Chilikirja on oikeasti hyvä chilikirja

Nyt se on vihdoin totta. Parhain kotimaisin voimin tehty kattava chilikirja on kaupoissa.

Laitanpa tähän takakannen, kun sitä etukantta toistetaan kaikissa medioissa.

Suomalaiset chiligurut Jukka "Fatalii" Kilpinen ja Tommi "Aji Inferno" Hietavuo saivat kumppanikseen chiliin hurahtaneen toimittaja Teija Aaltosen ja tulosta alkoi syntyä. Gummerus teki rohkean teon ja ryhtyi kustantamaan ja nyt meillä on käsissä 158-sivuinen kovakantinen tyylikäs ja monipuolinen kirja täynnä asiaa chilistä; historiaa, lajituntemusta, kasvatusta, ruoanlaittoa, terveystietoa, jopa risteytysohjeita ja bonsain tekoa. Likipitäen täydellinen kattaus. Chilikirja on juuri sopiva nimi tälle kirjalle, se ei tarvitse lisämääritteitä. Seuraavat kirjailijat saavat sitten erikoistua jollekin osa-alueelle.

Tässä vielä pieni näyte sisällöstä. Chilin kukan anatomian ja osien nimet oppii helposti tästä selkeästä kuvasta. Kuvat ovat lähes kaikki Jukka Kilpisen ja niitä on paljon ja ne ovat hienoja. Koko kirjaa en vielä ole ehtinyt lukea, mutta teksti vaikuttaa asialliselta ja erittäin asiantuntevalta. Tähän projektiin on nyt sattunut hyvä yhdistelmä erilaisia kykyjä.

Eipä tähän juuri muuta kannata lisätä kuin että hankkikaa kirja, kun sellaisen löydätte.  Fataliin nettikaupasta saa mukaan vielä paketin siemeniä ja tekijän nimikirjoituksen kansilehdelle. Kustantajalta loppui ensimmäinen painos vuorokaudessa, mutta uutta on tulossa ja kaupoista niitä saattaa silti löytyä vielä. Toistaiseksi ainoa moitteeni kohdistuu kirjapainoon. Tämä on painettu Latviassa ja hyvin onkin painettu, mutta kotimaisen työn ja ammattitaidon säilyttämisen puolesta olisin vaikka suostunut maksamaan vähän lisää. Nythän kirja maksaa kohtuulliset vähän alle kolmekymppiä.

Lisää spotin alla viihtyviä

Trepadeira do Werner (C. baccatum) eli tuttavallisemmin vain Werneri pääsi säälistä sisään jäätyvältä parvekkeelta vasta 12.12. Silloin siinä oli täysi sato päällä. Nehän syötiin jouluun mennessä. Lehdet putosivat melkein kaikki parissa viikossa ja uusia kasvoi tilalle. Niistä osa oli kylmän vioittamia ja nyt nekin putoilevat ja kolmas lehtisukupolvi puolessatoista kuukaudessa on jo kasvamassa.

Eteisen pohjoisikkunalla ei luonnonvaloa juuri ole, mutta 36W ledispotti pitää baccatumin kasvussa. Tällä on todellista tehoa kulutusmittarin mukaan 17W ja valoa tulee latvoihin puolen metrin päästä 15.000 luksia. Eilisen jutun 9W spotti antaa taimille 12.000 luksia noin 25 cm päästä; se siis valaisee pienempää aluetta, siihen riittää pienempikin teho.

Ylhäältä otetussa kuvassa näkyy sinisempiä joulukuulla kasvaneita lehtiä, joista osassa näkyy vielä kylmän vaurioita. Viime viikkoina on alkanut kasvaa vaaleampia uusia lehtiä ja täälläkin näkyy oksanhaaroissa pikkuisia kukkanuppuja. Spottivalo tehoaa. Werneri on nyt tuuheampi kuin sisään tuodessa. Uusia oksia on myös alhaalla. Latvaan jätin pari punaista palleroa kuivumaan.

9 wattia riittää chilien kasvuun

Nämä Sugar Rushit ja Aji Amarillo jäivät "vahingossa" kasvamaan, kun siirsin siementen itävyystestissä syntyneet taimet pois lautalta, enkä raaskinut heittää niitä roskiin. Noiden repimiskuvia ja tomeran pikkutaimen kuvaa käytin myöhemmin idätyslautan esittelyssä. Ne kuvat on otettu 5.12. Tuo spottivalo on näiden taimien ainoa valo, ikkunasta ei tähän pöydälle osu juuri mitään.

Taimet ovat ensi viikolla kahden kuukauden ikäisiä ja korkeutta niillä on nyt 20 cm, taustan Amarillolla vähän enemmän. Kiinalainen ledispotti on valotestissäni käytetty akvaariovalo, joka kuluttaa sähköä vain 9 wattia, vaikka nimellisteho onkin 27W.

Ledispotteja minulla on 6 kappaletta ja tällä viikolla ensimmäinen sanoi sopimuksen irti, lakkasi vain valaisemasta. Niillä on ikää vasta toista vuotta ja enintään 7000 tuntia olen sitä voinut polttaa. Se on kaukana luvatusta 50.000 tunnista, mutta enpä minä niihin lupauksiin uskonut.

