Oksat poikki ja pulloon

Kylmänä myrsky-yönä toukokuun loppupuolella Siam Hot eli Omnicolor (C. baccatum) pyöri ulkona amppelissaan, hakkasi seinään ja aamulla retkotti neljä oksaa katkenneena ruukun laitaa vasten. Isoimman, toisen päähaaroista lastoitin, teippasin ja tuin kepeillä kun siinä oli vielä ehjää kuorta ja se kasvaa edelleen ulkona. Kolme muuta oksaa otin pulloon parvekkeelle. Pullon pidin vähän taempana, poissa kuumimmasta auringosta.

Melkein kuukausi siinä meni ennen kuin juuria alkoi muodostua, mutta ihmeekseni chilit kasvoivat ja kypsyivät sinä aikana, uusia kukkiakin muodostui. Näin ei yleensä tapahdu syksyllä kun oksia ottaa sisään. Isoksi kasvaneet kyllä kypsyvät, mutta pienet raakileet jäävät pieneksi. Ehkä nyt on menossa niin kiihkeä satokausi, että vesipullokin riittää tai sitten se johtuu lajikkeesta. Kaikki eivät tahdo juurtua millään, toisilla se käy helposti.

Ylempi on pienempi ja siis nuorempi oksa. Siihen juuret ilmestyivät ensiksi ja ne ovat nyt isoimmat. Nuo joutavat jo multaan molemmat. Isoin oksa ei vielä ole saanut juuria näkyviin, nystyjä kyllä on varressa. Jos katsot noita tarkemmin, juuret eivät tule repeämiskohdasta, vaan vähän sen yläpuolelta kuoren läpi. Usein neuvotaan leikkaamaan pistokkaat terävällä veitsellä vinosti poikki, mutta chileillä se ei liene niin kovin tarkkaa, tomaatilla vielä vähemmän, kun juuria putkahtelee varresta koko vedessä olevalta alueelta.

"Intian ihme" viihtyy Suomessa

Tämä chili selvästi viihtyy meidän parvekkeella:

"Intian ihme" sai nimen Tarinan tupa-blogin Tarina-mummulta, joka lähetti siemenet minulle 2011. Jotenkin ne jäivät idättämättä viime vuonna, mutta nyt oli niiden aika.

Siemenet ovat Tarinan mukaan Konecranesin intialaiselta työntekijältä, joka toi chilejä mukanaan kotimaastaan ja niitä joutui tuttujen kautta kuivattuna Tarinallekin. Hän otti siemenet talteen ja kyseli minulta tunnistusta. Eipä se selvinnyt.

Annuum se on, kukista ei ole epäselvyyttä, mutta runko on epätavallisen tukeva - ja karvainen. Voisi tuossa hyvinkin olla frutescensin geenejä. Tämä on nyt jo 80 cm korkea neljän kuukauden ikäisenä, vaikka on ollut sivuraiteilla heikommalla hoidolla. Ihme kukkii runsaasti ja raakileitakin on. Ne ovat pieniä pallukoita, eivätkä taida kasvaakaan peukalonpäätä isommaksi. Tämä ei ole mikään tavallinen suippo, teräväkärkinen annuum, vaan pyöreähkö punainen marja. Tarinalla oli blogissaan kuvia 2011.

Kukka on tyypillinen valkoinen annuumin kukka ja heteetkin ovat valkoisia varreltaan. Lajista ei siis ole epäselvyyttä. Raakileen muoto lienee myös jo lähellä lopullista. Mausta ei ole mitään aavistusta, mutta tuskinpa intialaiset niitä ihan huvin vuoksi olisivat Suomeen rahdanneet.

Tuo muistuttaa jonkin verran kirsikkachiliä, jollaisia on nimetty ainakin Kalkutalle ja New Delhille, mutta lähempänä se on Kashmir-chiliä. Kashmirilaista pitkulaista olen kasvattanut, mutta tuo lyhyt ja paksu on jäänyt kokeilematta. Jos taas tuoja on Etelä-Intiasta, lajike voisi hyvinkin olla Gundu. Intiassa chililajikkeet ovat hyvin paikallisia, yhtenäiskulttuuri ei vielä onneksi ole tasapäistänyt maata.

Ulupica ei halua asua meillä

Kasveillakin on oma tahto. Ne tietävät, missä viihtyvät ja muualla sitten kituvat tai häviävät maisemasta. Ulupica Large ei viihdy meillä. Viime keväänä jo tuskailin sen kukkien kanssa. Niitä tuli, olivat kauniita ja tuoksuvia, mutta kasvi ei tuota hedelmää, ei vaikka mitä tekisi. Hankin uudet siemenet ja vaivoin sain niistä yhden kasvamaan. Nyt se poistui joukostamme.

Minunhan syy tietysti on. Meillä ei vain synkannut.

