Chiliaita 2015

Oleskeluterassillamme on jo "perinteisesti" ollut yhdellä sivulla chiliaita. Tänä vuonna se muodostui talvehtineista lajikkeista. Istutin ne eilen ja toivoin pilvisen kelin jatkuvan loppuviikon, mutta niinpä vain tuli heti aurinkoinen päivä ja sisällä kasvaneet chilit piti suojata UV-säteilyltä. Hallaharso ei ole kaunis maisemassa, enkä sitä montaa päivää aio pitää.

Vasemman laidan "piispanhattu-chili" Campane (C. baccatum) on jo miehen korkuinen ja menee yli tämän kuvan. Sen vieressä on Ulupica Large (C. cardenasii). Se osoittautui vääräksi valinnaksi, sillä illan mittaan tuuli oli taittanut lähes kaikki  vaakasuorat oksat. Nostelin niitä sitomalla, mutta en lastoittanut. Jos ne kuivuvat, eiköhän uusia kasva.

Muita tummempana erottuu eteisen ikkunalla ledispotin alla talvehtinut Trepadeira do Werner (C. baccatum). Siinä on jo kypsääkin, kuten laitimmaisessa Sugar Rushissa (C. baccatum).  Kunhan nuo asettuvat paikoilleen ja saan aurinkosuojan pois, siinä on valmis aita. Katajapensas rajaa toista päätä ja tästä oikealle jatkuu talvivalkosipulin voimakaskasvuinen rivi.

Kapuloita tomaattipenkkiin

Sääennustus näytti sen verran lupaavalta, että päätin viedä tomaatit ulos, kun ne ovat jo isoja ja kukkivatkin. Jari kasvihuoneblogissaan julkaisi jo kolme viikkoa sitten tomaatinkasvatusohjeita. Niissä oli ainakin minulle, myöhäisheränneelle amatöörille aivan uusi vinkki tukinarujen kiinnitykseen. Jaanpa sen tässä edelleen.

Minulla tomaatit kasvavat ulkona jyrkän rinnetontin terassointiin tehtyä betoniseinää vasten. Tukinarut on solmittu yläterassin aitaan pari metriä korkeammalle ja ne ylettyvät parikymmentä senttiä maanpinnan alapuolelle. Alapäähän sidon puukapulan.

Taimelle kaivetaan kuoppa ja sinne painetaan kapula niin, että naru on kohtalaisen kireä. Juurien alapuolella on vähän sivussa ja reilusti mullalla peitettynä kourallinen kanankakkaa evääksi kesään.

Reilu kuukausi maitopurkissa on täyttänyt multatilan juurilla ihan sopivasti ja kukkiakin jo on. Raakileita ei vielä ole muodostunut, mutta ellei vallan kylmää tule, niitä alkaa kohta muodostua. Tämä tarkoittaa, että heinäkuun lopulla pitäisi olla kypsää syötävää. Näin hitaita isot tomaatit ovat.

Juuret peitetään hyvin ja kapula niiden mukana. Jos tomaatit ovat kasvaneet vähässä valossa ja lämpimässä, taimet voivat olla hentoja ja korkeita. Silloin ne voi upottaa reilusti syvemmälle maahan, jopa kiertää lenkille tai laittaa makaamaan ja nostaa vain latvan ylös. Tomaatti kasvattaa lisää juuria varteen, jos se on maahan kosketuksessa.

Niin se naru, kiepautin taimen muutaman kerran sen ympäri. Se käy helposti ja riittää tueksi. Muutaman viikon välein latvaa pitää kiertää lisää ja varkaita poistella.

Siinä kaikki tuohon penkkiin mahtuneet. Tämmöinen kuva on osoittautunut hyväksi muistiinpanoksi (jos arkistoi kuviaan). Siitä näkee, missä järjestyksessä ne kasvavat, mikä saattaa loppukesällä olla jo unohtunut ja minkä kokoisia ne olivat ulos vietäessä. Terassimuurin laudoitusjäljistä näkee kasvun. Pienestä kuvasta et ehkä erota nimilappuja ja niillä on taipumusta hävitä kesän kuluessa, mutta tuossa ovat nyt Outdoor Girl, Manó, Sibiria ja Sungold. Pisimmät jätin reunoille, kun niissä on kukkia noin alhaalla. Muuten ne voisi alhaalta vaikka jättää lehdettömäksi, kun ylöspäin on tilaa. Näin saisivat matalammat pensastomaatit enemmän tilaa ja valoa. Siitä on jo heinäkuussa pula.

Huomenna, jos ei sada, ryhdyn chiliaidan rakenteluun.

Uusintakylvöä annuumeista

Pieniähän nuo on tähän aikaan vuodesta, mutta kun edelliset eivät itäneet tai selvinneet taimivaiheesta, päätin vielä laittaa uusia kasvamaan. Huhtikuulla vasta varustelin lautan ja kolmisen viikkoa ovat olleet taimella nuo annuumit Jalapeño Numex Pinata ja Thai Hot Culinary, uusia tuttavuuksia molemmat. Uskon näistä tulevan vielä satoa elokuussa ja uskoni perustuu tähän esimerkkiin:

Pimiento de Padron (C. annuum) on kaksi kuukautta aikaisempaa idätyserää. Laitoin annuumit nyt itämään helmikuun puolivälissä ja nämä tulivat taimelle kuun lopulla. Padronit ovat nyt 50 cm korkeita, kun nuo uusioidätetyt ovat vasta 5 cm. Olen pitänyt näitä kolmea taimea litran jäätelörasiassa odottelemassa ulos pääsyä, mutta se näyttää siirtyvän, kun ilmat jatkuvat kylmänä. Ovat ne tuossa ahtaudessakin olohuoneen ikkunalaudalla  viihtyneet.

