Rocoto perataan tyhjäksi siemenistä ja niiden kiinnikkeistä, täytetään sopivalla aineella, laitetaan juustoraastetta väliin ja hattu takaisin päälle. Sitten uuniin ja kypsäksi. Tuo on perusperiaate. Täytteinä käytetään ainakin jauhelihaa, pekonia, juustoa, perunaa, sipulia, vihanneksia, yrttejä, pähkinöitä, riisiä, kanaa, kananmunaa ja tietysti marsua, inkkareiden lihakarjaa. Sitä ei meidän marketeistamme löydy. Täyteainekset kypsennetään erikseen ennen täyttöä ja niistä saisi tulla aika tiivis massa, niin syöminen on helpompaa.
Havaintojani näistä ensimmäisistä räpellyksistä:
Erittäin maukasta ja kaunista.
Sopii alkuruoaksi, mutta ehkä vielä paremmin lisukkeeksi jollekin peruna- riisi- tai leipäaterialle, sillä tottumattoman suu voi kaivata väliin miedompaa ainesta.
Perussa ne tekevät tästä myös makeita jälkiruokia. Se jäi kokeilematta.
Minulla oli väärä rocotolajike, turhan pieni pääruoaksi. Youtube-videoissa (3 min alusta) ne valitsevat torilta isoimmat, nyrkin kokoiset, joita lähtevät täyttämään. Suomen toreilta ei löydy ainuttakaan rocotoa, eikä nyt sattunut isompaa itsellä kasvamaan.
Monissa ohjeissa neuvotaan liottamaan perattuja rocotoja suolavedessä vuorokausi ja välillä vaihtamaan vesi ainakin kerran. Suosittelen kahtakin vaihtoa, jos näin tulisesta lajikkeesta tekee. Se nimittäin vähentää poltetta. Toinen tapa miedontaa rocotoa näyttää olevan sen kiehauttaminen vedessä ennen täyttämistä ja uuniin laittoa. Tässä ohjeessa esimerkiksi 6 isoa rocotoa kiehautetaan etikka-suolavedessä 3 kertaa, mutta täytteeseen pilkotaan sitten 1 tuore rocoto. Tuo menee jo hifistelyn puolelle, mutta kertoo, että paikallisetkin kaipaavat tulisuuteen lievennystä. Bolivialaiset kiehauttavat rocotonsa neljästi, ellei sitten satu pitämään poltteesta.
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.