Tutustuin "sosiaaliseen" mediaan

Täällä näyttää vähän oudolta. Se on kaikki sosiaalisen median syytä. Bloggerin mallini oli niin vanha, että se ei ymmärtänyt F, t tai G+ kirjaimista mitään. Piti etsiä uusi ja muokata se niin lähelle vanhaa, kuin osasin. Eihän sitä tässä iässä ihan outoihin kuvioihin heittäydytä. Tai ehkä vähän myöhemmin.

Jossakin mielenhäiriössä perustin minäkin Facebook sivun. Tarkoitus oli kai vain katsoa, miten keksityllä nimellä voi siellä esiintyä ja käyhän se. Kuvittelin myös jotenkin varaavani Chilivaari-nimen itselleni sosiaalisessa mediassa, mutta eihän se niin taida mennä. Onhan siellä kymmeniä Jukka Virtasiakin. Turhaan siis perustin.

Nyt en vain ymmärrä, mitä minä sillä sivulla tekisin. Sinne voi kuulemma hankkia tykkäämisiä. Tykkäämisiä? Kun kysyin eräältä toiselta bloggaajalta, mitä se tykkääminen on, sain kuulla, että riittää, että painaa hiirellä peukun kuvaa. Muuta ei tarvitse, eikä siitä edes tule palautetta painajalle. Outoa.

Minusta tykkääminen on halaamista, silmiin katsomista, toisen kannustamista ja auttamista. Se on sosiaalista toimintaa, ei mediaa.

Tutustuin sivusta naamakirjaan jo sen tullessa Suomeen kun pomoni ja muut yhtiön pikkupomot lähettelivät toisilleen typeriä viestejä ja kehuivat näillä "statuspäivityksillään" kuppilassa. Olihan se heille sopivaa ajan täytettä, ei ehtinyt puuttua alaisten töihin. Vähän myöhemmin kotirouvat raportoivat joka ainoan liikkeensä suurelle lukijakunnalle, kunnes kukaan ei enää viitsinyt lukea. Tärkeää oli sekin aikansa. Nyttemmin keksintö taitaa olla enemmän alaikäisten ja pissisten temmellyskenttää, kun he kuvittelevat olevansa aikuisia, kun paljastavat itseään mediassa.

Jotakin sinä varmaan on, kun se on noin levinnyt, mutta en ole vielä keksinyt mitä. Tuolla se minun yritelmäni kuitenkin on, tykkäät tai et. Minä en, mutta sille ei ole nappia. Ehkä sekin idea vielä aukeaa, kunhan sitä tutkailee.
Vihjeitä vastaanotetaan.