Viihtymisestä todistanee tämäkin kuva. Padroneissa on ollut jo pari viikkoa raakileita; ne aloittivat satokauden vähän yli kahden kuukauden iässä. Nyt tuon isomman voisi jo vaikka syödä, sillä nämä maistuvat vihreinä ja keskenkasvuisinakin.

Kylmä hidastaa kasvua

Olen jo jonkin aikaa vilkuillut sääennusteita viedäkseni muutaman chilin ulos, kukkapenkkiin kasvamaan, mutta ei, ei vielä. Ensi viikonvaihteeksikin lupaillaan nollan lähistöllä olevia yölämpötiloja.

Otetaanpa esimerkiksi jättikurpitsan taimet. Vasemmanpuoleinen on oleillut parvekkeella, missä öisin on lämmittimen avulla pysynyt noin kahdeksassa asteessa, päivisin auringossa on yli kaksikymmentä, mutta pilvisinä päivinä vain vähän yli kymmenen. Paljonkaan kasvua ei ole tapahtunut sirkkalehtivaiheen jälkeen. Oikeanpuoleinen on varataimi, pari päivää myöhemmin itämään laitettu ja taimelle tullut, viime kesän omista kurpitsoista kerätty siemen. Se unohtui sisään ikkunalaudalle ja kasvu on tasaisen lämpimässä noin selkeästi suurempaa. Se on nyt 9 päivää vanha, pienempi on ollut jo 11 päivää taimella.

Chileistä minulla on ollut parvekkeella jo suurin osa. Niissä kasvu ei ole yhtä nopeaa ja näkyvää, joten otin kurpitsat esimerkiksi lämmön vaikutuksesta. Lämpö ei silti ole välttämättä tarpeen näille, sillä ulos vientiin on kuitenkin vielä kolmisen viikkoa ja siinä ajassa tuo varataimi taitaisi kasvaa liiankin isoksi siirtoa ajatellen. Vien nyt senkin viileälle parvekkeelle jarruttelemaan kasvuaan. Tomaatintaimista näyttää siellä kehittyvän mukavan tukevia, selvästi parempia taimia kuin aikaisemmin sisällä kasvattelemani. Ensimmäiset jo kukkivat, vaikka niilläkin menee vielä viikkoja ennen kuin pääsevät ulos.

Riskisijoitus paraatipaikalle

Perinteisesti parvekkeen paras paikka on ollut tässä, eteläseinustalla, mutta jonkin verran pihakoivun aamupäivisin varjostamalla kulmapaikalla. Asiaan tietysti vaikuttaa myös parvekkeen isoin ruukku. Siitä on saatu isoja satoja lähes joka vuosi. Nyt paalupaikan sai täysin tuntematon risteytystuote. Se valtasi paikan reippaalla kasvullaan ja selvästi muita aikaisemmalla ja runsaammalla raakiletuotannolla. Riski se on siksi, että tuon mausta ei ole mitään havaintoa. Se voi olla mauton, kitkerä, tulinen tai vaikkapa herkullinen. Sen riskin nyt päätin ottaa.

F4-sukupolven risteytymä Starfish X Hot Tree Pepper (C. baccatum) tosiaan on jo toista metriä korkea, vaikka latvoja on leikelty ja sen satokausi on hyvällä alulla, vaikka se on ollut jo kuukauden parvekkeella pikku ruukussa. Kasvutapa ei ole Starfishin, jolla on tukeva suora runko eikä se haaraudu niin kuin tämä. Raakile kasvaa aluksi pystyyn Starfishin tapaan ja tuon kokoisena se vielä voisi olla kumpi tahansa vanhemmistaan.

Vähän myöhemmin se kuitenkin kallistuu ja muodostuu pitkulaiseksi. Uurteita tai muuta epätasaisuutta niissä on monissa, mutta melkein sileitä pitkulaisiakin löytyy.

Tuollaistakin muotoa esiintyy ja tämä ei kyllä muistuta kumpaakaan vanhemmista, vaan on selkeästi risteytys. Maku ja väri jää vielä arvoitukseksi.

Tomeria taimia

On ne komeita jo pienenä, muutaman päivän ikäisenä. Pienempien kurpitsojen keskellä on jättikurpitsa, takanurkissa kurkun taimet.

Suuret siemenet itävät ripeästi

Idätin nyt ihan sattumalta kurpitsat ja kurkut toista viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna. Toivottavasti kevätkin tulee viikkoa aikaisemmin ja nuo saa ulos toukokuun lopulla. Niitä ei nimittäin pitäisi kasvattaa pienessä ruukussa enempää kuin neljä viikkoa tai juuret menevät solmuun, eivätkä kehity sen jälkeen normaalisti.

Ylinnä ovat annuumien uudelleen idätykset. Numex Pinata iti huonosti aikaisemmin ja Thai Culinary ei ollenkaan. Vain yhden taimen sain nytkin viidestä siemenestä, Pinatat itivät kaikki.

