Joulupöytään tuoretta chiliä ja tomaattia omalta parvekkeelta

Laskin jo lämmittimen tehon lähes minimiin. Päivälämpötilat pitäisi ulkona pysyä plussalla jouluun asti ja yöt lämmittimen avustuksella. Sitten tulevat pakkaset ja komposti kutsuu kasvatuksiani. Joulun aikaan parveke toimii jääkaapin jatkeena.

Länsipäätyä hallitsee tomaattiamppeli Tumbling Tom, mutta muuallakin on vielä elämää.

Pahinta tässä syksyssä on ollut pimeys. Aurinkoa ei ole saatu viikkoihin muutamaa minuuttia enempää. Sumuista ja pilvistä on päivästä päivään.

Tomaatti Boney-MM makasi kuihtuneiden lehtien joukossa, mutta kyllä sielläkin on ihan syötävää.

Eteläpuolen chilit ovat jo aikamoista risukkoa ja kellastumassa. Itäpääty on jo kuivettunut.

Rocoto Peru näyttää selvinneen kylmästä ja pimeästä parhaiten, Cuzco Manzanon lehdet ovat jo kuihtuneet, mutta ihan syötävää se vielä on.

Fatalii Yellow on pahasti kylmettynyt ikkunaa vasten, mutta makua irtoaa siitäkin.

Tumbling Tomista olen kuitenkin erityisesti mielissäni. Se kypsyttelee edelleen uusia makupaloja. Jouluksi.

Padronia pyttipannuun, Cristalia sulatejuustoon

 

Arkiruokaan mausteita omalta parvekkeelta

Satokausi jatkuu joulukuullakin. Aurinkoakin saatiin vihdoin, yöllä pikku pakkasta.

Omaa tomaattia marraskuussa

 

Taas on lunta katoilla ja pakkasta mittarissa, mutta amppelitomaatti Tumbling Tom Yellow vain jatkaa satokauttaan. 

Ei siitä kourallisia ihan päivittäin ole saatu, mutta tuollaisia herkkuryppäitä siellä on eri puolilla amppelia edelleen. Ja kukkiakin on runsaasti. En toki usko, että niistä mitään kehittyisi tässä pimeydessä ja kylmyydessä, mutta kypsästä sadosta saamme sentään nauttia vielä jonkin aikaa. Yöllä oli ulkona -2,5, parvekkeen lasien suojassa +5° lämpöpuhaltimen avustuksella. Se on kyllä edelleen puoliteholla.

Amppelissa kypsää ja kukkia, ulkona lunta. Tumbling Tomin satokausi on ollut pitkä, vaikkakin hillitympi kuin aikaisempina vuosina. Se sai nyt hieman syrjäisemmän paikan, jossa on vähemmän auringonvaloa, kuin edelliskesien paraatipaikalla lasien kulmauksessa. 

Yllättävän pitkä on ollut myös varhaisen runkotomaatin Boney MM:n satokausi varhaisesta kesästä tänne syyskylmiin asti.

Omnicolor unohtui kuistille pakkaseen

 

Ruska ei ole vielä kovinkaan pitkällä lähimaastossa, mutta yöllä oli puoli astetta pakkasta ja naapuritalon katolla on aamulla lunta. 

Vanhan miehen päätösten tekeminen on hidasta ja niinpä kuistilla talon itäpäädyssä kasvit saivat olla paikoillaan, kunnes aamulla heräsin lumisiin näkymiin. Maassa sitä ei paljon ollut, mutta katoilla näkyi yön lämpötila. Kurkku kuihtui jo muutama viikko sitten, mutta chilit ovat jaksaneet tähän päivään asti.

Omnicolor (C. baccatum) on riippunut amppelissaan koko kesän tuolla itäpäädyssä. Siihen ei paljon aurinko osu ja se ei kevään jälkeen olekaan paljoa kasvanut, mutta kaunista ja maukasta satoa on riittänyt koko kesän ja näin pitkälle syksyyn saakka. Omnicolor on meillä kuistin koristeena korvannut petuniat ja krassit.

Omnicolor on värikäs ja siinä on edelleen kaiken värisiä chilejä ja kukkiakin löytyy. Nuo chilit säilyvät ainakin ulkona viileydessä hyvin pitkään, useita viikkoja kypsänäkin rypistymättä ja maistuvat kaikissa kehitysvaiheissa.

