Harsosääskiä!

Harsosääskeä pidetään chilipiireissä pahana tuholaisena, vaikka se ei kasveja varsinaisesti syökään. Sen toukka on salakavala juurituholainen, joka voi pilata koko idätyserän kerralla, jos ei pidä varaansa. Myöhemmin se on melko vaaraton, mutta epämiellyttävä pörräilijä, "nenäkärpänen". Luulisin, että se on saanut chilinkasvattajilla niin suuren huomion siksi, että chilinkasvatukseen innostuu nuoria, joilla ei ole mitään kokemusta mistään vihreän kasvattelusta. Silloin huolehditaan kasveista viimeisen päälle, kastellaan joka päivä ja vielä suihkutellaan. Näin multa pysyy märkänä, liiankin märkänä ja sääsket nauttivat syntyvästä leväkasvustosta.

Minulta on pyydetty ohjeita noiden pikkukärpästen hävittämiseen, mutta kun niitä ei meillä ole, en ole edes kuvaa niistä saanut aikaiseksi. Vaan nytpä niitä löytyi keittiöstä. Tuossa on yhden vuorokauden saalis tarra-ansassa herneenversojen juurelta. Niitä on toisella puolella lisää.

Nämä tulivat sisään joulun jälkeen, kun vaimo kasvatteli marketista ostettua ruukkusalaattia vähän liian kauan keittiön ikkunalla. Siinä vieressä oli kissan ruohoa ja herneenversoja kasvamassa ja ilmeisesti salaatin juurelta kuoriutui sääskiä, jotka sitten alkoivat kasvattaa populaatiota omissa viljelmissämme. Chilihuoneisiin niitä ei vielä ole levinnyt, mutta varmuuden vuoksi laitoin sinnekin parit tarra-arkit. Nämä ovat tehokaita pyydystäjiä. Tämä on Nelsonin Liima-ansa. Muitakin toimivia on, vaikkapa Ötökkä, mutta ruotsalaisesta Silvaluresta on syytä varoittaa. Se oli halvin, mutta keräsi tuossa ajassa vain pari siivekästä ja niistäkin toinen pääsi irti. Fairy-hunaja-vesiansa pitää kannan jotenkin kurissa, mutta ei ole yhtä tehokas, kun sitä ei saa multaan kiinni kuten tarra-ansan.

Harsosääskien runsaaseen esiintymiseen on vain yksi syy: Märkää multaa näkyvissä. Kun olen pitänyt pintamullan kuivana ja kastellut alakautta, niitä ei ole ollut ollenkaan, ei ainuttakaan. Kissalle ja ihmisille vihreätä kasvatettaessa tuo unohtui. Nämä ovat sikäli hankalan muotoisissa ruukuissa, että niissä on kasteluaukot myös pohjan sivussa ja siitä on märkää multaa näkyvissä. Tuollaiset aukot pitää teipata umpeen. Vesi kyllä kulkee pienemmistäkin raoista pohjassa. Sääskiä voi myös ryömiä säiliöruukun täyttöputkesta tai syvältäkin ruukun seinää pitkin, jos turve on kuivunut irti ruukusta. Silloin aukot on täytettävä.

Enhän minä niitä liikkuvia kuvaan saanut, mutta tämä on kohtalaisen ehjä liimassa. Tuo on parin millin mittainen, siis selvästi isompi kuin ripsiäiset tai punkit, jotka oikeasti syövät chilejä. Olen minäkin näiden tuhon kohdannut harrastusta aloittaessani 2007. Idätin hiekkapitoisessa mullassa ja harsosääskiä lenteli ympäristössä. Ne munivat multaan ja läpinäkyvät, mustapäiset toukat järsivät pieniltä taimilta juuret. Oli se inhottava näky, kun sirkkalehdillä oleva taimi alkoi voida huonosti ja uudelleen istutusta tehdessäni löysin vain kasan matoja, ei juuria ollenkaan. Muutamiin siemeniin ne olivat menneet sisään ja syöneet kaiken.

