Ylistys makrolinssille

Canonin halpissarjan eli pienikennoisten järjestelmäkameroiden vakiozoomi 18-55 mm ja 60 mm makro. Objektiivit ovat saman kokoisia, mutta makro on painavampi, siinä on enemmän lasia. Sen valovoima on myös pari aukkoa parempi kuin "kittilinssin" pitkällä polttovälillä.

Canon minulle joutui perinteiden vaikutuksesta, kun sen objektiiveja ja lisävälineitä oli ennestään lähistöllä. En siis kiivaile minkään merkin paremmuudesta, vaan otan esimerkin niistä, mitkä tunnen. Kuvasin tähän kummallakin lasilla kuvat niin läheltä, kuin niillä sai.

18-55 mm IS on varsin hyvä yleisobjektiivi. Se tarkentuu 25 cm etäisyydelle (kennosta), mikä on normaalia parempi tulos. Pisimmässä asennossa sillä kuvaa 6 cm leveän alueen, eli se riittää isojen chilin kukkien (n. 3 cm) kuvaamiseen.

Piri Pirin (C. frutescens) kukka on kuitenkin niin pieni, että se jää vakiozoomilla kaukaiseksi. 60 mm makro-objektiivi tarkentuu 20 cm päähän ja tällä viidellä sentillä (ja pienellä polttovälin pidennyksellä) onkin uskomaton vaikutus. Nyt kuva-ala on pienimmillään vain 2 cm leveä. Tästä lähemmäksi mennään sitten loittorenkaiden avulla, niillä päästään n. 8 mm alueeseen.

Hankin makroni elokuun lopulla, kun sain edullisen tarjouksen. Tätä uskallan suositella muillekin. Makron määritelmien mukaan se kuvaa 1:1 eli kennon kokoisen kohteen. Monet, varsinkin hyönteiskuvaajat suosivat pidempiä polttovälejä, 100 mm tai yli, jolloin ei tarvitse mennä aivan kohteeseen kiinni. Tällä käy kukkakuvaus, mutta valon saaminen kohteeseen voi olla ongelmallista, sillä tilaa väliin jää vain n. 9 cm ja helposti siinä itse varjostaa kuvattavaa kohdetta.

Kuvanvakaajaa ei tässä 2005 vuoden makrossa ole, joten jalusta tai nopea suljinaika ovat suositeltavia. Vakaaja tuli pari vuotta myöhemmin tuohon vakiozoomiin ja samalla sen lähin tarkennusetäisyys lyheni huomattavasti. Ehkä kohta on makronkin uuden version aika.