Hajahuomioita LED-valoista

Asiantuntija en tällä alalla ole, mutta valojen kanssa olen puuhaillut vuosikymmeniä ja jotakin lienee tarttunut mieleen. Keskivertosuomalainen taitaa olla valojen kanssa aika lailla pihalla. Viime viikon Kuningaskuluttajassa (TV1) oli lampuista asiaa ja asiantuntijaa tarvittiin pöytälampunkin valintaan. Kaupan myyjä oli täysin pihalla ja neuvoi väärin, asiantuntijat pyörittelivät termejä Watti, Lumen, Luksi, Kelvin, Ra, värilämpötila ja hyötysuhde kuin salatiedettä. Toimittajakin oli huuli pyöreänä (saattoi olla rooli). Hehkulamppujen jälkeen lampun valinnasta on tullut vaikeaa.

Tähän soppaan aion nyt lusikkani upottaa. Termit ovat tuttuja, mutta niitä kerrotaan tuotetiedoissa hyvin säästeliäästi ja kiinalaiset aivan omalla tavallaan. Kotivaloihin en nyt puutu. Tilanne on kehittymässä ledien suuntaan, mutta vielä ne ovat kallita tai tehottomia ainakin Suomesta hankittuna. Siksi perehdyin suoraan kiinalaisten tarjontaan ja isompiin lamppuihin, joilla voi kasvejakin valaista talven pimeydessä. Juttu kertoo vain tämänhetkisestä tilanteesta, viidessä vuodessa valkoisten ledien todellinen hyötysuhde pitäisi viisinkertaistua, lupaavat Philips ja Osram.

Ledithän ovat vain värikkäitä merkkilamppuja, joita alettiin tinata suuria määriä yhteen ja niiden kokoa kasvattaa. Siitä syntyi "kasvilamppu Ufo", myöhemmin värikäs paneeli ja sen hyvyyttä perusteltiin kasvien lehtivihreän absorptiokäyrillä. Sille riitti aluksi kaksi väriä, punainen ja sininen. Käyrää toistettiin ja toistetaan edelleen kyllästymiseen asti, vaikka se on äärimmäisen yksinkertaistettu ja todellisuudessa kasvit tarvitsevat lukuisia muitakin valoja eri tarkoituksiin. Noihin "pornopunaisiin" kasvivaloihin lisättiin vähitellen uusia sävyjä, jopa vihreää ja valkoista, joihinkin ultraviolettiakin. Silti ne ovat edelleen niin ällöttävän värisiä ja pitävät tuulettimillaan ääntä niin, että minä en sellaisia suostu hankkimaan. Ne ovat sitä paitsi kalliitakin. Näissä uusissa spoteissa ei tuulettimia enää pörise.

Valkoinen LED on uusi keksintö. Se kehitettiin sinisestä lisäämällä siihen erilaisia fosforoivia aineita. Niiden kehitys on juuri nyt nopeaa. Kun kiinalaista tarjontaa katselee, ne voisivat kotien valaistuksessa hyvinkin sivuuttaa energiansäästölamput vuoden kuluessa niin valotehossa kuin hinnassakin. Nythän niitä voi melkein verrata suoraan wateilla toisiinsa, ellei lumeneita ole kerrottu. Ledit hivuttautuvat kuitenkin vähitellen ohi tehokkuudessa. Jos 60W hehkulampun korvaamiseen tarvitset 15W energiansäästön, ledeissä saattaa riittää 12W, mainosten mukaan jopa 9W, jos tehtaiden ilmoituksiin on luottaminen.

Kiinalaisten ilmoituksiin ei kannata luottaa ja sama tapa taitaa levitä tännekin. Sama totuuden kaunistelu on noissa Ufoissa ja paneeleissa jo tavallista. Tehoksi ilmoitetaan ledien yhteenlaskettu wattimäärä, vaikka lamppuun syötetään paljon vähemmän tehoa. Kolmannes pois on aika yleistä ja löytyi sellainenkin rehellinen? myyjä, joka kertoo, että todellinen teho (Actual Power) on vain puolet nimellistehosta (Chip Power). Syynä on vähäisempi lämmön tuotanto.

Kuumuus on ledeille kuolemaksi ja alemmalla teholla ne lämpiävät huomattavasti vähemmän ja kestävät siis pidempään. Siksi niitä ajetaan jopa puoliteholla. Pitkällä paloiällähän ledejä markkinoidaan ja se oikeuttaisi kovemman hinnan, mutta totuus on, että ledejä räjähtelee tai sammuu siinä kuin muitakin lamppuja. Niissä on sisällä elektroniikkaa ohjaamassa ledejä ja se on heikko kohta. Yksi huono kondensaattori tuhoaa hetkessä pitkän iän haaveet. Toistaiseksi kymmenettuhannet käyttötunnit ovat lunastamattomia lupauksia, mutta toki mahdollisia.

Sama kaunistelu vaivaa myös valovirran eli lumenien ilmoittamista. Monet valmistajat laskevat yksittäisten ledien teoreettiset valotehot yhteen ja ilmoittavat sen. Suomalaisen asiantuntijan mukaan lampun rakenteellisiin häviöihin uppoaa helposti 35% valosta ja Aalto-yliopiston pistokokeissa (keväällä 2013) 60W hehkulamppua "vastaavien" eBay-ledien todelliset lumenit olivat suunnilleen puolet ilmoitetuista, eikä niistä ollut korvaavaksi valoksi alle 16W teholla. Toivottavasti EU:n virkamiehissä on sen verran päättäväisyyttä, että vaativat todellisen, käytössä olevan tehon ja lampusta todella irtoavat lumenit pakkausmerkintöihin. Kiinalaiseen tyyliin noista ei ota selvää Erkkikään.

Lämpenevätkö ne?

