassa helposti. 

Voimakkuuskisa on aivan selkeä. Pienempi voittaa kaikin tuomariäänin. Yksi perulainen valkoinen maustaa yhden hengen annoksen ihan mukavasti, Padron jää vähän vaisuksi. Sitä pitää olla paljon.


Tumbler yllätti myönteisesti

maanantai 22. elokuuta 2016

Amppelitomaatti Tumbler ei ole ollut suosikkejani, maku ei vain yllä parempien lajikkeiden tasolle. Valtavaksi kasvaneen viherpehkon siirsin heinäkuun alussa parvekkeelta itäpäädyn viimaiselle ja viileälle kuistille tuulissa pyörimään.

Sielläkin pikku tomaatit kypsyvät joukolla, mutta ovat vihreiden lehtien ja uusien raakileiden peitossa niin, että poimiminen on vaikeaa. Toisella kädellä pitää poistaa oksia edestä, että pääsee noihin käsiksi.

Maku ei ole hivelevä, mutta menettelee. Koin kuitenkin aikamoisen yllätyksen, kun lisäsin noita halkaistuna reilulla kädellä paistinpannulle jauheliha-sieni-sipuli seokseen. Kypsänä Tumblerit ovatkin herkkua, maistuvat ihan hyvältä italialaiselta tomaattimurskalta, oli tyypillinen arviointi.

Noinhan se on chileilläkin, pitää vain löytää sopiva ruoka, valmistustapa ja annostelu.

Tämän kesän perusmauste on ollut Indian PC-1, joka on osoittautunut erittäin satoisaksi pieneksi puuksi sen jälkeen kun se sai aimo annoksen Epsom-suolaa pari kuukautta sitten.

 Näitä syödään pääasiassa vihreänä, mutta kun niitä kypsyy ripeään tahtiin, on siirrytty punaisiin. Tuohon tomaattipannuun kuitenkin tein yhdistelmän. Saman verran PC-1:tä ja Peruvian White Habaneroa pieneksi silputtuna antaa mukavan säväyksen. Kahdelle hengelle yksi kumpaakin maistuu, kaksi jo hieman polttelee.

Peruvian White Habanero (C. chinense) hitusen luonnollista isommassa koossa.

Syksyyn pitäisi jo varautua

perjantai 19. elokuuta 2016

Lähes jokasyksyinen aiheeni on ollut leikata oksien päistä pois kaikki kukat ja pienet raakileetkin ensimmäisen reilun kokoisen raakileen takaa. Eivät ne kuitenkaan ehdi kypsyä ennen pakkasia. Nopeimmillakin chileillä menee kuukausi, monilla kaksikin kukasta kypsään.

Tässä Peruvian White Habanero saa syysleikkauksen. Se on hidas kypsyjä, joten pienet raakileetkin saavat kyytiä.

Tilanne on hieman toinen, jos syyskautta voi pidentää lämmittämällä, mutta säiden armoilla olevien olisi tämä jo pitänyt tehdä. Samoin typpilannoituksen lopettaminen kannattaa tehdä jo elokuun alkupuolella. Turha nyt enää on lehtiä ja uusia oksia kasvatella. Erityisiä syyslannoitteita on ja ne auttavat vähän kypsymisessä, mutta pelkkä vesikin käy.

Juha Pihlajamäellä on Chilinkasvatusta-blogissaan lisää syysohjeita mm alalehtien leikkauksesta. Lukekaa se Juhan blogista.

Aji Fantasy Sparkly White - milloin tuo kypsyy?

torstai 11. elokuuta 2016

Aji Fantasy on Fatalliin jalostamia lajikkeita ja Sparkly White sen viimeisin villitys, valkoinen baccatum.


Valokuvaus on valolla piirtämistä ja tässä tuli vaikea rasti eteen. Oikeassa laidassa näkyy valkoiseksi maalattu pylväs, joka kuitenkin on aivan vihreä, kun sitä peittävät chilien lehdet tiiviinä verhona. Tässä pusikossa myös Aji Fantasy näyttää kuvassa vihreältä.


