Tämän kesän satoihme: Aji Amarillo

Aji Amarillo (C. baccatum)

Keräsin taas kypsiä Aji Amarillosta. Tässä on kuva pienemmästä astiasta. Kohta piti hakea isompi, kun eivät mahtuneet mihinkään. En ole juuri saalistani punninnut, mutta nyt sitä näytti olevan melkein kilo, eikä tämä ole kesän suurin erä, eikä viimeinen. Siinähän on ollut kypsää huhtikuulta lähtien jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla ja koko ajan noita on syöty. Parvekkeellani tuo on parhaita satoja. Jamy saattoi viime kesänä päästä samoihin lukemiin tällä samalla, parvekkeen parhaalla paikalla.

Nytpä keltaisia oli sellainen kasa, että kaikki eivät mahtuneet kuivuriin kerralla. Olen todennut, että Amarillo on vielä tuorettakin maukkaampi kuivattuna, joten päätin laittaa osan kokeeksi lankaankin kuivumaan. Ohutkuorisia annuumeja olen tuolla tavalla ennen kuivannut ja etelän maissa tämä taitaa olla yleinen metodi.

Perkasin vihreät osat pois. Ne lähtivätkin sormin vääntämällä. Pujotin parsinneulalla langan yläpäiden läpi, vedin veitsellä kylkiin viillon ja laitoin ketjun riippumaan varjoisaan paikkaan. Aurinko saattaisi kypsyttää ja pehmentää chilejä ja se haalistaa värejä.

Yleisempi tapaa taitaa olla sitoa naru kantoihin ja laittaa nippu sitten väljästi riippumaan. Siitä tulee kauniimpi, koriste-esine keittiöön. Niitäkin ehtii vielä askarrella.