Hapanchili säilyy vaikka vuoden

Viime joulukuussa tein elämäni toisen erän hapanchiliä, joulun kelloja jouluksi ja sehän onnistui yli odotusten. Joulupöytään saatiin koristeellinen lisuke, joka samalla oli maukasta purtavaa. Joulun mentyä nuo unohtuivat jääkaapin hyllyn perälle, mistä ne nyt vasta kaivettiin esiin.

Litran jogurttipurkissa oli vain teipillä kyljessä "Hapanchili". Noin arvottomasti voi suhtautua vain, jos on epävarma kokeilustaan. Minähän olin silloin.

Nyt, yhdeksän kuukautta myöhemmin purkin kansi oli painunut alaspäin, eli siellä oli alipainetta, mutta nestettä oli vain vähän pohjalla ja siellä lillui muutama chili.

Joulun kellot olivat kuitenkin säilyneet hyvin. Niiden ympärillähän oli 1,5% suolavesi ja erittäin epäluotettavan pH-mittarini mukaan liemen happamuus oli 3.6. Sehän takaa säilyvyyden ja uskalsin maistella. Hyvää oli vieläkin, oikein maukasta ja sopivan suolaista. Kellojen rakenne oli vähän pehmentynyt, mutta hyvin nuo pysyivät koossa vieläkin. Jouluna ne olivat kyllä rapsakampia vajaan kuukauden hapatuksen jälkeen.

Perusteellisia hapatusohjeita on nykyään netissä jopa chilille, mutta hapankaalin ohjeilla pärjäsin vuosi sitten ensimmäisessä kokeilussani ja samoilla ohjeilla jatkan edelleen. Nyt vain lorautan tätä omaa hapanlientä vähän mukaan käynnistyksen varmistamiseksi.

Hapattaminen on erittäin suositeltava säilöntätapa.

Sugar Rushia tämäkin?

Sugar Rush (C. baccatum) on, kuten jo aikaisemmin kehuin, punainen, makea ja maukas chili. Niistä on nautittu jo hyvän aikaa.  Nyt vain kävi näin, että samasta Fataliin siemenpussista minulle jäi kasvamaan toinen varataimi. Nyt sen  sato alkoi kypsyä muiden takana chiliviidakossa ja sieltähän tuli keltaista esiin ja väri pysyi, ei suostunut muuttumaan punaiseksi.

Tämä varataimi on kasvanut pieneksi puuksi kymmensenttisessä taimiruukussa varsin huonolla hoidolla. Vettä se on saanut, kun lehdet ovat roikkuneet, joskus lannoitettakin ja se on ollut pahasti muiden varjostama parvekkeen itäpäässä. Yllätyin sen kauniista kasvutavasta, kun sen kaivoin esiin keltaisen värin houkuttelemana.

Sugar Rush?
Sekaantumisen mahdollisuutta ei ole. Niinpä kyselin siementen toimittajalta, Fataliin  Jukka Kilpiseltä mahdollisia syitä outoon väriin. Jukkahan vastasi, että hänellä kasvaa pinkki Sugar Rush, joka on "idätetty alkuperäisistä saamistani siemenistä eli hybridiltä vaikuttaa." Sitten hän lisäsi vielä: "Sen verran herkullinen lajike että pitänee jalostaa eteenpäin." Eli siemenet ovat tulleet Fataliille muualta ja yllätykset paljastuvat vähitellen. Ominaisuuksiltaan pysyvän, stabiilin lajikkeen kasvattaminen risteytyksestä kestää pitkään ja nämä ehkä ovat vasta toista sukupolvea, missä ominaisuudet vaihtelevat.

Muodoltaan ja maultaan nuo ovat lähellä oikeana pitämääni punaista. Keltainen on ehkä vähän terävämpi maultaan, hieman enemmän poltetta ja vähemmän makeutta. Eli se sopisi erinomaisesti mausteeksi ruokaan, kun taas punainen pilkotaan sellaisenaan osaksi ruokaa, eli sitä käytetään enemmän. Erot eivät kyllä ole suuria.