Aamun kylmyyteen herättyäni siirsin Omnicolorin sisätiloihin. Nyt odottelen jännittyneenä, miten se selviää, lotkahtavatko lehdet veteliksi tai putoilevat pois lähipäivinä. Jos se tuosta selviää, etsin sille paikan talveksi lämpimään.

Padron jatkaa hyvää satokauttaan

Pimiento de Padron (C. annuum)

Padron on tänä vuonna menestynyt erinomaisesti. Siitä on riittänyt poimittavaa ja osa on jopa jäänyt kuivumaan oksille. Noissa tosiaan on eroja tulisuudessa, mutta kaikki ovat käyttökelpoisia. Tavanomaiseen kastikkeeseen tai munakkaaseen paloittelen noita 3- 4 kpl ja se jo alkaa maistua, ei poltella. Tuossakin kuvassa ylälaidasta pilkistää Indian PC-1, josta sitten saadaan poltetta, jos sellaista kaipaa. Noiden oksat ovat kasvaneet lomittain niin, että niitä ei pysty kääntelemään.

Hoito on ollut samanlaista kuin edellisen postauksen rocotolla, kookoskuitua 6 litran ruukussa ja Biolan kastelulannoitetta kevään ja kesän, syksymmällä pelkkää vettä. 

Parvekkeella ei vielä ole tarvittu öisinkään lämmitystä, kelit ovat olleet suotuisat kasvatukseen.

Puu täynnä omenia?

Ei sentään. Rocoto Pico Mucho (C. Pubescens) osoittautui sangen satoisaksi minunkin menetelmilläni.

Ilta-aurinko paistoi niin mukavasti sivulta alhaalta, että se erotti amppelin takana kasvavista chinenseistä ja sai minut tarttumaan kameraan.

Rocoto on kasvanut keväästä lähtien lasitetulla parvekkeella 30 cm leveässä amppelissa kookoskuidussa ja on nauttinut Tarhurin (eli Biolanin) kastelulannoitetta aluksi melko säännöllisesti reilun millilitran litraan vettä. Elokuulle tullessa kuitenkin lopetin lannoituksen ja nyt on menty pelkällä vedellä. Kypsää on keräilty jo toista kuukautta. Niitä on tuolla toisella puolella vielä enemmän, mutta amppelia ei pysty enää kääntämään, kun siinä on niin pitkiä versoja, osa katossa kiinni.  

Pico Mucho on Jarin muutama vuosi sitten suoraan Perusta tuomia lajikkeita kuten myös Cuzco Manzano Amarillo.

Pico Mucho on varsin paksulihainen chili. Tässä se on halkaistuna ja siemenet poistettuna. Nehän ovat rocotoissa mustia ja kovia, joten ne poistetaan ennen ruoanlaittoa. Tein spagettikastiketta ja lisäsin siihen puolikkaan Picoa, mutta jouduin toteamaan, että olisi siinä kokonainenkin mennyt. Erinomaisen maukas chili tämä on. Leivän päällä meillä on nykyisin sulatejuustoa, jossa on puoli Picoa puoleen rasiaan (täyteen ei oikein pysty sekoittamaan).

Kerää kaikki värit Cristalista!

 

Aji Cristal (C. baccatum)

Aji Cristal on suosikkichilejäni. Maukas kaikissa väreissä. Se aloittaa raakileen kasvattelun vaalean vihreänä, kypsyessään tuo muuttuu rusehtavan kautta punaiseksi, lopulta melko tummaksi punaiseksi ja pitkää oksilla roikkuessaan alkaa nahistua ja rypistyä, lopuksi kuivua.

Kaikki värit ja vaiheet ovat syötäviä ja maukkaita, hieman erilaisia, mutta Cristalia yhtä kaikki. Nyt meillä nautiskellaan raikkaan vihreästä chilijuustosta.

Unikeonpäivänä vanhan kertausta

Unikeonpäivä. Tuntuu kuin olisin nukuksissa tämän blogin kanssa, mutta tuossa oikealla olevan haun avulla olen löytänyt ihmeellisiä juttuja - tästä blogista.

