Kurpitsat itivät kolmessa päivässä

28.4. illalla lastasin kurpitsoja ja muutaman kurkun idätyslautalle. Tänään aamulla kaikki olivat työntäneet ainakin vähän juurta esiin. Kesäkurpitsat Gold Rush ja Bush Baby itivät kahdessa päivässä. Tänään siirtelin nuo multiin.

Liian aikaisin?
Pitää kai ajatella positiivisesti ja uskoa, että toukokuun loppu on jo lämmintä ja nuo voi viedä ulos. Ehkä pitää jättää muutama varakappale sisään joksikin ajaksi. 2014 esimerkiksi idätin vasta 6.5. ja hyvin ehtivät, tuosta venäläisestä Meчta Kuharkista (Kokin unelma) tuli aimo sato, useita 10-20-kiloisia. Nyt menivät siitä viimeiset siemenet lautalle ja varalle hankin lähikaupasta Centenaarin. Siitä minulla ei ole mitään tietoa.

Kurpitsoista varoitellaan, että niiden juuria ei saisi päästää sykkyrälle ruukun pohjalle eikä niitä saisi katkoa istutettaessa. Mitähän tuollaisten varoitusten takana on?

Liika lannoite tappaa chilin

Aamulla alkoi kuulua outoa ääntä olohuoneessa. Syksyn lehtien kahisevaa putoilua.

Kun aloin tutkia asiaa tarkemmin, ikkunalauta oli täynnä pudonneita lehtiä, vihreitä ja terveen näköisiä.

Fidalgo Roxa (C. chinense) siinä yläpuolella oli ne pudotellut. Toissa päivänä se vielä oli tuuhea ja terve, nyt loputkin lehdet ovat putoamassa.

Pari päivää sitten ajattelin (ei tässä iässä pitäisi ajatella, tehdä vain ohjeiden tai vanhojen käytäntöjen mukaisesti), että saisin kukinnan onnistumaan paremmin, kun lannoittaisin sitä vähemmällä typellä. Kasteluvedessä oli jo Puutarhan Kesää, joten otin purkista Nutriforten Tomaatti-Mansikka lannoitetta ilman typpiosaa, mutta sitä ropsahti hiukan liikaa mullan pinnalle pieneen ruukkuun. Ei varmaan millilitraakaan, mutta liikaa kuitenkin. Tulos on tässä, eikä se tähän jää, putoilu jatkuu.

Tässä on kuva, kun jotain on vielä jäljellä. Pari raakiletta sinne ehti kehittyä ja paljon kukkia. Nyt tuhosin kaikki yhdellä huolimattomalla mittalusikan ravistelulla. Ensiapuna yritin tänään huuhdella multaa vedellä, mutta se saattoi vain pahentaa asiaa, jos lannoite oli vielä pintamullassa.

Varsinainen syy on tietysti viivästynyt ruukun vaihto isompaan. Pienessä multatilkassa ei ole puskuria liialliseen kasteluun tai lannoitukseen. Kaikki virheet kostautuvat heti.

Lumisadetta ja kaunista kasvua

Tulihan se lumisade sieltä, kuten oli ennustettu. Lämpötila kävi pakkasella lyhyesti, mutta lasien takana parvekkeella laski vain seitsemään. Nyt on pari kylmää päivääkin edessä, maksimilämmöt vain pari kolme astetta. Lämpöpuhallin tohottelee.

Eipä synkistellä kuitenkaan:

Ikkunalaudan komistus Cajamarca (C. chinense) voi hyvin olohuoneen lämmössä. Tässä se kävi vain poseeraamassa parvekkeella. Se on jo vuosia ollut suosikkini, hyvän mielen tuoja, kaunis, tukeva, karvainen, vähään tyytyvä ja vielä hyvän makuinenkin. Tuo raakile ei vielä ole saanut mielenkiintoista väriä, mutta sellaisia on luvassa, kunhan aurinkoa saadaan. Tuo ei edes ole ainoa raakile, mutta ensimmäinen ja isoin. Ruukunvaihtosäitä odotellaan parvekkeelle.

