Chili con carne reseptejä on netti pullollaan, vaikeus on vain valinnassa. Minä en koskaan tee ruokaa aivan ohjeen mukaan, mutta joku resepti on hyvä olla pohjana, mistä sitä voi muunnella saatavilla olevien aineiden ja omien makumieltymysten mukaan. Viime vuosina suosikikseni on muodostunut Barak Obaman nimiin laitettu resepti, jonka pointti on mielestäni etikka.
En siis ala kopioimaan reseptiä, katsokaa alkuperäistä tai muokatkaa omaa suosikkianne. Eilen oli jääkaapissa jauhelihaa vain pieni paketti, joten tein pienemmän chillin. Paksupohjaisessa teräskattilassa paistoin jauhelihan tilkassa öljyä. Lisäsin mausteet, joista oleellisia olivat juustokumina, tuore chili, valkosipuli, purkki tomaattimurskaa (jossa nyt oli yrtit valmiina), mukaan ripaus sokeria ja loraus viinietikkaa.
Chilinä käytin nyt ison rocoton ja puolikkaan habaneroa. Maku oli eräs parhaista yhdistelmistä. Nuo todella täydentävät toisiaan. Chililajikkeita vaihtelemalla tästä saa aina uuden makuisen. Jauheita en tähän ole vielä koskaan käyttänyt. Aina on sen verran tuoreita chilejä kasvamassa. Kesällä, kun on jotakin miedompaakin saatavissa, sitä voi laittaa oikein reilusti ja tuloksena on melkeinpä "kasvis-chilli".
Haudutin ruokaa puolisen tuntia, mukana tällä kerralla reseptin ulkopuolelta purkki sieniä. Tuoreet tomaatit ja yrtit ovat myös minulla usein mukana. Suolaa tuli sienipurkin liemestä, mutta sitä voi lisätä myös liha/kasvisliemikuutiolla, jos löytää vähillä lisäaineilla valmistetun tuotteen. Merisuola on aina varma valinta.
Pavut, joita voi olla toinenkin purkki, jos lihaa on enemmän, lisätään vasta aivan loppuvaiheessa. Muuten ne kypsyvät liikaa. Papujen lientä en ole käyttänyt.
Lisukkeeksi jotkut keittävät riisiä, minä en. Pavut riittävät. Vaalea leipä, jolla voi pyyhkiä lautasen, on kätevä. Salaattiakin voi tarjota, samoin smetanaa, jos chili on kovin polttavaa. Tämä ei ollut.
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.