Viimeisin havaintoni oli kaalipata. Resepti löytyi täältä vuosien takaa ja uusi juttu viime toukokuulta. Miksi siis kirjoittaisin uudelleen tänään kokemani makunautinnon? Varhaiskaali on edullista ja nopeaa laittaa. Rocotoa tai muuta chiliä maltillisesti joukkoon ja se on siinä. Tässä edellinen blogijuttuni aiheesta: https://chilivaari.blogspot.com/2020/05/kaalipatakin-maistuu-meilla-rocotolta.html

Päivittäiskäytössä on omatekoinen chilijuusto, levite leivän päälle. Siitä kirjoitin ensimmäisen kerran 2009 ja muutamaa vuotta myöhemmin perusteellisemman jutun: https://chilivaari.blogspot.com/2013/03/chilijuustoa-leivan-paalle.html

Miksi siis kirjoittaa juttua uudelleen? Hyvää se kyllä on edelleen.

No niin, perinteisiini kuuluu kuva tai useampi. Tässä tämän päivän otos Rocoto Cuzco Manzano Amarillo (C. pubescens)

Pikkuisia Piri-murheita

OHO, heinäkuu jo pitkällä, eikä blogikirjoituksia aikoihin.
Kaikki kuitenkin hyvin. Chilit, tomaatit, kurkut ja kurpitsat kasvavat harvinaisen rehevästi. Tuntuu vain, että kasvatusasiat on kerrottu jo moneen kertaan edellisinä vuosina.

Parvekkeella on vehreää ja täyttä. Kaikissa on vähintään raakileita, kypsiäkin monessa chilissä ja tomaatissa.

Piri Piri on kasvatuksessa pitkästä aikaa ja tuntuu, että entiset murheet vaivaavat sitä edelleen. Satoa ei tunnu tulevan, vaikka kasvu on komeaa. Siemen on peräisin 2007 mausteliikkeen kuivatuista Piri Pireistä. Pikku chileissä oli runsaasti siemeniä ja ne itivät hyvin, kasvoivat komeaksi puuksi, mutta tuottivat vain muutaman uuden, hyvin pienen chilin. Puu kasvoi meillä useita vuosia, mutta sato oli aina vaatimaton. Alan epäillä, että tämä on hybridi, F1 risteytys, jonka siemenistä ei tule alkuperäisen kaltaisia. Ehkä seuraavaksi pitäisi hankkia siemenet oikeasta siemenkaupasta.

Nyt tämä Piri kuitenkin kukkii ja muutamia aivan pieniä chilin alkujakin on. Piri Piri (tai Pili Pili) on frutescens, jolla on pienet vähän vihertävät kukat ja niitä kasvaa nippuina. Eiköhän tuotakin maistelemaan päästä.

Kypsää tomaattia juhannukseksi avomaalta

Kuva on eilispäivältä pihaltamme, Chernomorskye Gigant lajike tomaattiaidassamme. Eikä se edes ole ainoa punertava. Näin aikaisin en ole koskaan saanut kypsiä tomaatteja avomaalta. Yleensä niiden aika on vasta heinäkuun lopulla. Kerrataanpa siis, miten tähän on tultu.

Kuva-arkistostani löytyi kuva 1.3. Siinä TomatoEdenin jättilajikkeet ovat juuri tulleet taimelle. Normaalisti idätän tomaatit maaliskuun puolivälissä, joten aloitus oli reilut pari viikkoa normaalia varhaisempi. Täysi talvi oli ulkona. Taisi olla ainoita tuollaisia päiviä, sillä pysyvää lumipeitettä ei täällä ollut koko talvena. Chilit oikeassa reunassa ovat jo isoja, vuodenvaihteessa idätettyjä. Valoa oli ikkunalla liian vähän ja nuo taimiruukut vaihtuivat pian maitopurkkeihin ja syvempään istutukseen.

Puolitoista kuukautta myöhemmin, 16.4. aloitin parvekekauden saadakseni chilit ja tomaatit paremmin valoon - ja taas tuli lunta. Maitopurkeissa nuo olivat kasvaneet jo 80 cm korkeiksi ja olivat aivan liian tiheässä toisissaan kiinni. Ne olivat kuivana kaatuilleet ja yhdestä oli latva katkennut. Kukkiakin oli jo.

4.5. ne kasvoivat  edelleen parvekkeella ja mittaa oli jo puolitoista metriä. Katto alkoi tulla vastaan ja valo loppua latvoilta. Kaikissa oli jo raakileita.  Näistä vein yhden "varataimen" ulos ja se jäätyi viikon päästä. Toukokuussa oli useita yöpakkasia.

