Habanero (
C. chinense) on jo kuusivuotias ja kantaa lukumääräisesti runsasta satoa jälleen kerran. Sehän oli
helmikuussa kuoleman kielissä, juuret lähes kaikki mustuneet ja lehdet pudonneet. Toukokuussa alkoivat kukat tuottaa raakileita ja vähitellen lehtiäkin kasvoi lisää. Siihen asti ne olivat kitukasvuisia.
Eivät ne keväällä alkuun lähteneet ja nyt kypsyneet marjat ihan puolukan kokoisia ole, mutta ei paljon suurempiakaan. Maku on kuitenkin mukana. Aikaisemmin olen saanut chinenseistä tuollaisia minimarjoja kylmän kukinta-ajan seurauksena. Nyt saattaa olla enemmän syytä koko kasvin huonossa voinnissa. Se oli kitukasvuinen kesäkuulle asti, kunnes uusia normaalikokoisia lehtiä ja muutama oksakin lähti kasvamaan. Viime viikkoina, kun "puolukkasato" kypsyi, uudet habanerot ovat saaneet normaalin kokonsa. Tuossa iässä kesän käynnistyminen taitaa kestää vähän kauemman. Nesteet eivät lähde vanhassa varressa ihan vähällä lämmittelyllä kiertämään.
Pikalisäys seuraavana päivänä:
Enpä aavistanut tuota kirjoittaessani, että kuvan raakile olikin jo ainakin kuukauden ikäinen. Se nimittäin sai tyypillisen oranssin värinsä seuraavana päivänä. Nuo pienet ovat turhan punaisia Habaneroksi. Nythän näitä sitten riittää vähän isompaankin ruokaan. Minä kun en ole äkkitulisten ystävä, vaan chiliä lisätään ruokaan makua tuottamaan.
3 kommenttia:
Olen huomannut että kastemadot kukkaruukussa saattavat olla juurensa kuollettaneen kasvin pelastus.
Onpa kaunis "vanhus". Leikkaatko tämän aina lyhyeksi talveksi, vai karsitko vain rankalla kädellä?
Kyllähän se syksyisin on tullut karsittua, mahtuu paremmin talvehtimaan.
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.