   

Kiinalaiset ovat rationalisoineet lampputuotannon. Kaikki  E27-kierteiset 12-wattisesta aina 54W spottilamppuun tehdään samaan runkoon, vain ledien määrä ja koko vaihtelevat. Ne ovat 12 cm leveässä rungossa ja alumiinilistat jäähdyttävät ledejä. On siis selvää, että pienemmät käyvät viileämpinä ja kait kestävät paremmin. Minulla nuo 27-wattiset tuskin tuntuvat lämpimältä oltuaan päivän päällä, mutta 36W jo kuumentaa kättä, ei polta sentään. Itse valo on viileää. Taimiruukkujen pinnalla on vain pari astetta enemmän kuin huoneessa muualla.

35, 60 vai 120 astetta, entäpä väri?   

Spottilampun keilan leveys ratkaisee, miten kaukaa sillä pitää valaista. Nyt valitsemani 60° kattaa suurin piirtein etäisyyden levyisen ympyrän. Reunoilla on vähemmän valoa ja se rajautuu aika jyrkästi ihan pimeään. 120-asteinen valaisee varmaan tuplasti leveämmin, mutta se on sitten oltava vastaavasti lähempänä, jotta samaan tehoon päästään. Käytännössä tila ratkaisee tuon tarpeen. Kapeammat keilat ovat harvinaisia.

Värintoistoindeksiä ei juuri koskaan kerrota ja pistokokeissa se on paljastunut usein tosi surkeaksi, kuutosella alkavaksi. Värilämpötiloissa on sentään hiukan valinnanvaraa, kaksi tai kolme erilaista. Olen jo vuosia suosinut päivänvaloa. ESL-lampuissa "lämmin valkoinen" on inhottavan värinen, ledeissä sen Kelvin-arvoa on vähän korotettu, mutta tuskin minulle riittävästi. Minä pysyn luonnollisessa tai viileässä sävyssä - ja siitähän chilitkin pitävät.

Värien taisto, ratajärjestys

Eiliseen testitilanteen esittelyyn vähän jatkoa.
Saanko esitellä, kilpakumppanit:

Rata 1: Sinivalkoinen akvaariovalo 27W
Rata 2: Valkoinen ledispotti, 36W tuuraa nyt tulevaa 27-wattista vähän muita ylempänä.
Rata 3: Sinipunainen kasvivalo 27W
Rata 4: Pikkuinen 23W energiansäästö, jota täytyy pitää lähempänä

Kaikki lamput riippuvat samasta tangosta, jota voin nostaa helposti ketjulla. Kaikki nousevat siis nopeimman tahdissa. Nostovaraa on puoli metriä. Pahvilooshit loppuvat vähän ennen, mutta se ei haitanne.

Sitten kun kaikissa ledeissä on sama 27W teho, pidän ne samalla korkeudella väreistä ja mittareista välittämättä. Energiansäästölampun yritän pitää lähes yhtä kirkkaana kuin valkoinen led, mutta silloin se kyllä on hyvin lähellä latvoja.

Jos ledimyyjien hehkutusta on uskominen, sinipunaisen pitäisi olla aivan ylivoimainen, onhan se "optimoitu kasvin tarvitsemille aallonpituuksille". Väri on kuitenkin niin ärtsy asuinhuoneissa, että tuskin minä sitä ryhdyn käyttämään kuin enintään valkoisen joukossa, jos se osoittautuu testissä paljon muita paremmaksi.

Testin arviointia pitää vielä miettiä, sillä on viitteitä, että kaikki ledit eivät aiheuta runsasta pituuskasvua. Noita chilejä pitänee kasvattaa niin pitkään, että ne alkavat tuottaa satoa, jolloin satoisuus olisi tärkeämpi tekijä kuin kasvin suuruus. Kasvu voi nyt olla hitaampaa kuin aikaisemmassa testissäni, sillä nyt lämpötila on alempi ja ilma kuivempaa kuin silloin suljetussa "kaapissa".

Valoa on. Tuo valkoisen spotin luksi-lukema on puolet lokakuisen päivän auringosta ja paljon enemmän kuin pilvisinä päivinä kesällä ulkona. 10.000 luksia riitti testissäni sadon tuottoon talvella. Sinisestä akvaariovalosta saa vähän pienemmän lukeman ja punaisesta ei juuri mitään. Se ei johdu valon vähyydestä, vaan mittarin rakenteesta, se ei voimakkaita värejä noteeraa. Punaisessa on keskellä hyvin kirkkaita kohtia, valo ei ole tasaista. Sen valossa chilin lehdet ovat lähes mustia, kuvassa niitä ei edes näy. Mielenkiintoinen kisa on tulossa.

Värien taisto, ledit testissä

Valotestistä onkin jo aikaa. Silloin kokeilin ESL-lampuilla ja päivänvalon värinen kasvatti chilin taimia selvästi paremmin kuin ns. "lämmin valkoinen". Se myös osoittautui kasvattavan satoa paremmin kuin tuo keltainen valo. Sittemmin ledit ovat yleistyneet ja nyt päätin katsoa, mitä sille rintamalle kuuluu.

Tuossa ovat kisan osanottajat lähtöviivalla. Seurakseen ne saavat edellisen kisan voittajan.

Näistä väreistä kisataimet lähtivät rehottamaan. Parvekkeelta korjasin syyskuun viimeisinä päivinä punaisen Rocaton ja keltaisen Kellu Uchun (Lemon Drop) ja otin niistä tuoreet siemenet itämään lautalle, kumpikin lajike vain yhdestä chilistä, jotta perinnöllisyys ei vaikuttaisi kasvunopeuteen.

15.10.2013 alkoi Värien taisto. Silloin istutin taimet kisalaatikoihin, chinense Rocato aina vasempaan päähän, baccatum Kellu Uchu oikealle. Varsin samankokoisia  taimia onnistuin saamaan, enintään parin päivän ikäeroja noilla on. Olen valmistautunut latvomaan baccat noin vaaksan korkuisena, jos ne näyttävät jättävän chinenset varjoonsa.