Huhtikuu parvekkeella, ei kasvua

Kuvat ovat melkein kolmen viikon välein, 5.4. ja 24.4. Kasvua on tapahtunut vain tomaateissa takana. Baccat ja annuumit ovat suunnilleen saman kokoisia kuin kolme viikkoa sitten. Kylmät yöt ja monet kylmät päivätkin ovat pysäyttäneet kasvun, mutta hengissä ovat. Tavallaan hitaus oli hyväksi. Sisällä ikkunalla ne olisivat peittäneet valon huoneesta ja kasvaneet korkeutta enemmän kuin leveyttä. Kyllä noista vielä chilejä tulee, kunhan lämmöt nousevat. Nyt pitänee laittaa lämmitin päälle päivälläkin, kun lumisateita on luvassa. Huhtikuu on arvaamaton.

Tarkennuksia pinoamassa

Focus stacking tai bracketing ovat hienoja kuvaustermejä, joita olen kuullut  ja hienoja esimerkkikuviakin nähnyt, mutta eipä ole juolahtanut mieleen, että niitä voisi tehdä itse, vieläpä helposti. Kamerassani on erilaisia sarjakuvauksia ja haarukointimahdollisuuksia, mutta en ollut edes lukenut niiden osuutta käyttöohjeesta. Nyt jostakin pälkähti päähän katsoa, mitä tuollainen tarkennuspino oikein tarkoittaa.

Ennen muinoin tuo tehtiin tarkennuskiskolla siirrellen kameraa hitusen valotusten välillä. Nyt kun tarkennus on sähköinen toimenpide, kamera voi kuvata peräkkäin sarjan kuvia ja muuttaa tarkennusta hitusen otosten välillä. Nuo sitten yhdistetään tietokoneella jollakin softalla, jotka ovat jo melko automaattisia. Termit eivät vielä ole oikein vakiintuneet, mutta ilmeisesti tämä on tarkennuksen haarukointi (bracketing) ja stacking taas on kamerassa tehtävä tarkennustasojen pino, josta heti muodostetaan yksi terävä kuva. Myös englanninkielisillä sivuilla termejä käytetään vaihtelevasti, mutta minun kamerani Haarukoi (Focus BKT) ja kuvaa halutun pituisen kuvasarjan, vaikkapa 99 kuvaa tarkennusta vaihtaen. Minä tyydyin kymmeneen tai viiteentoista otokseen.

Niin kiire oli heti ensimmäisiä kokeilujani tuoda julki, että en edes hyvää esimerkkikuvaa malttanut kuvata. Tämä on yhdistelmä yhdestätoista kuvasta. Tarkennus alkaa etummaisen lehden taitoskohdasta ja jatkuu vasemmalla olevan lehden kautta kukkaan ja sen takana olevaan lehteen. Sarjassa olisi ollut vielä kuvia, joissa takana olevat lehdetkin olivat teräviä, mutta jätin ne pois.

Tässä on yksi kuva haarukointisarjasta, se jossa kukka oli terävä. Tätähän voi käyttää myös oikean tarkennuksen etsimiseen. Eron "pinottuun" kuvaan huomaa lähinnä vasemmanpuoleisen lehden terävyydessä ja isompana. Joskus minä vielä kuvaan parempia esimerkkejä. Yksi epäonnistunut sarja sentään löytyi:

Kuvasin kukkaa vähän lähempää samalla viidentoista kuvan asetuksella ja lehdestä alkanut tarkennuksen siirtely jäi vähän kesken. Kukan reunat ovat terävät, mutta pohja ei. Pari kuvaa lisää olisi vaadittu näin läheltä. Tässä siis valitaan lähin tarkennuspiste ja kamera siirtelee tarkennusta siitä taakse ottaen huomioon polttovälin ja aukon vaikutukset terävyysalueeseen. Pidemmällä sarjalla saisi peräseinänkin teräväksi. Jalustaa käyttäen terävyys lisääntyisi.

Kaikki kuvat ovat käsivaralta ja niiden terävyys hämmästyttää minua edelleen. Peilitön kamera tikuttaa kuvat ripeään tahtiin, mutta kyllä siinä varmaan yli sekunti menee ja kuva liikkuu sen aikana väkisinkin. Softa (tässä HeliconFocus kokeiluversio) hakee yhteiset pisteet ja rakentaa kuvan niiden varaan. Ällistyttävän helppoa. Mitähän muuta sieltä kameran asetuksista löytyisi?