Tästä sisuuntuneena kehitin idätyslautan. Sinne eivät madot tule jylläämään. Kun siirrän lautalta sirkkalehdillä olevan taimen multaan, laitan sen niin syvään, että sirkkalehdet tulevat melkein mullan pintaan. Jos harsosääskiä on lentelemässä, lorautan idätyskuoppaan kiehuvaa vettä, jolloin toukat kuolevat. Hetken jäähdyttelyn jälkeen sinne menee taimi. Harsosääsken kehitys munasta toukaksi kestää vähintään viikon ja siinä ajassa taimi on ehtinyt kehittää juuret syvälle ruukkuun ja on turvassa. Sääsket näet leviävät enintään parin sentin syvyyteen. Kaiken mullan desinfiointi on mielestäni tarpeetonta. Istutuskuoppa riittää, jos istuttaa syvään ja sekin on tarpeen vain, jos sääskiä on ympäristössä. Minä en ole tänä vuonna varonut mitenkään ja taimia olen kastellut myös yläkautta, kun mitään vaaraa ei ole ollut. Pitänee palata varotoimenpiteisiin ja tarkkailla tilannetta hiukan huolellisemmin.

CGN 22871 ja kolme sirkkalehteä

Onhan näitä nelilehtisiäkin ollut, mutta nyt tuli CGN 22871 baccatumista niin tasasuhtainen kolmen sirkkalehden taimi, että siitä piti ottaa kuva.

CGN:n laitoin itämään vähän muita baccoja myöhemmin, kun havaitsin, että vanhoissa siemenissä minulla oli kaksikin avaamatonta Fataliin pakettia tuota. Ovat tulleet eri vuosina ja ainakin toinen tilaamatta.

Tämähän lähti siitä, että Aji Huanucoa tutkiessani löysin tanskalaisen sivun, jossa sitä väitettiin samaksi kuin CGN 22871. Kun kerran siemeniä oli, voinhan tuon tarkistaa ja kasvattaa molempia rinnakkain.

Tuo nelilehtisyys muuten oli onnekas merkki. Siitä Aji Amarillosta tuli viime kesän satoihme. Mitenkä pitkälle päästään kolmella sirkkalehdellä? Ei tuommoinen mikään hirmu harvinaisuus ole, on niitä putkahdellut ennenkin, mutta harvoin kaikki sirkkalehdet ovat noin tasakokoisia ja symmetrisiä. Kolmisirkkalehtiselle on annettu nimitys trifoliaatti, eikä sitä pidetä varsinaisena mutanttina. Aivan normaaleja kasveja noista edellisistäkin on tullut.

Sadonkorjuuta rocotoista helmikuussa

Tyhjensin rocotopuskat ja leikkelin kärsineitä oksia pois. Satoa kertyi vielä ihan kuivattavaksi asti. Oranssi rocoto ehti ylikypsäksi varastohuoneen ikkunalla, kun tuosta punaisesta tuli niin paljon satoa ja se oli mielestäni paremman makuinen.

Punainen on Rocoto Peru (C. pubescens), sangen omapäinen chililajike. Viidettä kasvukauttaan aloitteleva kasvi tuotti parhaan satonsa talven pimeimpään aikaan ilman minkäänlaista lisävaloa.

Tämän verran siitä jäi jäljelle leikkelyn jälkeen, mutta hengissä se on edelleen, vaikka multaa on ruukussa vain vähän ja sekin vuosia vanhaa. Lämpötila laski joulun tienoissa viikoiksi alle kymmeneen asteeseen ja silloin loppui kukinta. Nyt lämmöt ovat vajaassa viidessätoista asteessa ja uutta kasvua näkyy taas. Heinäkuun lopulla tämän sadon ensimmäiset kypsyivät ja marraskuussa jo puhuin ennätyssadosta. Nyt helmikuulla kypsyivät viimeiset.

Cajamarca siinä vieressä ei kestänyt kylmää ja pimeää, se kuivui vähitellen. Edellisissä kuvissa näkyvä sitruunapuu sen sijaan voi paksusti siirsin sen vain syrjään tuota leikellessäni. Se näyttää nauttivan kylmästä talvesta, eikä valon vähyyskään ole sen lehtien tummaa vihreyttä haalistanut.

Yksi raakile tuolta oksilta vielä löytyi ja muutamia kypsymässä olevia. Jos nyt tulisi useampikin aurinkoinen päivä ja tuota vaikka lannoittaisi tai jopa vaihtaisi mullat, se saattaisi aloittaa uuden kukinnan, vaikka ei se ennenkään ole tehnyt niin kuin olisi odottanut. Uusia lehtiä se näyttäisi ainakin versovan. Joka tapauksessa tässä on chili. joka ei kylmää ja pimeää pelkää.