Kauniita baccatumeja molemmat. Valitsin punaisista vertailukuvaan pienemmät, se kun kasvaa isommassa ruukussa, niin chilitkin ovat keskimäärin isompia.

Seitsemänvuotias Aji Cristal taas hyvässä vedossa

Chilit ovat pitkäikäisiä. Tämä Aji Cristal (C. baccatum) tuli taimelle 2007 loppuvuodesta.

Vanhus on vetreässä kunnossa, mutta oksat roikkuvat niin, että se sopisi paremmin amppeliin. Laitoin toisen ruukun alle korokkeeksi, että chilit eivät makaisi maassa. Cristalin historiaa voivat kiinnostuneet tutkailla tästä blogin lajikekoosteesta. Se on monet kesät viettänyt ulkona, usein maahan istutettuna, nyt pikku ruukussa. Syksyisin on sitten ollut ankara karsiminen ja pienempään ruukkuun sovitus talven ajaksi. Talvet se on viettänyt milloin ikkunalla, milloin varastossa lamppujen alla, mutta aina se vain on selvinnyt.

Tämän Cristalin runko on ajat sitten kuivunut, eikä ole ensimmäisen kesän jälkeen paljoakaan kasvanut. Siihen kasvaa uusia versoja lähinnä latvaan ja ne ovat viime vuosina olleet sangen rentoja, riippuvia. Samanlaista ilmiötä olen havainnut jopa normaalisti tukevaoksaisella Habanerolla, kun sille tulee vuosia lisää.

Cristalille on viimeksi vaihdettu multa viime syksynä ja niinpä se on painunut aika tavalla ja juuret tunkevat esiin. Toinen haara on kokonaan kuivunut jonkun leikkauksen seurauksena, mutta toisesta puskee uutta kasvua ja satoa on saatu pitkin vuotta, joskus myös talvella.

Sain tämmöisen plakaatin

Chilifesteillä jouduin pokkaamaan tuommoisen tunnustuksen.
Pienellä präntillä siinä lukee:

Suomen Chiliyhdistys ry palkitsee Kunto Hirvikosken Chiliteko 2014 -tunnustuksella merkittävästä toiminnasta chilien viljelyn ja käytön edistämiseksi.

Erityisen maininnan ansaitsee Chilivaarin blogi, joka on tuonut avun tuhansien, ellei kymmenien tuhansien chilinharrastajien chilinkasvatukseen.

Olen mykistynyt, mutta laitan sen tänne, sillä lukijoillenihan tunnustus kuuluu, ilman teitä ei olisi blogiakaan. Eteenpäin, katse tulevaisuuteen. Parannusehdotuksia ja toiveita otetaan vastaan, privaatisti mail@chilivaar.in tai julkisemmin lisää kommentti tuohon alle.

Onnistunut chilifestivaali on ohi

Chilifestivaalin pääportti Tampereen keskustorilla on jo sulkeutunut.  Ensi vuonna taas!

Ilahduttavaa oli havaita, että suurimmat jonot muodostuivat tuoreen chilin myyntipisteisiin. Kauppa kävi muuallakin varsin hyvin ja monet tuotteet loppuivat ennen festivaalin päättymistä.

Chilifestiä Tampereella 3 päivää

Perjantaista sunnuntaihin on yhtä chilijuhlaa.

Tapahtumassa on paljon muutakin kuin myynti- ja ruokakojuja. On myös ohjelmaa ja kilpailuja. Yritä vaikka bongata Chilivaari tungoksesta ja tartu hihaan, jos onnistut.

Puoli miljoonaa kävijää?

Kävijälaskuri blogissani ylitti puoli miljoonaa sunnuntaina. Kiitokset lukijoille!