Joskus viikko sitten tyhjensin talvehtimistilana olleen varastohuoneen päästäkseni eroon ansarijauhiaisista, sikäli turhaan, että ne ovat jo siirtyneet parvekkeelle. Nostelin kasvit ulos itäseinustalle. Sitten tuli pari viileää päivää ja kylmää yötä. Viidessä asteessa oli käynyt alimmillaan. Tuon aluslautanen oli täyttynyt sateella ja juuret olivat kylmässä, märässä mullassa. Sitä ne eivät kestäneet. Monia varataimia oli samoissa oloissa, mutta chinenset ja baccatumit eivät reagoineet mitenkään. Ulupicalla mustuivat ensin lehtien reunat, sitten puolikkaita lehtiä. Tuossa vaiheessa vaihdoin sille mullat ja vielä oli muutamia vaaleita, eläviä juuria, vaikka suurin osa olikin mustana. Eipä auttanut pelastusyritys. Tuossa on tulos.

Ylivuotinen Ulupica kukkii edelleen, mutta kun sillä on hedelmättömät geenit, ei siitä saa maistiaisia eikä siemeniä. Minä luovutan. Ulupica ei ole meidän kasvi. Riittäähän noita chilejä, tuhansia muita lajikkeita.

Aji Huanuco taitaa olla CGN 22871

Tuommoinen epäilys esitettiin eräällä tanskalaisella chilisivustolla ja samanlaisuus on kyllä ilmeistä.

Aji Huanuco (C. baccatum) ulkona aidassa kypsyttelee jo ensimmäisiään. Kasvi on jo viiden kuukauden ikäinen, mutta se koki niin monia paikan- ja ruukun vaihdoksia, että ne varmaan verottivat kasvuvauhtia. Kypsymiseenkin meni puolitoista kuukautta.

Kun luin samankaltaisuusepäilyistä, laitoin myös CGN 22871:n itämään ja se on nyt aloittamassa ensimmäisiä raakileitaan. Aivan samalta nuo tähän asti näyttävät.
- Molemmat haisevat. Huoneessa se on ikävä lemu, parvekkeella vähenee ja ulkona häviää tuuleen.
- Kasvu on samanlaista, sinne tänne risteilevää risukasaa.
- Raakileet kasvavat aluksi vinosti ylös ja kasvu on hyvin hidasta baccatumiksi.

Huanucon chilit ovat nyt vain 5-6 cm pitkiä, mutta saattavat kasvaa siitä, kunhan kasvuolosuhteet kohentuvat. Lopulliset samanlaisuuspäätelmät teen vasta, kun molemmissa on reilusti kypsiä myös makuvertailuun.

Tämän vuoden musta chili

Huomaan, että minulla on vuosittain ollut vähintään yksi musta chili kasvatusohjelmassani. Miksiköhän? Tietoinen valinta se ei ole ollut ja harvoin niistä on herkkua tullut. Tasmanian Red ja Chenzo olivat selvästi koristeeksi jalostettuja, Machu Pichu ja Aji Panca varsin mietoja chinensejä.

Harissa (C. annuum) on tiettävästi musta vain raakana ja kypsyy tumman punaiseksi. Kukat ovat violetteja, koristeannuumiin viittaavia. Maistelenpa vasta, kun noihin ilmestyy punaista.

Tapaus Bohócsapka

Viikko sitten, aurinkoisena päivänä tyhjensin chilien talvehtimistilaa kellarikerroksessa ja sieltä löytyi tämäkin vetelä, mutkitteleva kasvi tiukasti muiden puristuksessa vähän valosta sivussa.

Paprika-Bohócsapka (C. baccatum) on tavallinen piispanhattu eli Joulun kellot tyyppinen chili, jota kasvatin viime kesänäkin. Se oli unohtunut kasvatuslistaltani ja idätin sen vasta helmikuun lopulla ja sitten se unohtui isompien keskelle ja tulos on tässä, aivan rento metrinen luikero. Se lepää parvekkeen kahvipöydällä, joka muuttuu työpöydäksi päällystämällä se sanomalehdellä. Siitä voi varisseet mullat sitten helposti kipata takaisin ruukkuun.

Taimiruukku ei ollut edes täynnä juuria. Neljä desiä näyttää sille riittäneen metrin kasvamiseen. Runko on kuitenkin alhaalta täynnä nystyröitä, juuren alkuja, mikä on selvä merkki lisäjuurien tarpeesta. Onpa siellä alhaalla yksi jo valkoisena kasvamassa kohti multaa.

Istutin tämän 15-kertaa isompaan ruukkuun, jonka pitää riittää loppukesäksi. Rungon hautasin ensimmäiseen lehteen asti multaan, jolloin pituudesta hävisi reilu kymmenen senttiä ja tukevuutta tuli lisää. Lisäsin myös metsästä veistellyn tukikepin pitämään chiliä pystyssä.