Kaikkia luonnollisesti kastellaan ja lannoitetaan identtisesti, niiden alla on yhteinen kaukalo ja pohjissa reiät. Päivänvaloa taimiin ei osu ja ne mahtuvat kasvamaan ainakin puolimetrisiksi.

LED-lamppuja on kolme. Hongkongilaisten ja kiinalaisten eBay-sivujen avulla päädyin 27-wattisiin 60-asteisiin spotteihin. Niistä löytyi samantehoiset eri väreissä ja alle kahdella kympillä postikuluineen, eli tulivat ilman tullimuodollisuuksia. Valkoinen tosin on vielä matkalla, mutta sen voin korvata aluksi vähän isommalla pitämällä sitä kauempana. Kaikki lamput muuten ovat aivan samanlaisissa kuorissa kuin tuo 36-wattinen, vain ledien määrät ja värit vaihtelevat.

Perinteinen "kasvilamppu", kahta eri punaista ja kahta sinistä väriä. Tuossa on 9 kpl 3-wattista lediä. Ledien tuntijoille valon aallonpituudet ovat tärkeitä ja tässä ne ovat punaiset 660, 630 sekä siniset 460 ja 430 nanometriä. Punaisia on yhteensä 6, sinisiä 3 kpl. Ihan virallisesti tuota myydään Grow-valona hamppukasveille.

Villillä kortilla pääsi mukaan kisaan sinisävyinen akvaariolamppu, korallien ja vesikasvien kasvatukseen kuulemma sopiva. Se piti kuvata harson läpi, jotta väreistä sai edes vähän selvää. Suoraan ne häikäisivät liikaa. Siinä on sinisiä 460nm ledejä sekä kylmän valkoisia, joiden väri ilmoitetaan Kelvineissä 6500-12000.

Kolmanneksi lampuksi on tulossa päivänvalon värinen eli 5500-6500K valkoinen ledspot ja vertailun vuoksi mukana on myös 23W päivänvalo-ESL, jota tosin täytyy pitää hyvin lähellä, jotta sillä pääsisi edes lähelle näiden muiden tehoja.

Kisa alkakoon!

Lunta odotettavissa, chiliaita vain kukoistaa

Tämäkin vielä ennen ensilumen tuloa:

Chiliaita voi ulkona terassin reunassa edelleen hyvin. Aji Huanuco (C. baccatum) tuossa on pääosassa. Se on jäänyt paljolti poimimatta, kun parempiakin chilejä on ollut ja tuo on varsin koristeellinen aitana. Taustalla on myös jonkin verran Rocoto M2:n kypsynyttä satoa, jonka poimin vielä pois. Canario ja Jamy jäivät ulos tästä kuvasta ja ne onkin poimittu melkein tyhjäksi.

Pakkasta pihalla, parvekkeella kuin kesä

-4° oli lukema viime yönä lähimmällä virallisella sääasemalla, meidän mittari näytti nollaa. Asumme ilmeisen onnekkaassa paikassa harjun rinteellä korkealla ja tänne eivät hallat ensimmäisenä osu. Ulkona kuistilla Omnicolor porskuttaa yhä, vain vähän lehtiään roikutteli, mutta loppuviikolla sillekin taitaa tulla noutaja. Kypsät on toki poimittu jo pois. Parvekkeella lasien takana on täysi pöhinä päällä, onhan siellä päivisin auringossa reippaasti yli 20° lämmintä. Canario ja tunnistamaton salaattibaccatum tekevät kypsää jatkuvasti ja varsinainen kaunotar on unkarilainen "Joulun kellot".

Paprika-Bohócsapka (C. baccatum) on unkarilaisten nimi tälle piispanhatulle. On noita syötykin, mutta jälleen kerran houkuttaisi saada niitä joulupöytään. Etikassa ne säilyttävät muotonsa ja värinsä, mutta kun ne pysyvät pitkään hyvinä myös oksilla, antaa olla toistaiseksi kasvamassa. Kunhan eivät äkkipakkaset pääsisi yllättämään.

Ansarijauhiaisiahan tuonkin lehdillä on, mutta ei tässä vaiheessa ole enää aihetta myrkytellä. Jauhiaiset todella kestävät kylmää. Ulkona seinustalla tomaattipenkissä niitä on laumoittain ja niin vain tänäkin aamuna auringon noustua niitä pölähti sieltä lentoon, kun tomaatteja kaivelin. Ei tapa pakkasyökään noita paholaisia. Tomaatit kasvavat vihreinä ja punastuvat vasta päästyään lämpimään komeroon, mutta vielä syödään oman maan tomaatteja - ulkoa poimittuja.

Epäonnistumisen päivä ja Rocoto Red Peruvian

Tänään on kolmas kansallinen epäonnistumisen päivä ja kansainväliseksi jo ehdottelevat järjestäjät tätä "juhlapäivää". Silloin saa luvan kanssa mokailla ihan julkisesti.

Epäonnistuminen ja varsinkin sen tunnustaminen on voimavara, jonka avulla mennään eteenpäin. Menestyneiden yritysten takana on usein sarja epäonnistuneita ja onnistunutta luovaa työtä edeltää sarja kokeiluita ja epäonnistumisia.

Tuossa parvekkeen nurkassa itäikkunan pielessä, pihakoivun varjossa eivät chilit menesty. Rocoto Red Peruvian piti olla helppo tapaus ja siitä olen saanut satoa aikaisempina kesinä ulkona ja eteläisellä ikkunalaudalla. Nyt sijoitin sen tuonne nurkkaan ja kesä meni vartta kasvattaen. Onhan se kolmatta metriä korkea, mutta ensimmäiset kukat tulivat vasta syyskuussa. Kuivuminen ei ole se epäonnistuminen, vaan lopetin kastelun, kun tajusin, että tästä ei tule mitään enää tänä kesänä. Heitin rangan tänään ulos. Kuvakin vähän epäonnistui päivän kunniaksi.