Laskureita on monenlaisia, laskutapoja myös.
Olen blogini alalaidassa käyttänyt kahta, Googlen omaa ja StatCounterin "uniikit kävijät" lukemaa. Se kirjaa yhdestä osoitteesta vain yhden käynnin päivässä ja on noin puolet pienempi kuin yleisemmin käytetty "Page Views" eli sivujen katselu. Hakukoneilla tai linkeillä tullaan yksittäisille sivuille, mutta blogin nimellä etusivulle, mikä voi sisältää parin kuukauden kirjoitukset. Näitä sivuja on siis ladattu puoli miljoonaa kertaa vieraille tietokoneille. Omia käyntejä tuo ei laske. Paljonko on luettu, sitä se ei myöskään laske.

Bloggerin laskutapa on jotakin sen omaa, vielä positiivisempi. Senkin laskuri on jo lähellä puolta miljoonaa, vaikka Google aloitti koko laskennan vasta puoli vuotta blogini aloittamisen jälkeen.

Näillä sivuilla on tasaisesti 200-300 kävijää päivässä. Pidän sitäkin paljona näin kapealle alueelle suuntautuvalle jutulle.  Nuo huippulukemat lienevät jostakin muusta kuin erityisen kiinnostavasta jutusta johtuvia. Joskus linkki blogista osuu vaikkapa jollekin suositummalle sivustolle tai sitten piilomainosten sijoittelijat yrittävät löytää sopivaa paikkaa tihutöilleen. Kehut on kyllä annettava Bloggerin roskapostisuotimelle, sillä mainosviestit poistuvat lähes kaikki automaattisesti, kun niitä ilmestyy kommentteihin - ja sitähän tapahtuu toisinaan runsaastikin. Minullahan kommentointi on täysin vapaata, ilman mitään tunnistuksia tai varmennuksia. Se on toiminut toistaiseksi.

Jatketaan siis näin.

Chilifestivaali Tampereella viikon päästä

Ihan vain ennakkovaroituksena kerron jo nyt, että mittava kolmipäiväinen chilitapahtuma Chilifest2014 pidetään 15-17.8. eli ensi viikon perjantaista sunnuntaihin.

  

Tapahtumasta löytyy nettisivu ja torialueen kartta, josta selviävät osanottajat ja kojujen sijainnit. Paljon on maisteltavaa, paljon tapahtumia, kilpailuja ja tietysti tuoretta chiliä saatavana. Suomen Chiliyhdistys on Chilifoorumilla kerännyt vapaaehtoisjoukkoa erilaisiin tehtäviin ja mukaan mahtuu vielä, jos työt kiinnostavat. Tapahtumassa myös myydään pikapikaa kerättyä chiliaiheista reseptikirjasta Chiliyhdistyksen infopisteessä tiettävästi kympin hintaan. Sellaista on kaivattu.

P.S. Kuvan Alma Paprikat (C. annuum) syötiin perinteisesti grillattuna, pekoniin käärittynä, Cheddar-juustoa sisällä ja oli niin hyvää, että kuola valuu vieläkin, kun noita katselee.

Kurpitsa kasvaa turbovauhtia

Minullahan kasvaa kaksi "Kokin unelma" "jättikurpitsaa" venäläisistä siemenistä, toinen parvekkeella taimiruukussa pystyyn nostettuna ja toinen puutarhassa vapaasti rehottaen. 20.7. totesin, että parvekkeella kasvu jo tyrehtyy, kun se puutarhassa oli vasta alkanut. Nyt korjasin parvekekurpitsan pois, kun se oli kauniisti muuttanut väriään. Kolmessa viikossa pölytyksestä se kasvoi 15 cm leveäksi, pari viikkoa vaihtoi väriä ja painoi lopulta vain 540g. Hauska kokeilu kuitenkin.

