Manu viihtyy nyt ulkona

Unkarilainen pensastomaatti Manó kasvoi aivan saman kokoisia taimia niin runsaasti, että yksi jäi parvekkeelle, kun muut istutin ulos toukokuun lopulla. Ero kasvupaikkojen välillä on niin selvä, että päätin kirjata sen muistiin, vaikka tästä onkin turha tehdä yleistyksiä. Tämän kesän sää on ollut omanlaisensa ja minun parvekkeeni olosuhteet tuskin vastaavat muiden parvekkeita.

Parvekkeella tomaatti sai kuuden litran muoviruukun, ulkona se kasvaa betonimuuria vasten eteläseinustalla hyvässä puutarhamullassa. Juuritilan koko jo saattaa selittää eron ja valoakin on parvekkeella ollut vähemmän, vaikkakin lämpöä hiukan enemmän.

Raakileita on ruukkukasvissa 11, ulkona hyvän kokoisia jo 35 ja kuvasta ulos jääneessä latvassa niitä kasvaa lisää. Rajaus on tuollainen, kun yritin kuvata molemmat saman kokoisina, yhtä kaukaa ja aloitin sisältä. Ulkona siis tomaatit ovat myös suurempia ja kasvavat isommissa tertuissa. Ensimmäisten pitäisi kypsyä vielä tässä kuussa.

Pikatarkistus muille Manón kanssa samassa penkissä kasvaville tomaateille paljasti, että satotilanne on kaikilla suunnilleen samanlainen. Kun vain peukalonpäätä isommat laskettiin, kaikissa oli 30-40 tomaattia kasvamassa. Itse kasvit sitten olivatkin hyvin erilaisia. Kun Manót ovat 80 cm korkeita, runkotomaatti Golden Sunrise on jo 180 cm ja eräänlainen pensastomaatti Sibiria siitä välistä 110 cm. Runkotomaatti kiipeää narua pitkin, muilla on vain keppi tukena. Vain runkotomaatista olen karsinut lehtihankoihin kasvavat "varkaat". Sibiriakin kaipaisi siistimistä, siitä tulee aivan liian tuuhea.

Jos kesä olisi ollut kylmä tai kuiva, voisi tilanne olla kokonaan toinen. Iloitaan nyt tästä "sopivan sateisesta" säästä. Vastaavan vertailun voisi tehdä myös Canarioista (C. pubescens), joista toinen kasvaa ulkona aidassa, toinen parvekkeella amppelissa. Minusta tuntuu, että parvekkeella tulee chilejä enemmän, ainakin nyt ne kypsyvät suuremmalla joukolla. Lämpö taitaa olla chileille tärkeämpää kuin tomaateille.