Lightroom ohjelmassa valkoisen saa helposti korjattua, mutta samalla varjopuoli pylväästä muuttuu sinipunaiseksi; kun yhtä korjaa, toinen kärsii. Tuo lienee kuitenkin chilin luonnollinen väri, aivan aavistuksen kellertävä.

Nyt en vain osaa päätellä, milloin se on kypsä. Ensimmäiset raakileet ilmestyivät jo kaksi kuukautta sitten - valkoisena - ja nyt niiden pitäisi kyllä jo kypsyä. Väri ei ole muuttunut, eivätkä ne ole vielä pehmenneetkään. Maistellut toki olen: mieto salaattichili, aika tyypillinen baccatum, ihan hyvä, mutta ei mitenkään mieleenpainuva. Väriä tietysti pitää käyttää hyväksi ruoanlaitossa, niin sen ainutlaatuisuus tulee esiin.

Nagykúti - turha Alma-kopio?

torstai 4. elokuuta 2016

Nagykúti (C. annuum)

Muutaman vuoden on erityisesti saksalaisilla chilisivustoilla esiintynyt aivan Alma-paprikan näköistä kummallisen nimistä uutta lajiketta. Tänä vuonna päätin tuota vertailla, kun kurpitsan siemeniä ostaessani törmäsin Nagykútiin taas kerran.

Kasvatin vanhaa suosikkiani Almaa ja tuota uutuutta rinnakkain ja nyt niissä molemmissa on kypsää. Alma kyllä oli nopeampi. Nagykúti tuossa kuvassa on revitty toiselta ikkunalta tiiviistä kasvustosta ja sen lehdet eivät vielä ole tottuneet vapauteen. Oksat tarvitsevat tukea, pallukat ovat isoja, suurin on hieman normaalia Almaa isompi. Unkarin kielessä Nagy merkitseekin isoa ja koko ja säilytyksen kestävyys on ollut jalostuksen tarkoituskin, vihjaa unkarilainen sivusto.

Nyt saatan syyllistyä ennenaikaiseen arviointiin, kun ensimmäisen kypsän perusteella tuon tuomitsen, sillä "ensimmäisen podin syndrooma" on tunnettu chilipiireissä. Usein ensimmäinen kypsä on eri makuinen ja muotoinenkin kuin myöhempi sato. Monet siemenmyyjät ovat Nagyn luokitelleet tulettomaksi ja se tuntuu pitävän kutinsa. Rakenne on aivan Almaa, siemeniä on paljon ja tämän "tomaatti-paprikan" saa helposti koverrettua täytettäväksi ja uuniin tai grilliin.

Minusta mausta puuttuu jotakin, kun tätä Alman kanssa vuorotellen maistelen. Alma on makeampi, voimakkaammin paprikan-makuinen ja siinä on pieni, mukava chilin polte, kun jättää vähän vaaleita osia siemeniä poistaessaan. Nagykúti jää joka asiassa niukasti toiseksi, hieman valjuksi. Kenties puoli senttiä isompi koko ja parempi säilyvyys kaupassa ja kuljetuksissa ei paina minulla mitään. Turha tuote, vaikkakin varmaan hitti vihannestiskeillä.

Minä pysyn vanhassa kunnon Almassa. Niitäkin on erilaisia kantoja liikkeellä, myös aivan tulettomia, minulle taisi osua maukkaampi versio. Tuolla on edustuskuva siitä ja kooste Alma-kirjoituksistani. Niitä on paljon.

Aji Cristal on ilopilleri

tiistai 2. elokuuta 2016

Tänään ihan vain väri-iloa chilikuvassa, kun aurinko osui niin sopivasti.

Aji Cristal (C. baccatum)

Tämä parvekkeen paraatipaikalla kasvava maukas chili on viihtynyt hyvin kolmen litran ruukussaan, joka on puoliksi upotettu isoon ruukkuun ja juuret pääsevät sinne helposti. Näitä on syöty paljon. Sinappisillissä uusien perunoiden kaverina ja mehulingon vihermehussa ovat viimeisimpiä löytöjä. Chilijuusto on aina varma valinta.