Bohócsapka sai eteläseinustalta aurinkoisen paikan Starfishin vierestä lattialta. Parvekkeellamme on melkein metrin korkuinen puinen kaide, jonka läpi ei valoa tule. Sehän aiheuttaa sen, että lehdet putoilevat alhaalta. Aikaisemmin parvekkeelle muuttaneella Starfishillä tuolla nurkassa ei enää ole alalehtiä, mutta eipä se haittaa, kun ylös kasvaa vauhdilla uusia. Tuo vain kertoo valon tärkeydestä chileille.

Muut lajikkeet ovat pääasiassa hyllyillä hiukan kaiteen suojassa, että aurinko ei pääse porottamaan täysillä mustien ruukkujen kylkiin. Siitä kuumuudesta kärsivät juuret.

Viikko siirron jälkeen kaikki näyttää hyvältä. Latva on haarautunut moneen kertaan ja pieniä kukkanuppujakin näkyy. Eiköhän punaisia kellohedelmiä vielä nautita elokuussa. Hyviä ne ovatkin - ja niin kauniita.

Palattiin normaaliin kesäsäähän

Suursäätila on muuttunut. Maan itäpuolella majaillut korkeapaine on poistunut ja sen mukana helteet. Nyt ollaan normaalikesässä. Sadealueita tulee lounaasta tasaiseen tahtiin ja ilma on kymmenen astetta viileämpää. Lämmin kausi ehti sentään tehdä parvekkeella paljonkin hyvää. Useimmissa chileissä on raakileita ja kasvu on vahvaa. Tässä siitä vain pari näytettä.

Tuo ei ole omena, vaan chinense CGN 21500 ja raakile on vain sormenpään kokoinen, eikä taida isoksi kasvaakaan.

Starfish (C. baccatum) parvekkeen parhaalla paikalla myös aloittelee satoaan.

Hallanvaara alavilla mailla kuulutettiin ennen radiossa, mutta eilen varoituksia näkyi TV:n sääkartalla loppuviikolla jopa Keski-Suomessa asti. Tänään piti olla se päivä, jolloin yöpakkasten vaara on tilastojen valossa Tampereella ohi. Toivottavasti onkin, sillä yksi hallayö nitistäisi kyllä kurkut ja kurpitsat ja saattaisi siinä mennä tomaatitkin, mutta ne pystyn peittämään. Jotkut chilit kestävät hiukan enemmän, mutta eivät nekään montaa miinusastetta.

Onneksi emme ole alavilla mailla, vaan harjun laella. Täällä on yleensä muutaman asteen lämpimämpää kuin alempana sääasemalla tuollaisina äkisti kylmenevinä aamuyön tunteina. Mistähän sekin johtuu?

Ulkonakin chili jo kypsyy

Paprika Hecele erõs (C. annuum) on chiliaidan jatkeena nyt ollut kolmisen viikkoa ulkona ja ensimmäiset chilit jo kypsyvät. Sehän ei suinkaan ole lämpimien ulkokelien syytä, vaan ajoissa aloitetun esikasvatuksen. Tuo on kasvanut tammikuusta lähtien ja raakileita ilmestyi melkein kaksi kuukautta sitten sisällä.

Aita voi muutenkin hyvin. Pubescenseissa on kypsää myös ja baccatumit työntävät innolla pieniä raakileita joka oksan haarasta. Alkukesä on ollut paljon suotuisampi ulkokasvatukselle kuin viime vuonna, jolloin kärvisteltiin kylmässä sateessa.

Komea on unkarilainen paprika. Pituutta noilla on yli 13 cm ja painoa n. 70 g. Kuva on parin päivän takaa, nyt nuo ovat molemmat kypsiä ja yläoksilla kasvaa vielä isompia. Sillähän on kanankakkaa kourallinen istutuskuopassa ja ruohosilppua lisään juurelle seuraavasta nurmikon leikkuusta. Siitäkin irtoaa aika tavalla ravinteita ja se pitää kosteuden maassa. Täällä soraharjussa kuivuminen on aina uhkaamassa, vaikka välillä sataisikin.

Tänä vuonna Hecelessä oli siemeniä. Viime kesänä saman pussin siemenistä tuli täysin siemenetön paprika. Maussa saattaa myös olla eroa, sillä ensi maistelu paljasti maukkaan, mutta tulettoman paprikan. Viime kesänä siinä oli tunnistettava chilin polte, vaikkakaan ei voimakas. Saattaahan tuo olla vain "ensimmäisen podin syndroomaa" ja seuraavissa maku terästyy. Viime vuonna käytin tätä mm mansikan kanssa salaattiin ja gulassiin. Nyt ei mansikka-aika ole vielä oikein alkanut, joten ehkä lähipäivinä pitää tehdä gulassia ja terästää sitä lisäksi jollakin muulla chilillä.

Värikontrastia kuistilta

Pieni tunnelmapala sallittakoon helteiden keskellä.