Kurkusta (alinna) tuli juuri esiin jo toisena päivänä ja kolmantena sirkkalehdetkin näkyvät. Kaikissa kurpitsoissa on myös itua eli juuren alkua näkyvissä.

Isoin siemen on "jättikurpitsa", viimekesäinen venäläinen "Kokin unelma". Sattuipa niin sopivasti, että viimeinen keitto viime kesän sadosta syötiin sunnuntaina, kun lauantaina olin laittanut uudet itämään. Vähän pienemmät siemenet ovat pyöreän, vihreän "Honey Bear" kurpitsan ja sitten tulee pari riviä kesäkurpitsoita, "Bush Baby" ja "Gold Rush". Alarivillä avomaankurkku "Rhensk Druv" oli porukan nopein.

Jokakeväinen palovaroitus

Taas on varoituksen sana paikallaan.  

Aurinko on hyväksi kasveille, mutta äkillinen paiste liian suurina annoksina saattaa polttaa kasvit karrelle, jos ne eivät ole tottuneet aurinkoon tai muuhun UV-säteilyn lähteeseen. Menneiden vuosien kirjoituksistani voit lukea ohjeet ja varoitukset. Niihin ei ole tullut uutta tietoa.

Kestävyyttä voi lisätä antamalla paistetta vähän kerrallaan tai pitämällä chilit aluksi varjossa. Kiinteästi ulos vietävät pitää suojata vaikka hallaharsolla. Parvekelasit, ainakin minulla olevat suojaavat riittävästi, samoin ikkunalasit. Paljon riippuu kasvin kunnosta, miten se on saanut valoa ennen aurinkoon viemistä. Vaaleat ja hennot lehdet palavat paljon herkemmin kuin tumman vihreät ja paksut. Niin ja vielä: vauriot eivät näy heti, vaan useidenkin päivien viiveellä ja silloin on myöhäistä tehdä mitään.

Lisäänpä tähän toisenkin ajankohtaisen varoituksen. Mustat ruukut ikkunalaudalla auringossa voivat kuumeta niin, että juuret "paistuvat". Sekin voi johtaa pahimmillaan jonkinlaiseen juurimätään ja kasvin kuolemiseen. Torjuntakeino on helppo: jotakin ruukun ja auringon väliin. Pahvinsuikale tai lauta hoitaa koko ikkunan kerralla ja pitsiverhojakin käytetään.

Jos vasta suunnittelet parvekkeen sisustamista tai pystyt vaikuttamaan ikkunalaudan sijaintiin, tässä ilmainen neuvo:
Jos kasvihyllyn laskee ruukun korkeuden verran alas, ei ruukkuihin paista. Tässä Scotch Bonnet ja tomaatit filmaavat tilannetta. Kesällä tuossa on selvästi isommat ruukut ja isommat kasvit. Huomaa myös rautalankalenkit ruukkujen ympärillä. Näin ne eivät kaatuile tuulessa.

Tomaateista yleisön pyynnöstä

Sain viestin, että tomaattejakaan ei saisi unohtaa, vaikka chiliblogissa liikutaankin.

"Tumpelo Tommi" eli Tumbling Tom Yellow kasvaa kahdeksatta kauttaan 2008 idätetystä siemenestä. Se on ennenkin talvehtinut huonosti, mutta nyt erityisen heikosti johtuen mm. tuholaistorjunnasta. Syksyllä iskivät ansarijauhiaiset, talvella vihannespunkit, eikä se ihan terve taida olla nytkään. Laitoin uuden siemenen itämään samasta vanhasta siemenpussista ja se on jo hyvässä kasvussa. Vertailun vuoksi hankin myös uusia siemeniä testatakseni, ovatko ne erilaisia, myöhemmin lisää jalostettuja. Tämä alkuperäinen kun oli F1 hybridi. Tumpeloon tuli kypsää nyt noin kuukauden myöhemmin kuin edellisinä keväinä. Kasvin heikko kunto ja synkät säät vaikuttivat kumpikin.

Tomaattilajikkeita minulla on pari uutta, pari vanhaa, taimia toki enemmän kuin nämä. Kasvatuspaikkani on ulkona terassimuuria vasten ja siihen mahtuu vain 3-4 tomaattia, loput saavat huonompia paikkoja seinustalla. Kaikki siis kasvavat ulkoilmassa, mutta pohjoistuulilta suojassa. Sibiria ja Manó ovat matalampia pensastomaatteja ja uudet Outdoor Girl ja Sungold korkeampia. Sijoitan ne vuorotellen niin, että joka toinen on matala. Niin niitä mahtuu enemmän ja saavat paremmin valoa. Sungold korvaa vuosia kasvattamani keltaisen Golden Sunrisen. Sibirian siemen taitaa jo olla kadonnut markkinoilta, mutta minulla niitä on vanhaa varastoa kuten Unkarista vuosia sitten tilaamaani Manóakin.

Tomaatit idätän perinteisesti maaliskuun puolivälissä, nyt tähtäsin siihen, että ne ovat taimella silloin. Nuo ovat siis kuukauden ikäisiä, 15-25 cm korkeita. Viimeiset 10 päivää ne ovat olleet kylmällä parvekkeella ja kasvu on hyytynyt, mikä on ihan hyvä tässä vaiheessa. Ei niitä juuri ennen toukokuun loppua uskalla ulos istuttaa.