Jos kiinnostuksesi heräsi, nyt olisi siemeniä tarjolla. Profiilistani löytyy sähköpostiosoite. Testisiemenet itivät muutamassa päivässä. Tämä on rocoto, josta en saanut ensimmäisenä kesänä lainkaan satoa, vasta talvella se innostui. Se tekee juuri niin kuin sitä huvittaa.

Annuumit itämään

Ei sitten pinna kestänyt odotella tämän pidemmälle. Kuukausi sitten idättelin baccatumit ja kun salaattirasia jäi tyhjäksi, pesin sen ja laitoin seuraavan erän itämään. Vedessä kelluu sentin paksuinen styroksi talouspaperiin käärittynä ja sen päällä on kahvisuodatin, johon juuret eivät tartu. Rasian kantta pidän kevyesti rasian päällä ja muutaman kerran päivässä tuuletan paremmin, kun tutkin itämistilannetta.

Nopeakasvuisten annuumien idätysaika on helmikuun lopulla tai maaliskuulla, mutta tähän nyt eksyi vähän muitakin. Paprika-Bohócsapka ja Kellu Uchu ovat baccatumeita. Unkarilaiseen piispanhattuun ihastuin viime kesänä ja Kellu taas on mukana, koska huomasin, että sen siemenet ovat melkein loppu. Pitänee kasvattaa lisää. Sehän on suunnilleen sama kuin Lemon Drop, mutta satuin löytämään sitä tuolla alkuperäisellä nimellä.

Harissa on Tunisiasta tulisena maustesekoituksena minulle tuttu, mutta chilin alkuperäksi mainitaan Algeria. Sweet Wrinkled Old Man on avatar-kuvassani ja ajattelin ehkä saavani siitä uudemman kuvan. Padron on espanjalaisten tapas-chili, jonka makuun ihastuin muutama vuosi sitten. Peperonchini on vanhaa varastoa jostakin 2006 paikkeilta. Sain sen harrastusta aloittaessani, enkä vieläkään ole kasvattanut. Ehkä olisi jo aika. Pertsan pussissa se mainittiin italialaiseksi. "Intian ihme" on myös lahjoitussiementä ja lähtöisin Intiassa töissä olleelta suomalaiselta. Siitä en tiedä yhtään mitään, mutta annuumeita ne yleensä ovat tuolla päin maailmaa.

Sivussa on talvisadon tuoreista siemenistä koe-idätyksessä Aji Cristal ja Rocoto Peru. Pyrin testaamaan keräämäni siemenet heti varsinkin jos on epäilys, että ne eivät ehkä idä. Talvi voisi olla sellainen syy. Jo edelliselle idätyslautalle sijoitin kolme Alma-paprikaa sen talvisatoa peratessani. Ne itivät kaikki ja ovat jo taimella. Edellisellä lautalla idätin myös CGN 22871 baccatumin, jota väitettiin samaksi kuin Aji Huanuco. Katsotaan nyt sitten yhtäläisyydet ja erot.

Habanero ei voi kovin hyvin

Habanero (C. chinense) aloittelee jo kuudetta kasvukautta, mutta vointi ei ole edellisten vuosien kaltainen. Syy taitaa olla viime kesässä. Se oli myöhään, aina pakkasiin asti ulkona seinustalla tuossa samassa pienessä ruukussaan. Jopa juuret saattoivat paleltua ja lehdet putoilivat sisään tuotaessa. Talven aikana on pieniä uusia lehtiä ilmestynyt, mutta ei rehevämpää kasvua. Olen jopa typpilannoitusta kokeillut, mutta ei sekään auttanut.

Vaihdoin sille mullat. Edellisestä vaihdosta taisikin olla jo pari vuotta. Ruukusta ei löytynyt paljonkaan terveitä, vaaleita juuria.

Kun ravistelin multaa ja kuolleita juuria pois, ruukun pohjalle jäi vain tuon verran tavaraa. Ainakin kaksi kolmannesta oli kuollutta massaa. Kylmyys ja todennäköisesti myös "pelastustoimenpiteenä" tehty liika lannoitus oli tuhonnut melkein koko juuriston. Nyt voi vain jännittää, selviääkö vanhus vielä tästä vai pitääkö idätellä uutta. Tuhohyönteisiltä sentään on vältytty.