Tomaatit kypsyvät heinäkuun viimeisellä viikolla

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Tomaatit ulkokasvatuksessa Tampereen leveysasteilla tuntuvat noudattavan vuodesta toiseen aika tarkasti samaa aikataulua, kukinta toukokuun loppupäivinä ja kypsää heinäkuun viimeisinä päivinä. Liki kaksi kuukautta niillä menee kehittymiseen kukista kypsäksi. Pieniä kirsikkatomaatteja toki on saatu ulkoa jo kolme viikkoa ja parvekkeelta juhannuksesta lähtien varhaistomaattia. Kasvihuone nopeuttaisi hommaa, kun lämpöä olisi enemmän ja taimet uskaltaisi istuttaa aikaisemmin.

Tomaattipenkki neljälle tomaatille on ahtaalla viiniköynnöksen ja omenapuun välissä rinteen terassointiseinää vasten. Istutin joka toiseksi matalan pensastomaatin, niin saavat hiukan enemmän tilaa. Lisää tomaatteja on talon eteläseinustalla.

Ensimmäisenä kypsyi tänä vuonna keltainen Golden Sunrise (yläkuvassa vasemmalla), mutta Sibiria (keskellä) paljastaa myös kypsiä, kun lehtiä raottaa. Keltaisia on poimittu tämän viikon alusta, Sibiriaa vasta nyt ja Mano tulee muutaman päivän perässä. Sungold kirsikkatomaatista saadaan päivittäin pientä satoa.

Ulupica kiinnostaa perhosiakin

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Chiliaitani Ulupica Large (C. cardenasii) kukkii innokkaasti ja tänään huomasin sen kiinnostavan myös perhosia. Lanttuperhonen kierteli kukasta kukkaan. Tietenkään minulla ei ollut kameraa mukana, joten saat tyytyä aikaisempaan otokseen leppäkertusta:


Ulupica on vähintäänkin puolivilli ja siinä on mukana tuoksu. Se ehkä houkutteli perhosta, joka liihotteli kyllä baccatumien ja chinensien lomitse, mutta ei niistä kiinnostunut. Sama Ulupica oli myös viime kesän ulkona ja tuotti vasta syksyllä marjoja.

Leppäkertut pitänevät kirvat loitolla.

Cabai Burung Ungu toipuu vähitellen

torstai 21. heinäkuuta 2016

Kesäkuun alkupuolella havaitsin tuon chilin lehtien kellastuvan voimakkaasti lehtiruotien välistä. Sellainen tulkitaan yleisesti magnesiumin puutteeksi. Alkajaisiksi annoin sille puutarhakalkkia, jossa on reilusti magnesiumia. Käpristyvät lehdet oikenivat silläkin. Loppukuusta vaihdoin sen isompaan ruukkuun ja lisäsin lusikallisen Epsom-suolaa mullan pinnalle. Nyt näyttää siltä, että uusi kasvu on täysin tervettä ja alempana kellastuneet lehdetkin näyttävät saavan vihreyttään takaisin.


Tuo on oletettavasti sama lehti, jonka kuvasin 8.6. alta päin. Silloin se oli huomattavasti keltaisempi. Eli kärsineetkin lehdet voivat korjaantua. Aivan alimmat lehdet kyllä kellastuvat kokonaan ja putoavat pois, mutta se on normaalia kasvua.

Latvassa onkin sitten aivan toinen meininki. Kukkia pukkaa runsaasti ja harvakseltaan niistä kehittyy hauskan värisiä raakileita. Ei tämä malesialainen magnesiumin puutteeseen kuollut.

Cabai Burung Ungu (C. frutescens)


Ulupica XL on kaunis koristekasvi

torstai 14. heinäkuuta 2016

Nyt on hyvin vaikeaa saada yksittäisistä chileistä kokokuvaa, kun kaikki paikat ovat täynnä vihreää ja ulkona tuulee kovaa. Joka tapauksessa keväällä jo ensimmäisen satonsa tehnyt Ulupica Xtra Large F3 on osoittautunut kauniiksi kukkivaksi kasviksi, joka vielä tuoksuukin vienosti. Oikealla ylhäällä oleva vihreys ei ole tästä pallomaisesta kaunottaresta. Edellinen sukupolvi F2 kasvoi viime kesänä kattoon asti, tämä on täysin toista lajia.

