Olen kuvannut lähikuvat kukista ja pienistä chileistäkin HD-videokameralla, kun sen makrotoiminto on niin kätevä. Se tarkentuu automaattisesti melkein linssiin kiinni. Videokameran tarkkuus vain ei ole kovin suuri, 1920 pikseliä leveyssuuntaan ja lyhyet kuvausetäisyydet tekevät valon saannista ongelman, kun kamera peittää valon.
Nyt havaitsin Digitarvikkeella seitsemän vuotta vanhaan digijärkkäriimmekin sopivan loittosarjan satasella. Eihän se halpa ollut, mutta muun tarjonnan huomioon ottaen edullinen. Canonin lisävälineissä on sellainen hieno ominaisuus, että ne toimivat vuosikausia, systeemejä ei vaihdeta yhtenään. Minullakin on kinofilmikameraan kaksi vuosikymmentä sitten ostettu 50mm objektiivi, joka toimii edelleen täydellisesti nykyisissä digirungoissa.
Kiinalainenhan tuo loitto on. Kiinnitykset ja lukitukset eivät ole ollenkaan Canonin tasoa, mutta pysyvät paikallaan. Se saa riittää. Näillä pääsen kuvaamaan kukkia ja perhosia vähän laadukkaammalla kameralla. Muutaman millin mittaiset ötökät on edelleen kuvattava videokameralla ja makrolisäkkeellä.
Loittojen kanssa pääsee 2-4cm kokoiseen kohteeseen kameran vakiozoomilla, 50mm lasilla vähän isompaankin. Kaikki renkaat päällekkäin kuvausalue on reilun senttimetrin leveä. Valoa tuossa tarvitaan paljon ainakin, jos käsivaralta aikoo kuvata. Terävyysalue on tosi pieni ellei käytä pientä aukkoa ja sehän tarkoittaa pitkää valotusaikaa ja jalustan tarvetta. Tuon Rocoto M2:n kukan kuvasin ikkunalla auringossa käsivaralta, kun kukkaa piti samalla toisella kädellä kääntää sopivampaan kulmaan. Valotusaika oli 1/160 ja aukko 10 vanhalla 50mm objektiivilla, kertovat kuvaustiedot. Loitoista keskimmäinen oli käytössä, mutta sitä ei kamera rekisteröi mitenkään.
On noilla kiinalaisilla otsaa nimittää loittoputkiakin digitaaliseksi. Nuohan on pelkkää metalliputkea (tai kovaa muovia), jossa sisällä kulkevat objektiivin moottoreille tiedot aukosta ja tarkennuksesta. Automaattitarkennus siis toimii, mutta vain, jos olet vienyt kameran oikealle etäisyydelle - ja siinä ei paljon pelivaraa ole. Tässä kuvassa on kaksi pidempää loittoa. Lyhyt on irrotettu, mutta ei sitä tähän kuvaan tarvittu, kameran oma zoomi riitti. Zoomin ja loittojen yhteispelistä minulle paljastui sellainen outo asia, että zoomaus ei vaikuta kuvakokoon, vaan muuttaa vain kuvausetäisyyttä. Olenhan minä paljonkin loitoilla ja palkeilla kuvannut, mutta se oli 60-luvulla, eikä silloin ollut zoomeja.
Tekstit
2 kommenttia:
Loittorenkaaksihan käy vaikka pahviputki minkä teippaa kiinni, mutta käsiteltävyys voi muodostua ongelmaksi. Itse käytän samanlaista loittorengas-sarjaa mitä sinä. Omani on Kenkon valmistama ja siinä on 36mm, 20mm ja 12mm rengas. Kuvaan loitoilla 50mm f1.8 ja 70-300mm f4-5.6 objektiiveillä. Kuvanvakain helpotta telellä kuvaamista.
Kuvauksessa ongelmia tuo pieni terävyysalue ja heikko valovoima. Siksi makro objekti olisikin paras vaihtoehto, mutta tuppaavat olemaan kalliita. Joten toistaiseksi kuvataan renkailla.
Näissä loitoissa ei ole mitään tuotemerkkiä, mutta pahvilaatikossa lukee Micnova. Näitä ilmeisesti myydään eri nimillä eri puolilla maailmaa. Voimakas lähilinssi tai makrolisäke auttavat myös lähikuvaukseen varsinkin, jos äärimmäinen terävyys ei ole tavoitteena. Videokamerassa minulla on makrolisäke, jolla pääsen jopa parin millin kokoisiin kohteisiin. Silloin tarkennus on todellista hakuammuntaa.
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.