Aivan oma lukunsa on venäläisperäinen BoneyMM F1, jota Seemnemaailma kehui nopeimmaksi tomaatiksi ainakin vuosi sitten. Kyllä se sellainen olikin. Nyt laitoin sen itämään viikkoa muita ennen ja se näkyy koossa. Boney oli aloittamassa kukintaa kun vaihdoin sen isompaan ruukkuun ja vein parvekkeelle. Ne kukat ovat putoilleet pois avautumatta, mutta seuraavat aurinkoiset päivät kasvattavat uudet. Pari tuollaista nopeaa on ihan hyvä aloitus kauteen. Eivät ne viime kesänä jatkaneet satokautta kovinkaan pitkään.  Jalostuksessa saaduilla hyvillä ominaisuuksilla on myös kääntöpuolensa.

Korealainen chili viihtyy tamperelaisella ikkunalla

Kim Chi (C. annuum), korealainen chililajike on nyt viikkoa vaille kahden kuukauden ja ensimmäiset kukat ovat auenneet. Se oli melko nopea, kun ottaa huomioon, että se ei saanut lämmintä kasvupaikkaa, vaan oli koko taimivaiheen ikkunalaudalla. Lämpökaapissa toki unkarilaiset ovat tulleet kukkaan jopa kuukaudessa. Mittaa tällä on nyt 40 cm ja se vaikuttaa tukevalta. Eipä kukinnan kanssa kyllä mitään kiirettä ole vielä näillä keleillä. Jos aurinko ei paista päivällä, parvekkeella on tosi kylmää, mutta siellä ensimmäiset chilit vain kärvistelevät, kun eivät sisällekään kaikki mahdu.

Kim Chin kukka on hyvin tyypillinen annuumin kukka, keskikokoinen, valkoinen ja aukenee kokonaan. Niitä on tulossa runsaasti lisää, joka oksan haaraan, kuten annuumeilla on tapana. Vaihtaisin tämän chilin isompaan ruukkuun, mutta sitten se pitäisi viedä parvekkeelle kylmään ja multakin on siellä kylmää ja se tekisi pahaa juurille. Sisälle en kuitenkaan aio enää multasouvia tuoda, kun parvekkeella on sopiva työpöytä siihen valmiina. Kevät nyt vain on tällaista säiden odottelua.

Kiinalaiset pakkasvahdit pettävät

Parvekekausi ei alkanut ihan siististi ja sileästi.

Ensimmäinen yö meni vielä jotenkin, mutta toisena aamuna parit isot baccatumit näyttivät murheellisilta. Tämä on Sugar Rush. Kylmä oli yllättänyt yöllä. Erityisesti juuristo on herkkä ainakin aluksi. Tuntuu, että ne tottuvat vähitellen, viimeistään viikon kuluessa. Tähänkin auttoi aamulla kädenlämpöinen vesi juurille ja varret nousivat taas entiseen korkeuteensa.

Lämpömittari kertoi, että yöllä parvekkeella oli käynyt viidessä asteessa, kun ulkona oli nollassa. Pakkasvahti oli siis pettänyt, sen kun piti pitää lämmöt kymmenen asteen tuntumassa.

Halpa kiinalainen lämpöpuhallin on huolehtinut pakkasöiden pelastamisesta, tämä yksilö vasta pari vuotta. Sen lämpötilansäädin on epämääräinen kiekko ja toleranssit isoja, mutta olen minä sillä joten kuten tähän asti pärjännyt. Ehkä nuo termostaatit eivät todellakaan kestä useita vuosia tai kylmiä talvia parvekkeella, vaan alkavat toimia miten sattuu.

Eilen aamulla paloivat hihat tuon kanssa lopullisesti, kun aurinko paistoi parvekkeelle, lämpömittari näytti +27° ja lämpöpuhallin paahtoi täysillä lisää lämpöä tupaan. Lähirautakaupastani, keskustan Clasulta löytyi tuommoinen ratkaisu sähköverkon ja puhaltimen väliin:

Tuo on nimeltään Plug-in Thermostat eli Lämpötilavahti. Se kytkee virrat puhaltimelle, kun asetettu lämpötila alitetaan ja kytkee ne pois, kun lämpötila on noussut asteen verran asetuksen yläpuolelle. Ensimmäinen yö näytti lupaavalta, kunhan tuon ensin sai käyntiin. Illan kylmetessä alkoi kyllä kylmä hiipiä puseroonkin, kun kytkentää ei vain tapahtunut.

Kiinalainenhan tämäkin on ja vaikka se maksaa kahden halvan puhaltimen hinnan (32€), on se selvästi halpissarjaa. Ensinnäkin sen lämpömittari näyttää asteen verran enemmän kuin minun muut mittarini, joista yksi on tuossa tarkistusmittauksessa. Toisekseen parvekkeen ulkoseinällä on kolmisen astetta viileämpää kuin sisäseinän vieressä sähköpisteessä. Piti siis asettaa neljä astetta lisää tavoitelämpöä.

Katsellaan nyt, miten käy. Tuo kun pettää pakkasyönä, tuho voi olla totaalinen, mutta niinhän se näiden sähkövehkeiden kanssa aina on. Myös verkosta voi loppua sähkö. Lyhyistä katkoista tuo ei  kuitenkaan menettänyt muistiaan. Taloudellisestihan tuo ei pienviljelijälle ole kannattava hankinta. Viime keväänä minulla oli kulutusmittari kevään lämmityskautta mittaamassa ja kolmekymppiä siihen kului sähköä, eli sen euron yöltä, kuten olin laskeskellutkin. Siitä ei tarkallakaan säätämisellä paljon säästetä. Huolettomuudesta minä maksan mielelläni, jonkinlaisesta varmuudesta, että pakkaset eivät tule sisään eikä lämmitin puske lisää hikeä aurinkoiselle parvekkeelle. Mielensä pahoittamisellakin on hintansa, minulla se oli kolme kymppiä.