Kädessäni on parvekekurpitsa, vieressä ulkokasvin yksi hedelmä. Niitä on kolme noin isoa ja viikonvaihteessa pölyteltyjä muutama lisää. Uusista ei kyllä varmuudella vielä tiedä, kehittyvätkö ne. Kasvit ovat kohta kolmen kuukauden ikäisiä. Ulkokurpitsa alkoi kukkia pari viikkoa myöhemmin kuin parvekkeella, mutta rynni nopeasti kasvussa ohi.  Tämä pallukka on kasvanut nyt 4 viikkoa pölytyksestä ja on 35 cm leveä. Painoa en yritäkään arvioida, mutta myyntipuheissa tämän kerrottiin tuottavan n. 8 kg:n painoisia kurpitsoita 5-6 kpl. Se kyllä riittää meille.

Kurpitsakasvusto on mahtava, mutta en yritäkään ottaa siitä kokokuvaa, kun lonkeroita on joka suuntaan puutarhassa omenapuiden ja marjapensaiden välissä. Pisimmät ovat kymmenmetrisiä ja se täyttää ainakin 40 neliömetriä tiheimmällä kasvustollaan. Edelleen saattaa päivässä ilmestyä jonnekin metri lisää. Vilkaisun lehtien alle voin tarjota. Ylhäältähän ei muuta näe kuin lehtimattoa.

Kuva on toista viikkoa vanha ja huomattavaa kasvua on tapahtunut tuon jälkeen. Viime lokakuulta löysin käyttövinkkejä, jos vaikka kohta maistelemaan alkaisi.

Aji Amarillo Perusta on rehevä

Viime kesänä Perusta tuoduista isoista Aji Amarilloista (C. baccatum) otetuista siemenistä kasvoi meidän parvekkeen parhaalla paikalla komea chilipensas. Se on jo parimetrinen joka suuntaan ja muutama haara ylettyy kattoon. Tällä ei ollut kasvuongelmia kuten parilla muulla samalla kyydillä Perusta tulleella chilillä. Ehdin jo epäillä, että niiden mukana oli tullut joku kasvitauti, joka pysäytti niiden kasvun ja tiputteli lehdet. Todennäköisempää on kuitenkin, että vuosituhansia omilla seuduillaan Perussa asuneet kasvit eivät vain sopeutuneet meikäläiseen turvemultaan ja ilmastoon. Amarillolle kaikki kävi.

Sato ei ole aivan yhtä runsas, kuin aikaisempina vuosina samalla paikalla, mutta nämä ovat isompia ja raskaampia. Näiden "aitojen" Amarillojen väri on enemmän oranssi kuin Euroopassa levinneen lajikkeen ja ne ovat sileämpiä kuin aikaisemmin kasvattamani hieman muhkuraiset. Aluksi noiden koko oli kymmenen sentin luokkaa, mutta nyt on tuollaisia 15 cm pitkiä alkanut kypsyä.

Tuossa kuvassa on useita eri muotoisia varsinkin vihreiden joukossa. Säät ja lannoitus ilmeisesti vaikuttavat paitsi kokoon myös muotoon ja ehkä makuunkin. Siinä en havainnut suurta eroa entisiin. Maukkaita ovat ja esimerkiksi katkarapukeitto sai uuden ilmeen, kun silppusin yhden Amarillon joukkoon. Minähän en chilejä arvioi suoraan maistellen, vaan mausteena monenlaisessa ruoassa. Aiemmat Amarillot olen käyttänyt paitsi tuoreena myös kuivattuina puolikkaina ja etikkasäilykkeenä. Hyviä ovat ruokaan lisättäväksi silläkin tavalla.

Värien taisto 2 - ratkaisematon kisa päättyy tähän

Kolmessa kuukaudessa tämä kisa on todettu mahdottomaksi jatkaa, eikä varsinaista paremmuusjärjestystä kannata julkaista. Pituuskilpailuhan tämä ei ollut.

   Akvaariovalo 38 cm, valkoinen led 47 cm, punainen led 36 cm, ESL 65 cm  

Kaikissa on raakileita, suunnilleen saman kokoisia ja suunnilleen yhtä monta, eli muutama.  Niistä ei eroa synny.