Hyvin tuo alle kahdenkympin sinisävyinen valaisin kuitenkin nuo kolme taimea valaisee. Sugareita jätin kaksi kasvamaan, kun se on vielä niin tuore risteytys, että samasta siemenpaketista tuli sekä punaisia että keltaisia hedelmiä. Siemenet keräsin punaisista. Nyt näistä toisessa on jo aivan selviä kukkanuppuja, vaikka ikää on alle kaksi kuukautta ja huoneen lämpötilakin on ollut nippa nappa 20°, öisin vähemmän. Taitaa olla talvisatoa tulossa.

Kurpitsa on kumma pakkaus

Talvikurpitsan säilyvyyteen en ennen ole tutustunut, mutta nyt aloin sitä tutkimaan ja ihastelemaan. Kyllä luonnon pakkauskeksinnöt ovat ihmeellisiä. Tämäkin kurpitsa on kerätty ulkoa syyskuun puolessavälissä ja se on edelleen kuin juuri poimittu.

Kurpitsoita säilyttelin alun perin joulua varten alakerran varastohuoneessa, missä kuitenkin pakkasillakin on yli 10° lämmintä ja aika kuiva ilma. Joulu meni ja kurpitsat jäivät käyttämättä. Tänään avasin yhden yli kymmenkiloisen. Epäilin sieltä löytyvän pehmeää, kenties käynyttä tai pilaantunutta sisustaa, kun kuoressakin oli hankautumia ja vaurioita. Toisin kuitenkin kävi. Kurpitsa on kuin syksyllä, tuoksuva ja värikäs kova ja ryhdikäs. Nyt vain reseptit esiin ja ruoanlaittoon.

Tuommoinenhan täyttää koko jääkaapin hyllyn, joten pitkään sitä ei voi säilytellä avattuna. Tuosta on nyt viipaloitu puolentoista kilon pala keittoa varten, mutta varmaan tulee currya, pikkelsiä, vuokaa, laatikkoa yms. tehtäväksi. Onneksi kurpitsan seuraksi sopii hyvin chili ja niitäkin riittää tuoreena näin keskitalvellakin.

Mitähän varten kurpitsalle on kehittynyt noin tiivis ja säilyvä pakkaus? Onkohan sen tarkoitus siirtää siemenet turvassa kylmän kauden yli vai mihin tällainen luonnonvalinta tähtää?

Lämpö kasvattaa chilin taimia

Tämä ei ole oikea, ei edes puolitieteellinen vertailu, kun verrokit eivät ole samaa lajiketta, mutta samalta idätyslautalta ne ovat, siis saman ikäisiä ja samalla tavalla kasvatettuja.

Ulupica Extra Large on risteytys, jossa on vain puolet pubescensia, mutta suurikasvuinen senkin pitäisi olla. Canario (C. pubescens) taas ei ole suurimpia chilejä. Amppelissa sitä yleensä olen kasvatellut. Se tuli hieman nopeammin sirkkalehdille, joten pieni ikäerokin näillä on, mutta pääosin kokoero johtuu kasvupaikasta, sen lämmöstä.

Minulla on kuumemittari, jolla voi myös mitata pintalämpötiloja muutaman sentin päästä. Päätin mitata mullan lämpötilaa, siellähän ne juuret kasvavat ja juurien hyvinvoinnista riippuu kasvin hyvinvointi. Kasvatuskaapissani on taimikasvatuksessa lämmönlähteenä kaksi 23W energiansäästölamppua, jotka lämmittävät ilman päivisin 26-28 asteeseen. Mullassa näkyy olevan 23°. Sillä taimet kasvavat huomattavasti nopeammin kuin huoneenlämmössä.

Osa taimista ei mahtunut kaappiin ja kasvaa olohuoneen ikkunalaudalla tuuletusikkunan kohdalla verhon takana, missä pakkasilla on aika viileää ja nytkin suojasäällä 4 astetta vähemmän mullassa, vaikka valoa on yhtä paljon.

Tämä ehkä on tasaisempi vertailu, kaksi saman ikäistä chinenseä. Scotch Bonnet kasvaa ikkunalla, Peruvian White Habanero lämpökaapissa. Eroa on näilläkin, mutta molemmat varmaan ehtivät kesäksi riittävän isoksi, ellei ikkunalaudalla kasvava palellu pakkaskaudella. Vaihtelin tänään kasvupaikkoja tasatakseni kasvua ja lisään ohuen styroksin chilien ja ikkunan väliin. Olen siinä joskus palelluttanut seinän puoleisia taimia, kun pakkasia kesti pitkään.

Jos idättämisesi jää jostakin syystä myöhään, anna taimille lämpöä ja starttilannoitusta heti pienestä lähtien. Chinensen istutusaika on minulla yleensä näihin aikoihin, baccatumit parin viikon päästä ja annuumit ehtii idättää kuukauden, puolentoistakin päästä. Silloin ei enää tarvitse paljon keinovaloa taimille, kun aurinkokin toivottavasti alkaa näkyä maaliskuussa. Nyt ei pikkutaimista tule hyviä ilman lisävaloa.