"Monttuvaarikin" on hyvässä vedossa

Rocoto Montufar eli PI 585273 (C. pubescens)

Kirjoitin vuosi sitten Rocoto Montufarin taustoista ja nimeämisestä, joten en toista sitä. Tämä mainio pube sai tänään isomman ruukun ja pääsi parvekkeelle nauttimaan viileistä öistä. Tuo on kasvanut vähän vinoon jouduttuaan ikkunalla aivan laitaan. Montufar kasvoi melkein neljä kuukautta tuossa 10 cm leveässä taimiruukussa, eikä se edes ollut täynnä juuria.

Kukkia siinä on ollut jo kuukauden verran. Toivottavasti tuo jatkuu, vaikka kasvuolosuhteet nyt muuttuvatkin ratkaisevasti. Rocotot kasvavat vuoristossa ja niiden kotiseudulla yöt ovat kylmiä, lähellä nollaa vielä kasvukaudellakin. Kukassa on melko paljon valkoista pubescensiksi.

Pikkuisia raakileita ilmestyi kolmen ja puolen kuukauden iässä ihan vain ikkunavalolla. Tämä ei ole kovin vaativainen lajike. Kypsänä hedelmät ovat punaisia ja pitkulaisia, silti selvästi erilaisia kuin kaupan "punaiset chilit", pää ei ole niin suippo.

Montufar on miellyttävän maukas, eikä hurjan tulinen, se on monen suosikkichilejä. Baccatumit ovat ehkä enemmän minun makuuni, mutta kyllä nämäkin menevät, maustavat monet erilaiset ruokalajit pubescensille ominaisella maulla.

F4 risteytys kasvaa vauhdilla

Eihän tämä oma risteytys ole. Sain sen yllätyspakettina Herpiililtä, joka on suomalaisen chilinkasvatuksen kävelevä tietosanakirja ja kansainvälisen kasvatustiedon tutkija ja linkkilistojen ylläpitäjä. Hänellekin tämä oli tullut yllätyksenä.

Starfish x Hot Tree Pepper F4 (C. baccatum x baccatum) lienee virallinen nimitys tälle vahinkoristeytymälle, jonka historia tunnetaan. Herpiilin piti kasvattaa MasaT:ltä saadusta Starfishistä otetuista siemenistä itselleen Starfishejä, mutta tulos olikin pitkulainen, vähän muhkurainen punainen chili, joka osoittautui varsin makoisaksi. Selvisi, että sen oli täytynyt risteytyä vieressä kasvaneen Guyanalaisen baccatumin Hot Tree Pepperin kanssa.  Nyt ollaan neljännessä sukupolvessa, siitä tuo F4. Tästä voi vielä tulla esiin uusia muotoja ja makuja, mutta vähitellen sen pitäisi alkaa vakiintua.

Chileillä ensimmäinen risteytys eli F1 sukupolvi ovat kaikki samanlaisia ja niitä myydäänkin siemenmarkkinoilla paljon, kun hyvä yhdistelmä on löydetty. Seuraavissa sukupolvissa sitten alkaa vaihtelu, esiin voi putkahdella kumman tahansa vanhemman  tai näiden esi-isien ominaisuuksia, väri ja muotokin vaihtelevat. Kustakin sukupolvesta valitaan parhaat ja toivotaan niiden ominaisuuksien periytyvän seuraavalle, mutta yllätyksiä sattuu koko ajan. Siksi risteyttäjän pitäisi kasvattaa suuri joukko kutakin sukupolvea löytääkseen parhaat ominaisuudet. Nyt tätä taakkaa on vähän jaettu eri puolille Suomea.

Tällä näyttäisi olevan enemmän Starfishin geenejä ainakin kasvutavasta päätellen. Se on jo ikkunalaudalla kasvanut toista metriä korkeaksi, vaikka latvoin sen pienenä saadakseni tuuheamman ja matalamman kasvin.

Risteytymän kukka on tyypillinen baccatumin kukka, mutta mitäpä muuta se voisikaan olla, kun molemmat vanhemmat ovat baccatumeita. Kukkia on paljon, mutta vielä en ole nähnyt raakileen muotoa. Ehkä parvekkeelle pääsy ja lisääntynyt valo auttavat.

Aurinko on vihdoin näkynyt täälläkin ja aloin perata olohuoneen ikkunaa ja siirrellä osan chileistä ja tomaateista parvekkeelle. Yöt pidän lämmittimellä plussan puolella, mutta jos sattuu pitkä pilvinen ja viileä sääjakso, silloin ehkä pitää kantaa niitä takaisin. Nyt säätiedotus näyttää kuitenkin lupaavalta.

Parvekekausi on avattu!

Olisiko sittenkin pitänyt olla taikauskoinen?

Perjantaina 13.2. kylvin lautalle annuumit enkä välittänyt päivämäärästä enkä kuun vaiheista. Ehkä olisi sittenkin pitänyt uskoa "vanhaa kansaa" ja sen uskomuksia. Annuumien idätys ei kaikilta osiltaan mennyt ihan putkeen.