Lisäys seuraavana päivänä:
Tämä kuvapari ehkä havainnollistaa paremmin, mistä on kyse. Huoneen pimeimmässä nurkassa kuvasin sulkaa 1/10 sekunnin valotuksella täydellä 2,8 aukolla viidentoista kuvan sarjan. Vasemmalla on sarjan ensimmäinen, oikealla yhdistelmä kaikista viidestätoista.

Pikku virhe sattui tässäkin. Ensimmäinen tarkennus ei ole ihan kärkeen. Taisin nojata vähän eteen ennen kuin painoin laukaisinta. Kauniisti tarkennusalue on kuitenkin jatkunut koko sulan pituudelle. Noissa oloissa ei tuo olisi onnistunut edes aukkoa pienentämällä, sillä valotusaika olisi silloin kasvanut sekunteihin, eikä syliin pystynyt jalustaa rakentelemaan.

Parvekkeella palellaan, kasvu hidasta

Puolitoista viikkoa sitten vein annuumit ja baccatumit pikkutaimina parvekkeelle. Maksimilämpötila on jonain aurinkoisena päivinä ollut 34°, minimi näyttää olleen 6,5°.  Nollasin äsken mittarin tuolta ajalta. Pilvisiä, kylmiä päiviä mahtuu tuohon ajanjaksoon monta ja lämpöpuhallin on ajastimella vain yöaikaan päällä, suojelemassa pakkaselta. Eipä tullut mitatuksi taimia sinne vietäessä, mutta silmin arvioiden paljoakaan kasvua ei ole tapahtunut.

Alma Paprika (C. annuum)  on tuossa noin puolitoista kuukautta vanha. Näiden "syntymäpäivä" on vaikeasti määriteltävissä. Ne tulivat sirkkalehdille massakylvöstä idätyslautalla jo 22.2., mutta istutin ne vasta viikkoa myöhemmin. Olen pitänyt taimien elinkaaren alkuna sitä, kun sirkkalehdet nousevat mullasta ja aukeavat, silloin taimella on jo elinmahdollisuudet olemassa. Sitä ennen vaanii kaikenlaisia vaaroja. Nyt kuitenkin pidin niitä viikon vesikuurilla lautalla ja multaan ne pääsivät vasta 29.2., minkä jälkeen alkoi kasvu. Nyt isoin taimi on 15 cm korkea ja pienin, muiden varjoon jäänyt rasian päässä vain puolet siitä. Nuo käyvät kamppailua elintilasta.

Kaikissa, myös hännänhuipussa on nuppuja latvassa. Niitähän oli jo kylmään vietäessä, mutta nyt ne ovat kasvaneet vähän ja aukeavat lähipäivinä.

Aurinko tehoaa, raakileita alkaa kehittyä

Olohuoneen ikkuna aukeaa etelään ja aurinkoiset päivät alkavat kantaa satoa. Chinenset kasvavat kokoa niin, että eivät kohta mahdu lasihyllylle. Siinä on tilaa 40 cm ruukun yläpuolella ja sitten alkavat latvat palaa loisteputkissa.

Habanero tässä vasemmalla lähestyy muualle siirtoikää.  Ojos de Pescado saa vielä kasvaa vähän. Alas mahtuvat 50 cm korkeat, sitten latvat törmäävät hyllyyn, mutta eivät sentään pala siitä, taipuvat vain.

Habaneron oksien hangoissa ovat raakileet alkaneet vähitellen pysyä, satoakin on luvassa.  Tilaongelma vain vaivaa. Lasihylly on purettava, kun nuo kasvavat korkeammiksi ja ikkunalaudalle eivät kaikki mahdu. Chinensejä en kuitenkaan vielä parvekkeelle vie. Edellisten keväiden kylmistä kausista on niin paljon ikäviä kokemuksia. Kukinta-aikaan sattuneet viileät jaksot ovat tuottaneet puolukan kokoisia habaneroja. Nyt haluaisin saada vähän kookkaampia. Ilmeisesti sisällä lämpimässä vaikka heikommassakin valossa on parempi ratkaisu kuin parvekkeella kylmässä.