Aikaisempina vuosina olen tuolta paikalta saanut heikkoja satoja, mutta aina sentään jotakin. Siihen pitäisi löytää joku varjossa viihtyvä chili, mutta sellaisia ei paljon ole.

Kaksi viikkoa kynimisestä - vihreää pukkaa jo

Kaksi viikkoa sitten karsin muutaman chilin täysin lehdettömäksi, myrkyttelin kahteen kertaan ja toin ne parvekkeelta sisään. Nyt baccatumit Kellu Uchu ja Aji Indian jo vihertävät iloisesti, kuusivuotias ryhmyinen Piri Piri vielä miettii, mutta se tuotiinkin ulkoa kylmästä suoraan lämpimään.

Eniten epäonnistumisia sisään tuonnissa on sattunut, kun olen kastellut runsaasti ja kylmällä vedellä ulkoa vesisaavista. Siitä juuret eivät pidä. Talvehtijoille riittää hyvin vähä kastelu, ellei sitten halua kasvattaa niitä jatkamaan satokauttaan, kuten olen ajatellut noiden baccatumien kohdalla. Toinen epäonnistumisen paikka on leikkaus likaisilla saksilla ja väärästä paikasta. Silloin joku sienitauti iskee, eikä sitä saa pysäytettyä.

Niin ei toivottavasti käynyt tällä kerralla. Noinhan ei pidä leikata, että jää tynkä kuivumaan. Oikea leikkauspaikka on juuri lehtihangan yläpuolelta, jolloin uusi kasvu peittää leikkausarven. Nyt ei kuitenkaan ole kyse niin arvokkaista kasveista, että lähtisin leikkelemään uudestaan tai hakemaan jotakin ainetta haavan peittämiseen. Sellaisiakin on.

Chilimylly Englannista

Säilyttelen mieluummin kuivatut chilini kokonaisina tai puolikkaina kuin jauheena - aromit pysyvät pidempään. Niitä voi lisätä ruokiin murentamalla tai kokonaisinakin, mutta pöytämauste pitää murskata. Mortteli tietysti käy siihen, mutta hyvä mylly voittaa sen kätevyydessä, jos se toimii.

Viime jouluna hankin lapsillekin lahjaksi ja yhden itselle tuolla takana näkyvää Hackmanin maustemyllyä. Nyt niitä ei enää ole ainakaan Hackmanin nettikaupassa, joten piti etsiskellä muualta. Englannista löytyi tunnetun pippurimyllyjen valmistajan, David Masonin nimenomaan kokonaisille chileille tarkoitettu keraamisilla terillä valmistettu mylly. Tuolta sen ostin, maksoin vähän alle kaksi kymppiä postimaksuineen ja kahdeksan päivän päästä mylly oli postilaatikossa.

Sehän toimii. Nyt jauhoin kuivatut vihreät Aji Indian chilit vihreäksi rouheeksi ruokaan. Se näyttää hauskalta ja maistuu hyvälle. Ei tämäkään mylly täydellinen ole. Kovin isot chilit eivät jauhaudu, ellei niitä ensin murskaa pienemmäksi. Tuolla Hackmanilla se on varsinainen ongelma. Chilit pitää paloitella, melkeinpä jauhaa ennen kuin ne osuvat myllyn teriin. Sitten se kyllä tekee hienoa jauhetta tai karkeampaa rouhetta, säätövaraa on.  DMD:n säätöihin en oikein ole vielä saanut otetta, mutta eivätköhän nekin löydy. Mainoskuvassa myllyssä oli Piri Piriä, joten varmaan pitää jauhaa vähän pienempää tavaraa, esimurskata ainakin osa chileistä. Tuollaiset isot vihreät olisivat kyllä hauskoja ruokapöydässä.

Valo tulee kaukaa idästä

36 Wattia kiinalaista LED-spottivaloa parilla kympillä postimaksuineen. Kiinnostaako?
Isoja LED-valoja ei Suomesta juuri löydä, ei ainakaan miellyttävän värisiä. Nyt satuin selailemaan kaukomaiden eBay-tarjontaa ja siellähän niitä oli vaikka miten. LEDejä pidetään 5-6 kertaa tehokkaampana kuin hehkulamppu, joten tämä vastannee noin 200W lamppua. Siinä on 18 kpl 2W ledejä ja alumiinilamellit jäähdyttämässä, joten tuuletinta ei tarvita ja lamppu on äänetön. Tämä oli vielä poikkeuksellisesti "natural white", tavallisesti tarjolla on vain warm tai cool ja 60 tai 120 astetta. Kuva on kameran päivänvaloasetuksella ja valkoistahan tuo on, tarkemmin mittaillen hieman kellertävää.

Puhtaalla pöydällä mahtuu arviomaan valoja. Oranssi on pari talvea palanut 3x36W työmaavalaisin pienoisloisteputkilla. Putket ovat jo vähän himmenneet tai pölyä kertynyt pinnoille, sillä 10.000 luksia syntyi uutena 35 cm etäisyydeltä, nyt lamppu piti laskea alle 30 senttiin. Hyvinhän nuo ovat kestäneet, pika-laskennan tuloksena sain käyttöiäksi 7000 tuntia.
LED-spotti riippuu 55 cm korkeudessa ja kirkkaus on keskimäärin sama. Noiden valaisemaa aluetta on hankala mitata, kun se himmenee vähitellen reunoja kohti, mutta kyllä putkivalo yli kaksinkertaisen alueen valaisee, onhan siinä kolminkertainen määrä wattejakin. LEDin hyöty on siis toistaiseksi melko pieni, mutta kauempaa tuollaisella 60-asteisella voi valaista. Keväämmällä sekin on ongelma, kun chilit kasvavat kiinni lamppuihin.