Idätyslautta - päivitystä 2015

Kohta seitsemän vuotta vanha kehitelmäni siementen helposta ja visuaalisesta idätyksestä itsestään kosteana pysyvällä paperilla on levinnyt hyvin, Chilifoorumilla sen käyttäjiä on runsaasti ja on se tunnettu Puutarha-netissäkin ja monella muulla keskustelufoorumilla. Ehkä nyt on aika vähän uudistaa juttua, lähinnä lisätä vaihtoehtoja.

Idea on yksinkertainen. Rasiassa on vettä pohjalla, joku kelluva materiaali (styrox tms) kääritään vettä imevään paperiin ja siihen siemenet. Siemenet itävät näkyvissä paperilla, joka pysyy märkänä kapillaari-ilmiön avulla. Kansi kevyesti päälle, että kosteus pysyy rasiassa. Lautan päällimmäiseksi paperiksi kannattaa laittaa kahvisuodatin, sillä siihen eivät juuret tunkeudu niin kuin talous- tai vessapaperiin.

Siinä vähän tarvikkeita: rasioita, kelluvaa materiaalia, talouspaperia ja kahvisuodatin. Astiaksi kelpaa mikä tahansa, mutta elintarvikepakkauksista löytyy helposti sopivia; raejuustorasia, lihanpakkauspohja, salaattirasia jne. Jos kantta ei ole, sellaisena voi käyttää toista samanlaista rasiaa.

Styrox on hyvä kelluke ja sitä löytyy usein elektroniikan pakkauksista, mutta kuplamuovista ja solumuovista saa moneen kertaan käärimällä myös kelluvia. Kannattaa kokeilla vähän pidempään ja katsoa, vettyvätkö.

Eihän alustan välttämättä tarvitse kellua. Toisesta, vähän pienemmästä rasiasta saa hyvän idätysalustan tai sitten leikkaat saman kokoisesta vähän pois. Tuohon vain paperia päälle ja idätys"lautta" on valmis. Styroksin pitää olla vähintään sentin paksu, jotta siemenet eivät huuhtoudu pois, kun astiaa liikuttelee. Tuossa ei ole sitä vaaraa, jos ei jätä paljon tilaa sivuille.

Tässä pakasterasiassa on nelinkertainen kuplamuovi käärittynä talouspaperiin ja sen pinnalla kahvisuodatin. Tämä kuplamuovi alkoi vanhemmiten upota päistä, joten sitä pitäisi laittaa paksumpi kerros tai isommalle alueelle.

Paperiin voi kirjoittaa kuivana idätettävien nimet ja idätysajan tussilla tai kuulakynällä. Kynän kosteudenkestävyys kannattaa testata ensin, jotkut leviävät ikävästi. Tuo lautta on kellunut 8 päivää ja sen alaosaan on lisätty myöhemmin siemeniä uudelle paperiliuskalle, joka erottuu hieman tummempana.

Useimmat lajikkeet ovat viikossa työntäneet juuren esiin, onpa joku jo sirkkalehdilläkin. Itämistä on jännä seurata, kun kaikki on näkyvissä. Nämä ovat itäneet normaalissa huoneenlämmössä. Lämpötilan nosto nopeuttaa hiukan itämistä, mutta yli 30° kuulemma myös huonontaa idätystulosta. Chileissäkin on hitaasti itäviä, joten muutamaan viikkoon ei kannata luovuttaa. Olen idättänyt tässä aivan pikkiriikkisistä siemenistä jättikurpitsaan asti. Sen siemenet voi peittää ohuella paperilla, jotta kastuvat joka puolelta.

Siemenet voi siirtää multaan ja peittää kevyesti, kun on nähnyt niiden itävän, mutta minä olen odotellut pidempään, sirkkalehtiin asti. Silloin kehittyvillä taimilla pitää olla valoa ja läpinäkyvä kansi rasiassa.

Siemenen voimalla nuo kasvavat tämän kokoisiksi, sitten pitää jo tarjota ravinteita. Kahvisuodattimen pinnalla kasvaneisiin uskaltaa tarttua isoillakin sormilla, eivät ne helposti mene murskaksi. Juuret kestävät irti repimisen, vaikka se hurjalta tuntuukin.

Ehjänä irtosi.

Sitten vain syvään multaan. Tuolle sain kaivaa montun melkein ruukun pohjalle asti. Taimesta tulee tukevampi, kun sen upottaa sirkkalehtiin asti multaan ja varteen kasvaa uusia juuria.

Muista kirjoittaa nimilappu ruukkuun.
Ai niin, kiehuvaa vettä suosittelen idätysastiaan ensimmäisellä täytöllä. Se steriloi tarvikkeet, paperin ja styroksin. Siemenet voi lisätä vasta sitten, kun paperin pinta ei enää tunnu kuumalta käteen.