Pubet, baccat ja annuumit ovat siellä jo toista viikkoa selviytyneet, kylmät yöt lämpöpuhaltimen avustuksella ja kasvu on selvästi hidastunut, mutta ei sentään täysin pysähtynyt.

Keltainenkin Ulupica XL F3 kypsyi

Tänään se sitten putosi kypsänä.

Pieniä ovat talvihedelmät. Viime kesänä tämän emokasvi teki yli tuplasti isompia, mutta saman näköisiä "omenia". Joku keltainen pubescens on tiettävästi toinen risteytyksen vanhemmista, toinen on punainen Ulupica Large.

Ulupica Xtra Large F3 ja sen sisällä sukupolven F4 siemenet. Tässä oli enemmän itävän näköisiä siemeniä kuin aikaisemmassa ruskeassa. Tämä keltainen oli jonkinmoinen pettymys. Se muistuttaa niin paljon Canariota sekä ulkonäöltään että maultaan, että tämän sukuhaaran edelleen kasvattaminen ei tunnu ihan viisaalta. Canario on jo olemassa, niitä ei kaivata lisää.

Ulupica XL F3 pudotti kypsän

Pari viikkoa tuo risteytys möllötti samanlaisena, tumman punaruskeana. Tänä aamuna marja oli pudonnut, varsi kuivunut poikki, mikä on aivan luonnollinen tapa näillä chileillä. Keltaisen emohedelmän siemenistä kasvoi tuon värinen. Kai siellä oli sellaisiakin geenejä. Koko on melko pieni, joten voi tuo olla talvista kitukasvuisuuttakin.

Siemeniä siellä ei ollut paljoakaan ja vaaleat tuskin itävät. Maku on hyvä, mutta ei alkuperäisen Ulupican veroinen. Poltetta on miedosti tai oikeastaan sopivasti.

Ulupica Xtra Large F3

Toisessa kasvissa on viimekesäisen F2 sukupolven mukaisesti keltainen hedelmä ja nämä ovat isompia kuin ruskeat. Makua maistelen vasta, kun tuo on kypsynyt vähän lisää.

Taimet parvekkeelle palelemaan

Tässä iässä saa jo tehdä hölmöyksiä, vaikka tietää niiden olevan sellaisia. Joskus chiliharrastukseni alkuvaiheessa yritin pitää muutaman taimen parvekkeella huhtikuun ajan. Eihän siinä hyvin käynyt, hengissä pysyivät, mutta eivät kasvaneet. Silloin minulla ei ollut lämpöpuhallinta, mutta ei sattunut pahoja yöpakkasiakaan. Tuossa on Aji Fantasy Sparkly White (C. baccatum) ensimmäisen parvekeyön jälkeen hieman vilustuneen oloisena. Kylmä vetää chilien lehdet roikkumaan, vaikka multa olisi kosteaa.

Tässä on suurin osa parvekkeelle siirtämistäni taimista. Edessä ja vasemmalla ovat baccatumit, oikealla annuumit kahdessa rivissä, niiden takana Aji Cristal ja tomaatit. Toisella pöydällä on vielä muutama tomaatti ja pubescens.

Vain tämä yksi baccatum, Aji Fantasy otti nokkiinsa kylmästä yöstä, muut eivät reagoineet mitenkään. Laitoin lämpöpuhaltimen sinne avuksi ja minimilämpötila oli +8°. Nyt vain näyttää olevan pilvisiä päiviä edessä, joten joudun ehkä laittamaan lämmitystä päivälläkin. Chinensejä en tuonne vie, ne jo kukkivat ja kylmä saa ne tekemään puolukan kokoisia marjoja. Muutama chinense mahtuu olohuoneen ikkunalle kunhan siirtelen talvehtivia sieltä pois.

Alma Paprikassa on noissa pikkutaimissa puolentoista kuukauden ikäisinä kaikissa nuppuja latvoissa. Se puuha saakin hidastua.

Runko suoraksi istuttamalla syvempään

Aji Cristal (C. baccatum) on päässyt kallistumaan pikkutaimena. Varmaankin valo oli kovin sivussa ikkunalla. Olisi pitänyt kääntää välillä. Eipä hätää, tällaiset virheet pystyy vielä korjaamaan.