Chilit ovat sitkeitä. Vaikka juuristo on melkein mennyttä ja runko kuivunut, tuo kukkii ja yrittää kasvattaa uutta sukupolvea. Kukkia on runsain mitoin ja alaoksilla on jopa muutama puolukan kokoinen pikku habanerokin kasvamassa. Tai ei siis kasvamassa vaan kehittymässä. Pieniksi nuo jäävät näissä oloissa, kun päivälämmöt ovat edelleen alle 20°.

Chilien tulisuutta markkinoidaan taas

Kerrotaan se nyt täälläkin, kun päivän "jymy"uutisesta on kysymys.
Jukka "Fatalii" Kilpinen on tänään julkaissut tiedotteen uudesta jalostuksestaan, jota väitetään maailman tulisimmaksi chiliksi. Näitä on putkahdellut eri puolilta maailmaa viime aikoina monia ja Jukka ilmoittaa reilusti, että mittauksia tehdään vasta ensi vuonna, kun lajike on riittävästi vakiintunut. Jauheena sitä saa jo nyt. Tiedote sisältää paljon asiatietoa chileistä, kannattaa lukea se kokonaan. Tulisuudella saa tiedotusvälineiden huomion ja samalla chilitietoutta on saatu levitettyä suomalaisille. Onhan chili nyt vuoden vihannes. Hyvä Fatalii, erinomaista tiedotusta.

Minä en supertulisista ole erityisen kiinnostunut, enkä edes Naga Morichia ole kasvattanut. Sen alkuperäistä intialaista sukulaista Bhut Jolokiaa kasvatin. Nuo ovat kieltämättä hyvän makuisia chilejä - ja riittoisia. Normaalikäytössä pieni ripaus jauhetta tai pikkuinen pala chiliä riittää ruoan maustamiseen. Syömiskisat, miehuuskokeet ja muu viihdekäyttö eivät minua kiinnosta ja näillä jekkujen teko kavereille on edesvastuutonta.

Tuossa on minun eräs käyttötapani "tappotuliselle" Bhut Jolokialle, jonka tulisuuden ilmeisesti Fataliin uusi Jigsaw nyt kaksinkertaistaa.

Ruokaöljyyn imeytyy parissa viikossa voimakas maku ja sitä voi käyttää paistamiseen tai salaatin kastikkeeseen. Moneksi viikoksi tuoretta chiliä ei pidä öljyyn jättää, siitä seuraisi terveysriski. Kuivatut tai jauhe ovat turvallisempia vaihtoehtoja. Täällä on koko blogimerkintäni tuosta öljystä.

Toivotan kaupallista menestystä Fatalii Gourmetille uuden tuotteen merkeissä.

Maya Pimento

Tämä on viimeinen chinense-esittelyistäni. Nyt taustojen kaiveleminen saa riittää. Baccatumit ovat vielä kovin pieniä ja kaikki ennestään tuttuja lajikkeita. Annuumeita en edes ole laittanut itämään, ehtiihän ne kuun lopulla tai maaliskuussakin.

Maya Pimento (C. chinense)

Tästä en tiedä juuri mitään. Maya Pimento tuli minulle jo vuosia sitten Englannista kaupantekijäislajikkeena ilmaiseksi. Silloin kotimaaksi ilmoitettiin Israel ja minusta tuntui oudolta, että tuosta militaristimaasta tulisi chilejä. En laittanut sitä kasvamaan.

Viime vuonna sitä oli muillakin siemenliikkeillä ja kotimaa onkin Meksiko ja nimi viitannee intiaaneihin. Myös sellaista tarinaa liikkui, että Meksikon intiaanien chili on välillä jalostettu USA:ssa ja silloin annettu tuo nimi. Kun sitä mainittiin hyvän makuiseksi ja aikaiseksi lajikkeeksi, kaivoin vanhan pussukan esiin ja itiväthän ne vielä. Maya on punainen, pitkulainen, hyvinkin baccatumin (Aji Verden) muotoinen, mutta tiettävästi Habaneron luokkaa tulisuudeltaan. Taimi on nyt rungoltaan 12 cm korkea, mutta yli 30 cm leveä, tyypillinen chinense pienenä. Rungon mutkitteleva kasvutapa lehdestä toiseen näkyy myös hyvin. Kyllä se siitä kesäksi oikenee, kun kasvaa paksuutta.