Kukinta myös onnistuu, oksilla on runsaasti pieniä "omppoja". Kasvia käännellessäni huomasin, että raakileita on vähemmän lasin puolella, eli ne eivät ilmeisesti tarvitse niin paljon valoa. Tuon voisi varmaan siirtää auringon suhteen vähän syrjäisempään paikkaan.

F4 sukupolvi keväisistä siemenistä jo kasvaa olohuoneen ikkunalla. Parhaassa tapauksessa näistäkin saadaan satoa vielä syksyllä.

Kesäkurpitsa tarvitsee enemmän valoa kuin lämpöä

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Kesäkurpitsat kasvavat tänä vuonna hyvin jopa meidän kuivassa hiekkarinteessämme. Onhan niillä tietysti pussista multaa istutuskuopassa ja kanakakkaa ja kalkkia, mutta kastelua eivät ole tarvinneet. Tämän kylmän viikon alussa alkoi kukinta onnistua ja kimalaisetkin ehtivät käydä aamutuimaan ennen päivittäisiä sateita. Niissä on nyt jo vaaksan mittaisia, kohta syötäviä kurpitsoita. Näitä on eri lajikkeita ja eri värejä, kaikki samassa vaiheessa. Tämä on Bush Baby. Taimelle tulosta on kaksi kuukautta, kurpitsat ovat ripeitä.

Tässä sitten "todiste" valon puutteesta. Jätin yhden parvekkeelle seinän viereen itäpuolelle. Tuohon osuu hiukan aamuaurinkoa ennen kymmentä, mutta päivällä se ei yllä peräseinälle asti. Tässä Gold Rushissa ei ole kuin pitkävartisia poikakukkia, joista ei kurpitsaa kasva. Aivan pieniä alkuja siellä on sellaisiakin, joissa kukkanupun takana on pikku kurpitsa, eli tyttökukkiakin on tulossa joskus, mutta paljon myöhemmin kuin ulkona. Lehtiä tässä kyllä on enemmän kuin ulkona. Onhan se komea viherkasvi noinkin.

Tumbler on möhkö

Amppelitomaatti Tumbler on kuvattu jo viikko sitten, kun siirsin sen Aji Cristalin edestä jakkaralle, jotta sain kokokuvan Cristalista. Nyt se on vielä isompi ja kypsiäkin löytyy. Tuossa se täyttää neliömetrin tai puoli kuutiota ja vaatii reippaasti kastelua kaksikin kertaa päivässä, jos paistaa. Ikää sillä on kohta neljä kuukautta, maaliskuun alkupuolella tuo tuli taimelle.

Tumblerin hylkäsin jo 2007 kun valitsin amppeliini Tumbling Tomin, enkä ole valintaani katunut, enkä kadu vieläkään. Paljonhan tuohon möhkälemäiseen amppeliin mahtuu tomaatteja, mutta ne kätkeytyvät oksiston sisään, eikä makukokemuskaan vedä vertoja edes varhaistomaatti Boney-MM:lle. Luultavasti en jatkossa kasvattele Tumbleria, ellei ihmeitä tapahdu kesän aikana.

Omaa tomaattiakin syödään jo

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Tämä unohtui taas kuvata ajoissa. Noita on syöty jo pari viikkoa, tosin vain muutama päivittäin.

Seemnemaailmasta hankittu venäläinen tomaatti Boney-MM parvekkeella. 

Kuuden litran ruukussakin tämä matala varhaistomaatti kasvattelee ihan mukavaa satoa. Pieniähän nuo ovat kaupan vakiotomaatteihin verrattuna, mutta maku on ylivertainen. Ei tee mieli ainakaan hollantilaista, eikä kyllä kotimaistakaan aivan heti näiden maistamisen jälkeen. Aikaisemmilta vuosilta muistan, että arvioin tämän ulkokasvatuksessa vielä selvästi maukkaammaksi. Nyt mennään kuitenkin parvekekasvatuksilla toistaiseksi.