Punaisen ledin tulos poikkeaa jyrkimmin aikaisemmista testeistä ja siihen on syynsä. Se itse asiassa näkyy tämänkin kuvan taustasta. Aamupäivällä kuvatussa huoneessa on runsaasti valoa ja sitä heijastuu tähän testipenkkiinkin nyt kesällä auringon paistaessa 2000 luksia, vaikka ikkunan suuntaan on pahvi edessä. Vaikka lampuista tulee 20.000 luksia, riittää hajavalo täydentämään värivalojen puutteet. Talvella tuota ongelmaa ei ollut ja värit sai puhtaina.

Laitanpa tähän sinisen valon raakileen kuvan. Punainen väri on niin härski, että siinä ei kunnon kuvaa saa, mutta saman kokoisia kasvaa sielläkin. Valkoisilla valoilla ei tällä kertaa tullut kummempaa etua satoisuudessa, mutta kyllä ne värillisille pärjäsivät. Cajamarcan (C. chinense) kasvu oli ripeää. Alle kahden kuukauden syntyi kukkia ja kolmessa kuukaudessa ensimmäiset raakileet ovat reilun kokoisia, yli puolet lopullisesta.

Mitäpä tästä siis voisi loppulauseeksi  todeta?  Sekavalossa kasvaa - vaikka värillisen ledin alla.

Helteellä chilit kypsyvät

Nyt alkaa punertaa joka puolella. Lämmössä chilit kypsyvät vauhdilla. Komein on Aji Amarillo, mutta siitä joskus myöhemmin. Uusi tuttavuus Trepadeira do Werner (C. baccatum) näyttää hauskalta ja maistuu hyvältä.

"Werneri" on pysynyt suhteellisen matalana, 60 cm on baccatumille vähän. Nyt sen puolitoista kuukautta sitten kasvunsa aloittaneet raakileet alkavat kypsyä oranssin kautta punaiseksi.

Tämä on hauskan näköinen chili. Tasaisessa latvassa on tiheässä melkein valkoisia pampuloita. Ne erottuvat muista chileistä selvästi, ovat koristeellisia. Kuva on kolmen viikon takaa.

Kesäkuun kylmien satoa

Siitä on aikaisemmin kokemusta, että chinenset tekevät minikokoisia marjoja, jos niiden raakileiden alkutaipaleelle osuu kylmä jakso, mutta tänä vuonna kesäkuun koleus on tehnyt sitä myös muille, yleensä hyvin kasvaville lajeille.

Pimiento de Padron (C. annuum)

Noiden puolukankokoisten Padronien aloitus on tiedossani. Se tapahtui kesäkuun alkupuolella. Aivan alussa oli muutama lämmin päivä, mutta tuosta alkoivat kylmät yöt, enkä pitänyt parvekkeella lämmitintä. Ylempänä on sitten normaalikokoisia. En tullut merkinneeksi muistiin, milloin niiden kasvu alkoi, mutta voisi se olla vasta lämpimämmälläkin jaksolla, sillä aluksi nuo kasvavat ripeästi.

Starfish (C. baccatum)

Jopa baccatum Starfish reagoi kylmään jaksoon näin. Pienempi on vain puolukan kokoinen, eikä toinenkaan iso ole. Tästä kasvoi jo toukokuussa muutama raakile isoksi ja kypsyi sitten kesäkuussa, mutta kesäkuulla alkuun lähteneet jäivät minikokoisiksi. Pieniä ja nopeasti kypsyviä on valitettavan paljon, mutta nyt on kasvu taas normalisoitunut ja saahan noistakin maistiaisia.