2015 kasvatit

Lajike	Laji	idätys	taimella	kukka	raakile	kypsä
Aji Amarillo (Peru)	Baccatum	17.11.	05.12.
Sugar Rush	Baccatum	18.11.	05.12.	11.03.	16.03.
Canario	Pubescens	06.12.	22.12.
Rocoto Montufar (PI 585273)	Pubescens	06.12.	17.12.	05.03.	01.04.
Rocoto Santa Natalia	Pubescens	06.12.	18.12.	26.02.
Aji Amarillo (oma siemen)	Baccatum	06.12.	18.12.	12.04.
Starfish	Baccatum	07.12.	17.12.	19.04.
Starfish X Hot Tree Pepper F4	Baccatum	14.12.	24.12.	05.04.	17.04.
Peruvian White Habanero	Chinense	14.12.	24.12.	02.03.	24.03.
Habanero	Chinense	14.12.	28.12.	10.03.	19.04.
Scotch Bonnet MOA	Chinense	14.12.	29.12.	16.04.
Ulupica Xtra Large F2	Cardenasii	14.12.	02.01.	09.03.
Grandpa´s Siberian Home Pepper	Annuum	16.01.	28.01.	05.04.	05.05.
Trinidad Scorpion CARDI	Chinense	16.01.	29.01.
Kim Chi F1	Annuum	13.02.	24.02.	17.04.
Indian PC-1	Annuum	13.02.	28.02.
Pimiento de Padron	Annuum	13.02.	24.02.	25.04.	01.05.
Jalapeno Numex Pinata	Annuum	13.02.	08.03.
Thai Culinary	Annuum	13.02.	28.03.

Talvehtimassa on lisäksi Cajamarca, Charapita, Omnicolor, Campane, Ulupica Large, Trepadeira do Werner, keltainen Sugar Rush, Rocoto Santa Natalia sekä mahdollisesti hengissä selviävä Aji Cristal.

Starfishin siemeniä uuden vuoden tarjouksena

Kylmältä parvekkeelta keräsin Starfishit (C. baccatum) pois vasta marras- joulukuussa, perkasin ne ja kuivatin siemenet, vaikka epäilinkin itävyyttä. Testissä kuitenkin iti kaksi kolmesta, joten eiköhän nuo ihan kelpo tavaraa ole. Niitä on muutama sata tuossa.

Pistä minulle sähköpostia, jos haluat tuosta kasasta pikku siivun. Jos laitan alle kymmenen siementä pussiin, niitä riittää useille kymmenille. Starfish on iso, kasvaa helposti lattialta kattoon, joten pienellä ikkunalla sitä ei kannata kasvatella tai sitten joutuu leikkelemään. Sato on myös melko myöhäinen, joten heti voi aloittaa idättämisen. Minun kokemukseni mukaan se vaatii melko paljon valoa, ainakin sato oli moninkertainen parvekkeen aurinkoisella puolella verrattuna peräseinän vieressä kasvaneeseen.

Vanhaan tapaan en peri näistä mitään hintaa. Sääntö on ollut, että siementen saaja jää kiitollisuuden velkaan ja suorittaa sen myöhemmin jollekin toiselle aloittelijalle sopivan tilaisuuden tullen. Näin saadaan chiliharrastusta leviämään vaivattomasti. Kirjekuorien ja postimerkkien edestakaisin lähettelyssä ei minusta ole paljon järkeä. Muutaman postimerkin pystyn kyllä kustantamaan, olenhan itse saanut niin paljon apuja vanhemmilta chilipäiltä menneinä vuosina.

Joulua, joulua...

Päivät jo pitenevät. Aurinkoakin nähtiin ja se sai idätyslautalle eloa heti. Isoimmat taimet ovat jo läpinäkyvässä kannessa kiinni ja kun sitä raotin, näkyy hyvin, miten kosteana ne kasvavat.

Rocotot Montufar ja Santa Nataliahan siinä kosteutta valuvina, multaan pääsyä odotellen. Eipä tule kypäräpäitä tällä tavalla.

Maukasta Joulua kaikille!....

Starfishistä satoa parvekkeelta jouluviikolla

Eihän nyt tarkkaan ottaen ole jouluviikko, mutta alle viikko jouluun kuitenkin.
Vasemmanpuoleisen Starfishin kuvasin parvekkeella edellisenä aurinkoisena päivänä joulukuun alussa. Silloin Wernerikin oli vielä siellä palelemassa. Lokakuussa, kun oli kylmiä öitä, parveketta lämmitti puhallin, mutta nyt se ei enää ole viikkoihin ollut sähköissä. Tarkistin lämpömittarin ja alin lukema oli -2°, kun ulkona oli ollut -8. Senkin tuo kesti. Alle viiden asteen siellä on ollut pitkiä aikoja päivisinkin.
Oikealla on tämän päivän tilanne. Pakkaset ovat taas tulossa, joten leikkelin rungon paljaaksi ja yritän löytää sille tilaa vaikka autotallista. Lehdillä majailleita tuholaisia en halua talvehtimaan ja runkokin pitää ruiskutella pariin kertaan myrkyllä, ettei sieltä putkahtele uutta sukupolvea vaikka ripsiäisiä tai vihannespunkkeja.