Runsas parikymppiä on raja, jonka alle ei tulleja ja alveja peritä, sitä isommista eristä niitä saattaa mennä, jos tulli kiinnittää huomiota pakettiisi. ALV on suurin kustannus, mutta enintään kolmannes hintaan voi tulla lisää. Tämä muuten tuli perille yllättävän nopeasti. Ennen Kiinan postit ovat kestäneet kuukauden tai puolitoista, nyt Hongkongista tuli reilussa viikossa.

Uutta valotestiä tässä vähän mietiskelen. Takavuosina tutkin eri väristen ESL-valojen sopivuutta kasvuun ja sadon tuottoon. Nyt löysin samatehoisia LED-spotteja sekä valkoisena että sini-puna-kasvivalona ja vertailuun ajattelin ottaa vielä sinisen akvaariovalon ja tavallisen energiansäästön. Kunpa ne nyt vain kotiutuisivat kaukomailta ehjinä ja kohtuullisessa ajassa. Siemenet ovat jo itämässä.

Lisäyksiä marraskuun puolivälissä:

Tämähän johti sitten valotestiin.  

Kulutusmittarilla mitaten tämän spottivalon todellinen kulutus olikin vain 17W. Huijaustako? No tavallaan, mutta olin kyllä tietoinen kiinalaisten tavasta ilmaista asioita. Toisaalta se tekee tästä entistä houkuttavamman valaisimen, kun sähköä kuluukin puolet vähemmän. Valotehohan ei tuosta muuttunut miksikään.

Harissa ja muita pettymyksiä

Monta lajiketta käy vielä viivytystaistelua kylmää vastaan lasitetulla parvekkeellani. Tärkeimmät ruokachilit on kerätty, kuivattu tai laitettu etikkaan, mutta noita outoja lajikkeita riittää, kun en näköjään ole niistä mitään kesän mittaan raportoinut. Jonkinlaiset loppuhuomiot pitäisi kirjoittaa, että en jatkossa tee samoja virheitä.

Harissa (C. annuum) on paremmin tunnettu mustista raakileistaan, mutta kylläpä se sentään osoitti kypsymisen merkkejä muuttumalla tumman punaiseksi. Pari kuukautta siinä meni.

Harissat ovat muutaman sentin mittaisia, paksukuorisia ja halkaistunakin tyylikkäitä, mutta: Nämä eivät kyllä maistu juuri millekään. Koristechiliksi tuo lienee jalostettu.

Oikea Harissa on pohjois-afrikkalainen maustesekoitus, jossa on tuntuva chilin polte. Sitä myydään jauheena tai tahnana. Muutama vuosi sitten Tunisian reissulla siihen tutustuin paikallisissa ravintoloissa ja hyvää oli. Tästä chilistä se ei taatusti ollut tehty, ovat vain valinneet mielestään myyvän nimen. Seurauksena oli ikävä pettymys.

Seuraava pettymys on vähän isompi:

Colombian Orange (C. chinense) tämän piti olla, mutta väärät siemenet sain Semillakselta. Chinense se toki on, mutta ei oranssi, eikä oikean muotoinenkaan. Minä kutsun sitä nyt "Not Colombian Orange". Katon rajassa se on kasvatellut ihan kiitettävästi satoa, kun alkuun pääsi, mutta: Ja tämä on iso mutta: Tämä on pahaa. Tuoksua ei ole, maku on ikävä ja pistävä polte muistuttaa voimakasta annuumia. Tulipahan kasvateltua.

Epätoivoinen yritys päästä jauhiaisista eroon

Ansarijauhiaiset jylläävät parvekkeella. Sieltä ei haluta tuoda mitään sisään tai jättää talvehtimaan. Puutarhasivuilla väitettiin, että nuo häviävät alle +5° lämpötiloissa. Ei pidä paikkaansa. Vein ulos muutamia ja parin pakkasyön (meillä +1 ja 0) jälkeen niitä edelleen lähti lentoon lehtien alapinnoilta. Myrkytkään eivät näihin tehoa. Aikuiset kuolevat Raidiin suurin osa, mutta niitä kuoriutuu koko ajan lisää ja myrkyt eivät tehoa toukkavaiheisiin. En siis taida kasvatella tulevana talvena chilejä.

Tein kuitenkin kokeen. Leikkelin kaikki lehdet ja vihreät silmutkin pois muutamasta chilistä, ruiskin niihin Raidia ja Cooperia parin päivän välein ja vaihdoin pintamullan. Vein ne tänään kellarikerroksen varastohuoneeseen, missä ei ennestään ollut mitään vihreää. Jos joku noista lähtisi viheriöimään, se ehkä saisi ainakin vähän etumatkaa jauhiaisiin. Kellu Uchu (eli Lemon Drop), Piri Piri ja Aji Indian ovat nuo koekasvit.

Täysin lämmittämättömässä tilassa minulla on vielä muutama suunnilleen noiden kokoinen ranka, joihin jätin muutaman lehden ja tarkistelin ne mielestäni huolellisesti, että niissä ei ollut jauhiaisen munia.

Onnistumismahdollisuudet ovat minimaaliset, sillä jauhiaiset osaavat lentää. Kun olin vienyt nuo paikoilleen, luulenpa havainneeni yhden pienen paholaisen jo ilmassa. Ne kulkevat jopa vaatteissa ihmisen mukana. Kesällä lähdin kiireellä parvekkeelta bussille ja pysäkillä paidastani pyrähti lentoon ainakin yksi valkoinen paholainen.

Lisäys 14.7.2014
Tämä temppu viimein tepsi. Jauhiaiset hävisivät, eivätkä ole tulleet takaisin vielä seuraavaan heinäkuuhun mennessä. Kun niitä taas joskus ilmestyy, ne ovat taatusti uutta kantaa, eivät meillä pesineitä.