Kurpitsalle taitaa tulla mitta täyteen

Kolmisen viikkoa on siitä, kun pensselillä pölytin parvekkeella kasvavan jättikurpitsan ja se alkoi pullistua. Se on edelleen samassa 8 cm taimiruukussa,. Mitäpä sitä vaihtelemaan, eikä se helposti kävisikään narujen varassa pystyssä pysyvälle. Mielestäni nerokkaan tukisysteemin, kurpitsakelkan jouduin vaihtamaan isompaan, sillä tuo on todella kasvanut. Itse kasvin kasvu näyttää pysähtyneen. Kukkia ei enää kehity, eikä uusia versojakaan ole alkanut kasvaa.

Ulkona tämän rinnakkaistaimi rehottaa jo monimetrisenä ja täynnä sivuversoja. Se alkoi kukkia vasta viikko sitten, eli parvekkeen lämmössä sai parin viikon etumatkan. Se on kohta kurottu umpeen, sillä ulkona on useita raakileita kasvamassa.

Kaksinkertainen kansion kansipahvi taipuu kurpitsan painosta, vaikka ei se oikeasti ole kuin 15 cm leveä ja pituutta on vähemmän. Painoa en pysty arvioimaan. Kun versojen kasvu on loppunut, myös kurpitsan väri alkaa vaihtua kypsään väriin. Mikäpä siinä. Ilmeisesti pikku ruukku ei pysty kasvattamaan tämän enempää. Olen viime päivinä lisännyt Puutarhan Kesään vähän typpirakeita Nutriforten lannoitekombosta. Yritän siis saada sen uudestaan innostumaan kasvuun, mutta ei näytä toimivan. Rajat on varmaan jo saavutettu.

Hauska tätä oli seurata ja saattaa tuosta saada varhaiset maistiaiset "jättikurpitsasta", joka kypsyi pienenä.

Sugar Rush, punainen ja makea

Sugar Rush (C. baccatum)

Helmikuun alkupuolella laitoin baccatumit itämään ja nyt ne ovat siis viiden kuukauden ikäisiä. Vain Sugar Rush on toistaiseksi kypsä. Sillä meni kolme kuukautta kasvamiseen ennen kukintaa ja kaksi kuukautta hedelmien kasvuun ja kypsymiseen. Varsin tavanomaiset luvut minun kasvatuksissani.

Sugarista on tullut esiin monen näköisiä ja värisiä variaatioita Chilifoorumin keskusteluissa. Siitä voisi päätellä, että risteytys on melko tuore ja muutosta tapahtuu. Ostin siemenet Fataliilta joskus vuodenvaihteessa ja nämä lienevät viimeisintä kehitysvaihetta. Muoto on tuollainen lähes kaikissa ja väri kehittyy vaalean vihreästä rusehtavan kautta punaiseksi.

Hyviä ovat, todellakin makeita ja rapeita, melko paksulihaisia. Poltetta oli ensimmäisessä varsin vähän, ihan paljaaltaan syötävä chili tämä on. Ensimmäisenä käyttökohteena tulee mieleen salaatit ja varsinkin mansikan kanssa yhdessä.

Kokokuvaa en tuosta onnistunut ottamaan. Tässä on vain alaosa. Sitä jatkuu ainakin puolitoista metriä korkealle tiheänä pöheikkönä, jossa on paljon vaaleanvihreitä raakileita. Alhaalta ovat vanhat lehdet putoilleet ja uusia on kasvamassa. Oikealla kuvaan pilkistää Werneri ja vasemmalla uruguaylainen bacca. Ahdasta on parvekkeen lasien edessä.

Nuo chilit ovat keskimäärin 6 cm pitkiä ja aika tukevia. Ne sopivat täytettäväksi ja grilliin tai uuniin. Myös pekoniin käärittynä niitä tiedän grillatun. Ruokakokeilut odottavat, kunhan lisää kypsyy.

Ulkona chilit kellastuvat tänä "kesänä"

Juhannuksena chiliaita vielä oli vihreä, kun vasta pari viikkoa yhtenäistä kylmää kautta oli takana, mutta kaksi viikkoa lisää palelemista lannisti tropiikin kasvien kasvun.

