Hän kertoi, että heidän maatilansa on vain 17 km kaupungin keskustasta, mutta toista kilometriä sitä korkeammalla. Keskusta on laaksossa parin kilometrin korkeudessa, mutta lähistöllä on kuusikin kilometriä korkeita, lumihuippuisia vuoria. He asuvat rinteellä ja siellä kolmessa kilometrissä eivät enää muut chilit kuin rocotot kasva luonnossa. Rocotoja kerätään vihreänä, koska kansa syö niitä sellaisena, kun ne ovat miedompia silloin. Heidän rocotonsa on kuulemma punaisena hyvin tulinen. Tavallisin tapa on nauttia vihreän ja punaisen yhdistelmää. Andrés kertoi myös, että siellä joka jokilaaksossa on oma rocotolajikkeensa, ja paikalliset ihmiset kehuvat aina omaansa ja valittavat naapurilaakson rocotojen makua. Ehkä pitäisi alkaa maistella omiakin rocotoja myös vihreänä.
Sen tästä ainakin voi oppia, että vuoristoseudulla torilta kerätyistä chileistä ei voi päätellä kovin tarkkaan niiden kasvupaikan korkeutta merenpinnasta. Niin nopeasti tuolla olosuhteet muuttuvat.
Kuvassa eivät ole Huanucolaiset rocotot, ne ovat vielä isompia, mutta perulaisia nämäkin ovat, omaa satoa toissa syksyltä, kypsä on Riesen ja vihreät Red Peruvian.
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.