Vihdoin 23.5. otin täyden riskin ja vein nuo kaikki ulos ja istutin aidanteeksi oleskeluterassimme reunaan. Korkeutta oli jo hyvinkin miehen mitta. Oli muuten aikamoinen homma saada nuo roikaleet ehjinä parvekkeelta pihalle.

 Tuosta aidasta siis alkaa jo löytyä kypsiä. Eivät ne jättikokoisiksi vielä kehittyneet nämä maitopurkissa aloittaneet raakileet. Seuraavasta sadosta voi sitten jo odotella puolikiloisia mollukoita.

Lisäys juhannuksena:

205 grammaa oman maan tomaattia syötiin juhannuksena. Lähipäivinä niitä kypsyy lisää.

Aurinkoa ja lämpöä vihdoin kesäkuussa

Toukokuu oli kylmin vuosiin, mutta vihdoin sitä lämpöä saatiin - ja aurinkoa.

Rocoto Cuzco Manzano Amarillo
Kun aurinko paistaa läpi rocoton kukan, sen värit muuttuvat sadunomaisiksi.

Tämä rocoto pääsi amppeliruukkuun ja aurinkoiselle paikalle parvekelasien kulmaukseen. Siinä sen on hyvä levittää lonkeroitaan katon tuntumassa. Kun nuo versot vähän vielä kasvavat, niitä pitää tukea jollakin naruilla.

Raakileita siihen on alkanut ilmestyä vasta isompaan ruukkuun päästyään. Sehän kukki jo maaliskuun alussa taimiruukussaan, mutta onneksi niistä ei kehittynyt mitään. Ei se olisi jaksanut niitä kantaa.

Satotoiveet korkealla

Pimiento de Padron (C. annuum)

Padronin kylvin jo joulun tienoissa tarkoituksena saada ajoissa satoa. Sitä tulikin, vaikka tuo on kärsinyt ödeemasta ja muistakin vaivoista. Kypsää Padronia syötiin toukokuun alussa.

Kääntöpuolella (valon tulosuunnassa) näyttää nyt tältä. En muista koskaan saaneeni noin tiheään satoa Padroneista, ei ainakaan alkukesällä. Yleensä en "mainosta" mitään, mutta nyt katson asialliseksi mainita vaikuttavat tekijät. Multaa en taimivaiheen jälkeen saanut, kun olen eristyksissä ikäni vuoksi. Nettikaupasta sain kotiinkuljetuksella Bio Nova kookoskuitua ja Seramis savirouhetta. Kuuden litran ruukkuun laitoin litran verran rouhetta pohjalle ja kookosta päälle. Pikkuisen siihenkin sekoittelin savirouhetta. Lannoitus on hoidettu, yllätys yllätys: HonKongin Tarhurin kastelulannoitteella, reilu millilitra (kukkurainen maustemitallinen) litraan vettä joka kastelulla. Hyvin on toiminut, vaikka aineet olivat uusia minulle. Ehkä karanteenista oli apua, piti poiketa vanhoista tottumuksista.

Lämpöä ja aurinkoa vihdoinkin

Tehdäänpä nyt tännekin päiväkirjamerkintä, että lämpö ja aurinko saavuttivat Tampereen vasta 23.5. tänä vuonna. Chileille parvekkeella se ei merkinnyt niinkään paljon, mutta tomaatintaimet saivat vihdoin tilaa ja multaa juurilleen - ne joutuivat ulos.

Tomaattiaitahan se siinä. Viimekesäiseen tapaan istutin jättilajikkeet terassin reunaan aidaksi. Chiliaitaa tuossa kasvattelin joskus, mutta nyt ei ollut isoja varataimia kuin tomaateista. Nuohan ovat jo miehen mittaisia roikaleita, aivan liian aikaisin idätettyjä kun laitoin ne jo helmikuun lopulla. Normaali idätysaika minulla on ollut ulos vietäville tomaateille maaliskuun puoliväli. Oli näiden taimien kasvattelussa ahdasta ja ongelmia, kun maitopurkeissa majailivat. Laitimmaisesta, lyhyestä katkesi latva, kun kaatuilivat parvekkeella kuivissa purkeissaan. Nyt pitää vielä pelätä yöhalloja muutaman viikon ajan, mutta ei se minua hirveästi huoleta. Menevät, jos menevät. Ollaan sitten ilman aitaa. Pienemmät tomaattilajikkeet ovat betoniseinän vieressä ja ne voi tarvittaessa peitellä.