Cristal on kohta katossa

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Aji Cristal (C. baccatum) on makusuosikkejani, vaikka viime vuosina sen kasvatus on ollut sivuosassa. Nyt se sai toukokuun lopulla parvekkeen parhaan paikan ja on siitä kiittänyt ripeällä kasvulla ja runsaalla sadolla. Kuvaa varten jouduin raivaamaan pois edestä amppelitomaatin ja sivulta pari baccatumia. Vielä ne sai erilleen ja Cristalin näkyviin.

Raakileita roikkuu alaoksat täynnä ja ylempänä hieman pienempiä, niitäkin runsaasti. Keskeltä kuvaa bongasin hämähäkinverkon. Piti oikein käydä tarkistamassa, että se tosiaan on hämähäkin, eikä esimerkiksi vihannespunkin. Kyllä siellä hämähäkki asusteli ja se varmaan pitää ripsiäiset ja muut pienet lentävät kurissa.

Malesialainen kookoskuidussa

maanantai 27. kesäkuuta 2016


Malesialainen chili Cabai Burung Ungu (C. frutescens) joutui ulos ruukustaan, kun vaihdoin sen isompaan. Pohjalla on pelkkää kookoskuitua ja siellä juuret ovat ruskeita, vaurioituneen näköisiä. Tuollainen voisi aiheuttaa ravinnepuutoksen lehdillä tai ainakin olla osasyy siihen. Keskikerroksessa on pääosin kookosta, johon ehkä sekoittelin vähän multaa. Siellä juuret ovat valkoisia ja terveen oloisia. Ne voivat tosin olla "lääkintätoimenpiteiden" seurausta ja sen jälkeen muodostuneet. Ylin, vino kerros on pelkkää multaa ja sieltä vasta muutama juuren pää pilkistää. Aivan pinnalla on ohut kerros kookosta siistimässä ruukkua.

Nyt se sai selvästi isomman ruukun, muutaman sentin multaa pohjalle ja sivuille, hiukan päällekin. Juuria en ryhtynyt katkomaan, vaan annoin paakun olla kokonaisena. Pohjan ruskeat juuret olisi kyllä voinut rapsia poiskin.


Chilin latvus on nyt tervehtynyt magnesiumpitoisen kalkin avulla. Ylimmät lehdet ovat normaaleja, alla näkyy vielä joku käpristynyt. Alaosan kellastuneet lehdet eivät ole korjaantuneet, vaikka lisäsin ruukun pinnalle viime viikolla Epsom-suolaakin.


Cabai Burung Ungun kukka on hyvin pieni. Useimmat ovat supussa, mutta tämäkin aukinainen on alle senttimetrin levyinen. Oli vaikea operaatio saada siitä makrolla lähikuva synkän pilvisenä päivänä. Terälehtien reunoissa on violettia väriä ja keskellä keltaista. Ei tämä siis mikään tyypillinen frutescens ole, pikemminkin muistuttaa koristeannuumia. Heteiden varret ovat kuitenkin lajille tyypilliseen tapaan violetit, vaikka eivät tässä kuvassa näykään.

Punaista juhannusmaustetta

torstai 23. kesäkuuta 2016


Ukkospilvien väliin mahtui aurinkoinen hetki ja käytin sen äkkiä kuvaukseen.
Cajamarca (C. chinense) kypsyttelee ensi satoaan ja samaan aikaan latva kasvaa ja uusia nuppuja muodostuu. Tämä on tammikuun puolivälissä taimelle tullut ja ensimmäiset kypsät nautittiin kesäkuun alussa. Alle kymmenen noita muodostui pikku puuhun, seuraava sato lienee isompi.

Cajamarca on mainio yleismauste, mutta erityissuosion se on meillä saanut kanansuikaleiden seuralaisena renkaiksi leikattuna. Salaattiin suosittelen pilkkomaan pienemmäksi.