Leikatuista oksista yletyin poimimaan katon rajassa kasvaneet chilit pois ja niitähän tuli vielä pari sataa grammaa, suurin osa pieniä, mutta on siellä ihan normaalikokoisiakin, 4 cm leveitä joukossa. Näitä vielä makustellaan joulunpyhinä.

Werneri säälistä sisään

Perjantaina nöyrryin Wernerin edessä.

Se oli sinnitellyt parvekkeella hyvissä voimissa ja chilejä meille tarjoillen tähän asti, mutta nyt oli lunta ja pakkasta tulossa. Lokakuun pakkasyöt avitin lämmittimellä, mutta kylmän ja pilvisen marraskuun aikana muut chilit kuihtuivat ja joutuivat kompostiin, vain Trepadeira do Werner ja Starfish jatkoivat satokauttaan ikään kuin ei kylmä olisikaan. Nämä kaksi baccatumia osoittautuivat nyt kestävimmiksi. 

Eteisen pienelle pohjoisikkunalle mahtui vielä yksi kasvi ja vahvasti leikelty ja Raidilla myrkytetty Werneri sai yläpuolelleen 30-wattisen ledispotin, jonka todellinen teho on vain 15W. Siitä tulee latvoihin yli 10.000 luksia, alemmaksi vähemmän. Tuskin sillä uutta satoa saadaan, mutta nuo nykyiset kypsyvät ja nehän pysyvät pitkään käyttökelpoisina oksilla. Runsasta lehtien pudottelua on varmaan odotettavissa, kunhan ei menisi kokonaan kaljuksi. Nuo punaiset makupallerot kuitenkin pysyvät jouluun koristeina ja tuosta niitä saa ruokaan poimittua.

Starfish jäi liian isona parvekkeelle palelemaan. 

Trepadeira do Werner (C. baccatum)

Wernerissä on edelleen kaiken värisiä raakileita ja kypsiä. Kukinta tosin on loppunut, kun marraskuussa leikkelin oksien päät poikki. Vähän aikaa sitten tein näistä Bluesmanin mainiolla ohjeella "Etanat ilman etanoita" ja hyvää oli. Alkuperäinen idea tuli etanapannusta, mutta kun minulla ei sellaista ollut, käytin pieniä muffinivuokia. Perattuja Wernereitä, kinkkua ja Cheddar- (tai muuta maukasta) juustoa sekoitetaan vuokiin ja uunissa kypsennyksen jälkeen rasvainen ja makoisa herkku on nautittavissa.

Lisäys 31.1.2015
Werneri viihtyi spottinsa alla, tässä raportti 30.1.

Lisää itämään

Kyllä itävät.

Ensimmäiseksi putkahti Rocoto Santa Natalia jo kolmantena päivänä lautalle laskeutumisestaan ja nythän siinä on jo terälehtiä, kaksi on vapautunut siemenestään 8 päivää idätyksen alkamisesta. Kun kannen pitää rasian päällä, ilma siellä sisällä pysyy kosteana ja siementen kuori irtoaa helposti. Kaikki muutkin 6.12. laittamani siemenet ovat itäneet, hitaimpana Canario, josta vasta pilkistää ensimmäisiä valkoisia siemenen kyljestä.

Lautalla on nyt ahdasta.

Lisäsin oikeaan yläkulmaan 7.12. testi-idätykseen parvekkeelta yhä viheriöivästä Starfishistä otettuja, kylmää saaneita siemeniä. Näyttävät nekin itävän.

Alakertaan lisäsin tänään ihan uusia lajikkeita, mm. original Habaneron ja Peruvian White Habaneron, joiden maku vieläkin tuntuu kielelläni ja tuoksu nenässäni, vaikka en ole niitä vuoteen kasvattanut.

Sain yllättävän ja iloisen "joulupaketin", kirjeen, jossa oli maistiaisia ja siemeniä. Niistä laitoin heti itämään Ulupica Extra Largen F2, Scotch Bonnetin ja Starfish X Hot Tree Pepper F4 risteytyksen. Tämä siis on jo neljättä sukupolvea, Ulupica XL vasta toista. Se saattaa tarjota vaikka minkälaisia yllätyksiä, mutta nehän meille sopivat. Kiitos Herpiili!

Nelinkertainen kuplamuovi näyttää kestävän lauttamateriaalina. Päät vähän vajoavat, taisin rikkoa kuplat leikatessani.

Chilit itämään itsenäisyyspäivänä

Nyt se on polkaistu käyntiin. Chilikausi 2015 alkaa näin juhlavasti.
Hitaasti kasvavat pubescensit, rocotoksi kutsutut chililajikkeet olen idättänyt joinakin vuosina jo marraskuussa, toisinaan joulukuun lopulla. Nyt aloituspäiväksi tuli itsenäisyyspäivä 6.12.

