Alma Paprikaa (C.annuum) kehuin vuolaasti helmikuussa, kun ensimmäistä satoa maistelin talven keskellä. Ymmärrettävästi silloin aistit olivat herkistyneet. Nyt keräsin ulkoa muutaman tosi ison, täytin ne ja laitoin uuniin. Seurauksena oli jonkinlainen pettymys. Hyviähän ne olivat, mutta jotakin puuttui. Nyt on kypsynyt niin paljon tulisempia chilejä, että makuaisti on muuttunut. Lisäksi pitää tunnustaa, että täytteet eivät olleet oikein unkarilaisesti. Laitoin pekonia ja juustoa sisään ja tuntui siltä, että suolaa ja sitruunaa olisi pitänyt lisätä. Alkuperäiseen reseptiin kuuluu hapankaali ja juusto, siitä olisi löytynyt tarpeellinen happamuus. Pienestä se on kiinni.
Nuo pienet kirsikkapaprikat (joita toki oli enemmän) saivat saman käsittelyn. Niistä löytyi poltettakin, aivan siedettäviä määriä tosin. Makuun en ihastunut erityisesti. Ehkä näiden käyttötapa olisi joku muu. Niistä tehtyä jauhetta voisi ripotella Alman sisään, kun niitä täyttää hapankaalillla.
Canario (C. pubescens) on myös ollut viime päivinä maistelussa. Tätä keltaista pubea on sanottu poltteeltaan terävimmäksi pubescensien joukossa. Ei meillä. Kärjestä maistellen se meni aivan paprikan luokkaan. Vasta siementen läheisyydestä löytyi potkua, varsin mukavaa sellaista. Näitä piti silputa useampi neljän hengen spagettikastikkeeseen, ennen kuin maku alkoi tuntua. Sitten se olikin herkkua.
Canarion kohdalla voi olla kyse myös siitä, että liikkeellä on erilaisia kantoja; tosi tulisia ja miedompia. Siemenet myynyt Semillas.de luokitteli tämän myös mietoon luokkaan. Meille se on chiliä parhaimmillaan. Tänään. Tässä mielentilassa. Näissä ruoissa.
Tekstit
1 kommenttia:
Osuva lopetus!
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.