Parvekkeen auringonpaisteessa istutin tuon puolitoista kuukautta vanhan taimen isompaan ruukkuun ja jätin mutkan kookosmullan alle. Jäi sinne muutama lehtikin. Nyt taimi on suora, tosin vähän laidassa ruukussaan, kun vaakasuora osuus rungossa oli niin pitkä. Mullan alle jääneeseen runkoon kasvaa juuria, jos multa pysyy jonkin aikaa kosteana.

Nimilapun sain siirrettyä uuteen ruukkuun. Teippi kestää pari siirtoa, mutta monet tussit haalenevat valossa ja loppukesästä voivat muuttua lukukelvottomiksi. Melkein pohjalla yhdessä nurkassa on ruokalusikallinen kanankakkaa varastolannoitteeksi.

Kaksi kovin erilaista chinenseä

Nämä kaksi ja puoli kuukautta vanhat kaverukset ovat kasvaneet koko ajan rinnakkain. Molemmat ovat lajityypiltään chinensejä, mutta kovin eri näköisiä.  Cajamarca vasemmalla on tyypillinen tapaus. Lehdet ovat leveitä, isoja ja ryppyisiä, kasvu tukevaa ja matalaa. Oikealla on minulle uusi Ojos de Pescado, joka on korkeampi ja hennompi. Sen lehdet ovat oikeastaan "silakan muotoiset", kuten annuumien lehtiä kuvailtiin silloin kun aloitin chileihin tutustumiseni. Epätyypillinen tapaus siis.

Cajamarca on kasvutavaltaan tyypillinen chinense, runko on paksu, kasvu enemmänkin leveää kuin korkeaa. Kyllä tämäkin myöhemmin korkeutta kasvaa, paljonkin jos lannoittaa voimakkaasti.

Alun perin otin tämän kasvatukseen hedelmien hienon värityksen ja maun vuoksi. Sen runko on hauskasti karvainen. Tässä on vasta pieniä nuppuja haarautuneessa latvassa.

Ojos de Pescado on selvästi korkeampi ja kapeampi. Kasvutavan eron voisi kuvitella johtuvan vaikka maantieteellisistä eroista, mutta en edes tiedä, mistä tämä on kotoisin, espanjankieliseltä alueelta Etelä-Amerikasta kuitenkin.  Nimi tarkoittaa kalan silmiä ja kuvannee pieniä pallukoita, joita pitäisi kasvaa latvaan runsaasti eri väreissä.

Pienimarjainen Peruvian White Habanero on lehtien muodoltaan samaa tyyppiä, joten se voisi liittyä hedelmien kokoon. Cajamarcassa on isommat chilit. Kukkien koko muuttuu näissä lehtien koon mukaan, mutta ei tuostakaan mitään sääntöä voi muokata.

Ojos de Pescadon latvassa näyttää tältä. Kukkia tulee ryppäinä ja noista pitäisi kehittyä väriä vaihtavia pieniä pallukoita kunhan kasvuvoimaa on juuristossa tarpeeksi ja valoa riittävästi. Siihen voi mennä vielä muutama viikko. Kukka on pieni, kun taas Cajamarcan kukat voivat olla isoja, chinenseiden suurimpia. Olen minä siinäkin pieniä kukkia tavannut, silloin taisi olla jotakin vikaa kasvuolosuhteissa.

Eipä ihminen opi

Viime keväänä totesin, että tuli idätettyä kaksi kuukautta liian aikaisin. Tänä vuonna idätin pari viikkoa, jotkut kuukaudenkin myöhemmin. Eilen jouduin kuitenkin toteamaan, että taas tuli laitettua chinenset liian aikaisin kun vuoden alussa laitoin ne lautalle.

Surulliselta näyttää Cabai Burung Ungun (C. frutescens) latva, kun se kasvoi vauhdilla loisteputkiin kiinni.

Tämän ratkaisin leikkaamalla toistakymmentä senttiä latvasta pois. Sieltähän löytyi heti varalatvoja kolmin kappalein. Näissä tosin ei vielä ole nuppuja, kuten latvassa oli, mutta rehevää kasvua on. Kohta taas latvat ovat lampussa.