Idätysastiaksi valitsin salaattirasian ja kellukkeeksi nelinkertaisen kuplamuovin, jota kuvassa on rasian taustana. Käärin kuplamuovin talouspaperiin ja pinnalle kahvisuodatin, johon juuret eivät tartu. Ajattelin lähipäivinä kirjoittaa uusiksi idätyslautan teon, kun alkuperäisestä blogimerkinnästä on jo kuusi vuotta ja se on edelleen luetuin juttu.

Vain kolme pubescensia päätyi nyt lautalle ja niiden seuraksi hidaskasvuinen Aji Amarillo, vaihteeksi pienempi, aikaisemmin kasvattamani lajike. Tuohon mahtuisi vielä pari chinenseä, jotka perinteisesti olen idättänyt jouluksi, tosin viime vuonna vasta tammikuussa ja silloinkin ehti. Paljon riippuu kasvuolosuhteista itämisen jälkeen, ennen kaikkea lämmöstä ja valosta. Taimet  voivat kituuttaa kuukausia, jos on viileää, eikä lannoitusta tule. Toisaalta ne voivat venähtää hetkessä hervottomiksi hujopeiksi, jos lannoittaa hyvin, mutta valoa on niukasti. Enpä vieläkään hallitse sopivia yhdistelmiä, vaan kasvattelu on yllätyksiä täynnä.

Idätysten porrastamista voin suositella. Baccatumit ja varsinkin annuumit ehtii myöhemminkin. Samoja idätyslauttoja ja kasvatusvaloja voi käyttää vuorotellen pitkin kevättä. Tulevaan kauteenkin on varaslähtö jo olemassa. Syksyn viimeisten siementen testi-idätyksessä on niin hyviä taimia lautalla, että saatan niistä laittaa pari saman tien multaan.

Valon mittaus puhelimella

Minulla on vanhastaan ammattityökalu valon mittaukseen, mutta harvalla chilin kasvattajalla sellaista on. Siitä huolimatta olen puhunut lukseista kuin kaikkien tutuista, kun olen niitä tottunut valon määrästä käyttämään, kuten Kelvineitäkin väristä puhuttaessa. Jo kolme vuotta sitten yritin neuvoa, miten digikameralla voi mitata lukseja, mutta se on monelle liian vaikeaa ja kameratkin ovat entistä automaattisempia, eivätkä kerro, mitä tekevät.

Älypuhelimiin on erilaisia appseja, joihin en ollut vaivautunut tutustumaan, kun itsellä oli jo työkalu. Syksyn pimeillä valoja asetellessani ajatus pälkähti päähäni, kun puhelin oli kädessäni ja mittari kaukana. Latasin kuusi ilmaista "Light meter" hakusanalla löytyvää Appstoren valikoimista, aloin kokeilla ja olin hyvin pettynyt. Lukemat olivat mitä sattuu, eivätkä vastanneet alkuunkaan todellisuutta (pitihän se mittari käydä hakemassa tarkistuksiin). Poistin kaikki turhat appsit.

Viikkoa myöhemmin päähäni pälkähti, että olin ehkä mitannut väärin. Oikealla luksimittarilla mitataan valonlähteen voimakkuutta, siis päin valoa. Sitä nämä eivät kalibroimallakaan oppineet. Hain uudestaan ensimmäisen tarjokkaan, LightMeterin ja kas, Heureka, sillä sainkin nyt täsmälleen oikeita tuloksia. Muita en edes vaivautunut uudestaan kokeilemaan.

Lukutuolini 6W ledispotin lukema iPhonen takakameralla LightMeter-ohjelmassa. Gossenin luksimittari näytti 520. Erittäin tarkkaa, vaikka nuo lukemat hyppivät aika isoin askelmin, varmaankin kameran aukkolukemien mukaan. Vähän sivummalla lukema on 440. Kuten monesti olen sanonut, lukseissa on merkitystä vasta, kun lukema on kaksinkertainen, muu on hifistelyä. Se tarkoittaa yhtä aukkoa kameralla.

Mittasin nyt puhelimen takakameralla kohteesta heijastuvaa valoa ja käytin kohteena valkoista talouspaperia. Perinteinen siniruutuinen vihko tai kopiopaperi antavat vähän isompia lukemia, mutta pysyvät oikeassa haarukassa ilman kalibrointiakin. Tuolla pitää vain katsoa, että puhelimen varjo ei peitä mittausalaa, joka näkyy ohjelman ikkunassa.

Edelleenkään en saanut luotettavia tuloksia suoraan päin valoa mitatessa. Oikeissa luksimittareissa on valkea kupu tasoittamassa suoraa valoa, puhelimessa sellaista ei ole, joten tulokset ovat sattumanvaraisia. Paperin pinnasta heijastuvaa valoa tuo mittaa riittävän oikein melko hämärästä aina 30.000 luksin spottivaloon. Juuri tätä mittaria ei taida olla Androidille, mutta onhan siellä tarjontaa. Valitettavasti en enää pysty antamaan hyvää kalibrointiohjetta, kun valonlähteet ovat niin erilaisia. Ennen käytettiin aina 60W hehkulamppua puolen metrin päästä ja se oli sama kaikkialla.