Chilit turvaan pakkasilta

Varsin ajankohtainen kysymys on näinä aikoina ollut chilien talvettaminen, kun yöpakkaset uhkaavat jo parvekkeita ja kasvihuoneitakin.

Tänä vuonna en siihen aio paljoakaan tarttua, sillä ansarijauhiaisten armeija tulisi kuitenkin mukaan. Muitakin tuholaisia on syytä varoa ja myrkyttää lämpimään tuotavat kasvit ainakin kahdesti noin viikon välein vaikkapa pyretriinisuihkeilla, Raidilla tai vastaavalla.

Syksyllä sisään tuomisesta minulla on vaikka miten paljon tavaraa menneiltä vuosilta, vaikkapa Aji Cristalin syksyisistä siirroista 2012 ja 2011.

Kaikki talvehtimisjutut löytyvät kyseisen aihealueen alta.

Minä virittelin parvekkeelle sähkölämmittimen pitämään pakkasen loitolla vielä muutaman yön ajan.

Hurjia lupauksia - mukana myös maku

Enhän minä mainoksiin usko, enkä tätäkään siementä sen perusteella ostanut.

Tuommoista tekstiä löytää netistä, "The hottest pepper on Earth". Hoh hoijaa, 200.000 scovillea ei siihen titteliin riitä. Samaa lukemaa tarjottiin parissa muussakin siemenkaupassa Mayalle, vaan eipä löytynyt kasvattamistani chileistä. Extra-tuliseksi leimattu olikin täysin tuleton.

Tämähän joutui minulle sattumalta, kaupantekijäisinä jo vuosia sitten, mutta kasvatin sitä vasta nyt, kun alkuperästä tihkui vähän enemmän tietoa. Yhtä tuliseksi sitä kuitenkin väitettiin silloinkin.

Maya Pimento (C. chinense) kuului viime kevään liian tiheässä kasvaneeseen chinenseryppääseeni ja sekin kasvoi parimetriseksi hujopiksi. Ensimmäiset kypsät maistelin heinäkuussa, mutta vasta nyt syyskuussa niitä valmistuu enemmän. Se siitä nopeasta lajikkeesta.

Maku, tosiaankin. Ensimmäisen podin syndroomaa epäilin silloin heinäkuussa, kun poltetta ei löytynyt ollenkaan. Monillakin chileillä ensimmäinen tuotos voi olla erikoisen näköinen tai makuinen, eräänlainen koe-erä ja maku vakiintuu vasta myöhemmin. Vaan eipä asia muuttunut syyskuussakaan. Maya Pimento on tyypilliselle habanerolle tuoksuva ja maistuva, mutta täysin ilman chilin poltetta. Jännä tapaus. Nyt hieman harmittaa, että tästä on vain yksi kasvi kasvamassa, ei edes varalaatikoista löytynyt toista. Voihan olla, että tämä on risteytynyt siementen tuottajalla ja silloin samankin siemenpussin siemenistä voisi kasvaa erilaisia chilejä, osa risteytyneitä, osa ei. Jos nämä ovat risteytyneitä, silloin seuraavan sukupolven chileistä voi taas kasvaa yllätyksiä. Minusta todennäköisempää on, että siemenliikkeillä on yhteinen siementen tukkumyyjä ja he toistavat samaa mainoslausetta maistelematta itse myymiään lajikkeita. Tällaisesta on ennenkin ollut todisteita ja virhe toistuu vuosikausia eri palstoilla.

No, minä pidän tästä. Siitä on yli kaksi tuntia, kun nautin tuota voileivän päällä ja vieläkin on suussa mukava habaneron maku. Poltteen voi hankkia muista lajikkeista, Maya on ihan hyvä tällaisenaan.

Sadonkorjuuta saksilla

Parvekkeen nurkassa oli jo niin tiivistä kasvustoa, että sadonkorjuun avuksi piti ottaa sakset. Aji Indianin (C. baccatum) oksat olivat niin vaikeasti tavoitettavia, että leikkelin ne irti ja keräsin kypsät vasta pöydällä.

Aika kasa niitä tulikin. Suurin osa on kypsää, mutta oli siellä vihreitäkin. Keskiviikon tienoissa on kuitenkin jo yöpakkasia luvassa, joten eiköhän ollut aika kerätä kaikki pois.

Aji Indian sopii mielestäni erityisen hyvin lihapatojen tai riistakäristyksen mausteeksi. Talven varalle kuivaan niitä puolikkaina vihanneskuivurissa, joita muuten on näkynyt viime aikoina muutaman kympin tarjouksina. Nyt on aika hankkia, ellei sinulla vielä ole sellaista.

Kuivatut chilit laitan tuollaisena pussiin ja murennan pataan vasta tarvittaessa. Mielestäni puolikkaat pitävät arominsa paremmin kuin jauhe. Siemeniä kerään vasta kuivista, mistä ne on helppo rapistella irti. Minun vanha kuivurini puhaltaa enemmän keskelle ja siksi jätän reunat vähän vajaaksi tai laitan sinne ohuempia paloja.

Täysikokoiset vihreät maistuivatkin yllättävän raikkaille. Tulisuus on hieman vähäisempää kuin kypsissä, mutta kyllä nämä ihan chilejä ovat. Kuivaanpa nekin, mutta en ota siemeniä näistä. Siksi ne pitää sijoittaa alimmalle ritilälle, sillä kuivauksen aikana siemeniä putoilee alemmille tasoille.


Ai niin, se Niksipirkan niksi.
Chilejä peratessa monet käyttävät kumihanskoja (nitriili) ja sellaiseen onkin aihetta, jos tosi tulisia käsittelee. Tämmöinen keskikastin chili ei käsiä särje, kunhan sitä ei mene arkoihin paikkoihin. Pinnassa ei ole kapsaisiinia, joten sitä voi huoletta käsitellä. Polte ei lähde käsistä pesemällä. Rasva liuottaa kapsaisiinia, joten ruokaöljyllä hierominen ja sen jälkeen pesu helpottaa jonkin verran tilannetta.