Colombian Orange, PI 257127

Kolumbia taitaa olla maa, josta tulevia chilejä en ole aikaisemmin kasvattanut. Mietin nimen kirjoitusasua pitkään, sillä suomentaminen Kolumbian oranssiksi ei liene järkevää. Ruotsalaiset ja jotkut muutkin käyttävät muotoa Columbian, mutta se taas sekoitetaan hakukoneissa helposti USA-laisiin paikannimiin. Päätin sitten käyttää muotoa Colombian, jota siemenkauppiaanikin käytti. Varsinainen syy tämän lajikkeen valitsemiseen tuli kyllä Ruotsista, kun Patrik blogissaan kehui tämän kasvattaneen satoa seinustalla Tukholmassa sadekesänä 2012, vaikka muut chinenset epäonnistuivat.

Colombian Orange (C. chinense)

Siinä on kaksi Kolumbialaista puolentoista kuukauden iässä. Lämpökaapissa ja isommassa ruukussa kasvanut varsinainen taimi on 15 cm korkea. Varalaatikossa viileässä huonolla hoidolla kasvanut pikkuinen siinä vieressä on vain 2 cm. Saattaa siinä olla jotakin vikaa juurissa, mutta kyllä hoitotavallakin on merkitystä taimivaiheessa.

Tämän kotiseutu on Popayán vuoristossa Kolumbian sisämaassa 1700 metrin korkeudessa juuri päiväntasaajan pohjoispuolella. Sää siellä on tasaisesti 24° päivällä, 12° yöllä ja ilma on kosteaa. Kaupunki on 1537 perustettu Tampereen kokoinen ja näköjään hienoja vanhoja taloja on runsaasti. Kaupungin torilta tämä on löydetty 1959 ja samalla kerralla on kirjattu 10 uutta chililajiketta. Tuo tarkoittaa, että tarkkaa kotipaikkaa ja sen korkeutta vuoristossa ei tiedetä, eli PI 257127 saattaa olla korkeammaltakin ja siis viileämmästä ympäristöstä. Nykyiseltä torilta on kuvia netissä vaikka kuinka, mutta eipä ole kaveri kuvannut chilejä läheltä.

Vaikka jouluna taimelle tullut kolumbialainen on vasta 15 cm korkea, se on chinenseille ominaiseen tapaan leveä. Lehtiruusukkeen leveys lähentelee jo kolmeakymmentä senttiä.

Pieniä pallukoita Brasiliasta

Pimenta de Bode ja CGN 21500 ovat kaksi minulle uutta Brasilialaista chinenseä, joiden marjat ilmeisesti ovat aika tavalla saman näköisiä kypsänä. Bodesta tiedän marjan koonkin, se on alle 2 cm ja värivaihtoehtoja on punainen tai oranssi. CGN 21500:n marjat ovat raakana tummia, mutta kypsyvät oranssiksi.

CGN 21500 (C. chinense) on puolentoista kuukauden iässä ja kavereitaan pienempi. Se tulee Brasilian pohjoisosasta, Amazonin alueelta ja on siis lämpimän ja kostean ilmaston kasvatteja ja sietää helposti, saattaapa suorastaan vaatiakin yli 30° lämpötiloja. Tämä taimi kärsi huomattavia vaikeuksia jouduttuaan pois lämpökaapista. Siitä kuivui suuri osa lehdistä ja nyt ne jo ovat pudonneet pois. Uusia kasvaa ja latvakin haarautui siinä samalla. Nyt tuo on alle 20° lämpötilassa ja uusi kasvu on muita vaaleampaa.

Pimenta de Bode (C. chinense) iti ainakin 5 vuotta vanhoista siemenistä ja on nyt kaksi kuukautta vanha. Sen kotialue on Goiás keskellä Brasiliaa, kilometrin korkealla ylänköalueella ja lämmön tarve lienee vähäisempi kuin tuolla toisella. Ainakaan se ei ottanut nokkiinsa lämpötilan muutoksesta. Bodea kerrotaan käytettävän erityisesti etikkasäilykkeissä ja sen kerrotaan olevan hyvin suosittu mauste kotimaakunnassaan. Tulisuudesta liikkuu erilaisia arvioita, mutta ei sen lähellekään chinesen huippulukemia pitäisi olla, pikemminkin 15-50.000 scovillea. Sen kansanomainen nimi on pukinpippuri, mutta kukaan ei tunnu osaavan sanoa miksi.

Siam Hot, kuuma kaunotar kaukoidästä?

