Puhtaita siemeniä

Chilifoorumilla törmää jatkuvasti sellaisiin juttuihin, että kylvetyistä siemenistä ei tulekaan sitä, mitä piti, vaan jotakin outoa. Kotioloissa tiiviisti kasvaessaan chilit risteytyvät helposti ja jälkeläisistä tulee sitten yllättävän näköisiä ja makuisia. Sattuu sitä siemeniä netissä myyville firmoillekin. Ulkona pörriäiset liikkuvat kukasta kukkaan ja sekoittavat siitepölyä matkojenkin takaa. Keinoja puhtaisiin siemeniin on kuitenkin olemassa.

Hallaharsoa pidetään riittävänä suojana lentävää siitepölyä vastaan. Minä tein pussin niittaamalla. Myös valkoisia paperipusseja käytetään. Talouspaperista saisi varmaan kevyen. Siementuottoon sopivan oksan voi pussittaa sitten kun kasvin raakileiden tuotto on todella alkanut ja oksassa on isoja nuppuja kohta aukeamassa. Silloin voi olla varmempi, että pussin sisällä tapahtuu kasvua. Ennen pussitusta auenneet kukat tai alkaneet raakileet pitää pussista poistaa tai merkitä hyvin, jos haluaa olla varma, että pussin sisältä saa vain puhtaita siemeniä. Pussin voi poistaa, kun raakileiden kasvu on alkanut.

Tässä vaiheessa merkitään varmat tapaukset vaikkapa narulla, jotta ne löytää myöhemminkin. Tästä oksasta katkaisin kärjen, jolloin raakile kasvaa ja kypsyy nopeammin, kun energiaa ei käytetä oksan kasvatteluun. Aji Amarillossa on kohtalaisesti siemeniä, joten suurta määrää "palkoja" ei tarvita ensi kesän siemeniin. Sitä paitsi tämä aloitti satonsa niin varhain, että muita chilejä ei vielä ympärillä kukkinut. Se on varma keino.

Myös muovipussia käytetään eristämiseen, mutta se on jätettävä alhaalta auki, muuten oksa hikoaa aivan liikaa eikä chilejä ehkä kehity. Chilien siitepöly ei pitkälle tuulessa leijaile, vaan lähinnä varisee alas leviten jonkin verran. Tuo Aji Cachuchan oksa on niin tiiviisti muiden chinense-lajikkeiden välissä, että risteytyminen on suorastaan todennäköistä. Saapa nähdä, kehittyvätkö nuo nuput muovipussin sisällä. Tätä en ole ennen kokeillut. Normaalisti, jos kasvia pidetään muovipussissa, yläkulmat neuvotaan leikkaamaan auki, jotta kosteus ei muodostu liialliseksi. Nyt se ei käy, sillä White Habaneron kukka vaanii jo siinä valmiina pudottelemaan geenejään naapuriin.

Baccatumit risteytyvät helpoimmin keskenään, samoin chinenset ja annuumit, mutta myös lajien välistä risteytymistä tapahtuu ja silloin yllätys voi olla entistä suurempi. Pubescens ei onneksi aiheuta muille vaaraa, sillä sellaisia minulla risteilee katossa muiden yläpuolella.

Tarkoituksellinen risteytys onkin sitten kokonaan toinen juttu, mutta siinäkin pätevät samat säännöt. Jos risteytyneistä siemenistä kasvaa seuraavana vuonna hyvä uusi lajike, se tulee muuttumaan vielä moneen kertaan. Väri, muoto ja maku vaihtelevat vanhemmista riippuen aika vapaasti ensimmäisinä vuosina. Vasta noin viides sukupolvi alkaa vakiintua johonkin muotoon. Ensimmäisestä (F1) risteytystuloksesta ei voi päätellä lopputulosta, enintään vähän arvailla mahdollisuuksia. Oikea risteyttäminen on pitkäjänteistä puuhaa.