Kaikissa jättilajikkeissa on jo raakileita. Nämä ovat kaupan tomaattien kokoisia jo nyt. Kasvu voi kyllä pysähtyä näin suurista muutoksista.

Myöhäisheränneet Chinenset

Eipä aina valiteta säästä, vaikka ei tässä vieläkään kehumista ole.

Ajoittain jo paistoi ja parvekkeella nousee heti lämpö yli kahdenkymmenen, mutta sadekuuroissa laskee viileän puolelle. Tänään nuo maaliskuun lopussa taimelle tulleet chinenset saivat  isommat ruukut. Nämä ovat siis uusintakylvöä, kun helmikuussa eivät itäneet. Mittaa 7-viikkoisilla taimilla on 25 cm ja haarautuminen on alkamassa. Vielä ehtii kesäksi, jos kesää nyt tulee ollenkaan.

Yölämpötilat ovat pysyneet sitkeästi pikku pakkasella tai nollan tietämillä. Nyt päivällä sentään on jo 10°. Ei tuo houkuta taimia ulos viemään. Chilejä en tänä vuonna taida sinne viedä, mutta kurkut, kurpitsat ja tomaatit pitäisi istuttaa ulos.

White Habanero ja Datil (C. chinense)

Sitä minä vähän ihmettelin, miksi toinen chinense on noin paljon vaaleampi. Se ei ole saanut vähemmän valoa tai lannoitetta, sillä nämä ovat kasvaneet koko ajan rinnakkain samassa astiassa ja nauttineet täsmälleen samasta lannoitteesta ja samoista valaistuksista. Ehkäpä se on sukuvika, perinnöllistä. Onhan tuo vaaleampi nimeltäänkin White Habanero.

Säätila 15.5.2020

Viime maanantain sää toistui perjantaina vain astetta pahempana. Sade oli sakeampaa ja lunta tuli tuon jälkeen vielä lisää.

KESÄÄ odotellessa.

Eipä kestänyt tomaatti paria astetta pakkasta

Kolme päivää tuo Chernomorskiy Gigant ehti nauttia ulkona olosta, juuret maitopurkista vapautettuna. Sitten tuli pakkasyö. Kaksi astetta miinusta, mutta sitä kesti useamman tunnin. Aamulla se oli surullista katsottavaa, eikä se tietenkään päivälläkään tuosta kohentunut. Varataimi, tulipahan kokeiltua "kepillä jäätä".

Kukkiahan siellä on latvassa, mutta kehitys taisi tyssätä tuohon.

Tomaatteja kasvatteleva oksa on tukevin vielä iltapäivällä, mutta eiköhän sekin huomenna pehmene. Yöllä on taas luvassa pakkasta.

Tuonne terassille oli jäänyt ruukun alunen ja sillä oli vettä. Yöllä se oli jäätynyt oikein reippaasti, joten ei ihme, että hennot tomaatinlehdetkin paleltuivat. Rikkaruohot, valkovuokot ja tulppaanit kyllä kestivät pikku pakkasen. Muistelen, että joskus syksyllä joku tomaattilajikekin kesti tuon verran, mutta se oli ehtinyt harjoitella ja vahvistua. Tämä onneton varatomaatti vietiin vasta äsken ulos.

Pieni säätiedote toukokuun puolivälissä 2020

Pihalla näyttää nyt tältä.  

Parvekkeella näyttää nyt tältä: Inca Red Drop, Indian PC-1, Piri Piri.  

Parvekkeella näyttää nyt tältä: Pimiento de Padron.

Parvekkeella näyttää nyt tältä: Tomaatti Chernomorskiy Gigant.

Parvekkeella näyttää nyt tältä: Aji Cristalin raakileet alkavat kehittyä.

Parvekkeella näyttää nyt tältä: Omnicolor.

Olohuoneen ikkunalla näyttää nyt tältä: Kurpitsat ja kurkut taimella, lumisadetta ulkona kuin jouluaattona saduissa.

Lopuksi huonot uutiset: Minulla on yksi varatomaatti, tuollainen Chernomorski ollut nyt kolme päivää ulkona avomaalle istutettuna keppeihin sidottuna. Korkeutta on miehen kainaloon ja siinäkin on raakileita. Eilen se vielä voi hyvin, mutta ensi ja seuraavaksi yöksi sääennustuksissa luvataan pakkasta. No, varataimihan se oli.

Ulkona on +1°. Keskellä päivää, toukokuussa.