Nyt liikutaan taas epävarmalla maaperällä. Tällä nimellä saattaa esiintyä useampiakin erilaisia chilejä ja Thaimaa (entinen Siam) on ainakin osalle niistä kotimaa.

Siam Hot (C. baccatum?)

Auringon valo tuo esiin tämän pikku chilin runsaat sivuversot. Jokaisesta lehtihangasta lähtee uusi oksa. Varkaita, sanoisi oikeaoppinen paprikankasvattaja ja leikkaisi ne pois, mutta minusta siitä syntyy tuolla tavalla mielenkiintoinen kasvi. Puolitoista kuukautta pikkuisella on nyt ikää, korkeutta 15 cm ja latvakin jo haarautuu. Lämpökaapissa kuukauden kasvaneena se ei muistuta tyypillistä baccatumin taimea. Harvoin ne ovat näin tukevia ja tuuheita.

Siam Hot tuli hankituksi Australiasta "John the Chillimanilta" muun tilauksen lisukkeeksi, kun se muistutti niin paljon Omnicoloria. Siellä se on baccatumien seassa ilman kotipaikkaa ja kuvissa on baccatumin kukka. Hänelle se oli tullut tuttavalta, joka ei alkuperää tiennyt. "Saattaa olla vaikka väärin nimetty", totesi John kysyessäni asiaa. Ajattelin katsoa, josko tässä olisi Omnicolor ilman kissan pissalle tuoksuvia lehtiä. Toistaiseksi ei hajua ole havaittavissa. Nimellä Siam myydään annuumia ja Thaimaasta löysin chilisäilykkeitä myyvän sivuston, jossa Siam Hot mainittiin thaimaalaisena uutuuslajikkeena, joka on perinteistä thaichiliä tulisempi, mutta lajimäärittelyä tai kasvin kuvaa en sieltä löytänyt. Pitäisi kait osata paikallista kieltä saadakseen risteytyksestä selvää, mutta ilmeisesti tuo on Thai-annuumin ja Habaneron risteytys ja sellaisen kukkiin ei tule baccatumin pilkkuja. Eri lajike siis, mutta sama nimi.

Ylhäältä katsottuna, matalalta paistavan auringon valossa tuo näyttää chinenseltä. Toisaalta baccatumeilla ensimmäiset lehdet ovat usein tosi isoja ja kupruisia, vaikka ne myöhemmin ovat sileitä ja pieniä. Nytkin ylälehdet alkavat jo muistuttaa normaalia baccatumia. Ensimmäisten lehtien perusteella ei kannata lajimäärityksiä tehdä.

Vihreänä kerätyn rocoton arvoitus

Keskiviikkona ihmettelin, miksi Perun Huanucossa kerätään rocotoja vihreänä, Sain sähköpostitse selityksen blogin pitäjältä samalla kun yritin kysellä paikkakunnan muistakin chililajeista kuten chinenseistä ja baccatumeista.

Hän kertoi, että heidän maatilansa on vain 17 km kaupungin keskustasta, mutta toista kilometriä sitä korkeammalla. Keskusta on laaksossa parin kilometrin korkeudessa, mutta lähistöllä on kuusikin kilometriä korkeita, lumihuippuisia vuoria. He asuvat rinteellä ja siellä kolmessa kilometrissä eivät enää muut chilit kuin rocotot kasva luonnossa. Rocotoja kerätään vihreänä, koska kansa syö niitä sellaisena, kun ne ovat miedompia silloin. Heidän rocotonsa on kuulemma punaisena hyvin tulinen. Tavallisin tapa on nauttia vihreän ja punaisen yhdistelmää. Andrés kertoi myös, että siellä joka jokilaaksossa on oma rocotolajikkeensa, ja paikalliset ihmiset kehuvat aina omaansa ja valittavat naapurilaakson rocotojen makua. Ehkä pitäisi alkaa maistella omiakin rocotoja myös vihreänä.

Sen tästä ainakin voi oppia, että vuoristoseudulla torilta kerätyistä chileistä ei voi päätellä kovin tarkkaan niiden kasvupaikan korkeutta merenpinnasta. Niin nopeasti tuolla olosuhteet muuttuvat.

Kuvassa eivät ole Huanucolaiset rocotot, ne ovat vielä isompia, mutta perulaisia nämäkin ovat, omaa satoa toissa syksyltä, kypsä on Riesen ja vihreät Red Peruvian.