Tuossa ne nyt ovat kaikki. Espanjalainen Pimiento de Padron omista vanhoista siemenistä iti komeasti ja taimet ovat nyt puolentoista kuukauden ikäisiä, 20 cm korkeita, tuuheita ja nupuistakin on aavistus latvoissa.

Keskellä ovat murheenkryynit. Indian PC-1 iti viikon myöhemmin ja on nyt paljon pienempi. Jalapeño Pinata iti hyvin hitaasti ja huonosti, eikä tuo taimikaan hyvin voi, toinen kuoli pienenä. Thai Culinary ei itänyt lainkaan.

Oikean laidan korealainen Kim Chi ei suomalaisista taikauskoista välittänyt, vaan kasvaa annuumeista korkeimpana. Toinen siemen ei itänyt.

Padronit tapansa mukaan kaatuilivat pienenä ja nousivat sitten vähän matkan päästä pystyyn kasvuun. Se tekee taimista tukea kaipaavia tai helposti kaatuilevia. Vaakasuorassa rungon osassa kasvaa kuitenkin jo juuria ja sen kun hautaa multaan seuraavassa ruukun vaihdossa, kaikki on hyvin.

Kim Chi on myös ollut kuusi viikkoa taimella ja nuppujahan siellä on latvassa ja varsi alkaa haarautua 25 cm korkuisena. Nämä eivät kaivanneet latvomista, kun saivat nauttia taimivaiheen 50W energiansäästölampun valosta lähietäisyydeltä. Kohta ne eivät mahdu lampun alle ja olisi jo auringon aika tulla näkyviin.

Vakavasti harkitsen vielä uusintakylvöä Pinatasta ja Thai Culinarysta, vaikka kevät on jo pitkällä ja nouseva kuukin jo menetettiin, eli taivaan merkit eivät taaskaan ole suotuisassa asennossa.

Vähään tyytyvä chinense

Vaihteeksi jotakin positiivista. Chilin kasvatus on iloinen asia!

Peruvian White Habanero (C. chinense) on tässä muutama päivä sitten auringossa ja tuulessa parvekkeen ikkunalla. Se ei suinkaan kasva aivan ruukun kulmassa, vaan runko on jossakin vaiheessa ahtaudessa kaatunut ja jatkanut sitten ylöspäin kasvua.

Minulle tyypilliseen tapaan se kukkii  kolmen kuukauden iässä, nyt kyllä varsin runsaasti.

Iloinen yllätys oli, että ikkunavalossa sinne on alkanut kasvaa myös muutamia raakileita. Tämä "valkoinen habanero" (ei ole ihan valkoinen eikä Habanero) on eräs makusuosikkejani, omaperäinen, kirpeä ja tulinen. Kohta niitä taas saa.

Tuon lähikuvan ottamisen vaikeutta muistellessani voin kertoa vaihtaneeni kameraa. Uuteen Olympukseen en ole vielä ostanut makro-objektiivia, kun odottelen kohta markkinoille tulevaa Panasonicin 30 mm lasia ja sen vertailua muihin tarjokkaisiin. Vaihdoin koko Canon-kalustoni peilittömään, pienempikennoiseen ja -kokoiseen Olympukseen. Vaihtoaikeet alkoivat jo vuosi sitten, kun valokuvaaja/valokuvataiteilija-vaimoni hankki pienen, pokkaria muistuttavan Panasonicin järjestelmäkameran loppuunmyynnistä hyvin edullisesti. Vertailin sitä puolet isompaan Canoniin ja totesin, että yhtä hyviä ovat, täysin riittäviä minulle molemmat. Uudempi oli parempi hämärässä ja tarkennuksessa. Päädyin itse Olympukseen, koska siinä on etsin, mutta siinä on Panasonicin kanssa sama objektiivin kiinnitys, kenno ja muutakin yhteistä, joten harvemmin tarvittavia objektiiveja, loittoja yms. tarvitaan nyt perheessä vain yhdet.

Canonin vakiozoomilla on merkittävä etu, se tarkentuu 5 cm lähemmäksi kuin nämä micro43-"pannukakkuobjektiivit", jotka ovat kooltaan vain kolmanneksen, mutta polttoväleiltään, valovoimaltaan ja terävyydeltään ihan vastaavia. Olisihan tuon saanut rajaamalla, mutta minä ehdin hankkia loittorenkaat parilla kympillä Kiinasta ja niitä piti kokeilla. Ne ovat kuitenkin varsin rajoittavia käytöltään. Tuota isompaa aluetta en saanut kuvaan terävänä lyhimmälläkään loitolla. Pelivaraa on kovin vähän, joten kyllä sitä makroa odottelee kuin kuuta nousevaa. Silloin selviää kukasta maisemaan portaattomasti samalla lasilla. Vanhemmiten ihminen taitaa tulla mukavuudenhaluiseksi.

Mennyttä kalua

Niinhän siinä kävi, kuten aavistelin:

Ulupica XL pudotteli kaikki lehtensä. Leikkelin kuivuvia latvoja, mutta mustuminen näyttää jatkuvan siitä huolimatta. Tuli tehtyä fataali hoitovirhe.

Kasteluvirheitä tekee vaarikin

Pääsyyllinen on tilanahtaus - kukapa sitä itseään syyttelisi ensimmäisenä.