Tarkka työtapa ehkäisee ikäviä yllätyksiä.
Kun veitsi on oikeassa kädessä ja chilejä käsittelee pelkästään vasemmalla, pitää vain huolehtia, että ei hiero silmiään tai kaivele arkoja paikkojaan milloinkaan vasemmalla kädellä.

Intialaiset ovat vieneet tämän säännön uskonnon tasolle. Siellähän syödään edelleen sormin. Ehdoton sääntö on, että oikealla syödään, vasemmalla pyyhitään. Sillä ei koskaan kosketa ruokatavaroihin. Leipäkin murretaan yhdellä kädellä, aina oikealla.

Rocato kasvaa myös varalaatikossa ulkona

Tapani mukaan laitoin keväällä tärkeimmistä taimistani kakkoskappaleet litran jäätelörasiaan, 3 tai 4 samaan odottelemaan, miten varsinaiselle kasvatille käy. Nämähän jäivät kasvamaan ja joutuivat kesäksi ulos itäpäätyyn, kylmään ja varjoiseen paikkaan. Sielläkin ne vain puskevat satoa, vaikka multaa on vain pari desiä kasvia kohti ja pelkällä vedellä olen noita kastellut. Lannoitteita ei ollut lähelläkään kevään jälkeen.

Parvekkeella Rocato kasvoi toista metriä, tämä on 35 cm korkea. Huonollakin hoidolla kuitenkin syntyi tulosta.

Nämä ovat vähän muhkuraisempia kuin parvekkeen lämmössä kasvaneet, vähän pienempiäkin kyllä. Nuo pitäisi nyt siirtää lämpimään, jotta ehtisivät kypsyä. Siementen itävyydestä ei ole varmuutta, sillä viileys saattaa haitata itävyyttä. Varminta on ottaa siemenet talteen parvekkeelta.

Rocato kypsyy

Elokuussa leikelty Rocato (C. chinense) on tässä pari viikkoa sitten, kun siinä oli vielä raakoja ja kypsymässä olevia.

Nyt ne ovat kaikki kypsyneet. Leikkely ja lämmin syksy ovat tehneet tehtävänsä keväällä huonosti hoidetullekin.

Rocato on linjasta poikkeava chinense. Muotokin on tavallista pitkulaisempi ja sileämpi, hedelmäliha on paksumpaa ja maku miedompi. Cajamarca ehkä vähän on samaa tyyppiä. Maku ei ole hassumpi, vaikka monet ehkä odottavat enemmän poltetta. Isossa padassa tuo saattaa hukkua, mutta leivälle se käy sellaisenaan vaikkapa sulatejuustoon sekoitettuna. Jo talvella ihastuin Fataliin savustettuun Rocato-jauheeseen, joten kuivaukseen ja jauheeksi tämä sato taitaa päätyä.

Kuukausi sitten leikeltyihin oksan päihin on ilmestynyt muutamaan kohtaan uutta kasvua ja kukkiakin. Ihan kiva sikäli, että huomasin unohtaneeni tämän lajikkeen kukkaa kuvata, ikkunaviidakossa ei mahtunut. Kukka on kovin pieni, selvästi Habaneroa pienempi. Se on tyypillinen chinensen kukka, hiukan vihertävä ja hiukan supussa. Heteiden varsissakin on tyypillistä violettia, vaikka ne eivät kunnolla tässä näykään.

Oikein mukava lajike tämä on, voin suositella. Fataliilla on edelleen siemeniä tarjolla ja saattaa tuon hyvin varustetusta ruokakaupastakin löytää - vihanneshyllystä.

Siam Hot on Omnicolor

Lisää nimiviidakon harvennusta. Kuva on kuistin kaiteelta ovea vasten. Parvekelaatikossa ovat rinnakkain Omnicolor ja Siam Hot, kaksi baccatumia, joita väitin samaksi jo toukokuussa. Käsitykseni on vahvistunut. Näissä ei todellakaan ole mitään eroa. Lopetan harhaan johtavan Siam-nimen käytön tähän.

Tämä on varsin mukava, maukas ja näyttävä chili. Keväästä asti siinä on ollut maustetta ruokapöytään, yleensä hellan tai uunin kautta ja sato jatkuu pakkasiin asti. Omnicolor on monikäyttöinen chili ja syötävissä jo vaalean keltaisenakin. Itäpäädyssä se ei päässyt täyteen väriloistoonsa. Siniset värit puuttuvat, kun aurinko ei osu tuohon kuin varhain aamulla, mutta hyvin se tuossakin viihtyi.

Omnicolorillakin on pieni hajuongelma. Suljetuissa tiloissa saattaa nenään tuoksahtaa kissan pissa, vaikka katti olisi taatusti sisäsiisti. Versot tai lehdet sitä erittävät, ei siihen kukkia tarvita.

Aji Huanuco on CGN 22871

Kesäkuussa tuota jo epäilin ja nyt olen asiasta aivan varma.

Chiliaidalle alkaa saapua syksy, mutta edelleen kaikki chilit tekevät satoa hyvään tahtiin. Baccatum Aji Huanuco on lukumääräisesti tuottoisin, mutta nuo ovat aika pieniä. Niitä jää kuivumaankin, sillä maku ei ole mitenkään erityinen. En minä sitä pahaksikaan sanoisi, mutta parempiakin on.

Vähän myöhemmin kasvamaan laitettu aito CGN 22871 on hajuhaitan vuoksi kasvanut avokuistilla pienessä ruukussa melko lailla varjossa, mutta ehti kuitenkin tarjoamaan maistiaisia. Samat lajikkeet nuo ovat, vaikka kauppiaat ovat matkalla antaneet uusia myyntinimiä. Aji Huanuco on linjakas valinta, jos CGN 22871 on kotoisin Perun Huanucosta. Baccatumeihin yleensä liitetään Aji etuliite.

