Pojanpoikani Miro, ekaluokkalainen oli eilen koulun jälkeen meillä ja siinä syödessämme hän alkoi pohtia, mikä olisi maailman miedoin chili. Aiheen hän sai siitä, että isänsä oli viime viikonvaihteessa laittanut meksikolaista ruokaa ja käytti siihen minun parvekkeellani kasvanutta "maailman tulisinta chiliä", Bhut Jolokiaa. Pikku mies protestoi aivan terveesti vanhempiaan vastaan, eikä suostu syömään tulisia chiliruokia. Nyt hän halusi maistaa, jos saisi "maailman miedointa". Siispä parvekkeelle. Siellä majailee vielä aika lauma chilejä, vaikka viime yönäkin oli lentoasemalla melkein -5 astetta. Parvekkeen alin oli +3.
Mainoslauseella "mieto salaattichili" valitsin viime talvena perulaiseen valikoimaani myös ruskean
Peruvian chinensen. Kaunis ja erikoinen se on. Kun perkasin siemenet pois ja samalla leikkasin terävällä veitsellä pois myös vaaleat sisäosat, siementen kiinnikkeet, poltetta ei jäänyt kuoriosiin lainkaan. Pikku mies rouskutteli perässä chinensen puolikasta ja totesi sen tosiaan olevan "maailman miedoin chili". Vaimoni maistoi toista puolikasta ja totesi sen olevan myös maailman mauttomin chili. Totta tuokin. Mieto se on kokonaisena käytettynäkin. Ei siitä ensi kaudeksi ole jatkajaa.
Paljon tummapintaisempi ja tulisempi kaunotar on tuon ja Fataliin
kotimainen risteytys, jollaisen löysin amerikkalaisesta siemenkaupasta.
Fatalii X Peruvian chinense kärsii myös samasta ongelmasta. Jos siitä perkaa siemenet pois, ei juuri makua jää jäljelle.
Tuossa ne ovat leikkuulaudalla kumpikin, risteytys ylhäällä, Peruvian chinense alhaalla.
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.