Aidassa lehdet kellastuvat ja putoilevat pois. Harvaa on kasvusto, mutta kypsyy siellä sentään chilejä. Nämähän olivat hyvässä kasvussa jo ulos vietäessä ja silloin oli vielä lämmin.

Onhan siitä jotakin positiivistakin sanottavissa. Juhannuksena havaitsemani kirvat ovat hävinneet. Kenties kylmyys vei ne, ehkä pikkulinnut, hämähäkit tai leppäkertut, mutta poissa ovat. Pessimisti minussa sanoo, että nyt helteiden alettua ne kohta kuoriutuvat jostakin suurin joukoin.

Kurpitsakelkka

Seinämaalarin kelkasta sain idean tukea pystyasennossa kasvavaa jättikurpitsaa.

Parista pahvinpalasta ja naruista tein kattokoukusta ripustettavan tuen tuolle pikkuiselle "jätille", kun se alkoi taipua alas. Tuonhan voi vaihtaa isompaan, jos tarvetta sattuu ilmaantumaan. Ulkona olen kasvavalle kurpitsalle laittanut laudanpalan alle, että se pysyy irti kosteasta maasta. Parvekkeella ja pystykasvuisella kurpitsalla tällaista ongelmaa ei esiinny, mutta jos tuo kasvaa vielä paljon, se voi kaataa koko kasvin.

Kasvua on siis tapahtunut, sentti toissapäivästä eli 52 mm on nyt halkaisija. Mitähän tuolle voi tapahtua? Todennäköisintä lienee, että se kuivuu tuohon. Varrestahan on jo juuri tulossa esiin. Se kaipaa siis lisää multaa ja ravinteita. Ulkonahan näitä lisäjuuria tulee vähän väliä ja ne todella tunkeutuvat maahan. Tätä en aio kallistaa vaakasuoraan, sillä silloin ei parvekkeelle juuri muuta kohta mahtuisikaan. Multapussin voisi tietysti ripustaa tuohon, mutta olkoot, tulkoon omillaan toimeen. Onhan sillä ruhtinaallinen 8 cm taimiruukku melkein täynnä multaa. Kokeilusta katoaa hauskuus, jos sitä alkaa vesittämään.

Jättikurpitsa parvekkeella 8 cm ruukussa

Siinä se nyt on, arvailujen aihe koko komeudessaan. Jättikurpitsa Mechta kuharki (Cucurbita maxima), suomeksi Kokin unelma.

Järjetöntähän tämä on, mutta minulle jäi idätyksistä yksi taimi yli ja tuossa se nyt on kasvanut puolitoista kuukautta 8 cm taimiruukussa, joka on 10 cm ruukun sisällä, jossa on kiviä painona, ettei heti kaadu. Kun nostin vielä sen latvan kiipeämään narua pitkin, korkeudeksi tuli jo metri.  Kyllä Puutarhan Kesä on tehokasta ainetta. Edellisen jutun kuvassa voimakkaassa vastavalossa ollut karvainen kurpitsan nuppu on auennut ylimmäksi kukaksi.

Latvassa on kaksi raakiletta, nuo pallukat kukan perässä. Ne lähtevät kasvuun vain, jos saavat siitepölyä hedekukinnosta, joita onneksi aukesi varren alaosaan toisen kukan kanssa samaan aikaan. Pensselisetä liihotti kukasta kukkaan ja nyt vaikuttaa siltä, että tuo ylempi pallukka olisi alkanut turvota.

Eihän se voi olla mahdollista?
Näistä pitäisi tulla 8-10 kiloa painavia kurpitsoita ja varren lonkeroita luvataan 8 metriä. Muistan kyllä viime kesältä, miten vaikeaa oli jätin  kasvun aloitus. Monet pikku pallukat siinä kuivuivat tai märkänivät ennen kuin oikea kasvuvoima löytyi varresta, joka silloin oli jo monta metriä pitkä ja monesta kohtaa juurilla kiinni maassa. Toivoa ei siis taida olla, mutta hienoja ovat kukat ja rehevä kasvi. Ilo sitä on katsella.