Internetin ihmeellisyyksiä

Tähän aikaan vuodesta eletään hiljaisinta kautta chilinkasvatusrintamalla. Se näkyy blogeissakin, päivitykset ovat harvassa ja lukijoita vähän. Kohta alkaa siemenien hankinta ja uuden kauden suunnittelu ja idätyksetkin hitaammilla lajikkeilla voi jo aloittaa.

Hämmästyin kävijätilaston äkkinäistä vilkastumista kuun vaihteessa. Piti kaivautua vähän syvemmälle tilastoon, että syy selvisi, ehkä, luulisin.

Kuun vaihteessa oli amerikkalaisilla Halloween ja sehän on kurpitsajuhla. Olin viime vuonna kirjoittanut kurpitsasta ja sen käytöstä ja nyt jenkit olivat jostakin keksineet sivuni kuvat ja ilmeisesti joku oli linkittänyt sivuni sinne ja kävijöitä alkoi kasaantua. En tiedä, mitä he kuvillani tekivät, mutta muutamana päivänä kävijöitä oli enemmän jenkeistä kuin Suomesta ja tuo yksi sivu keräsi ne melkein kaikki. En älynnyt ilmiötä heti, mutta se on jatkunut kummasti viikkoja Halloweenin jälkeenkin. Ei kai kurpitsa liity kiitospäiväänkin?

Vielä viime viikollakin USA:n osuus oli kohtuuttoman suuri suomenkielisen blogisivuston lukijoissa.

Werneri se vain porskuttaa parvekkeella

Suuri osa chileistä on jo siirtynyt kompostin kautta luonnon kiertokulkuun, mutta sitkeimmät jatkavat parvekkeella. Huomenna pitäisi tulla reippaasti lunta ja pakkasöitäkin on taas luvassa. Tänään paistoi aurinko. Sen kunniaksi pari kuvaa.

Trepadeira do Werner (C. baccatum) ei näytä pahastuneen ollenkaan syksyn kylmyydestä. Uutta raakiletta syntyy ja vanhat kypsyvät. Tämä on todellinen ilopilleri. Noita ei ole kovin paljon tullut poimituksi, kun chiliä on riittänyt. Onhan tämä mainio, aromikas pallukka. En ehkä ole vielä löytänyt sille sopivinta ruokalajia ja säilömistapakin on mietinnässä, kun niistä niin moni on vielä kypsymisvaiheessa.

Väreissä löytyy. Osa näistä kasvaa ylöspäin, vaikka vaakasuora asento on tavallisempi. Leikkelin noistakin jokin aika sitten oksien päät, kukat ja nuput pois, mutta tämä on tainnut mennä poikki taittamalla. Kukkien ja uuden kasvun poisto nopeuttaa raakileiden kypsymistä.

Halloweenia

Tuommoisen oli pojanpoikani askarrellut portin pieleen yhdestä kesän kurpitsoistamme. Vihreä väri tulee katulampusta, kurppa oli keltainen.

Itsepä (taas) kannoin ansarijauhiaiset sisään

Juuri ennen ensimmäisiä pakkasia syyskuun loppupuolella kannoin ulkona kesänsä viettäneen amppelitomaatin sisään. Myrkyttelin sen mäntysuovalla ja Missing Linkillä kuten muutkin sisäkasvatukseen siirretyt. Pari viikkoa sitten alkoivat murheet paljastua. Valkoisia "pikku kärpäsiä" lehahteli lentoon tomaatteja kerätessäni ja lehtien alta niitä löytyi lisää.

Ansarijauhiainen, tuo lähes mahdoton torjuttava oli ulkona muninut tomaatin lehdille ja nyt ne lämpimässä kuoriutuivat. Välittömästi suljin amppelin roskasäkkiin ja ruiskuttelin reippaasti Raidia perään. Onneksi tuo on makuuhuoneessa, missä ei chilejä ole, mutta osaavathan nuo lentää. Tarkka terveystarkastus sisächileilleni on vielä tekemättä, mutta jos nuo leviävät, kaikki on pistettävä matalaksi.

Vaan hyvää tuo on vieläkin, vaikka aurinkoa harvoin näkee. Viikon päästä myrkytyksestä uskalsin taas maistella, sillä varoaikahan on vain vuorokausi. Tumbling Tom Yellow on tämä herkkupala nimeltään.

Tuoretta omaa tomaattia vielä marraskuussakin - se on yhtä juhlaa.

Yöpakkasista vielä selvittiin - parvekkeella

Viimeöiset lukemat: Tampereen virallinen -7°, parvekkeen ulkopuolella -3,5 ja sisäpuolella +4. Seitsemän astetta siis lämpöpuhallin ja parvekelasit auttoivat, loput tulee edullisesta sijainnista harjun etelärinteellä. Sähköä on kulunut nyt vajaan kuukauden ajan öiseen lämmittelyyn melkein kolmekymppiä. Laitoin kulutusmittarin ajastimen ja lämpöpuhaltimen väliin. Kohta tämä keinotekoinen kesän pidennys saa riittää. Ensi viikolla myös päivät kylmenevät ja silloin ei lämmitin pitkään riitä takaamaan chilien hyvinvointia. Pelkkä hengissä pitäminen ei ole järkevää.