Avokuistin parvekelaatikossa meillä on kaksi Omnicoloria (C. baccatum), joissa on kaiken värisiä chilejä. Laatikon kokokuva on tässä vaiheessa ikävän harva, kun kasvit eivät ole ehtineet täyttää tilaa, joten jätin sen julkaisematta. Eilen keksin hankkia "maanpeittokasviksi" Omnicolorien juurelle lobelioita paria eri sinistä. Ne piristävät kalpean keltaisten raakileiden taustaa oivallisesti ja tuskin ryhtyvät kilpailemaan juuri- tai ilmatilasta Omnicolorien kanssa.

Canario valtaa ilmatilan

Canario (C. pubescens) sai paikan parvekkeen katosta, pöydän päältä niin korkealta, että en lyö siihen päätäni. Se on kasvatellut yli metrin lonkeroita moneenkin suuntaan. Osan olen tukenut niin, että ne saavat valoa, osa pysyy itsepäisesti katossa ilman tukeakin. Vasemmalle lähtevä menee poispäin parvekelaseista ja ainakin viime vuonna se ei tehnyt hedelmää tuota kauemmaksi, vaan rullasi lehtiään ja oli muutenkin kärsineen näköinen haara. Ilmeisesti valokiintiö ei täyttynyt.

Vaihdoin tämän isompaan amppeliin huhtikuun lopulla ja vein parvekkeelle. Tämä on 9 litran vetoinen ja saa riittää koko kesäksi. Komeita raakileita on kymmenkunta. Pari näkyy amppelin kyljessäkin. Kukinta ja pienten raakileiden kehitys jatkuu joka haarassa.

Tuolla ruukun takana ensimmäinen Canario jo kypsyy, mutta onhan se jo yli kaksi kuukautta kasvanut. Viime kesänä nuo kypsyivät puolessatoista kuukaudessa, keskikesällä. Ehkä lämmöt eivät ole olleet sille parhaat mahdolliset parvekkeella ennen kuin aivan viime viikkoina. Nyt lämpöä kyllä on riittänyt. Kesä on hehkeimmillään aika yllättävään aikaan.

Harissa, koristeannuumi vai oikea mauste?

Tästä olen ollut aika hiljaa. Se on kasvanut takarivissä, varalaatikossa muiden varjostamana.

Harissa (C. annuum) on nyt kolmen kuukauden ja  vänkyrä varsi 35 cm korkea. Se ei pysy ilman tuota grillitikkua pystyssä taimiruukussaan. Uteliaisuuttani aloin tätä kasvatella, kun Tunisiassa pidin saman nimisestä mausteesta. Se on kyllä sekoitus, jossa on paljon muutakin kuin chiliä.

Harissan pitäisi olla algerialainen lajike, joka italialaisen jalostajan kautta eksyi australialaisen siemenmyyjän listoille. Raakileiden pitäisi olla tummat ja kypsä chili tumman punainen. Kaikki viittaa koristechiliin, mutta maistellaan myöhemmin.

Harissan kukat ovat violetit, eli koristeelta näyttää. Nimi on taas kerran niitä netissä mahdottomia. Haku tuottaa vain mausteseoksia, ravintoloita tai ruokaohjeita. Olisi nimen antaja voinut vähän tutkia nettiä ensin, vaikka voihan tämä olla vanha arabinimi Pohjois-Afrikan chilille. Tietääkö kukaan enemmän?

Nyppiäkö vai eikö nyppiä, kas siinä pulma?

Hyvää Alman päivää!
On se hienoa, että omalla chilillä on nimipäivä allakassa, vieläpä suomen- ja ruotsinkielisessä molemmissa samana päivänä.

Chilifoorumilla käydään ajoittain keskustelua siitä, pitäisikö pieniltä taimilta nyppiä kukkanuput pois, että ne kasvaisivat isommiksi ja tukevammiksi ennen satokautta. Minä en ole nyppinyt, vaan antanut kaikkien kukkien kukkia. Kieltämättä siitä joskus on seuraus, että saan vain muutaman chilin pienestä kasvista, kunnes se taas aloittaa uuden kasvun sadon kypsyttyä. Tällaista on tapahtunut lähinnä suurihedelmäisillä annuumeilla ja muutamalla rocotolla. Baccatumit ja useimmat chinensetkin yleensä osaavat kasvaa ja tehdä satoa samaan aikaan ja satokausi jatkuu keväästä syksyyn kunhan lämpöä, valoa ja lannoitusta riittää.

Aloitin nyppimiskokeen 7.4. Alma Paprika (C. annuum) sai toimia koekaniinina. Noita oli silloin kolme tässä litran rasiassa. Siirsin keskeltä pienimmän omaan ruukkuun, aloin nyppiä nuppuja oikeanpuoleisesta ja vasen sai kasvaa vapaasti.
Tulos?
Epäselvä. Nypitty ei ole kukkinut, mutta on vain muutaman sentin korkeampi ja ihan vähän tukevampi. Vapaasti kukkinut on tehnyt jo 8 raakiletta, osan isojakin. Sitä pitää kyllä tukea, muuten se ei pysy pystyssä, mutta se johtuu pienestä ruukusta. Sama ongelma on nypitylläkin.