Yhtäläisyyksiä ovat esimerkiksi:
- Aika ikävä haju kasvavissa versoissa sisätiloissa. Ulkona se ei haittaa.
- Kukat ovat aivan samanlaiset.
- Chilien muoto ja koko ovat samat.
- Maku on sama; melko lievä polte, hieman karvas, ei erityisen hyvä.

Eroavaisuuksia en ole havainnut. Erilaisessa ympäristössä tietysti tulee eri näköisiä kasveja, mutta sekään ero ei ole suuri.

En suosittele kenellekään. Parempiakin lajikkeita on.

Aika on tuhraantunut tietokoneen päivityksessä

Chileistä kirjoittelu on ollut viime aikoina hieman hitaampaa, kun huomio on kohdistunut tietotekniikan ongelmiin.
Kohta ne ovat ohi.

Viime vuosikymmenen puolivälissä hankitun läppärini akku on ollut aivan sökö, latauslaite reistailee ja kaapeli kuoriutuu paljaaksi. Näppäimistöstä monetkin kirjaimet jättävät väliin, ellei niitä paina pitkään ja voimalla. Olen imuroinut tuota muutamaan kertaan ja imurin letkun päässä pitämääni tiiviiseen kankaaseen on jäänyt iso pölypallo, kissan karvoja, hiekkaa, leivän muruja ja vaikka mitä. Nyt tökkiminen jatkui imuroinnin jälkeenkin. Tuhti kyljen tai päädyn kolautus pöytään korjasi tilanteen hetkeksi.

Laskin mielessäni, että näppäimistö, akku, laturi, lisää muistia ym. tarpeellista olisi maksanut enemmän kuin uusi tietokone, joten tilasin uuden, samanlaisen. Muistia tosin on kahdeksan kertaa enemmän ja levytilaakin monin verroin. Vanha toimii vielä, mutta sillä ei taida olla arvoa markkinoilla.

Ongelmia vanhan kanssa alkoi esiintyä jo muutama vuosi sitten, kun uusinta käyttöjärjestelmää ja uusimpia ohjelmaversioita tärkeimpiin ohjelmiini ei saanut vanhalle raudalle. Nyt asia kääntyi toisin päin.

Siirto uuteen käy tosi vaivattomasti. Vanhan koneen sisällön ja asetukset voi siirtää helposti ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä, mutta:
Ilmeni, että suuri osa ohjelmistani ei enää kelvannutkaan. "Vuoden 2005 tai vanhempia versioita ei enää tueta." Niistä piti etsiä uudet versiot tai vastaava ohjelma uudella nimellä. Ne myös käyttäytyvät hieman eri tavalla. Samalla menetin yhteyden kotisivuni FTP-palvelimeen ja kuviini, kun ohjelman muistissaan pitämät osoitteet ja salasanat jäivät vanhaan koneeseen ja ohjelmaan. Yhteystietojen kaivelu kahdeksan vuotta vanhoista asioista ei käy ihan helposti. Monia muitakin salasanoja joutui etsiskelemään ja uusia ongelmia niissä ja asetuksissa putkahtelee edelleen päivittäin. Tietokoneen avainnipussa ei säilytetä kaikkea, sen jouduin kokemaan. Pitäisi hankkia vihko, johon merkitsisi kaiken ylös samaan paikkaan.

No, onhan tämä tietotekniikka kehittynyt. Metallinäppäimistö on vaihtunut kumiseen, liitäntöjä on poistettu ja muutettu. Videokameraani en saa enää kiinni kuin adapterin avulla, äänen sisääntulo on poistettu, monet muut liittimet pienentyneet. Onhan tämä uusi ohuempi ja kevyempi, se vaatii veronsa. Hyvältä kuitenkin näyttää ja tuntuu. Eiköhän tämä tästä.

Herkullista chiliä - mutta mitä?

Vihdoin löytyi suunmukainen chili, raakana nautittava, leivän päälle tai salaattiin sopiva. Siinä on baccatumin makeutta ja lievä polte, yläpäässä enemmän. Nyt en vain tiedä, mikä se on.

Tämän piti olla Starfish. Eipä ole. Tuossa on joitakin muotoja. Siellä on ihan kuutioita, erilaisia lommoisia, piispanhatun muotoisia, onpa joitakin Starfishinkin kaltaisia. Niitä ne eivät kuitenkaan ole. Raakileetkaan eivät kasva ylös, vaan roikkuvat.

Nämä ovat 2008 siemenpussista Fataliilta. Mielenkiintoista on, että samaan aikaan chilimestari oli aloittanut Aji Fantasyn jalostuksen, josta myöhemmin tuli jonkin verran tuon näköinen, mutta keltainen. Nämä saattavat siis olla varhaisia risteytyksiä. Siinä tapauksessa näiden siemenistä tulisi ensi kesänä taas jotakin yllättävää.

Isojen baccatumien tapaan se täyttää hyvin sille annetun tilan parvekkeen parhaassa nurkassa (kuva 20.5). Ehdin kerätä nuo näytteet ennen kuin hoksasin ottaa kuvan kasvista. Se kasvaa kuvan ulkopuolella lattialta melkein kattoon nojaillen parvekelaseihin ja takana näkyvään pylvääseen. Aikaisempina kesinä olen tältä paikalta saanut suurempia satoja muista baccoista, mutta ei tässäkään ole moittimista. Maku vain on sen verran mieto, että näitä kuluu enemmän.

Ruukussa vasemmalla kasvaa Aji Indian ja sen runsas sato kätkeytyy tämän mysteerichilin taakse. Parvekkeella on viidakko.