Tuo näyttää menetetyltä. Lehtiä putoilee kasapäin, oksien kärjet kuivettuvat ja isot lehdet ovat tummia pilkkuja täynnä. Mikä on tuollainen tuholainen? Millä se myrkytetään?

Vahvasti epäilen omaa huolimattomuuttani. UlupicaXL, Taimimoision poikien harvinainen risteytys, sen F2 sukupolvi on kyseessä. Onneksi tuo ei ollut ainoa kappale. Viime keväänä vastaava "onnettomuus" tapahtui Perusta tulleelle Rocoto Santa Natalialle juuri samassa vaiheessa, kun se oli saanut ensimmäiset kukkansa auki. Epäilin vaikka mitä; trooppista kasvitautia, sopeutumattomuutta meidän turvemultaamme, sopeutumattomuutta tasaisiin sisäoloihin, pH:ta tietysti jne. Asia ei selvinnyt, rocoto selvisi, mutta kasvu hidastui kuukausiksi.

Tuollainen musta kuviointi ilmestyi lehtiin muutamassa päivässä, eli se ei ole tuholainen.  Kävi niin, että pikkuisessa ruukussaan Ulupica kuivui auringossa ja kaikki lehdet roikkuivat. Minähän tietysti kastelin, kenties vielä kylmällä lannoitevedellä (tästä en ole varma) ja reippaasti. Sen kuitenkin havaitsin, että vielä seuraavana päivänäkin chilillä oli vettä aluslautasellaan, eli juuret uivat vuorokauden liiallisen kastelun seurauksena. Tuota epäilen turman aiheuttajaksi. Sitä tukee se, että siirtäessäni nyt tätä isompaan ruukkuun, melkein kaikki juuret olivat ruskeita eli kuolleita. Keskeltä paakkua löytyi vähän vaaleita. Tuhoa varmaan täydensi aurinko, joka pääsi paahtamaan tummaan ruukkuun eli paistamaan juuria. Tuollainen ruukkuhan melkein polttaa kättä auringon puolelta. Niihin pitäisi laittaa joku suoja auringon ja ruukkujen väliin. Paperikin auttaa.

Isommat ruukut ajoissa ehkäisisi varmaan koko ongelman, mutta kun ne eivät mahdu ikkunalle ja vain sieltä tulee valoa. Kunhan kylmät päivät väistyvät, siirrän suuren osan chileistä parvekkeelle ja ehkäisen yöpakkaset lämmittimellä. Jatkuvaa kylmyyttä sillä ei kuitenkaan kannata alkaa korjaamaan - se tulee liian kalliiksi, kun parvekelasien raoista puhaltaa tuuli sisään.

Starfish pää katossa

Starfish (C. baccatum) on tunnetusti rotevakasvuinen. Ikkunallani oli niin täyttä, että en muutamaan päivään huomannut sen kasvaneen kiinni lasihyllyyn. Pakkohan sen oli taipua, kun tilaa ylöspäin ei ollut. Se ressukka on nyt kasvanut kolme kuukautta tuossa 9 cm taimiruukussa. Korkeutta on hyllyvälin rajoittamana vain 50 cm, mutta varrella on mittaa 70 cm. Se on jo hieman oiennut päästyään parvekkeelle vapauteen, mutta jäähän tuohon mutka, eikä se voi jatkaa parvekkeella pakkasöiden taas palatessa.

Varsi on tukevaa tekoa ja paksunee ylöspäin mentäessä. Starfish kasvaa ripeästi mittaa, tiesinhän minä sen, kun jo huhtikuussa 2008 ihmettelin puolitoistametrisiä roikaleita  ikkunallani.

Sehän haarautuu latvasta. Tähän ei latvominenkaan aina auta, vaan Starfish haluaa kasvattaa korkean rungon. Se on kai sille tyypillinen kasvutapa. Hyvin tarkkaan katsoen tuolla latvassa on myös pikkuisia nuppuja, mutta johan on aikakin. Tuo kasvoi kyllä alkukuukautensa viileässä, eikä todella ole saanut mullasta paljonkaan ravinteita. Tämä on vähään tyytyvä chilikasvi.

Multaa Intiasta?

Tein heräteostoksia. Tavaratalossa sattui eteen pikkuinen paketti, jossa luki: Istutusmultaa 10l. Lisää vain vesi.

Tiesin toki kookoskuidun ja sen turpoamisominaisuudet. Chili- ja hamppuväelle sitä on myyty erikoismyymälöissä jo vuosia, mutta nyt noita pikku brikettejä on alkanut näkyä jokamiehen kaupoissakin.

Tuohan on jätettä. Intiassa käydessäni havaitsin Keralassa maaseudulla suuria kookospähkinän kuorikasoja. Sisältö oli kerätty talteen tuotannon alkulähteillä palmumetsässä ja kuoret jäivät. Lähistöllä oli köydenpunoja kiertämässä kookoskuidusta narua ja naruista köyttä. Sitä ennen kuoret piti liottaa suossa kuopassa veden alla ainakin vuoden, että ne pehmenivät. Köysimestari oli mielenkiintoinen tuttavuus, mutta valtamerilaivoja pitelevät kookosköydet alkavat olla historiaa, joten pähkinän kuorille piti keksiä uutta käyttöä. Hollantilaiset kehittelivät siitä mullan korvikkeen. Siellä ne osaavat lyödä rahoiksi erikoisetkin ideat. Myyntiä auttaa tavattomasti se, että turve on pannassa Keski-Euroopassa, kun sen nostolla pilataan siellä harvinaisia soita. Englannissa esimerkiksi mullan pitää ehdottomasti olla nyt turvevapaata.