Mitä tästä opimme?
Tuskin mitään. Paitsi, että jos haluaa chileistään maistiaisia, niiden kannattaa antaa kukkia. Tukevin on se isompaan ruukkuun siirretty keskimmäinen. Sitä en ole nyppinyt ja siinähän on mukavasti satoa oksilla. Ajoissa isompaan juuritilaan siirto siis on varmin tukevuuden tae, kunhan valoa ja ravinteita on riittävästi.

Valittelin huhtikuussa näiden Alman taimien hitaampaa kasvua viileässä. Nyt ne ovat olleet jo monta viikkoa parvekkeella viileissä öissä. Ei tuo nyt niin huonolta näytä kolme ja puoli kuukautta vanhalla chilillä. Eivätkä ne tuossa ole kaikki.

Tutustuin "sosiaaliseen" mediaan

Täällä näyttää vähän oudolta. Se on kaikki sosiaalisen median syytä. Bloggerin mallini oli niin vanha, että se ei ymmärtänyt F, t tai G+ kirjaimista mitään. Piti etsiä uusi ja muokata se niin lähelle vanhaa, kuin osasin. Eihän sitä tässä iässä ihan outoihin kuvioihin heittäydytä. Tai ehkä vähän myöhemmin.

Jossakin mielenhäiriössä perustin minäkin Facebook sivun. Tarkoitus oli kai vain katsoa, miten keksityllä nimellä voi siellä esiintyä ja käyhän se. Kuvittelin myös jotenkin varaavani Chilivaari-nimen itselleni sosiaalisessa mediassa, mutta eihän se niin taida mennä. Onhan siellä kymmeniä Jukka Virtasiakin. Turhaan siis perustin.

Nyt en vain ymmärrä, mitä minä sillä sivulla tekisin. Sinne voi kuulemma hankkia tykkäämisiä. Tykkäämisiä? Kun kysyin eräältä toiselta bloggaajalta, mitä se tykkääminen on, sain kuulla, että riittää, että painaa hiirellä peukun kuvaa. Muuta ei tarvitse, eikä siitä edes tule palautetta painajalle. Outoa.

Minusta tykkääminen on halaamista, silmiin katsomista, toisen kannustamista ja auttamista. Se on sosiaalista toimintaa, ei mediaa.

Tutustuin sivusta naamakirjaan jo sen tullessa Suomeen kun pomoni ja muut yhtiön pikkupomot lähettelivät toisilleen typeriä viestejä ja kehuivat näillä "statuspäivityksillään" kuppilassa. Olihan se heille sopivaa ajan täytettä, ei ehtinyt puuttua alaisten töihin. Vähän myöhemmin kotirouvat raportoivat joka ainoan liikkeensä suurelle lukijakunnalle, kunnes kukaan ei enää viitsinyt lukea. Tärkeää oli sekin aikansa. Nyttemmin keksintö taitaa olla enemmän alaikäisten ja pissisten temmellyskenttää, kun he kuvittelevat olevansa aikuisia, kun paljastavat itseään mediassa.

Jotakin sinä varmaan on, kun se on noin levinnyt, mutta en ole vielä keksinyt mitä. Tuolla se minun yritelmäni kuitenkin on, tykkäät tai et. Minä en, mutta sille ei ole nappia. Ehkä sekin idea vielä aukeaa, kunhan sitä tutkailee.
Vihjeitä vastaanotetaan.

Huonosti kohdellut chinenset parvekkeelle

Näköjään chinenseistäkin voi kasvattaa kukkakeppejä. Näistä on latvoja leikelty ennen sisään tuontia, joistakin puolikin metriä. Nyt ne ovat noin metrin korkuisia.

Nuo kasvoivat liian tiheässä ja liian kauan liian vähässä valossa ja liian runsaassa lannoituksessa.
Chinenset idätin ajoissa ja ne tulivat jouluksi taimelle. Jo toisena kasvatusvuotenani sain Habanerot kukkimaan maaliskuussa ja kypsyttämään ensimmäiset chilinsä vapuksi. Ei nyt, kun seitsemäs kausi on menossa.

Mikä meni vinoon? Paljonkin. Lähinnä ahneus.
Ennen kasvattelin vain muutamaa chiliä olohuoneen ikkunalla. Nyt taimia oli paljon ja paikaksi jäi kellarikerroksen varastohuone, jossa ne joutuivat kasvamaan vieri vieressä tiheästi. Ajoittain ne kukkivat ja kukat putoilivat. Nyt kukkia ei ole noista kuin yhdessä. Olohuoneen eteläikkunalla kukinta onnistui muinoin jo maaliskuussa, kun oli aurinkoinen kevät. Nyt muut chilit olivat vallanneet sen ikkunalaudan. Onnettomia chinensejä on vielä varastossa lisää, myös yksi noiden kokoinen, kukkiva Maya Pimento. Isommat ruukut odottelevat näitä tuossa taustalla, istutuspuuhaa riittää.

