Eipä tullut päärynärocotoa

Tämä on tarina vuosien takaa, unohtuneesta tarkistuksesta, melkein ilman hoitoa kasvaneesta rocotosta. - Ja siitä, että Pepper-Kingillä (kuten ei monella muullakaan) ole aina puhtaita siemeniä pussissaan.

Se oli vuosi 2009, kun kasvattelin ensimmäisiä pubescensejani. Pari muuta onnistui, mutta Rocoto Manzano Orange ei kukkinut koko kesänä. Vasta joulukuussa sisällä parin loisteputken alla siitä kypsyivät ensimmäiset. Ne olivat kaikki päärynän muotoisia, oransseja toki, mutta manzano (omena)? Tuollaista lajiketta en löytänyt mistään tietolähteistä. Päärynärocoton olisi pitänyt olla punainen.

Seuraavana kesänä (2010) laitoin neljä uutta siementä kasvamaan tapani mukaan tilaa säästäen samaan litran laatikkoon. Yksikään ei kukkinut, ei vielä talvellakaan. Seuraavana kesänä otin niistä isoimman omaan 1,5-litran ruukkuun. Ei vieläkään tulosta, tosin heikolla hoidolla ulkona jossakin toisten takana. En kuitenkaan luovuttanut, vaan jätin sen talveksi varastoon ja unohdin viime kesäksi sinne ikkunan pieleen, toki silloin tällöin kastellen.

Kolmantena kesänään viime elokuussa se vihdoin aloitti satokauden. Kukat ovat aika tyypillisiä pubescensin kukkia, mutta raakileet eivät enää muistutakaan päärynää, pikemminkin ovat pitkulaisia. Keräsin noista päärynän muotoisista silloin siemeniä talteen, mutta jos kyseessä on vahingossa risteytynyt erä, niidenkään tuloksesta ei ole varmuutta ja jos tarkistus kestää taas kolme vuotta....

Tilanne nyt: Rocoto Manzano Orange kypsytteli lopulta aika mukavan sadon viileän ja hieman hämäränkin varastohuoneen ikkunalla. Lisävalot sammutin toukokuussa ja kytkin päälle vasta lokakuussa. Iso koivu varjostaa tuota ikkunaa. Rocoton pikku ruukku on aivan oikeassa alakulmassa, mistä se versoilee ilman tukea ikkunan yli. Vasemmalla on myös hoidotta unohtunut Aji Amarillon varataimi kattoon kasvaneena. Rocoton haaroja riittää myös kuvan ulkopuolelle ikkunalaudalla pari metriä vaakasuoraan.

Hedelmien muoto vakioitui lopulta aivan tyypilliseksi Manzanoksi, eli omenan muotoiseksi. Koko ei ole kovin iso, mutta eipä sillä ole ollut paljon multaa, eikä juuri lannoitusta.

Maistelua varten poimin yhden, ehkä liian aikaisin. Vaikka se on ollut oranssi jo useita päiviä, se on edelleen kova, eikä kanta irronnut helposti. Niinpä maku on hieman raaka, polttava kyllä, mutta vivahteeton. Pidän parvekkeella kypsyneistä rocotoista enemmän. Ne sitä paitsi tuottivat satoa heti ensimmäisenä kesänä, eikä vasta kolmen vuoden päästä. Kaunis on tämäkin, mutta ei taida selvitä jatkoon, ellei muutaman viikon kypsytys tuo rutkasti lisää makua noihin kaunokaisiin.