Starfish (C. baccatum) riiputteli eniten lehtiään vielä puolenpäivän jälkeen. Syynkin luulen keksineeni. Sen ruukku on lattialla nurkassa eli kylmää ulkoseinää on kolmella suunnalla ja juuret kärsivät kylmyydestä. Chilit, joiden ruukut ovat irti seinästä eivät näytä kärsivän muutamasta viileästä yöstä, kun päivisin auringossa lämpö nousee vielä yli kahdenkymmenen. Pilviset kylmät päivät ovat myrkkyä ja niitä on tulossa, nyt pitänee päättää parvekekausi jo lokakuussa.

Aika on mennyt sadon säilönnässä, mutta niistä olen vääntänyt juttua jo edellisinä syksyinä niin paljon, että antaa olla nyt. Kuivannut olen useita eriä, tehnyt etikkasäilykettä ja hapanchiliä. Nuo Starfishit vielä odottavat käsittelyä. Maku on hyvä ja muoto hieno, ehkä nämä pitäisi säilöä kokonaisena maukkaaksi koristeeksi.

Ulkona kaikki on toisin. Viimeisetkin chilit paleltuivat viime yönä. Omnicolor,  Cajamarca ja Aji Cristal pääsivät jo aikaisemmin sisätiloihin suojaan, samoin kuistilla riippunut amppelitomaatti, jossa nyt onkin makoisaa satoa. Tuossa kuvassa on 24.9. pakkasyöltä säästynyt kurpitsa. Samassa penkissä kasvanut jättikurpitsa luikerteli maassa ja paleltui jo nollan paikkeilla. Tämä kiipesi betonimuuria ylös ja säästyi. Metri irti maan pinnasta taisi pelastaa sen tähän asti.

Betoni myös säilönee päivän lämpöä ja luovuttaa sitä yöllä ympäristöönsä. Tämä on ns. butternut- eli myskikurpitsa, jollaisia en ole ennen kasvattanut, enkä taida jatkossakaan kasvattaa, en ainakaan tätä "Gitaraa". Se nimittäin oli tavattoman hidas, myöhäinen lajike. Se kasvoi aluksi tasatahtia jättikurpitsan kanssa, mutta lopulta siihen ehti tulla vain tämä yksi parikiloinen syötävä ja muutamia pieniä alkuja. Jättimallissa taas kehittyi viisi yli kymmenkiloista kiekkoa.

Kesän hidastelijoita - Rocoto Santa Natalia

Siinä se nyt vihdoin on: Rocoto Santa Natalia (C. pubescens) kypsänä.

Tämä Caidelle Perusta tuoduista rocotoista alkunsa saanut karvainen kaveri ei helpolla sopeutunut meille, mutta ei sentään luovuttanutkaan. Kylvin sen jo marraskuussa päästäkseni ajoissa maistelemaan - toisin sitten kävi. Sehän kukki jo tammikuun lopulla, mutta siihen kasvu lopahti ja kasvi alkoi juroa, pudotteli lehtiään ja pysyi kuukausia saman kokoisena. Epäilen nyt, että kukkamultani oli liian ravinteikasta ja se tappoi juuria. Saattaa syy olla pH:ssa tai monessa muussakin tekijässä. Kesän tuo vietti parvekkeella ja kasvoi vain kituen, vaikka oli terveen oloinen. Syyskuun alussa alkoivat ensimmäiset kypsyä, eikä niitä ollut montaakaan. Tuo kuva on viimeisestä poimitusta 17.9. Meinasi unohtua dokumentointi.

Ei se iso ole vieläkään. Sadon kerättyäni kukinta kuitenkin vilkastui ja uusia versoja ilmestyy. Syy parantuneeseen vointiin voi olla vaikka se, että lopetin lannoituksen elokuun alussa. Hauska havainto on, että se kasvaa eniten valosta poispäin. Onkohan sillä ollut liian valoisaa?

Rocoton kukat ovat hienoja, eikä Santa Natalia tee poikkeusta. Toisaalta, ei sitä kukan perusteella pysyisi tunnistamaan, niin samanlaisia pubescensien kukat ovat ja samassakin lajikkeessa on variaatioita. Ilmeisesti kasvupaikka ja valo vaikuttavat. Nämä ovat enimmäkseen vähän supussa.

Lokakuun alussa tilanne on vihdoin tällainen: raakileita on joka oksalla ja kukinta jatkuu. Aivan ilmeisesti tuo kerjää sisään pääsyä talveksi, sillä noista ei tule kypsää ihan kuukaudessa, ehkä ei kahdessakaan. On siellä tosin isompiakin. Maistiaiset ensimmäisistä kypsistä kertoivat, että tämä on tulisimpia rocotoja, mitä olen maistanut. Ei siitä meikäläiselle täytettyä rocotoa kannata tehdä, hiki tulisi syödessä, mutta erinomaista maustetta niistä saa. Kuivasin ne ja käytän murskattuna tai jauhettuna erilaisiin ruokiin.