Varastossa näitä on pitänyt näin pitkään ansarijauhiainen. Tuo inhottava pikku kärpänen on asettunut sinne. Sen pystyy pitämään aisoissa, mutta ei hävittämään. Kun tuon sieltä chilejä muihin huoneisiin, jauhiaiset tulevat mukana ahkerista myrkytyksistä huolimatta. Parvekkeella niitä oli viime kesänä ja näköjään on nytkin, on vain annettava periksi. Eivät ne tapa chilejä, mutta voivat vaivata kasvua. Parvekkeelta on bongattu myös ensimmäinen ripsiäinen. Ne ovat jokakesäinen riesa, mutta se etenee niin hitaasti, että sen ehtii torjunnalla rajoittamaan.

Jälkiviisaasti voisi todeta, että nuo olisi voinut idättää kuukauden tai kaksi myöhemmin ja kasvattaa valon alla tai valoisalla ikkunalla tuuheammiksi ja matalammiksi. Silloin niitä olisi mahtunut vähemmän.

Niin, vasemman laidan CAP on frutescens, se vain joutui sattumalta tähän joukkoon.

Harsot pois aidalta

Viikon pidin yksinkertaista kasvatusharsoa (eli hallaharsoa) chiliaidan eteläpuolella ja vähän yläpuolellakin. Eilen riisuin sen pois.

Tähän oikeaan päähän lisäsin vielä eilen Paprika Hecele erõs ja Pimiento de Padrón annuumit. Nuo aion jättää kokonaan ilman harsoa, kun muutama pilvinen päivä on edessä säätiedotusten mukaan ja nuo ovat saaneet hyvin aurinkoa parvekkeella.

Taktiikkani harsojen kanssa on pitää niitä erossa kasveista, jolloin ne heiluvat eri tahdissa kuin kasvit, eikä aurinko osu aina samaan kohtaan harson raoista. Pohjoispuolen pidän vapaana, jotta kasvit saavat taivaalta heijastuvaa UV-säteilyä jonkin verran. Se näyttää tehonneen. Vain pari Canarion lehteä, jotka olivat kiinni harsossa, on palanut.

Hecelen kookkaista chileistä kerroin jo pari viikkoa sitten. Nyt siinä on lisää kasvamassa ja siirsin sen ulkoruokintaan. Eiköhän nuo sielläkin kypsy. Hecele on toista metriä korkea, mutta aivan reunassa oleva Padrón vain puolet siitä. Niissäkin ensimmäiset raakileet jo kasvavat. Siirsin nuo kaatuilevat annuumit koko ruukullisen sellaisenaan ja sieltä nousee ainakin 6 runkoa kolmesta taimesta. En siis leikellyt lisärunkoja pois, vaan ne "unohtuivat" ruukun ulkopuolelle ja päätyivät nyt multaan. Tuosta tulee tuuhea jatko chiliaidalleni, jos ne kaikki kehittyvät.


Älä tee tätä kotona, jos kasvisi ovat keinovalossa tai itäikkunalla kasvaneita, hentoja tai vaaleita. Silloin ne tarvitsevat enemmän suojaa ja sopeutumisaikaa UV-säteilyä vastaan.

Paikan valinta on vaikeaa

Parvekkeen paras kasvupaikka on edelleen tyhjä. Se oli jo varattu Aji Huanucolle, mutta hajuhaittojen vuoksi se on nyt ulkona ja näyttää viihtyvän siellä.

Tuon pylvään oikealla puolella lattialla isossa ruukussa on vuosittain ollut kesän parhaan satokoneen paikka. Siinä baccatumit kasvavat kattoon asti ja niin leveäksi kuin annan niiden kasvaa. Tuo on itä- ja eteläseinien nurkkaus, valoa riittää, mutta koivu vähän varjostaa.

Tässä muutama ehdokas satopaikalle. Oikealla Aji Indian (C. baccatum), vuosien takaa tuttu hyvänmakuinen bacca, jossa jo on useita raakileita, mutta vartta vain 60 cm. Se jäisi puisen kaiteen taakse, pudottaisi lehtensä, eikä nykyisistä kukista olisi hyötyä.

Keskellä on varaston chinensien ahtaassa joukossa mittaa yli 110 cm kasvanut Starfish (C. baccatum) vasta nuppuja latvassaan. Kun sitä viimeksi kasvatin, se oli peräseinällä itäikkunan vieressä ja sato jäi aika pieneksi, mutta kasvi kasvoi suureksi. Ehkä valo ei riittänyt. Taidanpa nyt antaa sille uuden tilaisuuden ja paremman paikan.

Tuonne peräseinälle joutaa samassa ahtaudessa kerrankin pystysuuntaan kasvanut vasemman laidan Rocoto Red Peruvian (C. pubescens). Se toivottavasti pärjää, vaikka aurinko ei keskipäivällä parvekkeen perälle ylläkään. Istutuspuuhiin siis.