Fidalgo Roxa (C. chinense) on myös nopeakasvuinen. Korkeutta on nelisenkymmentä senttiä, vaikka se on edelleen taimiruukussa. Isompaan vaihto ei oikein onnistu, kun niitä ei mahdu ikkunalle valoon montaakaan ja korkeuskin lisääntyisi huomattavasti vaikkapa kolmilitraisessa ruukussa.

Tavalliset ja Peruvian White Habanerot ovat saman ikäisiä, mutta ovat pysyneet matalina. Habanerossa on kukkia, valkoisessa isoja nuppuja. Cajamarca ja Ojos de Pescado ovat pysyneet matalampina.

Fidalgo Roxan kukka on pieni, vihertävän valkoinen ja supussa. Kun vielä  kukkia lähtee useampi samasta pisteestä, chinensen tuntomerkit täyttyvät. Tosin frutescensin kukat ovat paljolti samanlaisia, minulle tämä kävisi frutestakin, mutta chinenseksi se on luokiteltu.

Kookoskuidusta multaa

Onhan se hassua, tuoda meille kookoskuitua turpeen tilalle, mutta niin nyt vain on käynyt. Keski-Euroopassa on huolta soiden häviämisestä ja siksi siellä on ekologinen teko jättää turve käyttämättä. Nyt se on levinnyt meillekin. Meillähän on turvesoita niin paljon, että sitä poltetaan suurissa voimaloissa. Kasvuturve ei tuosta ole kuin rippunen ja sekin palaa luontoon, kuten tietysti tuo kookoskin. Joku turvetuottaja voisi tuosta kehitellä kuluttajatuotteen: vastaava turvebriketti parilla eurolla. Isossa säkissähän lannoitettua turvetta saa 4-5 senttiä litra.

Clasu on meikäläisen lähirautakauppa ja sieltä tulee silloin tällöin heräteostoksina kannettua kookosbriketti kotiin, vaikka muualta näyttäisi saavan vähän edullisemmin. Muissa kaupoissa pakkaukset voivat olla erilaisia, joten nämä ohjeet eivät ole yleispätevät. Muovipakkaus on hyvä laittaa johonkin vettä pitävään astiaan, jos vaikka pussi sattuisi rikkoutumaan. Tuosta sormen kohdalta leikataan saksilla pussin sulkija pois.

Pussiin kaadetaan vettä. Käytän niin  kuumaa, kuin hanasta tulee nopeuttaakseni imeytymistä. Ensimmäistä litraa kaataessa kookoslevy kannattaa nostaa pohjasta irti, jotta sen alle pääsee myös vettä. Jos olet ostanut kookoslevyjä ilman tällaista suojapussia, ne voi laittaa ehjään muovikassiin tai ämpäriin.

Tässä kohdin poikkean käyttöohjeesta. Kookosta olisi pitänyt möyhentää käsin ainakin kymmenen minuuttia, mutta minä vain lisään vettä. Kolme litraa on pakkauksen ohje, mutta sinne uppoaa helposti neljäkin. 

Nyt vain odotellaan vajaa tunti.

Kolmessa vartissa kookos on imenyt vedet ja sekoittelen sitä kauhalla tai jollakin kepillä. Käsiä ei ole tarvinnut liata koko aikana.

Pakkaus lupaa kymmenen litraa "multaa", mutta tuskin sitä ihan niin paljon on. Tilavuus riippuu tietysti siitä, miten paljon sitä on möyhentänyt.

Käytin tuota jo viime kesänä ja mullan jatkeena se toimi oikein hyvin, on kevyttä ja kuohkeaa. Lannoitus voi olla ongelma. Viime keväänä jotkut taimet kellastuivat ja kärsivät selvästi lannoituksen puutteesta. Pakkauksessa väitetään kuidussa olevan ravinteita noin kuukaudeksi, mutta se ei ainakaan chileille pidä paikkaansa. Lannoitus on aloitettava melkein heti ja monet käyttävät isommille kasveille kaksinkertaista lannoitusta multaan verrattuna. Se tuntui olevan tarpeen ainakin kesällä.