Ulkona (huom: aurinko pilkahti aamulla) ruohosilpulla peitetyssä maassa betonimuurin suojatessa pohjoistuulilta tämä jättikurpitsa on viihtynyt viileässäkin kohtuullisesti. Se on kaksimetrinen, tuplasti parvekekasvia pidempi ja paksumpi ja ovathan nuo lehdetkin eri kokoa. Yhtäkään kukkaa ei vielä näy, ei edes isoja nuppuja. Ehkäpä parvekekasvattelu todistaa taas kerran sen, että surkeissa kasvuoloissa kasvi yrittää ensin huolehtia jälkikasvustaan. Parvekkeella muuten toinen pallukka on kasvanut. Mittasin ne ennen kukintaa, 27 mm ja nyt jo 42 mm. Siinä meillä on jo kymmenen gramman jättikurpitsa.

Piikkejä kylmän kestoon

Kuinka väärässä voikaan ihminen olla tulevaa säätä ennustaessaan.
Kesäkuun 14. olin saanut kyllikseni kylmästä ja kirjoitin: Aurinkoista kesää kaikesta huolimatta! (+8°, koleaa pohjoistuulta ja vettä vihmoo parhaillaan. Tästä voi sää muuttua vain paremmaksi.)

Tuosta seurasi lumisadetta juhannusviikolla ja koko loppukuun kylmää. Ulkona monetkin kasvit kellastuvat, mutta tutkitaan niitä vaurioita, kunhan säät sen verran lämpiävät, että tuonne viitsii mennä. Parvekkeelle en ole vielä sähkölämmitintä viritellyt, vaikka auringottomat päivät ja kylmät yöt vetävät sielläkin lämpötilan hyvin alas. Kärvistellään nyt tässä.

 

Vaan mikä on tämä?

Parvekkeella tuo kasvaa chilien joukossa ja kokoakin on. Paljastan lisää lähipäivinä, jos tuo vielä on hengissä.

Tämä Ulupica tuoksuu vain heikosti

Ensimmäinen ostochilini, Ulupica Large (C. cardenasii var. pendulum) kukkii runsaasti, mutta jälkikasvua ei vielä ole näkyvissä. Aika ei ole vielä kypsä. Odotellaan.

Aikaisemmin olen kasvattanut useampaakin Ulupicaa saamatta niistä koskaan maisteltavaa. Minulle sattui lisääntymiskyvytön risteytymä. Sen sijaan sen kukat tuoksuivat vallan viehkosti, hienostuneelle parfyymille. Uteliaana aloin nuuhkia näitä uusia kukkia ja irtosihan sieltä saman tapainen tuoksu, mutta miedompi, eikä niin hieno - valitettavasti. Kaikkea ei voi ilmeisesti saada samassa paketissa.

Kukkakuvan ympäristöä pehmensin vähän opetellessani uutta kuvankäsittelyohjelmaa Lightroomia, jolla saan RAW-muodossa kuvatuista kuvista "digitaalisen negatiivin",  josta kuvia voi muokata aika tavalla niin kirkkauden kuin värinkin suhteen. Tämän kukan väriin en ole koskenut, vaikka se ei muistuta enemmistöä Ulupican kukista. Ne aukeavat syvemmän värisinä, mutta valossa haalistuvat ja muuttuvat sinisemmiksi, siltä minusta ainakin näyttää. Tämä on juuri auennut. Pari vuotta sitten kasvattamassani Ulupicassa oli kukissa huomattavaa vaihtelua sinisestä valkoiseen. Nyt ei sellaista ole havaittavissa. Ehkä tämä nyt on sitä hedelmällistä sukuhaaraa ja pääsen vihdoin maistelemaan eikä vain haistelemaan.