Vuoden limbo

tiistai 27. syyskuuta 2011

Aji Amarillo (Small) (C. baccatum)

Koko kesän se on kasvanut parvekkeen nurkassa isossa altakasteluruukussa. Mittaa on jo yli kolme metriä, sillä se yltää lattialta kattoon ja siellä pitkästi vaakasuoraan. Tuossa on kaikki, mitä toistaiseksi on kypsynyt. Vihreitä toki on muutama kymmenen, mutta nekin ovat tuollaisia surkeita kuusisenttisiä laiheliineja ja pakkaset tulevat kenties jo ensi viikolla. Kattoon kasvanutta ei kannata edes kuvitella nostavansa sisään.

Tämä chili ei juuri vedestä välitä. Todennäköisesti siellä on pienet juuret keskellä isoa ruukkua. Lehdetkin ovat pienehköjä ja varsi hento. Alkukesästä tein sen ulos viennissä luultavasti useampia virheitä. Aluksi parveke oli kylmä ja silloin kasvoi muutama pikkuinen raakile, jotka myöhemmin putosivat pois. Isoon ruukkuun siirrettynä se pysyi kertakastelulla märkänä varmaan kuukauden, mikä ehkä tuhosi juuria.

Parvekkeen vastakkaisessa nurkassa kasvaa Jamy (C. baccatum). Siitä on kerätty jo kilokaupalla kypsiä kesäkuusta lähtien ja satokausi jatkuu saumattomasti. Se on samanlaisessa ruukussa ja melkein yhtä korkea. Sen hedelmät ovat huomattavasti pulskemmat kuin Amarillon.

Minulla kasvoi jo -09 Aji Amarillo. Siitä jäi hyvä maku suuhun. Pitäisiköhän niitä siemeniä kaivaa ensi kesäksi? Myöhäisiä olivat nekin ja pieni sato. Suurin ongelma niiden kanssa on kuitenkin puhtaus. Sain ne aivan toisella nimellä, mutta yhdessä myyjän kanssa totesimme, että Amarillo se on. Jos sekaannus johtuikin risteytymisestä, seuraavasta sukupolvesta voi tulla aivan erilainen.

Aji Amarillo (Smallia) en kuitenkaan enää kasvata, vaikka maistuisi miten hyvältä.

Lisäys 10.10.
Hyväähän tämäkin Amarillo on. Leikkelin pari tuollaista pieneen (2dl) kermakastikkeeseen kanafileille. Poltetta oli kohtuudella ja makua aika tavalla. Jäin kuitenkin kaipaamaan aikaisempaa, isompaa versiota. Nyt näitä on kymmenkunta kypsänä, mutta pientä se on, useimmat taitavat jäädä vihreiksi.

4 kommenttia:

Tiemuh kirjoitti...

Harmi että sinulla kävi tämän kanssa näin huono tuuri. Itselläni on ollut kolme yksilöä eri paikoissa ja erikokoisissa ruukuissa. Kaikista olen saanut satoa viimeistään keskikesältä ja lajikkeen maku sopii suuhuni mitä parhaiten. Hedelmän koko ja tulisuus sopii minulle hyvin. Satoisuuskin on ollut ihan kärkisijoilla paristakymmenestä shillistäni. Myös helppo lajike kaikilta osiltaa. Hyvä itävyys, helppo hoitoinen, satoisa, maukas, ei tarvi paljoa lannoitusta, ei ongelmia ötököiden tai tautien taholta. Sanoisinko että yksi tämän vuoden palkintopalli lajikkeeni. ENsi kaudella suunnitelmissa koittaa myös tuota keskikokoista varsiota Aji Amarillosta. Siemenet tosin täytyy jostain vielä hankkia. Sitä isointa versiota en halua koska sanovat sen olevan aivan mahdottoman hidas kypsymään. Etelä-Amerissa Aji Amarilloa käytetään ainakin muhennoksissa, ja siihen itsekin aluksi tätä testailin. Sopii mielestäni kuitenki paljon monipuolisempaankin käyttöön.

Chilivaari kirjoitti...

Kiitos,
Tällaista palautetta odotinkin.

Alkukesällä minulla meni joku pieleen ja kuukausia kului palautumisessa. Kesäkuun ekana tuossa oli kukkia yli metrisessä varressa, mutta ne eivät koskaan kehittyneet kypsäksi hedelmäksi asti.

Aji Amarillo on hieno mauste. Erityisen maukkaana mieleeni on jäänyt kuivattu rouhittuna pataan. Noiden keskikokoisten siemeniä ei vain tahdo löytyä tai sitten myyjän mallikuvatkin epäilyttävät, eivät ole oikean Amarillon näköisiä. Tuolla nimellä on hyvä kaiku ja sillä myydään muutakin kuin aitoja, jos sitten aitoja on olemassakaan. Tuo taitaa olla aika herkkä risteytymään.

InkRose kirjoitti...

Oma Amarilloni päätyi peltoluteiden suihin. Varmaan olisinkin saanut siitä jo satoa keväällä samoihin aikoihin kuin Aji Cristalista (tai myöhemmin kun on hitaampi kypsymään, mutta kuitenkin), jos en olisi ylikastellut rankasti.

Soosissa kirjoitti...

Onpas keltaisia noi sun Amarillot. Itselläni Amarillo tuottaa reilu kymmensenttisiä oransseja podeja.

Lähetä kommentti

Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.