Helppoa tuosta mullan teko oli: kaadoin vain lämpimän veden pussiin laatan päälle ja odottelin jonkin aikaa turpoamista, sekoitin istutuslapiolla ja siinä mulla oli pussillinen multaa. Aivan turvemullan oloistahan se on, punertavaa ja hieman eri hajuista vain. Epäilen kyllä, että sitä ei ole luvattua kymmentä litraa, mutta enpä viitsinyt ruveta mittaamaan, kun siinä olisi likaantunut astioita. Kookos on peruslannoitettu ja sen pitäisi riittää kuukauden kasvuun, sitten ollaan oman lannoituksen varassa. Kompostimullassa on itsessään ravinteita, tässä kuidussa ei, mutta eipä niitä juuri ole kotimaisessa turpeessakaan, ellei niitä ole lisätty ennen pussitusta.

Istutin tuohon ensimmäiseksi alakerran ledispotin alla kasvaneen Sugar Rushin (C. baccatum). Se oli päässyt aika veteläksi auringossa, mutta laitoin sille tukikepin ja sidoin koko 70 cm korkean komeuden siihen kiinni. Hyvin se oli kasvanut yhdeksän watin valolla kymmenen sentin taimiruukussa. Nyt pääsee väljemmille vesille. Parveke on näköjään siivoamatta vielä, mutta paljain jaloin ja ilman paitaa siellä hyvin tarkenee työskennellä.

Sugarhan on alkanut jo satokauden. Kukkia siinä on ollut jonkin aikaa, mutta nuo oksat ovat levinneet aivan liian laajalle yhdellä ledispotilla valaistavaksi. Tuon kokoiset raakileet saattavat vielä putoilla pois, kun joutuvat outoon multaan ja uuteen paikkaan, mutta vähän isommat, sormenpään kokoiset yleensä jo kestävät ruukun vaihdon. Vertailevaa kasvatusta eri mullissa en nyt aio suorittaa, kun sopivia taimia ei satu olemaan, mutta seurataan nyt tämän ja muutaman muun selviytymistä vieraassa mullassa.

Onhan tuo kätevää ottaa kauppareissulla muutama kymmenen litraa "multaa" mukaan. Kaipa tuo on desinfioitu niin, että sen mukana ei kulkeudu kasvitauteja kaukaa meille, sillä suomalaiseen maaperään nuo kompostin kautta aikanaan päätyvät. Talvella ei multasäkkejä juuri löydä, kun puutarhamyymälät ovat kiinni ja mullat lumen alla, vain pikku pusseja kukkamultaa on saatavissa. Keväämmällä kyllä kotimainen turvemulta on selvästi halvempaa, ainakin toistaiseksi.

Karibia varjelee chililajikkeitaan

Scotch Bonnet chilejä on jo vuosia levinnyt vaikka minkä näköisinä ja makuisina ja viime vuosina Trinidad Scorpion on jalostajien suosikkinimike, josta on kymmenittäin erilaisia muunnoksia markkinoilla. Karibian viranomaiset ovat herännet ja alkaneet vaalia alkuperäisiä lajikkeitaan. Eiväthän nämä mitään villichilejä ole, vaan vuosituhansia ihmisen ruoakseen jalostamia valikoimalla aina miellyttävimmät seuraavan vuoden viljelyyn.

Scotch Bonnet (MOA) (C. chinense)

Jamaikalta on kotoisin tämä melko tulinen chinense, jonka maku ja tuoksu liittyvät oleellisesti jamaikalaiseen ruokaan. Ministry of Agriculture (MOA) Jamaica on ryhtynyt puolustamaan chiliään ja yrittää pitää sen puhtaudesta huolta (.pdf sisältää mielenkiintoisia terveysväittämiä ja ruokaohjeita) villiä risteytystoimintaa vastaan. Heidän hyväksymiinsä muotoihin saa liittää tuon (MOA) liitteen. Tuollakin nimellä kyllä liikkuu aika eri näköisiä keltaisia tai oransseja chilejä.

Minulla taimi on vasta parin kuukauden ikäinen ja chinenseiden tapaan leveä kuin lehtisalaatti. Korkeutta on vain 15 cm.

Trinidad Scorpion CARDI (C. chinense)

Trinidadin ylpeys, pistimellä varustettu Scorpion-chili on huimalla tulisuudellaan villinnyt chilinjalostajat tällä vuosikymmenellä ja Scorpion nimisiä ilmestyy kuin sieniä sateella. Niinpä Caribbean Agricultural Research and Development Institute, Trinidad päätti käydä taistoon oman lajikkeensa puhtauden puolesta ja lisäsi siihen CARDI-liitteen. Ruotsalaisen chilibloggari Patrikin kuvassa kasvissa on eri näköisiä hedelmiä, mikä saattaa liittyä lajikkeeseen tai sitten jalostustyö ei ole vielä ihan lopussa. Hänen kehujensa perusteella valitsin tämän Scorpionin kesän kasvatuksiin. Makua siinä pitäisi olla, mutta ei niitä suurimpia scovillelukemia.

Minun taimeni on vasta 5 viikkoa vanha ja korkeutta sillä on 10 cm, mutta kyllä se tuosta vielä ehtii.