Aitahan kasvaa näillä keleillä

Sattuipa lämmin jakso chilien ulos vientiin. Vieläkään ei säätiedotuksessa näy pahaa. Sateisia päiviä ehkä, mutta ei kylmiä öitä. Jos menneisiin vuosiin on uskomista, kyllä ne vielä tulevat. Kesäkuun alussakin voi olla vain muutaman asteen päivälämpöjä ja yöllä pakkasta. No, tehty mikä tehty, nuo ovat maassa nyt, eivätkä sieltä nouse vaikka lunta tulisi.

Aidassa näkyy selviä kasvun merkkejä jo viidessä päivässä. Uskoisin, että lämpimällä (kättä lämpimämmällä) vedellä kastelu istutuksen yhteydessä ja pari kertaa myöhemminkin on auttanut juurien sopeutumista muuten kylmään maahan.

Canario (C. pubescens) jatkaa kukintaa tuoreilla kukilla ja lehtiruusuke tuossa oksan hangassa on uutta kasvua. Sellaisia on kaikkien katkenneiden oksien päissä merkkinä elinvoimasta. Tämä vuoristokasvina ehkä kestää yökylmät parhaiten, jos niitä vielä tulee.

Aji Huanucossa (C. baccatum) oli raakileita jo ulos vietäessä, mutta nyt niitä on ilmestynyt joka puolelle lisää ja oudointa niissä on, että ne ovat selvästi paksumpia kuin sisällä kasvaneet. Raikas ulkoilma ja valo vaikuttavat siis myös palkojen kokoon. Sehän sopii minulle.

Lisäsin eilen maan pinnalle chilien juurelle paksun kerroksen ruohosilppua leikkurista. Sehän on hyvää lannoitusta ja pitää rikkaruohot loitolla. Samalla se lämmittää maata, kun kompostipalaminen pääsee alkuun. Kaiken varalta kaivoin chilien rungot näkyviin, että eivät kuumene liikaa. Suljetussa kompostissa tuollainen silppu nostaa lämmön yli kuuteenkymmeneen asteeseen.

Aidan alkutaival siis vaikuttaa hyvältä, paljon paremmalta kuin viime vuonna, jolloin kasvua oli havaittavissa vasta kuukauden päästä.

Toistaisinko viimekeväiset virheet?

Houkutus on suuri.
Toukokuun 19. 2012 istutin chiliaitaa.
Juhannuksen tienoissa totesin, että se ei ollut yhtään kasvanut. Kylmä toukokuun loppu ja kesäkuun alku pysäyttivät kasvun.
Saatiinhan siitä sentään syksyllä satoa ja toimihan se aitana koko kesän. Ehkä otan sen riskin ja ryhdyn istutuspuuhiin. Saahan ihminen virheitä tehdä ja ainahan voi tulla parempi kesä.

Tästä lähdettiin. Oleskeluterassin reunaan kaivoin neljälle nyt suurimmalle chilille  runsaan lapionleveyden leveät ja lapionsyvyyden syvät kuopat. Pohjalle heitin kourallisen kanankakkaa. Viimevuotisen aidan tukikepit ovat vielä pystyssä.
Varoitus: tästä tulee pitkä postaus, kun esittelen kaikki aitaan menevät chilit voidakseni syksymmällä päätellä, mikä meni vikaan. Nämä ovat siis lähinnä itselleni muistin virkistykseksi. Kuvat aukeavat isommaksi uuteen ikkunaan, jos haluat jotakin katsoa tarkemmin poistumatta tekstisivulta.

Parvekkeelta lähti toinen Canario (C. pubescens). Tuo oli jo hankala kantaa ulos ja siellä paljastui, että se ei ollut vielä juurtunut uuteen paikkaansa vaan lähti varresta nostamalla ja mullat jäivät ruukkuun. Eipä tuo taida haitata, enintään vähän hidastaa, kun kaksi "ruukunvaihtoa" tuli parin viikon sisään.

Parvekkeelle jäi vielä isompi amppeliin, missä se on jo kasvanut kattoon ja alkanut levitä siellä. Varsin kasvuhaluisia ovat kumpainenkin.

Canario kukkii innokkaasti ja kauniisti ja kukinta on myös tuloksellista.

Tuo on suurin, eli täysikokoinen, pienempiä on runsaasti lehtien kätköissä.

Aji Huanuco (C. baccatum) ei pysynyt tuulessa pystyssä ilman tukea. Kukkia ja pikku raakileita on silläkin oksillaan. Yksi osui juuri tuohon pöydän reunan kohdalle. Sen haju on pysynyt aisoissa parvekkeella ja ulkona sitä tuskin huomaakaan.

Osasyy viimekeväiseen juromiseen saattoi olla kylmä maa, joten lisäsin kuoppaan auringon lämmittämää puutarhamultaa ja kastelin lämpimällä vedellä. Jääkylmä kraanavesi saattaa tähän aikaan vuodesta olla vahingoksi. Tomaattejahan ei koko kesänä pitäisi kastella kylmällä vedellä, sanovat asiantuntijat.

