Toinen on habanero, toinen ei

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Ainakin jos tuoksulla ja maulla mitataan.

Tasmanian Red (habanero) ja Peruvian White Habanero 
Reilu viikko sitten kerroin näiden kypsymisestä. Varsinaista maistelua olen siirtänyt, kunnes niissä on useampiakin kypsiä. Ensimmäisestä voi saada väärän käsityksen.

Pienin punainen olikin miltei mauton ja vailla poltetta. Siellä ei myöskään ollut siemeniä, eikä siis siemenkiinnikkeitä, joissa polttava kapsaisiini enimmäkseen majailee. Isompi tasmanialainen oli kärjestä mieto, mutta osaksi tummat siemenkiinnikkeet (ne ovat chileillä yleensä valkoiset) saivat aikaan terävän äkillisen poltteen. Erityistä tuoksua en havainnut, maku toi mieleen annuumit, mutta huulia pisteli pitkään.

Peruvian White Habanero tunnistui heti aidoksi chinenseksi. Tuoksu oli tyypillinen habaneromainen, hedelmäinen ja makua ja poltetta riitti pitkäksi aikaa. Tämä on sitä itseään. Näihin pieniin luoteihin voi ihastua.

Tasmanian Red saa minulta tylyn tuomion: Koristeannuum. Hieno pieni puu mustin raakilein on toki erikoinen, mutta kerta riittää minulle. Kasvutapa ja tukevuus tosiaan viittaavat siinä chinenseen, hedelmien muoto myös jonkin verran, mutta se ei riitä vakuuttamaan minua. "Valkoinen" habanero sai jatkopaikan, voitti tämän erän 3-0.

1 kommenttia:

Toni.A kirjoitti...

Itse tykkäsin kanssa tuosta Peruvian Whitesta ihan tolkuttoman paljon. Mulla kasvoi pari vuotta itsellänikin ja tykkäsin aina heittää suuhun tuollaisen marjan, kun astuin chilien valtakuntaan, eli kasvariin tai chilihuoneeseen. Niitä, kun tottui syömään, niin ne eivät olleet kovinkaan tulisia edes! :P Nyt olen jättänyt pois sen listalta, kun pitää kokeilla muitakin ja lopuilleen pieniä ovat hedelmät.

Lähetä kommentti

Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.