Aivan puhtaassa kookoksessa en ole saanut kovin hyviä tuloksia, ehkä minä en vain osaa. Jos siihen sekoitin edes kolmanneksen multaa, sato parani - ja taimivaiheen jälkeen kanankakkaa ruukun nurkkaan.

Risteytykset yllättävät

Ulupica Xtra Large  on tässä F3-sukupolvea. Se on omasta syksyisestä F2-sukupolven siemenestä kasvatettu, joulukuussa kasvuun lähtenyt ja helmikuun puolivälissä ensimmäiset raakileensa kasvattanut Taimimoision risteytys. Syyskuussa kypsynyt F2-sukupolvi oli kauniin oranssin keltainen. Tästä ei parhaalla tahdollakaan voi kuvitella tulevan keltaista. Risteytyksissä ominaisuudet vaihtelevat ehkä viisikin sukupolvea. Toivottavasti maku pysyy.

Tämä chili ei ole paljoakaan kasvanut sitten helmikuun alun, jolloin se aloitti satokauden. Kukinta on loppunut. Eipä tästä oikeastaan enempää tarvitakaan kuin nuo muutamat marjat, joista saan siemenet F4-sukupolveen.

Toisessa, pienemmässä taimessa on myös muutamia raakileita, jotka ovat kehityksessään vähän jäljessä, eivätkä ihan vielä kypsy. Tuostahan voisi vielä tulla vaikka oranssikin. Pienemmässä taimessa pienemmässä ruukussa on isommat chilit. Johtuneeko risteytyksestä?

Risteytyksen alkuperäinen tarkoitus varmaan oli löytää Ulupica Largelle jälkeläinen, joka olisi sitä isompi, mutta yhtä hyvän makuinen. Etsintä jatkuu laajalla rintamalla, kuulemma jo ympäri maailmaa.

Aurinkoa parvekkeella

Kesäisen oloista on, kun paistaa. Lasien takana lämpö nousee yli kolmenkymmenen, mutta ei tuonne vielä kasveja voi jättää, yöt ovat kylmiä - ja pilviset päivätkin.
Peruvian White Habanero (C. chinense) on suosikkimakujani muutaman vuoden takaa. Maku tuntuu vieläkin suussani, vaikka en sitä vähään aikaan ole maistanut. 2012 se kasvoi tosi komeaksi ja talvehtikin, mutta kuihtui sitten myöhemmin ja nyt laitoin uuden kasvamaan. Chinenseistä viimeisenä itänyt sai vain 7 cm leveän taimiruukun, missä se on vajaassa parissa kuukaudessa kasvanut vasta 12 cm korkeaksi.

Pikkuisella on kuitenkin jo kukinnan aikeita.  

Violetti aatelismies

Portugalin kieli ei ole parhaita puoliani, mutta Google kääntää tämän brasilialaisen chilin, Fidalgo Roxa (C. chinense) nimen joko jalo violetti tai violetti aatelismies. Fidalgo on sama kuin espanjan hidalgo, roxa taas violetti, lila tai purppuranpunainen. Väri kuvaa kypsiä hedelmiä.

Fidalgo Roxa on viikon päästä jo kaksi kuukautta vanha. Tuollaiseksi 25 cm korkeaksi tukevaksi puuksi se on kasvanut 10 cm taimiruukussa tähän asti ilman lannoitteita pelkästään Kekkilän puutarhamullan voimalla. Olisi jo aika lannoittaa ja vaihtaa ruukkua. Lehdet ovat hiukan tummuneet energiansäästölampun valossa, eli siinä on ollut UV-säteilyä. Aivan pieniä nuppuja näkyy latvassa, joka alkaa haarautua.

Pitkä tie Galápagokselta Tampereelle

Capsicum Galapagoense  

En juuri ole villichilejä harrastanut, mausteet ja ruokapöydän antimet ovat minua lähempänä. Villeillä on harrastajansa ja onhan se kiinnostavaa katsoa, mistä ja miten chilit ovat kehittyneet. Tämä chili on kotoisin Galápagos-saarilta, eikä sitä tiettävästi ole juuri jalostettu, vaikka se nyt esiintyy harvinaisuutena länsimaisten siemenkauppojen valikoimissa.

