Siementen määrä vaihtelee hyvin paljon lajikkeiden välillä, mutta tämä Aji Amarillo on ehkä keskitietä siinä suhteessa.
Leikkuulaudalla terävällä veitsellä chilit halkaistaan ja siemenet tulevat esiin. Niitä voi kätkeytyä tuon vaalean siemenkiinnikkeen alle lisää, joten sen voi irrottaa, jos haluaa kaikki siemenet talteen. Isommissa on yleensä enemmän siemeniä kuin pienissä. Ne irtoavat tuosta veitsellä raaputtamalla. Tässä puhdistustyössä kannattaa käyttää kumihanskoja, jos sitä tekee paljon tai tulisille lajikkeille. Muuten kirvelee myöhemmin jostakin kohtaa. Nitriili on se materiaali, joka kestää Nagankin mehut, lateksihanskoista kapsaisiini menee ennen pitkää läpi.
Siemenet kuivattelen yleensä taitellun talouspaperin sisällä huoneen lämmössä. Tietysti avoimen paperin päällä kuivuu nopeammin, mutta tuuli, kotieläimet, lapset yms. tekevät menetelmästä epävarman. Kirjoitan paperiin lajikkeen ja säilyttelen taitettuna hyllyllä muutaman viikon, jonka jälkeen ne ovat varmasti kuivia.
Vielä helpompi tapa on antaa chilien kuivua yön yli vihanneskuivurissa. Aamulla siemenet irtoavat kevyesti rapsuttamalla. Niitäkin olen pitänyt varmuuden vuoksi jonkin aikaa paperin välissä. Chilejä olen kuivatellut vähän lisää.
Kosteana siemenet eivät kestä kuumuutta. Yli 50° alkaa kypsyttää niitä ja itävyys menee. Kuivana ne sitten kestävät vaikka mitä, selviävät metsäpaloista ja kovista pakkasista. Ihme pakkauksia nämä siemenet. Omani säilyttelen postimerkkiliikkeestä hankituissa pienissä pergamiinipusseissa ihan huoneenlämmössä. Monet suosivat muovisia salpapusseja. Silloin siementen vain pitää olla varmasti kuivia, jotta eivät homehdu. Pitkäaikaissäilytyksessä lämpötilaa kannattaa laskea ja siemenpankeissa ne säilytetään pakkasessa.
3 kommenttia:
Lajipuhtaudesta ja itävyydestä on syntynyt aika paljon "kränää" ja katumuksia chilifoorumin puolella, oma mielipiteeni on kuitenkin se että mikäli olet onnekas ja saat siemeniä toiselta käyttäjältä ilmaiseksi tai postikuluja vastaan kannattaa olla iloinen ja tyytyväinen vaikka ristiinpölyyntymisiäkin olisikin tapahtunut. Meillä suomalaisilla on hieno tapa tai jopa perinne jakaa siemeniä joka ei ihan joka maassa ole tapana tai niinkin laajalti kuin suomessa.
Tämä on minusta erittäin hienoa ja varjeltavaa kotimaassamme!
Naapuriapu on hieno tapa, eikä sitä pidä lopettaa, mutta…
Jos chilit saavat vapaasti risteytyä ja siemeniä levitetään vaikkapa ketjukirjeissä, kohta kenelläkään ei ole puhdasta siementä ja nimilaput ovat turhia, kun sieltä kuitenkin tulee jotakin muuta. Minä ainakin haluan tietää edes suunnilleen, mitä olen kasvattamassa. Muutama yllätys toki mahtuu joukkoon joka vuosi.
Tottakai, enkä minä sitä tarkoittanutkaan että lajipuhtaat olisi pahasta, tarkoitin vain kun tuosta jokin aika sitten oli pientä kinaa foorumin puolella.
Minulla tällä kaudella on juuri se ongelma että kosteus on haalistanut nimilaput osasta kasveista enkä enään tiedä tarkalleen mikä on mikä...
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.