Rocoto M2 (C. pubescens) koki juuri rajun leikkauksen olohuoneen ikkunalla ennen kuin keksin, että vienkin sen ulos. Saksin metrin pätkiä pois muutamasta latvaversosta. Ne ovat hyvin nopeakasvuisia, jos erehtyy lannoittamaan vähänkin liikaa typpipitoisella tuotteella. Sikin sokin risukasa tämä on ulkoiselta olemukseltaan ollut ennenkin, mutta hyvän makuinen.

Ensimmäiset rocotot jo kypsyvät tässä mysteerilajikkeessa neljän ja puolen kuukauden iässä. Tämä on todella helppo ja vaatimaton pikku rocoto. Kahdella sain jo aika lailla makua ja tuoksua valmispitsaan.

Jamy (C. baccatum) palasi melkein viimekesäiselle paikalleen. Se vuoroviljelystä tällä kertaa. Multa toki on uutta enimmäkseen. Se talvehti varastossa eikä mahtunut lampun alle, joten se on kurkotellut valoon, mutta noita oksia voi nostaa pystyyn.

Siitä se lähtee, chiliaita tälle kesälle. Toivottavasti ei tule pakkasia, sillä noita ei enää viedä sisään lämpimään. Uudet voi istuttaa, mutta samoja lajikkeita ei kaikkia ole varalla.

Lopuksi harsoa auringon puolelle joksikin aikaa suojaksi UV-säteitä vastaan.
Aidassa ovat vasemmalta oikealle Canario, Aji Huanuco, Rocoto M2 ja Jamy. Annuumin tai kaksi voin istuttaa myöhemmin, kunhan saan ne isommaksi. Näiden latvat ovat n. 90 cm korkealla, Canario yli metrissä ja sekin on leikkaamalla lyhennetty.

Siam Hot = Omnicolor

Nimen Siam Hot voi todellakin unohtaa. Niin samanlaisia nuo ovat. Makukin on sama. Omnicolor/Siam sopii muuten erinomaisesti riistakäristykseen. Ensimmäiset ovat kypsyneet punaiseksi ja värin vaihto käy aivan samalla tavalla kuin Omnicolorilla.

Siam Hot (C. baccatum)

Aivan kypsää tuohon ei nyt osunut, mutta vaalean keltaisesta se kypsyy keltaisen ja oranssin kautta punaiseksi reilussa puolessatoista kuukaudessa. Hidashan se on alussa, mutta sitten sato jatkuu syksyyn asti, kun sen on saanut alkuun - ja raakojakin voi syödä.

Siam eli Omnicolor on pysynyt pienenä, kun leikkelin sen oksien päät parvekkeelle vietäessä kolme viikkoa sitten. Sillä tavalla sain vähän nopeammin maisteltavaa viileämmässäkin, kun energiaa ei kulunut uusien oksien kasvatteluun. Nyt ne taas ovat kasvussa. Takana järvi on luonut jääpeitteensä kuukauden vaihteessa ja koivut ovat hiirenkorvalla. Omenapuussa ei näy vielä vihreää. Kevät on aikalailla normaalissa kuosissa.

Komeaksi kasvoivat kolmessa viikossa

Paprika Hecele erõs (C. annuum)

Kolme viikkoa siitä on kun kerroin Hecelen saaneen muutaman raakileen. Se oli silloin 60 cm korkea, nyt mittaa on melkein metri ja ne pikkuiset raakileet ovat kasvaneet olohuoneen ikkunalla 13 cm pitkiksi ja tosi paksuiksi.

Hecele on tuossa parvekkeella viimevuotisella paikallaan. En ole vielä saanut vaihdetuksi sille isompaa ruukkua, kun en ole keksinyt sopivaa. Kuusilitraisessa se oli viime kesän, mutta isommassa saisi enemmän satoa. Silloin se vain pitäisi siirtää lattialle pois parveketta kiertävältä hyllyltä. Se taas merkitsisi, että alaosa jäisi kaiteen taakse ja lehdet kuihtuisivat sieltä. Miten kävisi noille alaoksien chileille? Ehkä ne pitää kypsyttää ensin. Ylempänä on muutama raakile, mutta vain yksi isompi. Lannoitin tätä reilusti raakileiden ilmestyttyä ja kasvu ja satokausi onkin jatkunut.

Onhan siellä siemeniä?

Viime kesänä Hecelen koko sato oli siemenetöntä, mikä on hyvin outoa annuumille. Nyt puusta putosi yksi parisenttinen raakile vähän nahistuneena. Olin ehkä käsitellyt sitä kovakouraisesti chilejä ikkunalla järjestellessäni tai sitten se vain oli liikaa. Halkaisin pudokkaan ja siellähän on siemenen alkuja kuin harvat hampaat. Eiköhän noihin isompiinkin ilmesty siemeniä aikanaan.