Edelliseen kuskus-juttuun vähän lisuketta.
En ole mikään viherpeukalo. Monet kerrat olen yrittänyt kasvattaa herneenversoja, mutta lyhytikäisiksi ovat jääneet. Nyt luulen keksineeni niiden salaisuuden. Ruukun on oltava riittävän syvä. Monesti olen niitä kasvattanut matalissa astioissa ja pian juuret ovat mustuneet ja versot kuolleet. Nyt tuo kymmensenttinen kukkaruukku on 9 cm syvä ja juuria on siitäkin runsaasti ulkona. Versoja on kuitenkin syöty jo joulupöydässä ekat ja loppiaisen jälkeen vihreys vain tihenee.
En liotellut herneitä, vaan laitoin niitä reilun kerroksen hyvin kastellun mullan pinnalle, kastelin lämpimällä vedellä ja peitin pariksi päiväksi kannella kunnes ituja alkoi nousta. Aikaisemmin olen käyttänyt sokeri- tai silpoherneitä, mutta nämä ovat tavallisia ruokaherneitä. Niitä saa puolen kilon pussillisen halvemmalla kuin 20 g siemenpussin noita hienompia. Nämä versovat paremmin uutta, kun niitä leikkaa poikki ensimmäisten lehtien yläpuolelta. Luulen myös, että osa iti myöhemmin, kun niitä oli niin paksu kerros, että osa jäi toisten alle niiden turvotessa itäessään.
On kaunista ja hyvän makuista leivälle tai ruoan päälle, suosittelen.
Kuva on pohjoiselta keittiön ikkunalta. Taustalla on eräänlainen isovanhempien ihannemaisema: leikkikenttä ja koulu keittiön ikkunan alla.
2024 ett chiliår?
6 kuukautta sitten
1 kommenttia:
Hyvä vinkki tuo syvä astia, täytyykin testata, kun niin herkulliselta näyttää. Kiitos!
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.