Punolla ja Cuscolla syksyn viimeinen sadonkorjuu

Viimeisen sadon keräsin lokakuun alussa sisään tuoduista rocotoista. Osa ehti jo ylikypsyä ja putoili itsekseen lattialle. Nyt pensaat ovat tyhjiä ja yhden jo leikkelin matalaksikin. Näissä on paksuimmat rungot, mitä missään chilissä olen tavannut yhden kesän kasvattelun jälkeen. Bonchi ainesta kenties?
Tässä kuivurin ritilälle kuvaan koottuna punainen Rocoto Peru Puno Marki ja keltainen Rocoto Peru Cusco, Pepper-Kingin nimeämiä siis. Kumpiakin oli vielä toista kiloa. Isoimmat painavat 50g. Eiväthän nuo kerralla mahtuneet kuivuriin perattuna ja siivutettuna, vaan puolet jäi viileään odottelemaan vuoroaan. Luulisin jauhavani nuo erikseen, jotta punainen jauhe pysyy punaisena. Keltainen on tavallaan eksoottinen - ja tulinen.

Eipä nuo vielä vihon viimeiset rocotot olleet niistä ruukuista. Puuhiani tarkkaan seurannut saattaa muistaa, että toisessa ämpärissä kasvoi myös Rocoto Manzano Orange, joka ehti tuskin kukkimaan kesän kuluessa. Nyt siinä on muutamia melkein noiden Punojen kokoisia pisaranmallisia vihreitä oksilla loisteputkien himmeässä valossa. Ihmeitä saattaa tapahtua ja saan vielä siitäkin maistiaiset. Toinen myöhäisherännäinen on Rocoto Peru, joka alkoi kukkiakin vasta sisään päästyään. Viileässä varastohuoneessa se on kasvanut latvansa loisteputkien väliin ja yläoksilla on muutama pieni raakile. Hitaita nuo rocotot.