Nämä siemenet tulivat minulle tilaamatta, kaupan päällisinä ja olivat selvästi vanhaa, mustunutta erää. En uskonut niistä enää mitään syntyvän, mutta putkahtivatpa vain idut näkyville, kun olivat kaksi kuukautta ja viikon lautalla makoilleet. Kaksi kolmesta iti, molemmat samana päivänä ja siirsin ne multaan, kun vanhalla lautalla alkoi olla homehtumisvaara lähellä. Näistä vasemmanpuoleinen nousi sitten mullasta ensin ja sirkkalehdet pysyivät tiukasti siemenkuoren sisällä, eli sillä oli kypärä päässä. Tällaisia vanhoja, kuivia siemeniä pitäisi hioa hiekkapaperilla tai viilalla ennen idätystä. Kosteana pitäminenkään ei nyt auttanut, vaan minun piti kynsisaksilla leikellä siemenen sivuja pois ja nyt se näyttäisi vapautuvan vankilastaan. Toinen taitaa selvitä ihan itse.

Ei näiden pienten elo vielä helppoa ole, monet ovat kuolleet tuossa vaiheessa. Meillä ei ole niiden kotimaan maaperää eikä ilmastoa. Yleinen virhe lienee liian lannoitettu ja märkä multa, jos kasvit ovat kuivan hiekkamaan kasveja tai tuliperäiseltä saarelta kuten nämä. Galapagoense on karvainen chili, mikä viittaa siihen, että se hankkii kosteutta ilmasta sumun tai aamukasteen muodossa ja menestyy, vaikka juurilla ei paljon kosteutta olisi. Vielä hitaammin itänyt Oxkutzcabian ei lopulta jaksanut kasvaa, joten tämä vuosi mennään ilman sitä.

Tomaatit itämään

En tiedä uskoinko kevään tulevan normaalia nopeammin vai miksi laitoin tomaatin siemenet itämään viikon tavallista aikaisemmin. Maaliskuun puoliväli on minulla ollut vakioaika tälle puuhalle ja siitä taimet ovat hyvin ehtineet isoksi ennen ulos vientiä toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa. Satoa on sitten tullut vasta heinäkuun lopulla. Kasvihuoneessa tuo tietysti kävisi nopeammin.

Kolmessa päivässä useimmat ovat jo itäneet. Vain vanhin lajike Sibiria, jonka parasta ennen päiväys oli 1/-07 ei vielä osoita elonmerkkejä. Se ja neljä vuotta vanhoista siemenistä kylvetty unkarilainen Mano ovat pensastomaatteja. Golden Sunrise on keltainen runkotomaatti, jonka siemeniä olin siirtänyt talouspaperille 2011. Viimevuotinen Sungold on näistä ainoa melkein tuore siemen, F1-lajike, jota ei kannata lisätä itse siemenistä.

Vähän ennen näitä laitoin pari aikaista tomaattia kasvamaan ja ne ovat jo taimella. Venäläinen Boney MM on yleensä tuottanut parvekkeella satoa ensimmäiseksi ja Tumbler taas on amppelitomaatti, jota en ole vuosiin kasvattanut. Vanhaa siementä siis sekin. Tälle vuodelle en hankkinut ainuttakaan uutta tomaatin siementä, kun vanhatkin ovat vielä hyvässä vedossa.

Lisäys seuraavana aamuna: Eipä hätää, ensimmäinen Sibiriakin itää, vaikka siemen on 10 vuotta vanhaa. Kirjahyllyssä kansiossa noita on säilytelty. Ei siis mitenkään optimaalisissa olosuhteissa.

Lämpö kasvattaa Habaneronkin

Tässä on kaksi samanikäistä Habaneroa, toinen on viettänyt kuukauden lämpökaapissa n. 26° päivälämpötiloissa, toinen ikkunan edessä pöydällä n. 21-22° huonelämpötiloissa. Kaapissa oli myös kosteutus, sisällä kuiva ilma. Kumpaakaan ei ole lannoitettu ja ovat samassa puutarhamullassa. Yöt olivat pienemmällä lämpimämpiä, mutta se ei auta kasvuun.

Parvekkeella oli jo auringossa mukavan lämmintä, sisävaatteissa ja paljain jaloin.